Eino Heinivaara
| Eino Heinivaara | |
|---|---|
 Heinivaaran kuva Eino Einar Niemisen nimelle kirjoitetussa väärennetyssä henkilötodistuksessa v. 1920. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. syyskuuta 1895 Helsinki |
| Kuollut | 25. lokakuuta 1954 (59 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | toimittaja, suomentaja |
| Puoliso | Fanny Maria Mattsson[1] |
| Muut tiedot | |
| Järjestö | Kulutusosuuskuntien Keskusliitto |
Eino Mikael Heinivaara (synt. Henriksson,[2] 29. syyskuuta 1895 Helsinki – 25. lokakuuta 1954 Helsinki[3]) oli suomalainen toimittaja ja osuustoimintamies, joka työskenteli pitkään Kulutusosuuskuntien Keskusliiton palveluksessa.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaiset vuodet ja sisällissodan aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingissä syntynyt Heinivaara kävi seitsemän luokkaa Helsingin suomalaista lyseota ja suoritti ylioppilastutkinnon yksityisesti talvella 1917. Saman vuoden huhtikuussa hän aloitti Porissa ilmestyneen Sosialidemokraatin toimittajana ja tammikuussa 1918 Heinivaara nimitettiin lehden toimitussihteeriksi. Sisällissodan loppuvaiheessa huhtikuun alussa Heinävaara liittyi Pori punakaartiin, jossa hän toimi Porin rintaman esikunnassa ylipäällikkö Hannes Uksilan apulaisena. Heinivaara ei osallistunut taisteluihin, eikä kantanut asetta, mutta teki Uksilan kanssa tarkastusmatkoja rintamalle.[2]
Pakomatka ja paluu Suomeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Porin punakaartilaiset pakenivat kaupungista, lähtivät myös Heinivaara ja Uksila 12. huhtikuuta kohti itää. He matkustivat Kokemäen ja Lauttakylän kautta Urjalaan, jossa 2–3 päivän ajan järjestelivät Länsi-Suomesta saapuvien tuhansien punaisten perääntymistä. Urjalasta miehet jatkoivat Hämeenlinnan ja Lahteen, jonka jälkeen Heinivaara jäi huhti–toukokuun vaihteessa vangiksi Kärkölän kirkonkylässä. Hänet siirrettiin Helsingin vankileirille Katajanokan vankilaan, mistä Heinivaara onnistui heinäkuun alussa pakenemaan yhdessä entisen koulutoverinsa Yrjö Karppasen kanssa. Myös Karppanen oli sodan aikana työskennellyt sanomalehtimiehenä Porissa.[2]
Heinävaara ja Karppanen matkustivat junalla Hämeenlinnaan, josta he jatkoivat edelleen kohti Pohjois-Suomea ja siirtyivät Aavasaksassa Ruotsin puolelle. Myöhemmin Heinivaara työskenteli Tukholmassa muun muassa kellosepänliikkeessä ja oli yhteydessä punapakolaisia avustaneen suomalaisen organisaation johtohenkilöiden Arthur Useniuksen ja Edvard Gyllingin kanssa. Vuoden 1920 alussa Heinivaara ja Karppanen päättivät Ruotsin huonoihin palkkoihin kyllästyneinä muuttaa töihin Neuvosto-Venäjälle. He matkustivat Tukholmasta saaduilla väärillä papereilla Haaparannan kautta Suomeen tammikuun lopussa ja yrittivät rajan yli Venäjälle Pohjois-Karjalassa. Huomattuaan rajanylityksen sillä kertaa mahdottomaksi, miehet kääntyivät takaisin, mutta jäivät lopulta kiinni Lieksassa helmikuun 4.–5. päivien välisenä yönä. Heinivaaraa ja Karppasta kuulusteltiin Joensuussa ja toimitettiin sen jälkeen Helsingin lääninvankilaan. Huhtikuussa 1920 Heinivaara tuomittiin avunannosta valtiopetokseen 10 vuodeksi kuritushuoneeseen.[2]
Vankilavuosien jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Armahduksen jälkeen Heinivaara jatkoi työskentelyä toimittajana. Hän muun muassa kirjoitti Suomen Sosialidemokraattiin nimimerkillä ”Kohentaja”[4] ja oli vuonna 1927 lyhyen aikaa Porissa Uuden Ajan päätoimittajana.[5] 1920-luvun lopulta lähtien Heinävaara työskenteli Kulutusosuuskuntien Keskusliiton julkaiseman Kuluttajain Lehden toimituksessa[6] ja kirjoitti 1940–1950-luvuilla kolmisenkymmentä osuusliikkeiden historiikkia. Lisäksi Heinävaara suomensi 1940-luvulla Eyvind Johnsonin ja Hans Herginin teoksia sekä Alfred Östen kirjoittaman Franklin Rooseveltin elämäkerran.[7] Hän kuului myös Suomen Aikakauslehdentoimittajain Liiton perustajiin vuonna 1939.[8] Eino Heinivaara kuoli 59-vuotiaana vuonna 1954.
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eino Heinivaaran poika oli ylilääkäri ja professori Olli Heinivaara (1923–1995).[1]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Osuusliike Kansa r.l. 25 vuotta : katsaus Porin ja ympäristön työväen osuustoiminnallisen liikelaitoksen vaiheisiin, Osuusliike Kansa, Pori, 1927.
- Sata vuotta yhteistoimintaa. Rochdalen kunnon uranuurtajien muistoksi julkaissut Kulutusosuuskuntien Keskusliitto, Kulutusosuuskuntien Keskusliitto, Helsinki, 1944.
