Euroopan avaruusjärjestö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Euroopan avaruusjärjestö
European Space Agency
  • Europese Ruimtevaartorganisatie (hollanti)
  • Europäische Weltraumorganisation (saksa)
  • Agencia Espacial Europea (espanja)
  • Agenzia Spaziale Europea (italia)
  • Agência Espacial Europeia (portugali)
  • Ευρωπαϊκή Διαστημική Υπηρεσία (kreikka)
  • Evropská Kosmická Agentura (tšekki)
  • Avrupa Uzay Ajansı (turkki)
  • Európai Űrügynökség (unkari)
  • Gníomhaireacht Spáis na hEorpa (iiri)
  • Europeiska Rymdorganisationen (ruotsi)
  • Den europeiske romfartsorganisasjonen (norja)
  • Agenţia Spaţială Europeană (romania)
  • Europæiske rumfartsorganisation (tanska)
Perustettu 1975
Toimiala avaruustoiminta
Päämaja Pariisi, Ranska
Jäsenet 22 jäsenvaltiota
Viralliset kielet ranska, englanti
Pääjohtaja Itävalta Josef Aschbacher
Aiheesta muualla
www.esa.int

Euroopan avaruusjärjestö (engl. European Space Agency, ESA[1]; ransk. Agence spatiale européenne, ASE) on kansainvälinen avaruusjärjestö, joka on perustettu vuonna 1975. Siihen kuuluu 22 eurooppalaista jäsenmaata. Järjestön pääjohtaja on vuodesta 2021 lähtien toiminut itävaltalainen Josef Aschbacher.[2]

Järjestön saavutuksiin kuuluu muiden muassa laskeutuminen Saturnuksen kuun Titanin pinnalle (Huygens vuonna 2005) ja laskeutuminen komeetan pinnalle (Rosetta/Philae vuonna 2014) sekä aikansa tarkin kosmisen taustasäteilyn kartoitus (Planck vuosina 2009–2013).[3] Järjestö on myös kehittänyt ja laukaissut Ariane- ja Vega-kantoraketteja ja osallistunut miehitettyjen lentojen ohjelmiin kuten Kansainvälinen avaruusasema.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESA perustettiin vuonna 1973 kehittämään eurooppalaista avaruustutkimusta.lähde? Se aloitti työnsä kaksi vuotta myöhemmin. ESA muodostettiin kahden 1960-luvun alussa perustetun eurooppalaisen avaruusorganisaation, ESRO:n ja ELDO:n, fuusiona. Nämä erillään toimineet tahot olivat jo tehneet yhteistyötä ja synergiaetujen vuoksi ne päätettiin yhdistää.[3] Perustajavaltioiden ministerit hyväksyivät ESAn peruskirjan 15. huhtikuuta Brysselissä pidetyssä Eurooppalaisessa Avaruuskonferenssissa. ESROn ja ELDOn edustaja hyväksyivät peruskirjan 30. toukokuuta Pariisissa pidetyssä konferenssissa. Peruskirja tuli virallisesti voimaan vasta 30. lokakuuta 1980 vaikka toiminta alkoikin heti 1975. Edeltäjiltään siirrettyjen ohjelmien lisäksi ESA alkoi laajeta operationaaliseen avaruustoimintaan.[3]

Edeltäjäjärjestöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESRO:n (European Space Research Organisation) perustusasiakirjat allekirjoitettiin 1962, ja toiminta aloitettiin 1964.[3] Se rakensi alkujaan vain tieteellisiä satelliitteja, sittemmin myös sää- ja tietoliikennesatelliitteja. Sen jäsenmaat olivat Belgia, Iso-Britannia Espanja, Hollanti, Italia, Ranska, Ruotsi, Länsi-Saksa, Sveitsi ja Tanska.[3] Aloite perustamiseen tuli italialaiselta professori Edoardo Amaldilta ja muilta CERNin keskeisiltä henkilöiltä. ESRO:n toiminnan laajentuessa taloudenhoito vaikeutui, koska isot ohjelmat nielivät enenevästi rahaa, ja jäsenvaltioiden oli vaikea myöntää sille riittävää rahoitusta 1970-luvulla, jolloin inflaatio, työttömyys jne. alkoivat vaivata Länsi-Euroopankin kansantalouksia.

European Launcher Development Organisation (ELDO) pyrki rakentamaan eurooppalaisen raskaan kantoraketin, Europan, epäonnistuen pyrkimyksessään.[3] Sen 6 jäsenmaata olivat Belgia, Iso-Britannia, Hollanti, Italia, Ranska ja Länsi-Saksa.[3] Aloite tuli Englannilta, joka oli luopumassa Blue Streak -ydinohjuksensa kehittämisestä. Eisenhowerin hallitus painosti Englantia siirtymään Yhdysvalloissa valmistettavien Polaris-ohjusten käyttäjäksi, kuten tapahtuikin. Englanti halusi kyseisen keskimatkan ohjuksen kehityskustannuksistaan jotain hyötyä itselleen. ELDO:a on pidetty muun muassa projektinhallinnallisena painajaisena eri maiden risteävien tavoitteiden vuoksi. Europa-kantoraketin seuraajaksi tuli pääasiassa CNESin kehittämä LS3-raketti, josta tuli kaupallisesti menestynyt Ariane 4 -kantoraketti.

Laajeneminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irlanti liittyi ESA:an jo perustamisvuonna 1975, Itävalta ja Norja vuonna 1987. Suomi liittyi vuonna 1987 ESA:n liitännäisjäseneksi ja 1. tammikuuta 1995 alkaen jäseneksi (samaan aikaan kuin Suomen EU-jäsenyys alkoi). Suomea ovat seuranneet 2000-luvulla Portugali (2000), Luxemburg (2005), Kreikka (2005), Tšekki (2008), Romania (2011), Puola (2012), Viro (2015) ja Unkari (2015). Kanada on ollut vuodesta 1979 ESA:n yhteistyöjäsen. Bulgaria, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Slovakia ja Slovenia ovat myös yhteistyöjäseniä.

