Kantoraketti
Kantoraketti on raketti, jolla laukaistaan hyötykuorma Maan pinnalta avaruuteen, tavallisesti vähintään kiertoradalle. Tyypillisiä hyötykuormia ovat satelliitit, luotaimet ja miehitetyt avaruusalukset. Kantorakettia käytetään vain laukaisun aikana, jonka jälkeen se irrotetaan hyötykuormasta.
Karkeistaen kantoraketti koostuu ajoainesäiliöistä, joiden nokassa on hyötykuorma ja perässä rakettimoottorit.
Avaruuslentojen alusta alkaen kantoraketit ovat olleet kertakäyttöisiä, mutta 2010-luvulla uudelleenkäytettävät kantoraketit tulivat voimakkaan kehityksen kohteeksi. Pisimmällä näistä on Falcon 9, joka oli 2020-luvulle tultaessa jo laajassa käytössä. SpaceX on tällä hetkellä ainoa yhtiö, joka tarjoaa monikäyttöisillä Falcon-perheen eri versioilla kaupallisia lentoja. Hyötykäytössä on kuitenkin edelleen laajasti myös kertakäyttöisiä raketteja.
Valtaosa kantoraketeilla avaruuteen lähetettävistä lasteista on miehittämättömiä satelliitteja. Miehitettyjen avaruusalusten laukaisemiseen käytetään vain varmatoimisiksi rakennettuja kantoraketteja. Uudelleenkäytettävällä kantoraketilla (Falcon ja Dragon) tehtiin menestyksellinen miehitetty (testi)lento kansainväliselle avaruusasemalle 30. toukokuuta 2020. Luotainraketit voidaan myös osin käyttää uudelleen, mutta ne ovat paljon pienempiä raketteja kuin kantoraketit.
Rakettiyhtälö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tsiolkovskin lain mukaan yksinkertainen raketti saa loppunopeuden
- ,
missä m on raketin massa ilman ajoainetta (polttoainetta ja hapetinta), mp ajoaineen massa ja vp palamiskaasujen purkautumisnopeus.[1] Suhde
on raketin massasuhde, ja kehittyneimmissä raketeissa se on luokkaa 4–5.[1] Osoittaja on laukaisumassa ja nimittäjä loppumassa. Käytettäessä vetyä polttoaineena on Vp tyypillisesti noin 4 km/s.
Monivaiheisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun pakonopeus maan pinnalta avaruuteen on noin 11 km/s, ei sitä yksivaiheisella raketilla hevin saavuteta.[1] Tämän vuoksi kantoraketteina käytetäänkin monivaiheraketteja, jotka koostuvat useammasta erillisestä mutta toisiinsa kytketystä vaiheittain käytettävästä raketista eli vaiheesta. Kun avaruusalus laukaistaan, aluksi käytetään vain ensimmäisen vaiheen ajoainetta. Kun se on palanut loppuun, voidaan ensimmäinen vaihe säiliöineen ja moottoreineen irrottaa kyydistä, jolloin päästään eroon suuresta kuolleesta massasta. Näin jatketaan, kunnes viimeisenkin vaiheen polttoaine on käytetty. Tällä tavalla saadaan raketti, jonka massasuhde on yksittäisten rakettien eli vaiheiden massasuhteiden tulo.[1]
Lisäksi monivaiheisuus mahdollistaa optimoinnin ympäristön mukaan. Ensimmäinen vaihe lentää suurelta osin ilmakehässä, kun taas ylemmät vaiheet toimivat isolta osin jo tyhjiössä. Tämä vaikuttaa etenkin rakettimoottorin paisuntasuuttimen muotoon ja kokoon.
