Carl Otto Ramstedt
Carl Otto Ramstedt (30. elokuuta 1813 Helsinki – 9. marraskuuta 1881 Lontoo) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan laivastossa palvellut everstiluutnantti ja suomalaisen konepajateollisuuden uranuurtaja.[1]
Ramstedtin vanhemmat olivat Helsingin seppien vanhin Karl Ramstedt (k. 1849) ja Magdalena Charlotta Mark. Hän kävi Helsingin triviaalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi vuonna 1830 Johan Ludvig Runebergin antamalla yksityistodistuksella.[1]
Ramstedt palveli 1. Suomen meriekipaasissa ja hänestä tuli vanhempi aliupseeri vuonna 1831, vääpeli vuonna 1834 ja midshipman vuonna 1834. Hän sai vuonna 1835 siirron 20. venäläiseen meriekipaasiin ja hänet ylennettiin luutnantiksi 1839. Vuonna 1849 Ramstedt siirrettiin 25. meriekipaasiin, hänestä tuli kapteeniluutnantti samana vuonna ja hän sai eron palveluksesta kapteenina 1851. Ramstedt meni uudelleen laivaston palvelukseen Krimin sodan aikana kapteeniluutnanttina vuonna 1854 mutta sai eron samana vuonna. Hänestä tuli armeijanmajuri vuonna 1855 ja lopullisen eron palveluksesta hän sai everstiluutnanttina vuonna 1857.[1]
Konepajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ramstedt perusti Helsinkiin kaksi konepajaa, joista hän joutui kuitenkin luopumaan talousvaikeuksien takia. Ramstedtin yhdessä insinööri Nicolai Smithin kanssa vuonna 1853 Hakaniemen huvila-alueelle perustama Ramstedtin ja Smithin konepaja oli Helsingin ensimmäinen höyrykonetta käyttänyt tuotantolaitos. Vuonna 1854 Ramstedt ja Smith perustivat vielä ajoneuvotehtaan viereisen Näkin huvilan alueelle, johon kuului myös nykyisen Merihaan alueen paikalla sijainnut Pannukakku-niminen pieni saari.[2]
Hakaniemessä sijainnut konepaja joutui sittemmin Fiskarsin omistukseen, ja tämän jälkeen sen osti Johan Daniel Stenberg. Stenbergin kuoltua vuonna 1880 Hakaniemen konepaja jatkoi hänen leskensä ja lastensa omistuksessa toimintaansa vuoteen 1906 saakka. Näkin huvila-alueen vuokraoikeus ja tontilla sijainnut ajoneuvotehdas siirtyivät vuonna 1863 Oskar Osbergille ja August Badelle, jotka joutuivat siirtämään konepajansa Helsingin keskustasta Mikonkadulta laitakaupungille höyrykoneiden käyttökiellon vuoksi. Osberg & Baden konepajan toiminta laajeni nopeasti myös sillalla mantereeseen yhdistettyyn Pannukakun saareen. Konepajan palveluksessa oli 1870-luvulla jo 750 työntekijää, ja se oli Helsingin suurin tuotantolaitos. Tämän konepajan osti vuonna 1892 Siltarakennus Oy, ja tästä sai alkunsa Kone- ja Siltarakennus Oy.[3][4][2]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ramstedt oli naimisissa vuodesta 1840 Amalia Böckelin (k. 1902) kanssa. Heidän poikansa Viktor Otto Engelbert Ramstedt (1846–1878) oli Mustialasta valmistunut agronomi ja tilanomistaja.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Kotivuori, Yrjö: Karl Otto Ramstedt. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 26.3.2016.
- ↑ a b Rakennushistoriaselvitys : Helsingin Mylly, Kaikukatu 5 - Sörnäisten rantatie 19, Arkkitehtitoimisto Schulman Oy, Helsinki 2010, luku Sörnäisten rannan teollistuminen 1850-1897, sivu 7
- ↑ Carl Otto Ramstedtin elämäkertatiivistelmä Kansallisbiografiassa
- ↑ Työläiset rentoutuivat Sörnäisten saarissa, Helsingin Sanomat 18.9.2012 (Arkistoitu – Internet Archive)
