Oskar Heinroth
Oskar August Heinroth (1. maaliskuuta 1871 Mainz-Kastel – 31. toukokuuta 1945 Berliini) oli saksalainen biologi ja eräs etologian tieteenalan perustajista.
Heinroth opiskeli lääketiedettä ja väitteli Kielissä 1895. Seuraavana vuonna hän muutti Berliinin, mistä hän sai työpaikan Zoologischer Garten Berlinistä ja myös Eläinmuseosta. Vuosina 1898–1913 hän toimi assistenttina ja tutki sorsalintujen käyttäytymistä. Hän löysi Douglas Spaldingin unohtuneet tutkimukset kananpoikasten leimautumisesta ja kehitteli kokeita edelleen. Myöhemmin Konrad Lorenz saattoi leimautumisteorian tunnetuksi suuren yleisön keskuudessa. Sittemmin Heinroth toimi Berliinin Akvaarion johtajana.
Heinroth toimi Saksan Lintutieteellisen Yhdistyksen puheenjohtajana 1926–1936.
Heinroth avioitui Magdalena Wieben kanssa 1904. He työskentelivät yhdessä ja myös julkaisivat tutkimustuloksensa yhdessä. Magdalenan kuoltua 1932 Heinroth avioitui eläintieteilijä Katharina Bergerin kanssa 1933.
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heinroth, Oskar: Beiträge zur Biologie, namentlich Ethologie und Psychologie der Anatiden. Teoksessa: Berichte des V. Int. Ornithologen Kongresses Berlin 1910, S. 559.
- Heinroth, Oskar & Heinroth, Magdalena: Die Vögel Mitteleuropas, 4 osaa, Berliini 1924-1934
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