Vuodet 2003–2015

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2003–2015 ESA:n pääjohtajana toimi ranskalainen Jean-Jacques Dordain. Tänä aikana järjestön jäsenmäärä kasvoi 15:stä kahteenkymmeneen ja toiminnan laajeneminen jatkui.[4] ESA:n ensimmäinen planeettaluotain Mars Express saapui Marsiin.[4] Näitä seurasi Huygens, Venus Express ja Rosetta.[4] Myös Maata tarkkailevia satelliitteja laukaistiin.[4] ESA:n ja Euroopan unionin yhteistyönä aloitettiin Galileo-satelliittipaikannusjärjestelmän ja GMES-ohjelman Sentinel-kaukokartoitussatelliittien laukaisut.[4]

Miehitetyssä avaruustoiminnassa Kansainvälisen avaruusaseman (ISS) rakentamisen päävaihe saatiin päätökseen.[4] Automated Transfer Vehicle-ohjelman rahtilennot ISS:lle suoritettiin ja sen tekniikkaa sovittiin käytettäväksi Nasan Orion-aluksen huoltomoduulissa.[4]

Vuodet 2015–2021

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2015–2021 ESA:n pääjohtajana toimi Johann-Dietrich Wörner. Hänet on palkittu useilla palkinnoilla.[5]

Jäsenmaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaiset jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  ESA:n jäsenvaltiot
  ECS-valtiot eli jäsenehdokkaat
  Allekirjoittanut yhteistyösopimuksen
  ESA:n jäsenvaltiot
  ESA:n liittolaisjäsenet
  ECS-valtiot eli jäsenehdokkaat
  Allekirjoittanut yhteistyösopimuksen

Euroopan avaruusjärjestöllä on 22 jäsentä. Näiden lisäksi Kanadalla on ESA:n kanssa yhteistyösopimus, jonka johdosta se osallistuu joihinkin ESA:n projekteista. Kanadalla on myös paikka ESA:n neuvostossa.[6]

Jäsenvaltio ESA-sopimus Kansallinen ohjelma/
yhteysjärjestö
 Alankomaat[note 1] 1979-02-066. helmikuuta 1979 NSO
 Belgia[note 1] 1978-10-033. lokakuuta 1978 BELSPO[7]
 Espanja[note 1] 1979-02-077. helmikuuta 1979 CDTI
 Irlanti[note 2] 1980-12-1010. joulukuuta 1980 EI[8]
 Iso-Britannia[note 1] 1978-03-2828. maaliskuuta 1978 UKSA
 Italia[note 1] 1978-02-2020. helmikuuta 1978 ASI
 Itävalta[note 2] 1986-12-3030. joulukuuta 1986 FFG
 Kreikka[note 3] 2005-04-099. huhtikuuta 2005 ISARS
 Luxemburg[note 3] 2005-06-3030. kesäkuuta 2005 Luxinnovation
 Norja[note 2] 1986-12-3030. joulukuuta 1986 Norjan avaruuskeskus[9]
 Portugali[note 3] 2000-11-1414. marraskuuta 2000 FCT
 Puola[note 3] 2012-11-1919. marraskuuta 2012 CBK PAN
 Ranska[note 1] 1980-10-3030. lokakuuta 1980 CNES
 Romania[note 3] 2011-12-2222. joulukuuta 2011[6] ROSA
 Ruotsi[note 1] 1976-05-066. toukokuuta 1976 Ruotsin avaruushallinto
 Saksa[note 1] 1977-07-2626. heinäkuuta 1977 DLR
 Suomi [note 3] 1995-01-011. tammikuuta 1995 Business Finland[18]
 Sveitsi[note 1] 1976-11-1919. marraskuuta 1976 SSO
 Tanska[note 1] 1977-09-1515. syyskuuta 1977 DTU Space
 Tšekki[note 3] 2008-11-1212. marraskuuta 2008 CCMTSA
 Unkari[note 3] 2015-02-2424. helmikuuta 2015 HSO
 Viro[note 3] 2015-02-44. helmikuuta 2015 Enterprise Estonia
Liitännäisjäsenet ja yhteistyökumppanit
 Euroopan unioni[note 4] 2004-05-2828. toukokuuta 2004[19] Euroopan avaruuspolitiikka
 Kanada[note 5] 1979-01-011. tammikuuta 1979[20] CSA
 Latvia 2020-06-3030. kesäkuuta 2020[22] Latvian avaruusvirasto
 Liettua 2021-04-2828. huhtikuuta 2021[23] Liettuan avaruusvirasto
 Slovakia 2022-06-1414. kesäkuuta 2022[24] Slovakian avaruusvirasto
 Slovenia 2016-07-055. heinäkuuta 2016[25] Slovenian Talous-, turismi- ja urheiluministeriö
Huomautukset
  1. ↑ a b c d e f g h i j Perustajajäsenet ja ensimmäiset allekirjoittajat luonnostelivat ESA:n peruskirjan, joka tuli voimaan 30. lokakuuta 1980. Nämä valtiot olivat olleet joko ELDO:n tai ESRO:n jäseniä.[10]
  2. ↑ a b c Nämä valtiot katsotaan alkuperäisiksi allekirjoittajiksi, mutta koska ne eivät olleet ESRO tai ELDO jäseniä (ESA:a edeltävät järjestöt) voitiin sopimus saattaa voimaan vasta kun viimeinen kymmenestä perustajasta ratifioi sen.
  3. ↑ a b c d e f g h i Jäseneksi nousseet valtiot saivat ESA:n jäsenyyden allekirjoittaessaan jäsenyyssopimuksen.[11][12][13][14][15][16][17]
  4. ↑ ESA:n ja Euroopan unionin välisen yhteistyön lainopilliset perusteet määriteltiin kehyssopimuksessa, joka tuli voimaan toukokuussa 2004.
  5. ↑ Kanada on ESA:n liitännäisjäsen (associate member).[20][21]

Jäsenehdokkaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Plan for European Cooperating State eli PECS-sopimuksen puitteissa yhteistyötä tekevät EU-maat voivat toimia ESAn ohjelmissa ennen jäsenyyttä ja jäsenyyttä huokeammin kustannuksin.

