Glutationi-S-transferaasi
Glutationi-S-transferaasit ovat ryhmä entsyymejä, jotka katalysoivat glutationin konjugoitumista vierasainemolekyyleihin ja endogeenisiin molekyyleihin. Niillä on laaja spesifisyys. Ne ovat tärkeitä myrkyllisten aineiden poistamisessa eliöistä ja myös lääkeainemetabolian kannalta. Glutationi-S-transferaasien EC-numero on EC 2.5.1.18.[1][2][3]
Rakenne ja jaottelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aitotumaisten eliöiden glutationi-S-transferaasit ovat rakenteeltaan dimeerejä. Entsyymit voidaan jakaa kahdeksaan ryhmään niiden esiintymisen ja rakenteen perusteella. Useimmat glutationi-S-transferaaseista ovat sytosolissa esiintyviä ja niitä on kaikissa soluissa, erityisesti maksassa. Sytosolisten entsyymien lisäksi on mitokondrioissa ja mikrosomeissa esiintyviä glutationi-S-transferaaseja.[3][4]
| Luokka | Entsyymit | Esimerkkisubstraatteja |
|---|---|---|
| α | GSTA1, GSTA2, GSTA3, GSTA4, GSTA5 | busulfaani, klorambusiili, 4-hydroksinonenaali, etakryynihappo |
| κ (mitokondriaalinen entsyymi) | GSTK1 | 2,4-dinitroklooribentseeni, 15-hydroperoksi-5,8,11,13-eikosatetraeenihappo |
| μ | GSTM1, GSTM2, GSTM3, GSTM4, GSTM5 | karmustiini, bentsylideeniasetoni, 1,2-dikloori-4-nitrobentseeni |
| Ω | GSTO1, GSTO2 | dehydroaskorbiinihappo, monometyyliarsonihappo |
| π | GSTP1 | akroleiini, klorambusiili, tiotepa, etakryynihappo |
| σ | PGDS | prostaglandiini H2 |
| θ | GSTT1, GSTT2 | etyleenioksidi, diepoksibutaani, kumeenihydroperoksidi |
| ζ | GSTZ1 | dikloorietikkahappo, fluorietikkahappo, 2-klooripropaanihappo, 4-maleyyliasetoetikkahappo |
| mikrosomaaliset entsyymit | MGST1, MGST2, MGST3 | kumeenihydroperoksidi, heksaklooributadieeni |
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Glutationi-S-transferaasit katalysoivat glutationin ja monien eri yhdisteiden välisiä reaktioita. Yhdisteet ovat voineet muodostua normaalin aineenvaihdunnan tuloksena tai ovat vierasainemolekyylejä, esimerkiksi lääkeaineita. Tyypillisiä substraatteja ovat epoksidit ja aromaattisten yhdisteiden oksidit. Tyypillistä kaikille substraateille on, että niissä on elektrofiilinen atomi, joka voi olla tyypillisimmin hiili, happi, typpi tai rikki.[3]
Monet glutationi-S-transferaasin substraateista muodostaisivat konjugaatin glutationin kanssa myös ilman entsyymikatalyysiä. Entsyymi kuitenkin voi katalysoida reaktion niin, että se on stereospesifinen. Entsyymin aktiivisen kohdan seriiniaminohappo deprotonoi glutationin tioliryhmän, jolloin muodostuu nukleofiilinen tiolaattianioni. Riippuen substraatista entsyymin katalysoima reaktio voi olla joko suora additio tai korvautumisreaktio. Korvautumisreaktio tapahtuu, kun substraatti sisältää jonkin elektroneja puoleensa vetävän ryhmän, esimerkiksi halogeeniatomin, nitroryhmän tai sulfonaattiryhmän.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ EC 2.5.1.18 - glutathione transferase BRENDA. Viitattu 23.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Hannu Raunio: 5. Vierasainemetabolia (s.101) Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 12.10.2023.
- ↑ a b c d e Louis J. Casarett, John Doull, Curtis D. Klaassen: Casarett and Doull's toxicology, s. 284. McGraw-Hill Prof Med/Tech, 2008. ISBN 978-0071470513 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.10.2011). (englanniksi)
- ↑ Perungavar N. Ranganathan, Richard Whalen & Thomas D. Boyer: Characterization of the molecular forms of glutathione S-transferase P1 in human gastric cancer cells (Kato III) and in normal human erythrocytes. Biochemical Journal, 2005, 386. vsk, s. 525–533. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.10.2011. (englanniksi)