Kertakäyttöisissä kantoraketeissa käytetään tavallisesti useampia kertakäyttöisiä rakettivaiheita. Kantoraketissa voi olla jopa viisi tai useampia rakettivaiheita, mutta tyypillisesti niissä on korkeintaan 3–4 rakettivaihetta. Uudemmissa, Falcon 9:n kaltaisissa kantoraketeissa on vain kaksi vaihetta. Ballistisista ydinohjuksista muunnetuissa kantoraketeissa on tyypillisesti kaksi rakettivaihetta. Varsinaisten rakettivaiheiden lisäksi joissakin raketeissa käytetään tarpeen mukaan raketin kylkeen kiinnitettäviä booster-raketteja, joita käytetään rinnan pääraketin kanssa. Boosterit pudotetaan kyydistä ensimmäisenä. Varsinkin boostereita käyttävistä kantoraketeista voidaan kasata tarpeen mukaan lukuisia erilaisia laukaisuvariantteja. Avaruussukkula oli omanlaisensa laukaisukonfiguraatio: siinä oli ikään kuin yksi vaihe, itse sukkula, sekä kaksi booster-rakettia. Monivaiheisuuden virkaa toimitti irrotettava ajoainesäiliö, jossa itsessään ei ollut moottoreita vaan siitä syötettiin sukkulan moottoreita.
Avaruuslentokone vai kantoraketti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Avaruusaikaa suunniteltaessa 1920–1950-luvuilla kaavailtiin lähinnä miehitettyjä avaruuslentokoneita. Tämä johtui osin ohjauselektroniikan puutteista, joiden takia avaruusraketin lentäjä nähtiin välttämättömäksi. Miehittämätön kantoraketti kehittyi V-2-ohjuksen kehitystyön pohjalta nopeasti. Satelliittien ja ihmisten laukaisuissa avaruuteen käytettiinkin miehittämättömiä kantoraketteja.
Teoriassa uudelleenkäytettävän avaruuslentokoneen tai kantoraketin etuna olisi lentokoneilmailuun verrattava kustannussäästö, mutta käytännössä tämä säästö ei ole osittainkaan realisoitunut. Avaruussukkula-järjestelmä oli uudelleenkäytettävä sen ulkoista ajoainetankkia lukuun ottamatta. Käytännössä vaati kuitenkin hyvin paljon työtä saada alus uudelleen laukaisukuntoon. Avaruudessa käyneitä uudelleenkäytettäviä avaruuslentokoneita ovat amerikkalaiset X-15 (vuosina 1959–1968) ja SpaceShipOne (2004), mutta ovat alikiertorata-sarjassa, kuten myös kapseli-rakenteinen New Shepard (2015). Falcon 9:n ensimmäinen vaihe käy laukaisun aikana yli avaruuden rajana pidettävän 100 kilometrin ja palaa takaisin toisen vaiheen jatkaessa kiertoradalle.
Kantoraketteja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo raketeista
Nykyisin käytössä olevat kantoraketit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ariane 5, kehittäjä: Euroopan avaruusjärjestö (European Space Agency, ESA, valmistaja ja myynti: Arianespace (kaupallinen käyttö ja ESAn suurten avaruusalusten laukaisija)
- Atlas V, Yhdysvallat
- Delta-rakettiperhe – Yhdysvallat (Boeing)
- Delta II, Yhdysvallat (NASAn käyttämä kantoraketti)
- Delta IV, Yhdysvallat (vain sotilaskäytössä)
- Delta IV Heavy, Yhdysvallat (vain sotilaskäytössä)
- Dnepr, Ukrainan avaruusjärjestö
- Falcon 1, Yhdysvallat, yksityinen (ei laukaisuja sitten vuoden 2009)
- Falcon 9, Yhdysvallat, yksityinen
- Falcon 9 Heavy, Yhdysvallat, yksityinen
- GSLV, ISRO
- H-II, Japanin avaruusjärjestö JAXA (kaupallista käyttöä)
- H-IIA
- H-IIB
- H3, Japani[2]
- Kosmos-3M, Venäjä
- M-V, Japanin avaruusjärjestö JAXA (vain tiedeluotainten laukaisuun)
- Minotaur, Orbital Sciences Corporation
- Molnija, Venäjä
- NI, Japanin avaruusjärjestö JAXA
- Pegasus, Orbital Sciences Corporation, Yhdysvallat (kaupallinen käyttö)
- Pitkä Marssi, Kiinan avaruushallinto, Kiinan kansantasavalta
- Polar Satellite Launch Vehicle, Intian avaruusjärjestö (ISRO (kansallinen käyttö muutamin poikkeuksin))
- Proton, Venäjä
- Rokot, Venäjä
- Štil, Venäjä
- Sojuz, Venäjän avaruusjärjestö
- Taurus, Yhdysvallat
- Titan IV, Yhdysvallat
- Tsyklon, Ukrainan avaruusjärjestö (kirjoitetaan myös Tsiklon). 70 % raketin osista on venäläistä alkuperää.