  • Unkari oli ensimmäinen maa, joka solmi viisivuotisen yhteistyösopimuksen ESAn kanssa vuonna 2003.[26] Sopimusta jatkettiin viidellä vuodella vuonna 2008.[27] Unkarilla on avaruusjärjestö, Magyar Űrkutatási Iroda, joka toimii Liikenneministeriön (Transport, Communication and Water Management) alaisuudessa.[28]
  • Viro on solminut vastaavan sopimuksen vuonna 2007.[29]
  • Latvia ja ESA solmivat PECS-sopimuksen 23.7.2009.[30] Latviasta tuli seitsemäs PECS-maa vuoden 2015 alussa.[31]
  • Kypros (kreikkalainen osa) solmi ESAn kanssa yhteistyösopimuksen 1. syyskuuta 2009.[32]
  • 7.10.2010 Liettua solmi yhteistyösopimuksen ESAn kanssa.[33]
  • Sloveniasta tuli kuudes PECS-maa vuoden 2010 alussa.[34]
  • 28.4.2010 Slovakia solmi yhteistyösopimuksen ESAn kanssa.[35]
  • Malta solmi 23. helmikuuta 2012 ESA-yhteistyösopimuksen[36]
  • 8.4.2015 Bulgaria solmi yhteistyösopimuksen ESAn kanssa.[37]

Budjetti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tulot 2013[38]
Jäsenvaltio Osuus
(milj. €) 		Osuus
(%)
 Itävalta &&&&&&&&&&&&&050.010000050,1 &&&&&&&&&&&&&&01.06000001,6 %
 Belgia &&&&&&&&&&&&0187.0700000187,7 &&&&&&&&&&&&&&06.&&&&006,0 %
 Tšekki &&&&&&&&&&&&&013.070000013,7 &&&&&&&&&&&&&&00.04000000,4 %
 Tanska &&&&&&&&&&&&&025.070000025,7 &&&&&&&&&&&&&&00.08000000,8 %
 Suomi &&&&&&&&&&&&&019.050000019,5 &&&&&&&&&&&&&&00.06000000,6 %
 Ranska &&&&&&&&&&&&0747.0500000747,5 &&&&&&&&&&&&&024.&&&&0024,0 %
 Saksa &&&&&&&&&&&&0772.0700000772,7 &&&&&&&&&&&&&024.080000024,8 %
 Kreikka &&&&&&&&&&&&&015.010000015,1 &&&&&&&&&&&&&&00.05000000,5 %
 Irlanti &&&&&&&&&&&&&017.030000017,3 &&&&&&&&&&&&&&00.04000000,4 %
 Italia &&&&&&&&&&&&0400.&&&&00400,0 &&&&&&&&&&&&&012.090000012,9 %
 Luxemburg &&&&&&&&&&&&&015.&&&&0015,0 &&&&&&&&&&&&&&00.05000000,5 %
 Alankomaat &&&&&&&&&&&&&079.050000079,5 &&&&&&&&&&&&&&02.06000002,6 %
 Norja &&&&&&&&&&&&&056.030000056,3 &&&&&&&&&&&&&&01.08000001,8 %
 Puola &&&&&&&&&&&&&028.090000028,9 &&&&&&&&&&&&&&00.09000000,9 %
 Portugali &&&&&&&&&&&&&016.010000016,1 &&&&&&&&&&&&&&00.05000000,5 %
 Romania &&&&&&&&&&&&&016.&&&&0016 &&&&&&&&&&&&&&00.05000000,5 %
 Espanja &&&&&&&&&&&&0149.0300000149,3 &&&&&&&&&&&&&&04.08000004,8 %
 Ruotsi &&&&&&&&&&&&&075.&&&&0075,0 &&&&&&&&&&&&&&02.09000002,9 %
 Sveitsi &&&&&&&&&&&&0108.0300000108,3 &&&&&&&&&&&&&&03.05000003,5 %
 Iso-Britannia &&&&&&&&&&&&0300.&&&&00300,0 &&&&&&&&&&&&&&09.06000009,6 %
Liittolaisjäsen
 Kanada &&&&&&&&&&&&&015.050000015,5 &&&&&&&&&&&&&&00.05000000,5 %
Jäsenten ja yhteistyöjäsenten
kokonaismäärä		 &&&&&&&&&&&03109.05000003 109,5 &&&&&&&&&&&&&072.060000072,6 %
 Euroopan unioni &&&&&&&&&&&&0911.0100000911,1 &&&&&&&&&&&&&021.030000021,3 %
PECS &&&&&&&&&&&&&&04.06000004,6 &&&&&&&&&&&&&&00.01000000,1 %
Muut tulot &&&&&&&&&&&&0256.0800000256,8 &&&&&&&&&&&&&&06.&&&&006,0 %
ESA kokonaisuudessa &&&&&&&&&&&04282.01000004 282,1 &&&&&&&&&&&&0100.&&&&00100,0 %

Rahoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2004 puolivälissä ESA:lla oli 1 904 työntekijää. Sen budjetti vuodelle 2005 oli 2 977 miljoonaa euroa – vuonna 2011 ESA:n budjetti on edelleen 2 975 miljoonaa euroa, joka merkitsi sitä, että 14 sen jäsenmaista korotti vuosimaksuaan ESA:lle huolimatta julkisen velan ongelmista EU-kansantalouksissa.[39] Budjetin päälle tulee ”kolmansien tahojen ohjelmat”, lähinnä EU:n Galileo-sateliittipaikannusohjelma ja EU:n GMES Sentinel-kaukokartoitussateliittien rahoitusosuus, jotka yhdessä merkitsevät vuonna 2011 ESA:lle 778 miljoonan euron tuloa vuosittain ja EUMETSAT maksaa ESA:lle noin 200 miljoonaa euroa. ESAn suurimmat rahoittajat ovat Ranska (29%), Saksa (23%), Italia (14%) ja Englanti (9%). Nämä neljä suurinta jäsenmaata rahoittavat 75 % ESA:n toiminnasta.

Euroopan (pois lukien Venäjän ja Ukrainan) avaruustoiminta työllistää 40 000 ihmistä. Euroopan avaruustoiminnan volyymi on noin viisi miljardia euroa. ESA kattaa tästä noin 60% ja on siten Euroopan suurin ja maailman toiseksi suurin avaruusjärjestö. ESA:n avaruustoiminta on sen peruskirjan mukaisesti rauhanomaista, ja valtaosa myös muusta EU-alueen avaruustoiminnasta on siviililuonteista.

Suomen rahoitusosuus ESAssa on 0,6 % eli noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. EU:n avaruustoimintaan Suomi maksaa EU-veron kautta BKT-osuutensa mukaisesti noin prosentin. Suomen avaruusteollisuudessa työskentelee noin 150–180 ihmistä.

