Sergei Kirov

Sergei Kirov
Sergei Kostrikov
Kirov 1930-luvulla
Henkilötiedot
Syntynyt	27. maaliskuuta 1886 Uržum, Vjatkan kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut	1. joulukuuta 1934 (48 vuotta) Leningrad, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto
Poliitikko
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Sergei Mironovitš Kirov (ven. Серге́й Миро́нович Ки́ров, 27. maaliskuuta (J: 15. maaliskuuta) 1886 Uržum, Vjatkan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 1. joulukuuta 1934 Leningrad, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) oli venäläinen vallankumouksellinen ja Josif Stalinin läheinen ystävä.

Elämäkerta

Kirovin alkuperäinen nimi oli Kostrikov (Ко́стриков). Hän menetti vanhempansa nuorena, ja isoäiti kasvatti häntä seitsenvuotiaaksi, jolloin hänet laitettiin orpokotiin. Kostrikov muutti Pietariin ja liittyi 1904 Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen. Hänestä tuli keskeinen hahmo bolševikkien osuudessa vallankumouksiin 1905 ja 1917.^lähde?

Kirov pidätettiin 1905 kolmeksi kuukaudeksi osallisuudesta vuoden 1905 vallankumoukseen. Päästyään vankilasta hän liittyi bolševikkeihin. Hänet pidätettiin jälleen seuraavana vuonna ja tuomittiin kolmeksi vuodeksi kielletyn kirjallisuuden painamisesta. Hänet vangittiin tämänkin jälkeen uudestaan. Vapauduttuaan Kirov muutti Kaukasiaan ja asui siellä maaliskuun vallankumouksen puhkeamiseen saakka vuonna 1917. Kostrikov otti vallankumouksellisen salanimen Kirov, ja hänestä tuli lokakuun vallankumouksen jälkeen bolševikkien sotilashallinnon johtaja Astrahanissa.^lähde?

Kirov osallistui sisällissotaan Pohjois-Kaukasian rintamalla vuoteen 1920 asti. Myöhemmin hänestä tuli Azerbaidžanin kommunistipuolueen johtaja. Hän oli 1922 luomassa Transkaukasian sosialistista federatiivista neuvostotasavaltaa, joka oli yksi neljästä Neuvostoliiton muodostaneesta neuvostotasavallasta. Hänestä tuli Stalinin läheinen apuri valtataistelussa vanhoja bolševikkeja vastaan. Vuonna 1926 hän sai Leningradin ja Luoteis-Venäjän kommunistisen puolueen johtajan aseman.^lähde?

Murha

Sergei Kirovin muistomerkki Ukrainassa kaadettiin vuonna 2014, kun Venäjä hyökkäsi itä-Ukrainaan.

30-vuotias bolševikkipuolueen jäsen Leonid Nikolajev ampui Kirovin 1. joulukuuta 1934 Leningradissa Smolnan palatsissa. Stalin käynnisti laajat puhdistukset, ja seurauksena oli monien vanhankaartin johtavien bolševikkien pidätyksiä ja teloituksia. Stalin väitti murhan olleen osa suurempaa, Lev Trotskin johtamaa salaliittoa neuvostohallitusta vastaan.

Stalin käytti Kirovin murhaa hyväkseen päästäkseen eroon vanhoista bolševikeista, jotka vielä muistivat Stalinin olleen vain yksi kollektiivisen johdon jäsen muiden joukossa. Tämä on herättänyt epäilyjä, että murhan takana olisikin ollut Stalin itse. Stalinin kuoleman jälkeen vallinneen suojasään aikana aihe sai paljon huomiota, ja spekulaatiot jatkuivat vielä 1990-luvulla. Yhdysvaltalainen tutkija Matthew E. Lenoe on teoksessaan The Kirov Murder and Soviet History arvioinut, että murhaaja toimi yksin. Kirovin henkivartija kuoli seuraavana päivänä, mutta se on tulkittu aidoksi liikenneonnettomuudeksi eikä salaliiton peittelyksi. Samaan johtopäätökseen tulee Stalin-elämäkerran kirjoittaja Oleg Hlevnjuk, joka toteaa, että Stalinin osuudesta ei ole löytynyt todisteita. Nikolajev oli epävakaa persoona, ja murhan taustalla saattoi olla mustasukkaisuusdraama.

Jälkimaine

Ukrainassa sijaitsevalle Kropyvnytskyin kaupungille annettiin vuonna 1934 nimeksi Kirovo Sergei Kirovin mukaan. Tammikuussa 1939 nimen uudeksi versioksi tuli Kirovohrad eli Kirovin kaupunki. Kaksi vuotta Itä-Ukrainan sodan alkamisen jälkeen vuonna 2016 kaupungille palautettiin sen alkuperäinen nimi Kropyvnytskyi.

Lähteet

• Radzinski, Edvard: Stalin. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21274-1
• H. Lorelli: Kuka oli S. M. Kirov, Helsingin Sanomat, 11.12.1934, nro 334, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sergei Kirov Wikimedia Commonsissa