- Unha, Korean demokraattinen kansantasavalta
- Zenit, Ukraina, Sea Launch (Ukraina, Venäjä, Yhdysvallat – kaupallinen)
Kehitteillä olevia kantoraketteja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Angara, Venäjä
- Ares I, NASA
- Ares V, NASA
- Tsyklon 4, Ukraina
- Vega – ESA, moottoreita testattu vuodesta 2006 alkaen, koelento vuonna 2011 tai 2012
- VLS-1, Brasilian avaruusjärjestö
- Starship, SpaceX, Yhdysvallat, yksityinen
Käytöstä poistettuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ariane 1, ESA
- Ariane 2, ESA
- Ariane 3, ESA
- Ariane 4, ESA
- Atlas, Yhdysvallat
- Atlas II, Yhdysvallat
- Delta III, Yhdysvallat
- Diamant, Ranskan avaruusjärjestö CNES
- Energija, Neuvostoliitto/Venäjän avaruusjärjestö
- Europa, ELDO
- Little Joe II, NASA
- N1, Neuvostoliitto, kuuraketin kehitystyö
- OTRAGin rakettikehitystyö, Saksan liittotasavalta (1975–1983)
- Paektusan, Korean demokraattinen tasavalta (1990-luku)
- R-7, Neuvostoliitto
- Saturn I, NASA
- Saturn IB, NASA
- Saturn V, NASA
- Starchaser 4 – raketti (?)
- Thor, Yhdysvallat
- Titan I, Yhdysvallat
- Titan II, Yhdysvallat
- Titan III, Yhdysvallat
- Tsyklon, Neuvostoliitto
Kantorakettien valmistajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Yhtiö | Kotimaa | Onnistuneita laukaisuja | Kommentteja |
|---|---|---|---|
| Arianespace | EU, pääkonttori Ranskassa | 240+ | Tuotteet oma ranskalainen Ariane 5, italialainen Vega (2011 alkaen) ja venäläinen Sojuz |
| Antrix | Intia | Kymmeniä | Tuotteita PSLV, GSLV. Jälkimmäisen ison kantoraketin intialaisen ylimmän rakettivaiheen kehitys päätyi vuonna 2010 kahteen epäonnistuneeseen laukaisuun. |
| EADS Astrium Space Transportation | EU | Arianespacen teollinen pääurakoitsija | Ariane 5 toteutus |
| Eurockot Launch Services | EU | Useita, venäläisen Rokot-raketin myyntiyhtiö | Omistaja EADS Astrium |
| International Launch Services | Yhdysvallat (ULA) ja Venäjä | Noin 100 | Venäläisen Proton-raketin myynti länsimaissa |
| ISC Kosmotras | Venäjä, Ukraina ja Kazakstan | ||
| Orbital Sciences Corporation | Yhdysvallat | Kymmeniä | Tuotteet Pegasus, Taurus ja Minotaurus |
| SpaceDev | Yhdysvallat | Muutama? | Omistaja Sierra Nevada Corporation |
| SpaceQuest | Yhdysvallat | Ei yhtään? | |
| SpaceX | Yhdysvallat | 200+,162 laskeutumista. | |
| Sea Launch | Venäjä, Yhdysvallat, Ukraina, Norja | 26 (yrityksiä 29) | Omistaa yhtiön Land Launch, jonka laukaisut Baikonurista. Sea Launch on vuonna 2009 Yhdysvalloissa suoritustilassa. Rakettina venäläis-ukrainalainen Zenit. |
| Starsem | Ranska, Venäjä | Kymmeniä | Myy mm. ESAlle Sojuz-laukaisupalveluita |