Menot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Menot 2013[38]
Alue Budjetti
Maan tarkkailu
  
 982,5 milj. €
Navigaatio
  
 708,8 milj. €
Laukaisut
  
 684,1 milj. €
Tiedeohjelma
  
 507,9 milj. €
Miehitetyt lennot
  
 398,6 milj. €
Telekom
  
 314.3 milj. €
Perustoiminnot
  
 232,1 milj. €
Yleiseen budjettiin littyvää
  
 206,0 milj. €
Robotiikka
  
 138,6 milj. €
Tekninen tuki
  
 94,6 milj. €

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Euroopan avaruusjärjestön pääjohtajista

ESA:a ovat johtaneet:[40][41]

Neuvosto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvoston kokouksetlähde?
Paikka Aika
Pariisi 14.-15.2.1977
Rooma 30.-31.1.1985
Haag 9.-10.11.1987
München 18.-20.11.1991
Granada 9.-10.11.1992
Toulouse 18.-20.10.1995
Pariisi 4.-5.3.1997
Bryssel 11.-12.5.1999
Bryssel 16.11.2000
Edinburgh 14.-15.11.2001
Pariisi 27.5.2003
Berliini 5.-6.11.2005
Haag 25.-26.11.2008
Napoli 20.-21.11.2012[42]

Koska ESA on monikansallinen valtioiden rahoittama organisaatio, sen päätöksiä tekevät eri maiden edustajat ESA:n neuvostossa ja eri ohjelmien ohjelmakomiteoissa. Neuvosto on ylin päättävä elin.

22. kesäkuuta 2005 sen puheenjohtajaksi valittiin 2 vuodeksi saksalainen Sigmar Wittig. Hänen seuraajakseen tuli vuonna 2007 ruotsalainen Per Tegner, jota seurasi CDTIn pääjohtaja Marice Lucena, jota seurasi kesäkuussa 2010 englantilainen David Williams.

Neuvosto kokoontuu noin joka kolmas vuosi ministeritasolla, edellisen kerran vuonna 2012. Tällaisissa kokouksissa ESA:n jäsenmaat tekevät 3–5 vuoden ajaksi sitovat rahoituspäätöksensä ja usein myös paljon pitempiaikaisia linjauksia. Suomea edustaa näissä kokouksissa ministerikokouksissa kauppa- ja teollisuusministeri.

EU ja ESA ovat pitäneet yhteisiä ministeritasoisia European Space Councileita vuodesta 2003 alkaen likimain vuosittain. Syy tähän on EU:n suurempi rooli Länsi-Euroopan avaruustoiminnassa ja ESA:n rahoittajana.

Direktoraatit ja ohjelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESA:n toiminta toteutetaan ohjelmittain, joita hoitavat direktoraatit (osastot). Vuonna 2003 ESA:n organisaatiota uudistettiin. Tällöin osa osastojen nimistä ja johtajista vaihtui.

Direktoraatteihin ja niiden hallintoon liittyvät alla mainitut ESA:n komiteat ja niiden 16. kesäkuuta 2010 valitut puheenjohtajat:

  • Administrative and Finance Committee/Hallinto- ja talouskomitea: puheenjohtaja B. Sode-Mogensen (Tanska)
  • Industrial Policy Committee/Teollisuuspolitiikkakomitea: Harald Posch (Itävalta) 2008–2012
  • International Relations Committee/Kansainväliset suhteet: S. Callari (Ranska)
  • Security Committee/Turvallisuus: B. Fredriksson (Ruotsi)
  • Science Programme Committee/Tiedeohjelma: L. North (Ruotsi)
  • Earth Observation Programme Board/Kaukokartoitusohjelma: M. Borgeaud (Sveitsi)
  • Joint Board on Communication/Tietoliikenneohjelma: Gert Kraft (Saksa)
  • Programme Board on Satellite Navigation/Navigaatio-ohjelma: A. Cramrossa (Italia)
  • Human Spaceflight, Microgravity, and Exploration/Miehitetyt lennot: R. de Groot (Hollanti)
  • Launchers Programme Board/Kantoraketit: J. Droz (Ranska)
  • Space Situational Awareness/Avaruustilannekuva: Hannu Koskinen (Suomi)

Toimipisteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
ESA:n päämaja Pariisissa, Ranskassa.
Ilmakuva teknologiakeskus ESTECin alueesta Noordwijkissa, Hollannissa.
ESAn lennonjohtokeskus ESOC Darmstadtissa, Saksassa.

ESAn keskeiset toimipisteet ovat:

Toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Luettelo Euroopan avaruusjärjestön projekteista

Nykyisin järjestöllä on käytössään lukuisia satelliitteja, avaruusluotaimia, maa-asemia jne. ESA tekee yhteistyötä Nasan ja Venäjän avaruusjärjestön kanssa muun muassa osallistumalla Kansainvälisen avaruusaseman (ISS) rakentamiseen. ESA:n yhteistyö Venäjän kanssa alkoi 5. lokakuuta 1994 solmitulla yhteistyösopimuksella ja laajenee Sojuz-kantoraketin laukaisuihin Kourousta. Kiinan ja Intian (ISRO) kanssa ESA tekee yhteistyötä muun muassa Galileo-paikannussatelliittien kehittämisessä.

Euroopan avaruusjärjestön toiminnan määrittelee konventio (Convention), jonka hyväksymisallekirjoitukset alkoivat Pariisissa 30. toukokuuta 1975. Se astui voimaan 30. lokakuuta 1980.

Tiedeohjelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: ESA:n Tiedeohjelma

Tiedeohjelma toteuttaa ESA:n avaruustieteen avaruusluotainten ja satelliittien valinnan, rahoituksen ja toteutuksen. Tiedeohjelma on pakollinen ohjelma, johon kaikki ESA:n jäsenvaltiot osallistuvat niiden bruttokansantuotteen suuruuden mukaisella panoksella. ESRO:ssa tämä ohjelma edusti kaikkea tiedettä (kaukokartoitus, sääsatelliitit, tietoliikennesatelliitit), josta sen nimi tiedeohjelma johtuu. Ohjelma loi 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa muun muassa ESA:n ensimmäiset sääsatelliitit ja tietoliikennesatelliitit. Tiedeohjelman budjetti on ollut 1990-luvun puolivälistä, jolloin Toulousessa pidetyssä ministerikokouksessa jäsenmaat pysäyttivät sen budjetin kasvun, alkaen noin 400 miljoonaa euroa. Tämä on hieman yli 10 % ESAn kokonaisbudjetista. Direktoraatin nimi on 2000-luvulla muuttunut muotoon Directorate of Science and Robotic Exploration (D/SRE). Pääosa tiedeohjelman henkilöstöstä toimii ESA:n tiede- ja teknologiakeskuksessa ESTEC:issä, Hollannissa, mutta osa toimii ESAC:issa, Espanjassa.