- Kymmenen vuotta uurasta osuustoiminnallista rakennustyötä Sydän-Hämeessä, Arvo Nikkasen kanssa, Sydän-Hämeen osuusliike. Lammi, 1945.
- Osuusliike Koitto 1925–1945, Osuusliike Koitto, Valkeakoski, 1945.
- Osuusliike Savonseutu kuvina, Osuusliike Savonseutu, Mikkeli, 1945.
- Kaksikymmentäviisivuotta liikkeenhoitajien yhteistoimintaa Karjalassa, Viljo Kokosen kanssa, Osuuskauppojen liikkeenhoitajien liitto, Helsinki, 1946.
- Mäntän osuuskauppa r.l. : katsaus liikkeen 30-vuotiseen toimintaan, Mäntän osuuskauppa, Tampere, 1946.
- Osuusliike Kansanvoima r.l. 40-vuotias, Osuusliike Kansanvoima, Kuopio, 1946.
- Osuusliike Vankka 40-vuotias, Osuusliike Vankka, Vilppula, 1946.
- Evijärven osuuskauppa 30-vuotias, Evijärven osuuskauppa, Helsinki, 1947.
- Haapajärven seudun osuusliike il. 10-vuotias, Haapajärven seudun osuusliike, Helsinki, 1947.
- Kiuruveden työväen osuuskauppa r.l. 40-vuotias, Kiuruveden työväen osuuskauppa, Helsinki, 1947.
- Kytäjän osuuskauppa : 40 vuotta yhteistoimintaa Kytäjällä, Kytäjän osuuskauppa, Helsinki, 1947.
- Osuusliike Terho r.l. 40 vuotta, Osuusliike Terho, Helsinki, 1947.
- Osuusliike Työnvoima r.l. 40 vuotta, Osuusliike Työnvoima, Helsinki, 1947.
- Viitasaaren osuuskauppa r.l. 1917–1947, Viitasaaren osuuskauppa, Helsinki, 1947.
- Keski-Karjalan osuusliike 40-vuotias, Keski-Karjalan osuusliike, Helsinki, 1948.
- Nuutajärven osuuskauppa r.l. 40 vuotta : kertomus v. 1947 toiminnasta, Nuutajärven osuuskauppa, Helsinki, 1948.
- Osuusliike Eteläpohja r.l. 30 vuotta 1918–1948, Osuusliike Eteläpohja, Kerava, 1948.
- Osuusliike Lapinmaa 25 vuotta, Osuusliike Lapinmaa, Helsinki, 1948.
- Osuuskauppa Perhelä r.l. 1908–1948, Osuuskauppa Perhelä, Kerava, 1948.
- Osuusliike Savo r.l. 40-vuotta 1908–1948, Osuusliike Savo, Kuopio, 1948.
- Tornionlaakson osuusliike il. 10-vuotias : kertomus osuusliikkeen toiminnasta 1947, Tornionlaakson osuusliike, Helsinki, 1948.
- Virtain osuuskauppa r.l. 1917–1947, Virtain osuuskauppa, Tampere, 1948.
- Osuuskauppojen liikkeenhoitajien liiton Uudenmaan kerho r.y. 1924–1949, Osuuskauppojen liikkeenhoitajien liiton Uudenmaan kerho, Helsinki, 1949.
- Osuusliike Paavonseutu i.l. : katsaus 10-vuotistaipaleeseen : kertomus vuoden 1948 toiminnasta, Osuusliike Paavonseutu, Helsinki, 1949.
- Osuusliike Voima i.l. ja sen edeltäjät, Unto Kanervan kanssa, Osuusliike Voima, Tampere, 1950.
- Oitin osuusliike i.l. 50 vuotias, Oitin osuusliike, Helsinki, 1953.
- Osuusliike Oma r.l. 50-vuotias, Osuusliike Oma, Helsinki, 1953.
- Osuusliike Sisä-Karjala r.l. 50-vuotias, Osuusliike Sisä-Karjala, Helsinki, 1953.
- Osuusliike Tähkä 50-vuotias, Osuusliike Tähkä, Helsinki, 1953.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kuka kukin on 1978 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-10475-5-8 Projekt Runeberg.
- ↑ a b c d Valtiorikosylioikeus: Heinivaara, Eino Mikael – Valtiorikosylioikeuden akti (27678) 1920–1920 8.5.1920. Kansallisarkisto. Viitattu 5.1.2017.
- ↑ Kansaneläkelaitoksen henkilökortit -arkisto. Vuosina 1950-1958 kuolleiden henkilöiden hakemistokortit 10.4.2016. Digihakemisto. Viitattu 5.1.2017.[vanhentunut linkki]
- ↑ Holopainen, Tuula: Työmies-Suomen Sosialidemokraatti-lehden nimimerkit docplayer.fi. 30.8.2013. Viitattu 5.1.2017.
- ↑ Vilponiemi, Jukka: Työväenliike juhlii Satakunnassa. Eetu Salinin syntymästä 150 vuotta, Uusi Aika, Satakunnan Sosialidemokraatit ja Porin sos.dem. kunnallisjärjestö 110-vuotiaita. Uusi Aika, 18.3.2016. Viitattu 5.1.2017.
- ↑ Kuluttajain Lehden toimitus työpaikallaan 1929. Suomen valokuvataiteen museo. Viitattu 5.1.2017.
- ↑ Haku: Heinivaara, Eino Suomen kansallisbibliografia Fennica. Arkistoitu 14.6.2018. Viitattu 5.1.2017.
- ↑ Kinnarinen, Tuula: SAL. 70 ahkeraa vuotta 4 230 merkissä. Lööppi, 2009, nro 2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.1.2017. (Arkistoitu – Internet Archive)