| United Launch Alliance | Yhdysvallat, Boeing, Lockheed Martin | Kymmeniä | Delta IV, Atlas V |
Länsimaiden rakettiteollisuuden vaikeudet avoimessa taloudessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kantorakettiteollisuus syntyi 1950-luvulla ballistisia ohjuksia valmistavasta teollisuudesta, siksi raketteja oli pitkään vain Yhdysvalloilla ja Neuvostoliitolla. Muutkin toimijat (Eurooppa, Intia, Kiina, Ukraina) kehittivät omat kantorakettinsa ohjuksista. Myöhemmät toimijat – esimerkiksi Brasilia, Etelä-Korea – ovat lähinnä ostaneet teknologia Venäjältä.
Teollisuus toimi kullakin talousalueella kylmän sodan loppuun asti suojeltuna. 1990-luvun alusta lähtien Venäjä, Kiina ja pienemmässä määrin Intia ovat alkaneet viedä laukaisupalveluita, jonka jälkeen Yhdysvaltain rakettiteollisuus on keskittynyt palvelemaan vain kansallista NASAn ja puolustusministeriön luomaa markkinaa.
Länsi-Euroopan Arianespace
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arianespace on jäänyt puun ja kuoren väliin. Vuonna 2010 Länsi-Euroopan Arianespace-yhtiö ajautui niin pahoihin talousvaikeuksiin Ariane 5 -kantorakettinsa myynnin ja tuotantokustannusten kanssa, että yhtiö vaatii 100 miljoonaa euroa vuodessa subventioita Euroopan avaruusjärjestöltä (European Space Agency, ESA) – tämä tuki korvaisi suuremman juuri päättyneen monivuotuisen tuen.[3] Kevättalvella Euroopan avaruusjärjestö hyväksyi Arianelle 120 miljoonaa euroa/vuosi tuen kahdeksi vuodeksi ja Ranska on panostamassa muutama sata miljoonaa euroa Ariane 5:n seuraajan kehittämiseen. Kesällä 2011 Arianespace alkoi avoimesti mainostaa Ranskan vientiluottoyhtiön Cofacen matalakorkoisten luottojen käyttöä rakettilaukaisujen ostossa, inflaation kiihtyessä matala korko yhdistettynä pitkään maksuaikaan tuo ostajalle alennuksen hinnassa.[4]
Yhdysvaltain kantorakettimarkkinat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvaltain 1990-luvulla kylmän sodan lopun aseteollisuuden laman korjauksena kehitetty EEVL, kehittynyt kertakäyttöinen suuri kantoraketti, eli käytännössä ULA-konsortion (Boeing ja Lockheed Martin) Atlas V- ja Delta IV -kantoraketit on myös huonossa taloustilanteessa vaikka näitä raketteja ei lainkaan myydä vapailla markkinoilla eli eivät kohtaa kilpailua. Atlas V kantorakettilaukaisun hinta vuosina 1999–2010 oli 100–125 miljoonaa dollaria, mutta syyskuussa 2010 sopimushinta oli jopa 334 miljoonaa dollaria.[5] ULA-konsortion myymien rakettien hinta on noussut jopa 50 % neljässä vuodessa[6], mikä kertoo yritysten tulojen tarpeesta avaruusalus- ja rakettihankkeiden lukumäärän vähetessä muun muassa avaruussukkulan käytöstä poistumisen vuoksi.