17. lokakuuta 1994 Tiedeohjelma esitteli Horizons 2000 Plus -ohjelman, joka pohjautui aiempaan, 1980-luvun puolivälissä hahmoteltuun, Horizon 2000 -ohjelmaan. Nykyinen pitkän aikavälin ohjelma on Cosmic Vision, jonka toteutus alkoi vuonna 2007. Vuonna 2005 valittiin alustavasti vuosina 2015–2025 laukaistavien avaruuslentojen teemat, jotka kuuluvat Tiedeohjelman Cosmic Vision -suunnitelmaan. Tutkimusteemat ovat planeetat ja elämä ja Aurinkokunta, perusfysiikka (Fundamental Laws) ja universumi.

Kilpailevat suuret missioehdotuksetselvennä (900 M€/kpl) ovat pitkin 2000-lukua olleet LISA (gravitaatioaallot), entinen XEUS eli IXO (röntgen) ja LAPLACE/EJSM (Jupiterin Europa-kuu), mutta näistä mikään ei välttämättä toteudu. Keskenään kilpailevia keskikokoisia (300–600 Meuroa) missioita ovat Euclid (pimeä energia; missio päätettiin toteuttaa[43][44]), Plato (maankaltaiset planeetat) ja Solar Orbiter[45][46]

Luotainrakettiohjelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESRO aloitti tieteellisen avaruustutkimuksen luotainraketeilla, joita edelleen laukaistaan Ruotsin Kiirunasta.

Suomi ei osallistu tähän ohjelmaan, mutta suomalaisia tiedelaitteita on lentänyt 2000-luvulla ESAn luotainrakettien kyydissä.

Kaukokartoitusohjelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
ERS-1 on toinen kahdesta ESA:n ERS-satelliitista.

ESA:n kaukokartoitusohjelma (Earth Observation Programme) toteuttaa kaukokartoitussatelliittien toteutuksen. Se rahoittaa myös datan käyttöä, alan tutkimusta ja sen alkavia sovellutuksia. Toisaalta data ei ole ilmaista kuten avaruustieteessä. Pääosa ohjelman henkilöstöstä toimii ESRIN:issä, Italiassa. Ohjelman johtaja on saksalainen Volker Liebig.

ESA:n toteuttamia kaukokartoitussatelliitteja ovat ERS-1, ERS-2, ENVISAT-1 ja laukaisussa menetetty CryoSat. Rakenteilla ovat GOCE, SMOS ja ADM-Aeolus -satelliitit. Tulevista tehtävistä SWARM päätettiin toukokuussa 2004 rakentaa ja se laukaistiin vuonna 2012. EarthCARE oli rakenteilla vuonna 2012 ja se tullaan laukaisemaan vuonna 2024. Sitä seuraavia missioita esisuunnitellaan (CoreH2O, Premier, Biomass, Flex jne. – kilpailevat keskenään)

ESRO ja ESA aloittivat aikoinaan EUMETSAT-organisaation (Euroopan sääsatelliittiorganisaation, joka toimii Darmstadtissa, Saksassa) rahoittamalla ja toteuttamalla sen ensimmäiset sääsatelliitit, jotka olivat ESA:n ensimmäiset kaukokartoitussatelliitit. Vuonna 2012 suunnitteilla on Meteosat Third Generation (MTG) sääsatelliitti ja kaavailuissa MeTOP Second Generation.

Tämä ohjelma on vapaaehtoinen, mutta useimmat ESA:n jäsenvaltiot osallistuvat siihen. Ohjelma koostuu monista vapaavalintaisista aliohjelmista. Sen budjetti on noin 400 miljoonaa euroa.

Satelliittitietoliikenteen ja integroitujen sovellutusten ohjelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
ESA:n kehittämän kokeellisen Artemis-satelliitin täysikokoinen malli.

Pitkään nimellä Tietoliikenneohjelma (ARTES) toiminut ESA:n ohjelmalinja kehittää uusia kokeellisia tietoliikennesatelliitteja ja niiden käytön sovellutuksia. Tietoliikenneohjelman nimi muuttui vuonna 2007 muotoon ”Telecommunications and Applied Initiatives” (TIA). Ohjelman ohjelmaneuvoston (JCB, Joint Communications Board) puheenjohtajana toimi vuosina 2005–2008 ensi kertaa suomalainen diplomi-insinööri Heikki Hannula ja 2008 syksystä alkaen saksalainen Gerhart Kraft.

Tietoliikenneohjelma on osa ESA:n ”European Union and Industrial Programmes”-osastoa. Sitä johti vuodet 2002–2008 italialainen Giuseppe Viriglio ja vuodesta 2008 alkaen ranskalainen Magali Vaissière. Tietoliikenneohjelmasta erotettiin vuoden 2008 kesällä Galileo-ohjelma, jota oli aiemminkin hallinnut erillinen ohjelmaneuvostonsa (PB NAV). Vuonna 2009 Galileo-ohjelma sai uuden nimen, Navigaatio-ohjelma. Sitä johtaa Didier Faivre.

ESA:n toteuttamia tietoliikennesatelliitteja ovat muun muassa Orbital Test Satellite (OTS), European Communications Satellites (ECS, 4 kpl), MARECS, Olympus sekä Artemis, joka on ESA:n mm. lasertietoliikennettä tutkiva kokeellinen linkkisatelliitti. Alphabus oli vuonna 2008 rakenteilla oleva, yhdessä Ranskan avaruusjärjestön CNES:in toteuttava suuri tietoliikennesatelliitti. Small GEO on vuonna 2008 alkanut, Saksan avaruusjärjestön (DLR) aloitteesta syntynyt, keskikokoisen tietoliikennesatelliitin kehittävä ohjelma. Ensimmäinen tällainen satelliitti laukaistiin 2010-luvun alussa. Se voi olla tietoliikennelinkkisatelliitti GMES-ohjelmaa ja ISS-avaruusasemaa varten.

