Ilmastonmuutoskeskustelu

Ilmastonmuutoskeskustelu tarkoittaa julkista keskustelua ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta, pääasiassa ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä. Keskustelussa otetaan kantaa muun muassa ilmiön olemassaoloon, ilmiön voimakkuuteen, syihin, seurauksiin ja tärkeyteen. Ilmastonmuutoskeskusteluun vaikutti voimakkaasti Al Goren propagandaelokuva Epämiellyttävä totuus^lähde?.

Tiedemaailman kanta ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen

Ilmaston muutoksesta ja ilmaston lämpenemisestä sekä ihmisen osallisuudesta siihen vallitsee tiedeyhteisössä laaja yhteisymmärrys eli konsensus.

Pieni vähemmistö tiedemaailmasta on kuitenkin esittänyt kritiikkiä tehtyjä johtopäätöksiä kohtaan väittäen, ettei muutos johtuisi ihmisen toimista, lämpötilan kasvu ei olisi merkittävää, muutos johtuisi luonnollisista syistä, tai että ilmaston lämpenemisellä olisi myönteinen kokonaisvaikutus ihmiselle ja ympäristölle.

Laajoissa tiedeyhteisöissä osa toimijoista on kyseenalaisia, eikä välttämättä esimerkiksi seuraa tiedon objektiivisuuden periaatetta vahvasti. Tutkimusta suoritetaan pääasiassa yliopistoissa, jotka ulkomailla voivat olla esimerkiksi yrityksen tai uskonnollisen yhteisön omistamia. Suomessa on perinteisesti korostettu sitä, että yliopistot ovat riippumattomia, olivat ne sitten säätiö-muotoisia tai julkishallintoon kuuluvia organisaatioita.

Julkinen keskustelu

»Ilmaston lämpenemisen vaara ... on tarpeeksi todellinen, jotta voimme tehdä muutoksia ja uhrauksia, jottemme elä tulevien sukupolvien kustannuksella.»
(Margaret Thatcher, 1990)

Talousnäkökulma

Merkittävin kritiikki ilmastonmuutoksen torjuntaa vastaan on se, että ongelman torjuminen tulisi liian kalliiksi ja vähentäisi talouskasvua. Esimerkiksi Yhdysvalloissa George W. Bushin hallinto kieltäytyi tällä perusteella kaikista Kioton sopimuksen kaltaisista päästöjen rajoittamisyrityksistä, vaikka samalla se myönsikin ilmastonmuutoksen "vakavaksi haasteeksi" ja ongelmaksi, johon täytyy puuttua.

Vapausnäkökulma

Suurempana uhkana ilmastonmuutoksen torjumistoimia kuin sen seurauksia ovat Euroopassa pitäneet Tšekin presidentti Václav Klaus ja entinen Espanjan pääministeri José María Aznar. Heidän mukaansa päästöjen rajoitusyritykset "rajoittavat vapautta" ja he ovat nimittäneet niiden puolesta kamppailijoita "fundamentalisteiksi" ja "kommunisteiksi."

Keskustelu Yhdysvalloissa

Ilmastonmuutoksen skeptikot ja kristillinen oikeisto

Erityisesti Yhdysvalloissa ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuvien etujärjestöjen, älykkään suunnittelun kannattajien ja niin sanotun kristillisen oikeiston välillä on paljon yhteistyötä. Esimerkiksi Institute on Religion and Democracy -järjestön vuotaneen muistion mukaan sen kolmanneksi tärkein prioriteetti seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten ja kristittyjen ahdingon helpottamisen jälkeen on tehdä epäuskottavaksi ”liberaali lainsäädäntö, joka nojaa Kioton ilmastosopimukseen ja todistamattomiin maailmanlopun ennustuksiin”. Howard Fieldstead Ahmanson, joka on myös lahjoittanut 1,5 miljoonaa dollaria älykästä suunnittelua edistävälle järjestölle Discovery Institutelle, on tukenut huomattavilla rahasummilla järjestöjä, jotka vastustavat Kioton ilmastosopimusta ja kritisoivat ilmastomuutostutkimusta (muun muassa Science & Environmental Policy Project).

Ilmastonmuutoksen skeptikot ja öljyteollisuus

Yhdysvaltalainen huolestuneiden tiedemiesten liitto Union of Concerned Scientists julkaisi tammikuussa 2007 raportin, jonka mukaan ExxonMobil oli käyttänyt vuosien 1998–2006 välisenä aikana tupakkateollisuudesta tunnettua toimintatapaa ja rahoittanut ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuvia järjestöjä yhteensä 16 miljoonalla dollarilla. Useat ilmastonmuutosskeptikot on yhdistetty useisiin ExxonMobilen tukemiin järjestöihin kuten esimerkiksi Patrick Michaels, jonka kirjan julkaissut C. Marshall Institute sai yhtiötä tukea 630 000 Yhdysvaltain dollaria. Michaels kuuluu yhteensä 11:een ExxonMobilen tukemaan järjestöön.