ULA-yhtiö on ehdottanut viisivuotisen rakettitoimitussopimuksen Yhdysvaltain puolustusministeriön kanssa hinnan nostoa kuudesta miljardista dollarista kymmeneen miljardiin dollariin.[7] NASAlta on – kautena, jolloin Barack Obaman hallinto pyrki vähentämään valtiovelan kasvun kiihtymistä – vaadittu suuren kantoraketin kehittämistä, mutta NASAn budjetin hyväksymisen epäonnistuttua lokakuussa 2010, jolloin uusi fiskaalivuosi alkoi, oli rahoituksen löytyminen hyvin epätodennäköistä.[8] Maaliskuussa 2011 NASAn pääjohtaja kielsi NASAa aloittamasta raskaan HLLV-kantoraketin kehittämistä, jota Yhdysvaltain kongressi oli budjettilakeja säätäessään vaatinut, tämä raketti on saanut pilkkanimen "Congressionally Designed Rocket".[9][10] Ne kongressin edustajat, jotka pyrkivät estämään Obaman hallitusta puuttumasta G. W. Bushin hallinnon Constellation-ohjelmaan ja siihen liittyviin rakettiohjelmiin, olivat pääsääntöisesti republikaaneja.[11] Tästä voisi voinut päätellä republikaanien pyrkineen käynnistämään NASAn kuuohjelman uudestaan, jos valta olisi siirtynyt heille seuraavissa presidentinvaaleissa.
NASAn rahoituksen ja rahoituksen kohdistaminen on joutunut kovemman poliittisen kädenväännön kohteeksi kuin koskaan NASAn historiassa. Boeing ilmoitti 800 työntekijän lomauttamisesta rakettitehtaallaan sen jälkeen kun Obaman hallinto viestitti, ettei kongressin painostukseen alistuta NASAn ohjelmavalinnoissa.[12] Huhtikuun alussa 2011 ilmeni, että NASA on lain velvoittamana pakotettu tekemään 500 miljoonan dollarin julkisen sektorin panostus ULA-yhtiön eläkekassaan, jota yksityinen sektori eli kyseinen yhtiö ei ole rahoittanut sääntöjen mukaisesti. Muuten ULA:n 11 000 nykyistä ja tulevaa eläkeläistä jäävät ilman työeläkettään.[13] Toukokuussa ULA-rakettikonsortio ilmaisi irtisanovansa noin 2 900 työntekijää elokuuhun 2011 mennessä.[14]
Yhdysvaltain 2000-luvulla ainakin nimellisesti yksityisesti kehitetyt pienemmät kantoraketit ovat jo tuotekehityksen aikana voittaneet NASAlta suuria rakettilaukaisu-urakoita. Rakettien luotettavuus määrittää näiden yhtiöiden taloustilanteen 2010-luvun alkupuolella.
Venäjän rakettiteollisuuden 2000-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maaliskuussa 2011 julkisuuteen nostettiin tarina, jossa venäläiset ovat voittaneet laukaisukilpailun Protonille Venäjän vientitakuulaitoksen Eximbankin tuella Hughesille, joka vuotta hankki Arianespacen laukaisun toiselle satelliitilleen Ranskan vientitukiorganisaation Cofacen tuella.[15] Tämänkaltaisesta suuryhtiöiden nauttimasta valtionavusta on julkisissa lausunnoissa ainakin eräissä länsimaissa haluttu eroon. Avaruusalalla tuki usein kohdistuu samalla myös aseteollisuuden pienimpään haaraan.
Keväällä 2011 myös Venäjän rakettiteollisuus väitti julkisesti tehneensä myyntihintaan nähden 50 % tappiota, kun se myi 2000-luvulla RD-180-rakettimoottoreita Yhdysvaltoihin.[14] Viesti kuulosti teollisuuden halulta nostaa hintoja katteidensa nostamiseksi.