ESA avusti Länsi-Euroopan satelliittitietoliikenteen organisaation INMARSAT ja EUTELSAT 1970-luvulta lähtien. Organisaatiot olivat lähinnä kansallisten posti- ja telelaitosten rahoittamia. ESA toteutti niiden ensimmäiset tietoliikennesatelliitit. Molemmat organisaatiot on 2000-luvulla muutettu valtioiden välisistä organisaatioista yksityisiksi yrityksiksi.

Artes

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Direktoraatin ohjelmat kulkevat edelleen nimellä ”ARTES + numero”:

  • ARTES 1 – tutkimuksen painopisteenä on satelliittitietoliikenteen strategiat ja markkinatutkimukset
  • ARTES 3, 4 ja 5 – nämä ovat satelliittitietoliikenteen teknologiaohjelmia, joissa kehitetään tietoliikennesatelliiteissa käytettäviä teknologioita
  • ARTES 8 – Tämä ohjelma kehittää eurooppalaista suurta tietoliikennesatelliittia (kehityksen kohteena oli Alphabus-satelliittirunko ja 2008 alkaen kaupallinen AlphaSat-satelliitti). Tässä Ranskan avaruusjärjestö CNES on suuressa roolissa.
  • ARTES 10 Iris – ohjelman kehityksen kohteena on ilmailun tietoliikennesatelliitti, joka osaltaan liittyy Eurocontrolin SESAR-hankkeeseen, joka 2020-luvulla uudistaa EU:n lennonhallintajärjestelmät mm. satelliittipaikannuksen avulla
  • ARTES 11 – Ohjelma kehittää pientä geostationaarisen kiertoradan tietoliikennesatelliittia. Ohjelman merkittävä osapuoli on Saksan avaruusjärjestö DLR. Ohjelma kehittää kaupallisen satelliitin, jonka operaattori on aikanaan espanjalainen Hispasat.
  • ARTES 20 IAP – Ohjelma on vuonna 2009 alkamassa – se kehittää integroidut sovellutukset, joissa satelliittitietoliikenne linkitetään satelliittikaukokartoitukseen, satelliittipaikannukseen ja maanpäällisiin toimintoihin. Kohteet ovat pääasiassa turvallisuussegmentillä.
  • ARTES 21 AIS – Ohjelma käynnistettiin kesällä 2010. Se tähtää merenkulun AIS-viestien kuunteluun ja välittämiseen satelliittien avulla.

Satelliittipaikannusohjelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESA:n satelliittipaikannusohjelma käynnistyi vuonna 1998. Vuoteen 2008 asti Galileo-ohjelmaa johdettiin ESA:n tietoliikennedirektoraatista. Huhtikuussa 2008 direktoraatti jaettiin kahtia Tietoliikenne ja sovellutukset -ohjelmaksi (D/TIA) sekä Navigaatio-ohjelmaksi (D/NAV; entinen nimi: Galileo-ohjelma eli D/GAL). Jälkimmäistä johti René Oosterlinck talveen 2011 asti, jonka jälkeen johtoon tuli ranskalainen Didier Faivre vuoden 2015 tammikuuhun asti.

Direktoraatti on toistaiseksi väliaikainen. Se kehittää 2010-luvulla Galileo-satelliittipaikannusjärjestelmän ja EGNOS-tukijärjestelmän kokonaan Euroopan komission rahoituksella. Jatkossa satelliittien teknisen kehityksen voi johtaa Euroopan komission satelliittipaikannusvirasto (GNSS Supervisory Authority). Satelliittien palvelut eli maanpäälliset sovellutukset on 2000-luvun alusta lähtien kehitetty Euroopan komission kuudennen ja seitsemännen puiteohjelman projekteissa.

Miehitetyt lennot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Katso myös: Miehitetty Mars-lento

ESA:n Miehitetyt lennot -ohjelma (Human Space Flight Directorate; 2000-luvun alussa ”Human Spaceflight, Microgravity and Exploration Programmes”-niminen) sai alkunsa avaruussukkulaan toimitetusta Spacelab-laboratoriosta, joka lensi parikymmentä kertaa vuoteen 1998 mennessä, jolloin sen käyttö lopetettiin. Ohjelma toimii pääosin ISS-avaruusaseman kehittämisessä ja käytössä. ESAn avaruusasemamoduulit ja ATV-huoltoalus on vuoteen 2010 mennessä laukaistu avaruusasemalle.

Ohjelma on osa direktoraattia, jota johti ranskalainen Daniel Sacotte vuoteen 2008 asti, jolloin italialainen Simona di Pippo valittiin sen johtoon. Häntä seuraa keväästä 2011 alkaen saksalainen astronautti Thomas Reiter.[47] ESA-jäsenmaista Suomi, Englanti ja Irlanti eivät osallistu tähän ohjelmaan. Suomi on kuitenkin osallistunut vuodesta 2004 alkaen Euroopan komission kuudennen puiteohjelman IMPRESS-projektiin, joka on ESA:n mikrogravitaatio-osaston johtama.[1]. Tähän projektiin liittyvä ensimmäinen Texus 42-luotainraketin laukaisu tapahtui Kiirunasta 1. joulukuuta 2005 klo 09:06 (UTC).

ESAn miehitettyjen lentojen direktoraatti järjestää painottomuuslentoja Airbus A300 -lentokoneella, joihin muun muassa suomalaiset teekkarit ovat osallistuneet muutamia kertoja.

Euroopan astronauttijoukot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2009 valittujen ESA:n astronauttien valmistumisseremonia.
Pääartikkeli: Euroopan astronauttijoukot

Euroopan avaruusjärjestön nykyiset astronautit ovat:[48]

Huomautukset
  1. ↑ a b c Vieraillut Mirillä
  1. ↑ a b c d e f 2009 valinta
  1. ↑ a b c d e f g h Vieraillut Kansainvälisellä avaruusasemalla

Aurora

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Exomarsin kulkija.

Aurora-ohjelma on osa miehitettyjä lentoja – se keskittyy aurinkokunnan tutkimiseen, tutkimusmatkailuun (exploration) siinä merkityksessä, että jatkossa tutkimusta tekisivät astronautit Kuussa, planeetoilla ja asteroideilla. Tässä on nähtävissä yhteinen tavoite Nasan kaavaileman Moon-to-Mars-tutkimusmatkaohjelman kanssa. EU:n puolella Aurorasta käytetään kuvausta Inspirational Programme, jolla viitataan sen yleiseen kiinnostavuuteen. Auroran tavoite on viedä eurooppalaisia astronautteja Marsiin vuoteen 2030 mennessä.

