Vilho Soininen
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Luettelomainen teksti. |
Vilho Soininen (6. huhtikuuta 1911 – 24. toukokuuta 1976[1]) oli helluntaiherätyksen piirissä toiminut suomalainen saarnaaja ja kirjailija. Vilho Soinisen saarnaajan ura Helluntaiherätyksen piirissä päättyi 1960 skandaaliin. Tämän jälkeen Soininen toimi Helsingin Siion-seurakunnan tehtävissä.
Toiminta helluntaiherätyksessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vilho Soininen tuli uskoon 16-vuotiaana Kuopiossa.[2] Fabian Paakkari piti Kuopiossa kokouksia vuonna 1928 ja tuolloin pidetyssä kastekokouksessa Soininen kastettiin upottamalla syvään veteen. Paakkari oli pitänyt Soinisen mieleen jääneen saarnan uskovien kasteesta. Paakkari oli Soinisen näkemyksen mukaan osoittanut lukuisiin raamatunkohtiin viittaamalla luterilaisen kasteen epäraamatulliseksi.[3]
Vilho Soininen oli Turun Smyrna-seurakunnan saarnaajana ja johtaja elokuusta 1934 lähtien. Soininen oli jo siihen aikaan tunnettu saarnaaja. Vuonna 1936 tammikuussa Soininen lähti Smyrna-seurakunnasta ja 76 seurakuntalaista erosi samalla kertaa.[4] Eronneet muodostivat helmikuun 17. päivänä 1936 Siion-seurakunnan, jonka saarnaajaksi kutsuttiin E. Kokkonen, Soinisen kieltäydyttyä tehtävästä. Turun Siionissa Vilho Soininen vaikutti sananjulistajana vuosina 1936–38.[5]
Turun Smyrna-seurakunnan johtajana toiminut Eino Heinonen (1887–1977) tahtoi yhdistää seurakunnat ja lähetti kirjeen Siionilaisille. Vuonna 1937 viisi Siion-seurakuntalaista ehdotti vastauskirjeessään neuvotteluja yhdistämisestä. Smyrnan asettamat ehdot yhdistämiselle olivat kuitenkin sellaiset, ettei niiden pohjalta ollut mahdollista saavuttaa sovintoa. Asiasta seurasi riitainen seurakuntakokous, jolloin Heinonen asetti kovat ehdot oman toimintansa jatkamisen suhteen, vaatien Selim Suomelan ja Antti Vainion erottamista. Smyrnalaiset eivät tähän suostuneet ja Niilo Heinonen sanoi itsensä irti ja häntä tukeneista smyrnalaisista erosi 47 jäsentä seurakunnasta, myöhemmin vielä yksittäin 29 jäsentä. Siioniin siirtyi Niilo Heinosen aikana 76 Smyrnan jäsentä.[6]
Vilho Soininen muutti Turusta pois vuonna 1938, jonka jälkeen Uuno Palonen sai Turun Siion-seurakunnan saarnaajan tehtävän.[7] Vilho Soininen vastusti yhteistyötä, jota harjoitettiin Eino I. Mannisen ja eräiden muiden johdolla evankelis-luterilaisen kirkon pappien ja muiden suuntien saarnamiesten kanssa.[8] Soininen kirjoitti Kuopiossa toimiessaan pienen kirjan Mikä on totuus kristittyjen yhteydestä, joka painettiin vuonna 1941. Siinä olivat muun muassa Toimi Yrjölän, Veikko Lähteen, Armas von Bellin ja Unto Kunnaksen kirjoitukset aiheesta sekä T. B. Barratin Ristin Voitossa julkaistu kirjoitus sekä Carl Forsbergin kirjasta otettu lainaus.[9]
Vilho Soininen toimi 1950-luvulla Kuopion Eelim-seurakunnan saarnaajana, Soinisen aikana seurakunta kasvoi noin sadan uuden jäsenen vuosivauhdilla, ollen vuonna 1957 noin 1300-jäseninen.[10] Vilho Soininen toimi Kristitty-lehden toimituskunnassa yhdessä Eino Mannisen ja Kalle Rantasen (1889–1952) kanssa 1940-luvulla.[11][12]
Vilho Soininen kuului 1940-luvulla helluntaiherätyksen neuvoa antaviin veljiin, jotka olivat vastuussa helluntaiherätyksen veljeskokoukselle.[13] Soininen oli yksi 27. toukokuuta 1955 perustetun IBRA-radion perustajajäsenistä.[14][15]
Soininen toimi opettajana koko maata käsittävässä helluntaiherätyksen nuorisokonferenssissa Kuopiossa juhannuksena 1945, samoin seuraavana vuonna Lahdessa ja vuonna 1947 Turussa.[16]
Toiminta Siion-seurakunnassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soininen siirtyi 18. maaliskuuta 1958 Helsingin Siion-seurakunnan saarnaajaksi ja hänelle pidettiin uuden saarnaajan tervetulojuhla.[17][18]
Soininen erotettiin helluntaiherätyksen työyhteydestä 1960 ilmiannon perusteella. Soinista syytettiin hyvin läheisestä ja intiimistä suhteesta erääseen uskovaiseen naiseen. Myöhemmin on esitetty, että kyse oli kahden johtohenkilön keskinäisestä valtataistelusta, josta Eino I. Manninen selviytyi voittajana.[19]