Yhdysvallat kehittää kiinteäajoainerakettia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesällä 2011 Yhdysvaltain kongressi oli päättämässä Yhdysvaltain ilmavoimien avaruusohjelmien kustannusten kasvun vähentämisestä vähentämää GPS:n rahoitusta, kieltämällä useamman tietoliikennesatelliitin tilaukset kerrallaan ja vähentämällä rahoitusta kantorakettien ostoon.[16]
Elokuussa 2011 Utahin osavaltion poliitikot ja rakettimoottoriteollisuus kautta Yhdysvaltojen alkoi voimakkaan lobbauksen kiinteäajoainerakettien kehittämiseksi.[17] Ballististen ohjusten tuotannon päättyminen, uusien kantorakettien entistä harvempi kehittäminen ja jopa ilmatorjuntaohjusten vähäisempi kysyntä on luonut alalle ylikapasiteettia, mikä merkitsee tuotantolinjojen ja suunnittelutoimistojen hiipumista. Euroopassa Vega-kantoraketti on toiminut alaa elvyttävänä tekijänä, mutta Yhdysvaltojen rakettiteollisuuden koko vaatisi isompia korjaustoimia, joita on vaikea toteuttaa ajankohtana, jolloin valtion kulubudjetteja tulisi leikata kansantalouden tilan vuoksi.
Kiinteäajoaineen mahdolliset ympäristövahingot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto varoitti vuonna 2011, että kiinteäajoainerakettimoottoreista tulee rakettilaukaisuissa ja ajoaineen tuotannon aikana Yhdysvaltain vesistöihin ja sitä kautta eläimiin sekä ihmisiin liikaa perkloraattia. Aine on karsinogeeninen ja aiheuttaa kilpirauhasvaurioita.[18][19]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. |
- ↑ a b c d Hannu Karttunen: ”Avaruustutkimus”, Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, s. 304. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2014. ISBN 978-952-5329-26-1
- ↑ Stephen Clark: Japan’s new H3 rocket proved it works, but will it catch on anywhere else? arstechnica.com. 19.2.2024. Viitattu 19.2.2024. (englanniksi)
- ↑ https://archive.today/20120526031242/http://spacenews.com/civil/110114-esa-arianespace-finances.html
- ↑ http://www.spacenews.com/launch/110708-arianespace-rethinking-dual-launch-strategy.html[vanhentunut linkki]
- ↑ https://archive.today/20120526031244/http://www.spacenews.com/civil/110204-engine-costs-drive-atlas5-prices.html
- ↑ http://articles.orlandosentinel.com/2011-06-26/news/os-military-missile-business-20110626_1_spacex-satellites-united-launch-alliance (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ https://archive.today/20120526031245/http://spacenews.com/military/110114-eelv-program-costs-skyrocket.html
- ↑ http://www.space-travel.com/reports/NASA_says_it_cant_afford_new_rocket_spacecraft_999.html
- ↑ http://www.spacenews.com/commentaries/110328-fromwires-bolden-balks-congressional-rocket.html[vanhentunut linkki]
- ↑ https://archive.today/20120526031256/http://www.spacenews.com/policy/110331-obama-administration-pushing-back-congressionally-mandated-rocket.html
- ↑ http://www.spacenews.com/policy/110331-lawmakers-press-nasa.html[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.spacenews.com/civil/110401-boeing-sls-work-needed-avert-layoffs.html[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.spacenews.com/civil/110401-nasa-payment-cover-pension.html[vanhentunut linkki]
- ↑ a b http://www.spacenews.com/civil/110513-usa-plans-lay-off-august.html[vanhentunut linkki]
- ↑ https://archive.today/20120526031257/http://www.spacenews.com/launch/110314-eximbank-back-ils-bids.html
- ↑ http://www.spacenews.com/military/110613-slam-usaf-sat-block-buyl.html[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.spaceref.com/news/viewsr.html?pid=37871[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.spacenews.com/commentaries/110202-fromwires-epa-tighten-rules-perchlorate.html[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.spacenews.com/launch/110203-epa-draws-bead-rocket-fuel-chemical.html[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]