Ensimmäisten 15 vuoden ajan ohjelmassa laukaistaan avaruuteen vain miehittämättömiä avaruusluotaimia. Ohjelmassa on kahdenlaisia avaruusaluksia, suuria Flagship-missioita ja pieniä Arrow-missioita. Flagship-aluksista esisuunniteltavina on ExoMars, jossa tarkoitus oli alun perin vuonna 2009 ajokki Marsiin (yhteistyössä Nasan kanssa vuosi 2016 on mahdollinen). Toinen Flagship-missio on Mars Sample Return-missio (MSR), jossa haettaisiin näytteitä Marsista – alun perin tavoite aikataulu oli vuodet 2011–2014. Arrow-missioista esisuunniteltavana on paluukapseli MSR:ää varten. Vuonna 2009 ohjelma on tehnyt esitutkimuksen kuulaskeutujasta, joka perustuisi ATV-rahtialukseen. Tämä liittyy Nasan kuuohjelmaan, joka vuoden 2010 alussa näyttää olevan keskeytetty.

Suomi ei ole osallistunut Auroraan sen perustamisesta 2001 lähtien.

Kantoraketti-ohjelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESAn kantoraketti-ohjelma on kehittänyt Ariane- ja Vega-kantoraketit. Ariane 5 -rakettien kaupallinen myynti tapahtuu Arianespace-yhtiön kautta. Ohjelma kehittää Ariane 5:stä voimakkaampaa versiota. Ohjelma kehitti pienemmän italialaisen Vega-raketin, jonka esilento tehtiin 13. helmikuuta 2012. Venäläisen Sojuz-kantoraketin käyttö ESAssa kuuluu myös sen tehtäviin. Ensimmäinen Sojuz-laukaisu Kourousta tapahtui syksyllä 2011.[49]

Ohjelmaa johtaa italialainen Antonio Fabrizi. Suomi ja Englanti eivät osallistu tähän ohjelmaan: Kaikki ESAn jäsenmaat osallistuvat Kouroun avaruuskeskuksen kustannuksien kattamiseen.

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SSETI eli Student Space Exploration and Technology Initiative on ESAn koulutusosaston eräs projekti, joka alkoi vuonna 2000. Siinä Euroopan avaruustekniikan opiskelijat voivat suunnitella ja rakentaa pieniä koesatelliitteja. 400 opiskelijaa on osallistunut tähän toimintaan. Ensimmäinen satelliitti SSETI Express ei toiminut 27. lokakuuta 2005 laukaisun jälkeen. Tekeillä on kaksi muuta satelliittia:

  • SSETI ESEO: The European Student Earth Orbiter, joka on 120 kg painava satelliitti, joka laukaistaan vuonna 2008.
  • European Student Moon Orbiter – 2010–2012 laukaistava kuuluotain.

Ulkosuhteet ja yhteistyö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESA on johtava toimija Euroopan avaruustekniikan standardointia tekevässä ECSS-organisaatiossa. Vielä 1990-luvun puolivälissä ESA julkaisi PSS-julkaisusarjassaan omia standardejaan. ESAn ulkosuhteiden johtaja oli vuoteen 2008 asti René Oosterlinck. Merkittävin ja pitkäaikaisin ESAn yhteistyökumppani on Nasa. Toinen pitkäaikainen ESAn yhteistyökumppani on Japanin avaruusjärjestö, JAXA. ESAlla on jonkin verran yhteystyötä Intian avaruustutkimusjärjestön (ISRO) kanssa. PROBA-luotain laukaistiin intialaisella kantoraketilla. Vuoden 2005 talvella ESA päätti osallistua (tieteellisiä laitteita toimittamalla) Intian Kuu-luotaimeen, Chandrayaan-1:een. ESAn yhteistyö Venäjän (Venäjän avaruusjärjestö) kanssa on laajentunut koko 2000-luvun ajan.

Kanada on ollut ESAn liitännäisjäsen 1. tammikuuta 1979 alkaen. Kanada on ollut avaruustoiminnan alalla edistyksellinen maa muun muassa tietoliikennesatelliittien käytössä, ks. Anik. Kanadan avaruusjärjestö on CSA. ESA ja Euroopan unioni ovat koko 2000-luvun etsineet yhteistyönsä muotoja. Vuonna 2005 hyväksyttiin EU:n Euroopan avaruuspolitiikka (ESP, European Space Policy). Vuonna 2009 koottiin eri EU- ja ESA-jäsenmaiden, ESAn ja EUn avaruustoiminnoista väljästi kuvattu Euroopan avaruusohjelma (ESPro, European Space Programme).