Saarnaaja Uuno Palonen toteaa muistelmissaan, että ns. Soinis-käräjät, joihin kutsuttiin 400 veljeä ja jotka pidettiin Tampereella 17. lokakuuta 1960, sammuttivat herätykset vuosiksi Tampereella ja koko herätysliikkeessä.[20] Uuno Palonen ehdotti kolme kertaa, että asia olisi käsitelty vain muutaman veljen ja Soinisen kesken, mutta siihen ei suostuttu. Uuno Palonen kertoi, että ennen käräjiä oli Tampereella kastettu 1950-luvun lopulla 300 ihmistä vuosittain, tämän jälkeen kastettiin vain 30.[21]
Soininen haastettiin oikeuteen vuosina 1958–1960 tapahtuneista hyväksikäytöistä. Raastuvanoikeus vapautti hänet syytteistä, mutta Helsingin hovioikeus tuomitsi hänet elokuussa 1962 yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeuteen jatketusta sekaantumisesta henkilöön, jonka opetus oli hänelle uskottu, ja haureuden harjoituksesta kahden henkilön kanssa, joiden opetus oli hänelle uskottu, sekä maksamaan asianomistajille 12 000 markkaa oikeudenkäyntikuluja.[22]
Soininen kiisti pitämässään puheenvuorossa häntä vastaan esitetyt syytökset.[23] Myöhemmin hän kirjoitti pienen kirjan Monen ahdistuksen kautta, jossa hän tuo esille oman kantansa asiaan.[24]
1960-luvun alussa Soininen perusti Suomen Vapaa helluntaiherätys -nimisen ryhmän, jonka jäsenmäärä kohosi lähes 3000:en. Suomen Vapaa helluntaiherätys julkaisi Ristin sanoma -nimistä lehteä, jonka päätoimittajana Soininen toimi.[10]
Soininen toimi vuonna 1945 perustetun Helsingin Saalemista erkaantuneen Lauri Hokkasen perustaman Helsingin Siion-seurakunnan paimenena vuosina 1958–1976. Soininen kuoli 65-vuotiaana vuonna 1976. Helsingin Siion-seurakunta liittyi helluntaiherätykseen vuosien 1984–1985 vaihteessa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ahonen, Lauri K., Suomen Helluntaiherätyksen historia, Päivä Oy, 1994, ISBN 951-622-603-5
- Lundelin, Lauri, Helluntaituulia varsinaissuomessa, Turun helluntailähetys, 1994, ISBN 952-90-6046-7
- Lahti, Heikki, Turun helluntaiseurakunta 1921–1971, Turun helluntailähetys ry, RV-paino, 1971
- Hartonen, Vilho, Kunnas, Unto, Poika lähti maailmalle, Tikkurila, Ristin voitto, 1973, ISBN 951-605-355-6
- Soininen, Vilho, Mikä on totuus kristittyjen yhteydestä, Rukoushuoneyhdistys Elim r.y., 1941
- Kuosmanen, Juhani, Herätyksen historia, Ristin Voitto, 1979, ISBN 951-605-542-7
- Seila, Taito, Mitä todella tapahtui, Ristin Sanoma Ry,, 1970
- Manninen, Veikko, Mannisentie, Aika Oy, 1995, ISBN 951-606-424-8
- Soininen, Vilho, Monen ahdistuksen kautta, Ristin Sanoma, 1961
- Palonen, Irja, Rakkaus rakentaa, Uuno Palonen lähikuvassa, Vantaa, Ristin voitto, 1985, ISBN 951-605-888-4
- Paakkari, Lauri Uranuurtaja : piirteitä Fabian Paakkarin, helluntaiherätyksen tienraivaajan elämästä ja toiminnasta , Mynttilän rukoushuone, Kuopio, 1947
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Honkanummen hautausmaa, kortteli 10, rivi 10, hauta 459
- ↑ Suomen Helluntaiherätyksen historia, s. 163
- ↑ Uranuurtaja, s. 51-52.
- ↑ Helluntaituulia varsinaissuomessa, s. 33.
- ↑ Turun helluntaiseurakunta 1921–1971, s. 22.
- ↑ Helluntaituulia varsinaissuomessa, s. 35–37.
- ↑ Helluntaituulia varsinaissuomessa, s. 39.
- ↑ Poika lähti maailmalle, s. 253.
- ↑ Mikä on totuus kristittyjen yhteydestä
- ↑ a b Herätyksen historia, s. 358.
- ↑ Suomen Helluntaiherätyksen historia, s. 252–253.
- ↑ Herätyksen historia, s. 350.
- ↑ Suomen Helluntaiherätyksen historia, s. 262–263.
- ↑ Herätyksen historia, s. 357.
- ↑ Suomen Helluntaiherätyksen historia, s. 348.
- ↑ Suomen Helluntaiherätyksen historia, s. 287–288.
- ↑ Mitä todella tapahtui, s. 20.
- ↑ Mannisentie, s. 7.3
- ↑ Mitä todella tapahtui, s. 7-8.
- ↑ Rakkaus rakentaa, Uuno Palonen lähikuvassa, s. 157.
- ↑ Mannisentie, s. 73.
- ↑ Saarnaaja sai ehdollisen tuomion (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 24.8.1962, HS Aikakone. Viitattu 12.4.2018.
- ↑ Mannisentie, s. 70.
- ↑ Monen ahdistuksen kautta