Georgialainen tee

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Teenkeräystä Georgian Tšakvan seudulla 1900-luvun alussa. Sergei Prokudin-Gorskin valokuva aikaväliltä 1905-1915.

Georgialainen tee (georg. ქართული ჩაი), aiemmin venäläisperäisesti gruusialainen tee eli Gruusian tee (ven. Грузинский чай, Gruzinski tšai) on Georgiassa tuotettua teetä. Erityisen laajalti on tunnettu georgialainen musta tee. Teetä on Georgiassa kasvatettu vuodesta 1847 lähtien.[1][2][3]

Teenviljelyn alku ja kehitys 1920-luvulle asti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset teepensaat teenvalmistusta varten istutettiin Gurian alueen Ozurgetiin vuonna 1847.[1][3] Ensimmäiset istutukset eivät kuitenkaan menestyneet. Myös Batumin seudulle istutettiin pieni ala teetä.[1]

Teemestari Lao Dzhen Dzhao. Sergei Prokudin-Gorskin valokuva aikaväliltä 1905-1915.
Tšakvan teetehtaan tiloja. Sergei Prokudin-Gorskin valokuva aikaväliltä 1905-1915.

Tieteentekijöitä asetettiin kehittämään Georgian teenviljelyä. Lajikkeita tuotiin erityisesti Kiinasta. Myös Intiasta ja Japanista saatiin teepensaita, mutta ne eivät kasvaneet yhtä hyvin eivätkä kestäneet kylmiä talvia.[4] Laajempi tuotannollinen teenviljely alkoi venäläisen teekauppias Alexander Popovin toimesta. Aasian teealueille tehtiin opintomatka.[1][3] 1890-luvun alkupuolella 23-vuotias kiinalainen teemestari Lao Jin Jao kutsuttiin Georgiaan auttamaan teenviljelyssä.[4][3] Teetä istutettiin Tšakvajoen valuma-alueelle (Batumin koillis- ja itäpuolelle) Guriaan useiden satojen aarien pinta-ala. Tämän esimerkin seurauksena joukko yksityishenkilöitä perusti myös pieniä teeviljelmiä.[1]

Gurian tasankojen ohella viereisten Adžarian ja Samegrelon alueet havaittiin soveltuvan mainiosti teenviljelyyn. Tämä havainto mahdollisti, että Venäjän imperiumin - jonka osa Georgia silloin oli - kykeni vähentämään kallista teentuontia Siperian kautta. Georgiasta kehittyi Venäjän imperiumin teenviljelyn keskus.[3] Georgialaisen teen maine sai pontta myös kansainvälisesti, kun teemestari Lao Jin Jaon teelle myönnettiin Pariisin maailmannäyttelyn kultamitali (1900).[4][3] Georgialainen teenviljely laajeni, mutta ensimmäisen maailmansodan aikana monet viljelykset tuhoutuivat rintamalinjojen alle ja hoitamattomaksi jäätyään.[4]

Gruusialainen tee Neuvostoliiton aikana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georgiasta tuli osaksi Neuvostoliittoa vuonna 1922. Hallitus kollektivisoi viljelmät ja alotti teetuotannon määrää korostaneen tuotantopolitiikan. Georgian teestä tuli Neuvostoliiton kysyntää palveleva massatuote.[3] "Vihreän kullan" viljelelyyn panostettiin ja viljelijät saivat hallinnolta suotuisan kohtelun; ruokaa ja tarvikkeita riitti. Teeviljelmien työläisiä kannustettiin ahkeruuteen, ja he ylsivät jossain vaiheessa 40-60 kilogramman päiväsatoihin.[4] 1920-luvulla alue kohosi määrällisesti jo maailman neljänneksi suurimmaksi teenviejäksi.[3]

Gruusialaista teentuotantoa juhlistava postimerkki Neuvostoliitossa (1951).

Toinen maailmansota aiheutti uuden notkahduksen tuotantoon. Siitä toivuttiin verraten nopeasti. Käsinpoimintaan pohjautuva teenvalmistus korvattiin mekaanisella, koneiden avulla tehdyllä teelehtien korjuulla. Myös tuotannossa oiottiin, satoa keräättiin myös sateella. Tehokkuutta vaalittiin laadun kustannuksella.[4] 1950-luvulle tultaessa teetä viljeltiin noin 160 000 hehtaarin (1 600 neliökilometrin) alalla. Georgia oli yhä maailman neljänneksi suurin teenviejä.[3]

Georgialainen tee oli erityisen tunnettu ja yleisesti juotu tee kaikkialla Neuvostoliitossa, sillä 95% myydystä teestä oli georgialaista. Mustan teen ohella tuotettiin vihreää teetä. Vuonna 1985 Georgia tuotti 150 000 tonnia teetä. Teetä viljeltiin yhteensä 70 000 hehtaarin alalla.[4]

Georgia ja georgialainen tee

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Georgialainen "teetiili" Adžarian alueelta (2017).

Neuvostoliiton hajottua Georgian teentuotanto romahti viidessä vuodessa muutamaan prosenttiin neuvostovuosien lukemista.[4] Sittemmin teentuotantoa on elvytetty. Georgialaisen teen laatu on kehittynyt ja valikoima monipuolistunut. Vuonna 2020 Georgiassa tuotettiin kansainvälisen maatalousjärjestö FAO:n mukaan yhteensä 2 400 tonnia teetä.[5]

  1. a b c d e Tšai (Чай) Brockhaus–Jefronin tietosanakirja. 1890–1907. Viitattu 7.7.2022. (venäjäksi)
  2. Georgian tea: what is it? teageorgia.com. Viitattu 7.7.2022. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i Baia Dzagnidze: Reviving the Lost Georgian Tradition of Cultivating Tea passionpassport.com. 18.2.2021. Viitattu 7.7.2022. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h Kristiina Mehik: Why did the Georgian tea industry collapse? renegadetea.com. 3.5.2018. Viitattu 7.7.2022. (englanniksi)
  5. FAOSTAT - Food and agriculture data (valinnat: Data - Production - Crops and livestock products - Countries: Select all; Items - Crops primary: Tea; Elements: Production Quantity; Years: 2020 - Show Data) fao.org. Viitattu 7.7.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]