Eero Hahl
Eero Viljam Hahl (sukunimi vuodesta 1928 Hatva) (2. huhtikuuta 1872 Iisalmen maalaiskunta – 21. helmikuuta 1945 Iisalmen maalaiskunta) oli suomalainen maanviljelijä joka toimi 1920-luvulla Maalaisliiton kansanedustajana ja ministerinä.
Hahlin vanhemmat olivat kanttori Kaarle Juhana Hahl ja Anna Sohvi Nissinen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1889 ja suoritti rautatiesähköttäjän tutkinnon 1891 ja agronomin tutkinnon 1897.
Hahl oli rautateiden palveluksessa 1890–1891 ja sen jälkeen Suomi-yhtiön kamreerina 1891–1894. Hän toimi maanviljelijänä Iisalmen maalaiskunnassa 1897–1945 ja oli siinä ohella Peltosalmen maanviljelys- ja meijerikoulun opettaja 1899–1901, Pohjois-Karjalan maanviljelysseuran konsulentti 1901–1903, sihteeri 1903 ja Pellervo-seuran konsulentti 1904–1905. Hahl oli ministeriuransa jälkeen asutushallituksen ylijohtajana 1926–1933.
Hahl oli Maalaisliiton kansanedustajana Kuopion läänin läntisestä vaalipiiristä vuosina 1910–1914 ja 1917–1929. Hahl oli myös eduskunnan toinen varapuhemies 1922 ja eduskunnan maatalousvaliokunnan puheenjohtaja vuosina 1919 ja 1921–1929. Hahl toimi apulaismaatalousministerinä Kaarlo Castrenin hallituksessa 1919 sekä Vennolan I hallituksessa 1919–1920 ja Erichin hallituksessa 1920–1921. Viimeksi hän oli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä Ingmanin II hallituksessa 1924. Hahl oli myös presidentin valitsijamiehenä vuoden 1925 presidentinvaaleissa. Kunnallispolitiikassa hän oli mukana Iisalmen maalaiskunnan kuntakokouksen ja kunnallislautakunnan esimiehenä ja kunnanvaltuuston jäsenenä.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: Evert Skogström |
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 1924 |
Seuraaja: Rolf Witting |
