Burkhard Christoph von Münnich
| Burkhard Christoph von Münnich | |
|---|---|
 Burkhard Christoph von Münnich, tuntemattoman tekijän maalaama postuumi muotokuva 1800-luvun alkupuolelta. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. toukokuuta 1683 Neuenhuntorf, Oldenburg |
| Kuollut | 27. lokakuuta 1767 Tartto, Vironmaan kuvernementti |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 (Bourbonien) Ranska,.svg){kind=small} Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, Venäjän keisarikunta |
| Taistelut ja sodat | Venäjän–Turkin sota (1735–1739) |
| Sotilasarvo | Sotamarsalkka |
Burkhard (Burchard) Christoph von Münnich (ven. Христофо́р Анто́нович Ми́них, Hristofor Antonovitš Minih; 19. toukokuuta (J: 9. toukokuuta) 1683 Neuenhuntorf, Oldenburg – 27. lokakuuta (J: 16. lokakuuta) 1767 Tartto, Vironmaa, Venäjän keisarikunta)[1] oli Venäjän keisarikunnan palvelukseen asettunut saksalainen kreivi, sotamarsalkka ja kanavien rakentamiseen erikoistunut insinööri. Münnich oli yksi Venäjän hallituksen johtajista keisarinna Annan ja alaikäisen keisari Iivana VI:n valtakausilla vuosina 1730–1741 ja komensi Venäjän armeijaa Venäjän–Turkin sodassa vuosina 1735–1739. Hän uudisti Venäjän armeijan Preussin esikuvan mukaan.
Varhaisemmat vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Münnich syntyi Tanskalle kuuluneessa Oldenburgissa.[1] Hänen isänsä Anton Günther von Münnich (alk. Mönnich) aateloitiin Tanskassa vuonna 1688 ja kuului vuodesta 1702 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtakunnanaateliin.[2] Münnich aloitti sotilasuransa Ranskan armeijassa.[1] Hän kouluttautui myös isänsä ammattiin eli vesirakennusinsinööriksi. Vuonna 1701 hänestä tuli kapteeni Hessen-Darmstadtin armeijassa ja vuonna 1706 majuri Hessen-Kasselin armeijassa.[3][2] Hän osallistui Eugen Savoijilaisen joukoissa Espanjan perimyssotaan ja muun muassa Malplaquet’n taisteluun vuonna 1709. Haavoituttuaan vuoden 1712 Denainin taistelussa Münnich oli vuoden ajan sotavankina Ranskassa. Vapauduttuaan hän toimi Hessen-Kasselissa jalkaväkirykmentin everstinä ja osallistui kanavien rakentamiseen.[2] Hän siirtyi vuonna 1716 Saksin ja Puolan kuninkaan August II Väkevän palvelukseen. Hän sai vuonna 1717 kenraalimajurin arvon ja hänestä tuli puolalaisten joukkojen päätarkastaja.[3][1][2]
Ura Venäjällä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1721 Venäjän keisari Pietari Suuri kutsui Münnichin Venäjän palvelukseen, ja hän sai Venäjän armeijassa kenraaliluutnantin arvon. Münnich johti Nevan ja Olhavan välisen Laatokan kanavan rakentamista, perusti kadettikoulun ja toteutti muita uudistuksia.[3][1] Pietari II antoi hänelle vuonna 1727 jalkaväenkenraalin ja vuonna 1728 kreivin arvon ja nimitti hänet Venäjän linnoitusten päälliköksi, Pietarin kuvernööriksi sekä Inkerinmaan, Karjalan ja Suomen joukkojen ylipäälliköksi. Vuonna 1729 Münnich sai generalfeldzeugmeisterin arvon ja hänestä tuli Venäjän tykistön ja insinöörijoukkojen päällikkö.[2] Sotakomissiota vuodesta 1731 johtanut Münnich uudisti Venäjän armeijan Preussin esikuvan mukaan.[2][4] Keisarinna Anna ylensi hänet vuonna 1732 sotamarsalkaksi ja teki hänestä samalla sotakollegion puheenjohtajan. Annan hallintoa johti kolme vaikutusvaltaista saksalaista: Ernst Johann von Biron, Andrei Osterman ja Münnich.[3][1][2][5]