Oregonin vetoomus

Pääartikkeli: Oregon Petition

Oregon Petition (engl. Oregonin vetoomus) on yleinen nimitys vuosina 1998–2001 järjestetylle vetoomukselle, joka vastusti Kioton sopimusta ja piti väitteitä ihmisperäisistä kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuvista "katastrofaalisista" seuraamuksista vailla vakuuttavia tieteellisiä todisteita. Vetoomuksen tekstiä on monesti tulkittu väärin tarkoittamaan koko ilmaston lämpenemistä koskevan tieteellisen konsensusnäkemyksen vastustamista. Vetoomukseen kerättiin 19 700 nimeä, joista vetoomuksen järjestäjien mukaan on riippumattomasti varmennettu 17 800. Vetoomusta ja sen esitystapoja on kritisoitu harhaanjohtavina ja toimintatavoiltaan epäilyttävinä.

East Anglian yliopiston ilmastontutkimusyksikön sähköpostien hakkerointitapaus

Marraskuun lopulla 2009 brittiläisen East Anglian yliopiston ilmastontutkimusyksikkö CRU:n palvelimelta hakkeroitiin sähköpostiviestejä ja tiedostoja. Tuntemattomat henkilöt varastivat ja levittivät muutamia tuhansia sähköposteja ja muita dokumentteja 13 vuoden ajalta. Sähköpostiviesteissä ilmastotieteilijät keskustelivat esimerkiksi siitä, miten saisivat oman näkemyksensä mukaisia tutkimustuloksia julkaistuksi ja estetyksi vastakkaisten tulosten julkaisua. Lisäksi viesteissä pohdittiin, miten keskinäiset erimielisyydet voitaisiin silotella yhtenäiseksi näkemykseksi. Kohu sai lempinimen Climategate.

Väärinkäytöksistä epäiltyjen tutkijoiden mielestä syytökset pohjautuivat valikoituihin ja asiayhteydestään irrotettuihin otteisiin. Professori Philip Jonesin lainattiin kirjoittaneen ”tempusta” jolla ”piilottaa lasku” lämpötilakäyrissä. Jones sanoi, että tämä lainaus oli otettu asiayhteydestään ja esitetty huonossa valossa. Hänen mukaansa skeptikkojen tarkoituksena oli näin sabotoida joulukuun 2009 Kööpenhaminan ilmastokokouksen neuvotteluja. Jonesin mukaan "lasku" viittasi niin sanotusta proxy-datasta (esimerkkinä puiden kasvurenkaat) päätellyn lämpötilahistorian 1900-luvun puolivälistä lähtien tapahtuneeseen erkanemiseen mitatusta lämpötilasta.

24. marraskuuta East Anglian yliopisto ilmoitti, että se nimittäisi riippumattoman tutkimusryhmän selvittämään tapahtunutta. Jones luopui CRU:n johtajan tehtävistään tutkimuksen ajaksi.

Englanninkielisen Wikipedian väärinkäyttötapaus

Brittiläinen konservatiivinen sanomalehti The Daily Telegraph uutisoi 22. joulukuuta 2009 englanninkielisen Wikipedian olevan "korruptoitunut". Cambridgeläinen tutkija ja vihreän puolueen aktivisti William Connolley oli ottanut kontrollin ja uudelleenkirjoittanut vuodesta 2003 lähtien Wikipediaan ilmastoasioista. Connelley oli uudelleenkirjoittanut ja luonut yhteensä 5428 uniikkia Wikipedian artikkelia ollessaan sivuston ylläpitäjä. Hänen tiedetään myös poistaneen ja hävittäneen yli 500 artikkelia, joista hän ei itse pitänyt.^lähde?

Syyskuussa 2009 Wikipedian sovittelukomitea peruutti Connellyn ylläpitostatuksen saatuaan selville, että hän oli väärinkäyttänyt oikeuksiaan liittyen ilmantonmuutoskeskusteluun.^lähde?

Katso myös

• Ilmastonmuutoksen kieltäminen

Aiheesta muualla

• RealClimate, useiden tunnettujen ilmastotieteilijöiden yhteisblogi
• Juhani Rinteen kirjoitus Tieteessä tapahtuu -julkaisussa 4/2007

Kriittisiä sivuja

• Climate Audit, Steve McIntyren ilmastonmuutostutkimusta kriittisesti tarkkaileva blogi
• Ilmastofoorumi ry Ihmisen osuuteen ilmastonmuutoksessa skeptisesti suhtautuva suomalainen kansalaisjärjestö

Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen

Syyt	Kasvihuoneilmiö Kasvihuonekaasu Hiilidioksidi Metaani Auringon aktiivisuus Ilmaston viileneminen Milankovićin jaksot Vulkanismi Laattatektoniikka Termohaliinikierto
Vaikutukset	Ilmastopakolaisuus Merien happamoituminen Merenpinnan nousu Tulvat Sadannan muutokset Kuivuuskaudet Lämpöaallot Äärimmäiset sääilmiöt Trooppiset hirmumyrskyt
Tiede	Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC Ilmastoherkkyys Ilmastomalli Palautekytkennät Kaupunkisaarekeilmiö Keskiajan lämmin kausi Pieni jääkausi Hiilinielu Otsonikato Historialliset vaikutukset
Keskustelu ja politiikka	Hillitseminen Hinku-verkosto Sopeutuminen Kioton sopimus Kööpenhaminan ilmastokokous UNFCCC Päästökauppa Sternin raportti Uusiutuva energia Energiansäästö Oregonin vetoomus Energiapolitiikka Euroopan unionin energiapolitiikka Suomen energiapolitiikka Kiinan energiapolitiikka