Vuonna 2009 ESA aloitti yhteistyön Euroopan puolustusviraston (EDA) kanssa. Lokakuussa 2010 ESA solmi Yhdysvaltain asevoimien tutkimuskeskuksen DARPAan kanssa sopimuksen linkkisatelliittien tutkimisesta sekä siviili- että sotilaskäyttöön.[50] ESAn omassa ”avaruustilannekuva”-ohjelmassa (SSA, Space Sitiational Awareness) laajentaa toimialaan ”peaceful use” -rajoituksen ulkopuolelle. ESAn SSA-ohjelmalla on linkkejä Saksan ja Ranskan asevoimiin.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lyhenneluettelo: E Kotus. Viitattu 28.6.2023.
  2. ↑ Josef Aschbacher, ESA Director General The European Space Agency. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g Hatunnosto virkamiehille – ja 40/50-vuotiaalle ESAlle! | Tiedetuubi www.tiedetuubi.fi. Arkistoitu 15.7.2015. Viitattu 29.7.2015.
  4. ↑ a b c d e f g Vallanvaihto ESAssa: Dordain eläkkeelle, Wörner hommiin | Tiedetuubi www.tiedetuubi.fi. Arkistoitu 6.7.2015. Viitattu 8.7.2015.
  5. ↑ Jan Wörner The European Space Agency. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)
  6. ↑ a b New member states Euroopan avaruusjärjestö. Viitattu 7.4.2013. (englanniksi)
  7. ↑ Europe: ESA-membership 2013. Federal Science Policy Office. Arkistoitu 15.5.2013. Viitattu 7.4.2013. (englanniksi)
  8. ↑ European Space Agency Enterprise Ireland. Viitattu 7.4.2013. (englanniksi)
  9. ↑ Norwegian Space Centre Norjan avaruuskeskus. Arkistoitu 2.5.2013. Viitattu 7.4.2013. (englanniksi)
  10. ↑ ESA Convention. 6th painos. European Space Agency, 2005. ISBN 92-9092-397-0 Teoksen verkkoversio. Arkistoitu 22.11.2010.
  11. ↑ Poncelet, Jean-Pol; Fonseca-Colomb, Anabela; Grilli, Giulio: Enlarging ESA? After the Accession of Luxembourg and Greece. ESA Bulletin, 2004, nro 120, s. 48–53. Artikkelin verkkoversio. (PDF)
  12. ↑ New Member States esa.int. esa. Viitattu 25 July 2012.
  13. ↑ Polish flag raised at ESA 19.11.2012. Euroopan avaruusjärjestö. Viitattu 20.4.2013. (englanniksi)
  14. ↑ Luxembourg becomes ESA's 17th Member State esa.int. esa. Viitattu 25 July 2012.
  15. ↑ Greece becomes 16th ESA Member State esa.int. esa. Viitattu 25 July 2012.
  16. ↑ Portugal becomes ESA’s 15th Member State esa.int. esa. Viitattu 25 July 2012.
  17. ↑ N° 9-1994: Finland becomes ESA's 14th Member State esa.int. esa. Viitattu 25 July 2012.
  18. ↑ European Space Agency, ESA Tekes. Arkistoitu 13.9.2011. Viitattu 7.4.2013. (englanniksi)
  19. ↑ Framework Agreement between the European Community and the European Space Agency consilium.europa.eu. Arkistoitu 16.8.2011. Viitattu 29.8.2011. (englanniksi)
  20. ↑ a b Leclerc, G.; Lessard, S.: Canada and ESA: 20 Years of Cooperation. ESA Bulletin, 1998, nro 96. Artikkelin verkkoversio. (PDF)
  21. ↑ Dotto, Lydia: Canada and The European Space Agency: Three Decades of Cooperation. European Space Agency, 2002. Teoksen verkkoversio (PDF).
  22. ↑ Latvia becomes ESA Associate Member State www.esa.int. Viitattu 13.3.2023. (englanniksi)
  23. ↑ Lithuania becomes ESA Associate Member state www.esa.int. Viitattu 13.3.2023. (englanniksi)
  24. ↑ Slovakia becomes ESA Associate Member state www.esa.int. Viitattu 13.3.2023. (englanniksi)
  25. ↑ Slovenia signs Association Agreement www.esa.int. Viitattu 13.3.2023. (englanniksi)
  26. ↑ Hungary and the Czech Republic sign Cooperating State agreements with ESA 4.12.2003. Euroopan avaruusjärjestö. Viitattu 13.4.2013. (englanniksi)
  27. ↑ Hungary and ESA sign PECS Agreement for another five years 11.11.2008. Euroopan avaruusjärjestö. Viitattu 13.4.2013. (englanniksi)
  28. ↑ The structure of the Hungarian space activity Unkarin avaruustoimisto. Viitattu 13.4.2013. (englanniksi)
  29. ↑ Estonia signs Cooperation Agreement with ESA 26.6.2007. Euroopan avaruusjärjestö. Viitattu 13.4.2013. (englanniksi)
  30. ↑ http://www.spacemart.com/reports/Latvia_Signs_Cooperation_Agreement_With_ESA_999.html
  31. ↑ http://www.esa.int/About_Us/Welcome_to_ESA/Latvia_becomes_seventh_ESA_European_Cooperating_State
  32. ↑ http://www.esa.int/esaCP/SEMTH0I7KYF_index_0.html
  33. ↑ http://www.esa.int/About_Us/Welcome_to_ESA/Lithuania_signs_Cooperation_Agreement
  34. ↑ http://www.spacemart.com/reports/Slovenia_Becomes_Sixth_ESA_European_Cooperating_State_999.html
  35. ↑ http://www.esa.int/SPECIALS/About_ESA/SEMYC1KPO8G_0.html
  36. ↑ http://www.esa.int/esaCP/SEMH012YRYG_index_0.html Malta signs Cooperation Agreement, 23 February 2012
  37. ↑ http://www.esa.int/About_Us/Welcome_to_ESA/Bulgaria_becomes_tenth_ESA_European_Cooperating_State
  38. ↑ a b Budget as presented during DG press conference 24 January 2013 Euroopan avaruusjärjestö. Viitattu 18.4.2013. (englanniksi)
  39. ↑ http://www.spacenews.com/civil/110121-esa-budget-rises.html[vanhentunut linkki]
  40. ↑ Past Director Generals of ESA 16.7.2009. Euroopan avaruusjärjestö. Viitattu 8.4.2013. (englanniksi)
  41. ↑ Jean-Jacques Dordain 5.2.2013. euroopan avaruusjärjestö. Viitattu 8.4.2013. (englanniksi)
  42. ↑ About the Ministerial Council Euroopan avaruusjärjestö. Viitattu 7.4.2013. (englanniksi)
  43. ↑ ESA haluaa satelliitin tutkimaan maailmankaikkeuden pimeää puolta Turun sanomat. 20.6.2012. Arkistoitu 21.2.2015. Viitattu 22.6.2012.
  44. ↑ Dark Universe mission blueprint complete ESA news. 20.6.2012. Viitattu 22.6.2012.
  45. ↑ http://www.spacemart.com/reports/Details_Of_M_Class_Cosmic_Vision_Candidates_Now_Available_999.html 1.12.2009 esitetyt missioehdotusten kuvaukset, luettu 4.12.2009
  46. ↑ http://www.spacemart.com/reports/ESA_Chooses_Three_Scientific_Missions_For_Further_Study_999.html
  47. ↑ http://www.dlr.de/en/desktopdefault.aspx/tabid-1/9600_read-29638/[vanhentunut linkki]
  48. ↑ European astronauts Euroopan avaruusjärjestö. Viitattu 14.4.2013. (englanniksi)
  49. ↑ http://www.spacedaily.com/reports/Soyuz_launch_from_French_Guiana_delayed_Russia_999.html
  50. ↑ https://archive.today/20120523235207/http://www.spacenews.com/civil/101008-esa-darpa-study-inmarsat4-data-relay.html

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Harvey, Brian: Europe’s Space Programme: To Ariane and Beyond. Springer Praxis, 2003. ISBN 1-85233-722-2.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Euroopan avaruusjärjestö.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Euroopan_avaruusjärjestö&oldid=22718156”