Biron ja Osterman pitivät Münnichiä kilpailijanaan ja halusivat päästä hänestä eroon.[3] Bironin ehdotuksesta Münnich lähetettiin komentamaan venäläisiä joukkoja Puolan perimyssodassa, jossa Venäjä tuki Saksin vaaliruhtinas Fredrik August II:a Puolan valtaistuimelle. Münnich piiritti ja valtasi Danzigin vuonna 1734.[3][1][2] Puolan sodan päätyttyä hän kannatti hyökkäystä Osmanien valtakuntaa vastaan ja laati sotasuunnitelman, johon sisältyi Konstantinopolin valtaus.[5][2] Münnichistä tuli ylipäällikkö vuonna 1735 puhjenneessa sodassa. Hän johti Venäjän armeijan vuonna 1736 Krimille ja Moldaviaan, valtasi samana vuonna Perekopin, vuonna 1737 Otšakovin sekä vuonna 1738 Azovin, löi vuonna 1739 turkkilaiset Stavutšanyn taistelussa pohjoisessa Bessarabiassa, valtasi Jassyn ja eteni aina Moldaulle saakka, kunnes Itävallan rauhansopimus Turkin kanssa pakotti hänet keskeyttämään sotaretken. Sota päättyi syyskuussa 1739, jolloin Münnich palasi Pietariin ja vaikutusvaltaiseen asemaan hallituksessa.[3][1]
Keisarinna Anna kuoli lokakuussa 1740 nimettyään ensin Bironin alaikäisen seuraajansa Iivana VI:n sijaishallitsijaksi. Münnich pelkäsi, että juonittelevan ja vallanhimoisen Bironin yleinen epäsuosio johtaisi kaikkien saksalaisten syrjäyttämiseen Venäjän johdosta, joten hän vangitutti Bironin vain pari viikkoa Annan kuoleman jälkeen 20. (9.) marraskuuta 1740 vastaisena yönä. Münnich järjesti uudeksi sijaishallitsijaksi Bironin vangitsemista tukeneen Iivana VI:n äidin Anna Leopoldovnan ja ryhtyi itse johtavaksi ministeriksi.[5][3][1] Ulkopolitiikkaa johtanut Münnich järjesti joulukuussa 1740 Venäjän ja Preussin välille puolustusliiton irtautuen siten Ostermanin luomasta liitosta Itävallan kanssa.[2] Osterman sai kuitenkin Anna Leopoldovnan puolelleen, joten Münnich joutui maaliskuussa 1741 pyytämään eroa kaikista viroistaan ja hänet määrättiin kotiarestiin.[5][2]
Vuoden 1741 lopulla Pietari Suuren tytär Elisabet kaappasi vallan ja syrjäytti sekä Iivana VI:n, Anna Leopoldovnan että saksalaiset hallitusmiehet. Münnich ja Osterman tuomittiin kuolemaan, mutta tammikuussa 1742 heidät armahdettiin viime hetkellä mestauslavalla ja tuomiot lievennettiin karkotuksiksi Siperiaan.[3][1][5] Münnich eli Siperiassa 20 vuotta Pelymin kylässä.[2] Elisabetin seuraaja Pietari III armahti hänet vuonna 1762 ja palautti hänen marsalkan arvonsa.[3][1][2] Münnich oli Pietari III:n seurassa ja neuvoi tätä heinäkuun 1762 palatsivallankaappauksen aikana.[5] Valtaan tullut Katariina Suuri nimitti Münnichin Venäjän Itämeren-satamien ja kanavien päälliköksi. Münnich kuoli 84-vuotiaana.[3][1][2]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Münnich oli kahdesti naimisissa ja hänellä oli 17 lasta.[2] Kirjailija Barbara von Krüdener oli hänen lapsenlapsenlapsensa.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Burkhard Christoph, count von Münnich (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 12.3.2014.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Ursula Feder: Münnich, Burchard Christoph Graf von (russischer Graf 1728, Reichsgraf 1741) (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1997), Deutsche Biographie. Viitattu 24.8.2023.
- ↑ a b c d e f g h i j k Nordisk familjebok (1913), s. 44–45 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 12.3.2014.
- ↑ Suuri henkilökirja, s. 462. WSOY, Helsinki 2001.
- ↑ a b c d e f g Simon Sebag Montefiore: Romanovit 1613–1918, s. 213–214, 219–220, 226–228, 230, 239, 268, 414 (suom. Seppo Raudaskoski). WSOY, Helsinki 2016. Alkuteos The Romanovs 1613–1918.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Burkhard Christoph von Münnich Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||
.svg)
| ||||||||||||||||||||||
