Frans Kärki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Frans Johannes Kärki (11. helmikuuta 1884 Vesilahti4. helmikuuta 1965 Tampere) oli suomalainen Laihian kappalainen, rovasti ja Maalaisliiton kansanedustaja 1920-luvulla.

Kärjen vanhemmat olivat maanviljelijä August Kärki ja Johanna Vilhelmiina Friiari. Hän pääsi ylioppilaaksi 1906 ja suoritti teologian erotutkinnon 1910. Kärki vihittiin papiksi 1911, ja hän suoritti pastoraalitutkinnon 1914. Kärki toimi ylimääräisenä pappina Vårdössä, Lemlandissa ja Lumparlandissa 1911–1912, Ähtävällä 1912, Laihialla 1912–1915, Vaasan Palosaarella 1915–1916, Isossakyrössä 1916–1917 sekä Töysässä ja Lehtimäellä 1917–1926. Hän oli Laihian kappalaisena vuosina 1926–1954 ja sai rovastin arvon 1944. Kärki tunnettiin myös raittiuspuhujana.[1]

Opintojensa ja papinvirkansa ohessa sekä vielä eläkevuosinaan Kärki teki suuren työn kansanperinteen kerääjänä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa on Kärjen keräämää aineistoa kaikkiaan yli 15 000 yksikköä. Hän teki keruumatkoja Satakunnassa, Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla, opiskeluvuosinaan Inkerinmaalla ja 1930-luvuilla Ruotsin ja Norjan metsäsuomalaisalueilla. Talvi- ja jatkosodan aikana hän keräsi karjalaisen siirtoväen perinnetietoa.[2]

Kärki oli Maalaisliiton kansanedustajana 1919–1927 Vaasan läänin eteläistä vaalipiiristä. Eduskuntakaudellaan hän kuului talousvaliokuntaan, toimitusvaliokuntaan ja pankkivaliokuntaan.[3]

Kärki oli naimisissa Ester Salome Kurvisen kanssa vuosina 1911–1952 ja vuodesta 1952 Sanni Eliisa Pohjaslahden kanssa. Säveltäjä ja musiikin tuottaja Toivo Kärki oli Frans Kärjen poika.

  1. Suomen kirkon matrikkeli 1963, s. 225. Helsinki: Suomen Kirkon Pappisliitto, 1963.
  2. Kalervo Kärki: Sydämeni sävel, s. 23–24.
  3. Suomen kansanedustajat 1907–1982, s. 301. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1982.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mertsi Saarela: Kärjen pappi vai kärkipappi. Säveltäjä Toivo Kärjen isä. Vaasa 2011
  • Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa (Mediapinta, Tampere 2015) s. 22-37