Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Bipolaarihäiriö)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö (aikaisemmin myös maanis-depressiivisyys) on tyypillisesti kroonisena esiintyvä, elinikäinen ja helposti uusiutuva[1] mielenterveyden häiriö, jossa mieliala vaihtelee huomattavasti tavallista voimakkaammin. Suomalaisessa psykiatriassa on vakiintunut käytännöksi jakaa sairaus kahteen päätyyppiin, tyypin I ja tyypin II kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi.[2][3] Sairauden ICD-10:n mukainen luokituskoodi on F31.[4]

Sairauden pääpiirre on toisiaan vaihtelevin välein seuraavat masennusjaksot ja joko hypomania- tai maniajaksot[3] sekä (tyyppi I) niiden erilaiset yhdistelmät[5][6], joiden välillä potilas voi olla täysin terve tai kärsii vain lievistä oireista.[1] Alttius sairaudelle on vahvasti periytyvä[7]. Tyypillisesti sairaus puhkeaa varhaisessa aikuisiässä noin 15–35-vuotiaana, ja tunnistettuna se on monesti hoidettavissa siten, että suhteellisen normaali elämä on mahdollista.[3][8]

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on geneettiseltä syntymekanismiltaan lähempänä skitsofreniaa kuin masennusta.[9] Diagnoosina tunnetaan myös skitsoaffektiivinen häiriö eri muodoissaan sekä mielialan nopea aaltoiluhäiriö syklotymia.[10][11]

Oireet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivällä mieliala vaihtelee niin sanottujen maanisten ja depressiivisten vaiheiden välillä. Depressiiviset vaiheet eli masennusjaksot kestävät yleensä pidempään kuin mania- ja hypomaniajaksot.[3] Vakavimmillaan maaniset jaksot voivat johtaa väkivaltaan muita ihmisiä kohtaan, depressiiviset puolestaan itsemurhaan.[12] Oireet kestävät kerrallaan useita päiviä, useimmiten viikkoja.[13] Depressio ja mania voivat ilmetä myös lähes tai täysin samanaikaisesti, jolloin tilaa kutsutaan sekamuotoiseksi jaksoksi[14]. Jaksojen välillä potilas voi olla täysin oireeton mutta saattaa myös kärsiä lievemmistä masennus- tai muista oireista.[5] Oireet vaihtelevat myös yksilöllisesti: toisilla vallitsevia ovat masennusoireet, kun taas toisilla kliinistä kuvaa hallitsee kohonnut tai ärtynyt mieliala ja liiallinen energisyys, hyperaktiivisuus tai jopa aggressiivisuus.[15]

Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä on olemassa kahta tyyppiä, joista tyypin I muodossa mieliala on sairausjakson aikana selvästi maaninen, kun taas huonommin tunnetussa ja vaikeammin tunnistettavassa[16] tyypin II muodossa jakso on luonteeltaan hypomaaninen eli lievästi maaninen.[3][13] Jaksot seuraavat toisiaan tiheästi suhteellisen harvoin, ja jos niitä on yli neljä kertaa vuodessa, sairaus luokitellaan tiheäjaksoiseksi.[17] Maanisten vaiheiden esiintyminen depressiivisten ohella on diagnoosin edellytys.[3][18]

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä lievempi sairaus on ilmeisesti melko harvinainen[17] mielialan aaltoiluhäiriö syklotymia, jossa lievät masennusjaksot ja hypomaniat eli lievät maniat vaihtelevat. Syklotymia voi kuitenkin kehittyä kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi.[11][19] Kaksisuuntaisen mielialahäiriön tarkka diagnosointi on vaikeaa, ja viive ensimmäisestä sairausjaksosta diagnoosin saamiseen on keskimäärin kahdeksan vuotta.[20]

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla on poikkeuksellisen usein myös päihdeongelmia, ja runsas päihteidenkäyttö voi voimistaa sekä mania- että masennusjaksoja.[5]

Mania

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksinkertaistettu graafinen vertailu kaksisuuntaisen mielialahäiriön I- ja II-tyypeissä sekä syklotymiassa esiintyvästä mielialojen vaihtelusta.

Manian tyypillinen oire on vähintään viikon yhtäjaksoisesti kestävä jakso, jonka aikana potilaan mieliala on kohonnut poikkeuksellisesti; usein potilas voi olla myös ärtyisä.[3] Käyttäytyminen on usein silmiinpistävän aktiivista[5], ajatukset kulkevat omia polkujaan ja keskittyminen on vaikeaa. Mahdollisia oireita ovat myös itsetunnon voimakas kohoaminen, tuhlailu, yletön optimismi, nopea ja äänekäs puhe, harkintakyvyn puute ja holtiton seksuaalisuus sekä toisaalta ärtyneisyys ja tunne-elämän epävakaus etenkin nuorilla potilailla;[5][12][17] toisinaan maniasta kärsivä potilas käyttäytyy liikenteessä muista piittaamatta tai hakeutuu harkitsemattomiin ihmissuhteisiin.[8] Epärealistinen hyvän olon tunne voi jatkua viikkoja tai jopa kuukausia.[5]

Monesti ensimmäinen selkeä merkki manian alkamisesta on unen tarpeen väheneminen. Maniajaksoon voi liittyä myös runsasta alkoholin tai muiden päihteiden käyttöä ja persoonallisuushäiriöille ominaista impulsiivisuutta, mikä vaikeuttaa manian tunnistamista.[17] Myös luovuus kukoistaa monesti[13], ja kaksisuuntainen mielialahäiriö on ollut tai sen on väitetty olleen monilla kuuluisilla taiteilijoilla, kuten räppäri Cheekillä, säveltäjä Ludwig van Beethovenilla, kirjailija Mika Waltarilla, runoilija Eino Leinolla ja kuvataiteilija Vincent van Goghilla.[19] Myös Aleksis Kivi on ilmeisesti ollut maanis-depressiivinen.[21] Maniavaihe alkaa usein äkillisesti, ja sen kesto vaihtelee kahdesta viikosta viiteen kuukauteen.[8]

Maniaan voi liittyä psykoottisia oireita, jolloin potilaalla on hallusinaatioita, kuten kuulo- tai muita aistiharhoja tai harhakuvitelmia: hän voi esimerkiksi kokea olevansa poikkeuksellisen suuri tai tärkeä henkilö tai olevansa jumala tai yhteydessä jumalaan. Myös vainoharhaisuutta voi esiintyä.[17] Vakavan manian aikana mieliala voi kohota niin jyrkästi, että mieli suorastaan hajoaa eikä potilaaseen saa minkäänlaista kontaktia.[19] Maniassa oleva potilas ei itse usein tiedosta tilassaan mitään vikaa eikä siksi halua ottaa apua vastaan.[5]

Manian päättymistä seuraa usein masennus, minkä jo Emil Kraepelin huomasi.[22] Toisaalta ahdistuneisuutta on eräässä tutkimuksessa todettu esiintyvän manian jälkeen suunnilleen yhtä usein kuin masennusta.[23] Kolmasosa tai puolet tyypin I kaksisuuntaisen mielialahäiriön potilaista noudattaa kaksivaiheista taudinkulkua (engl. MDI, mania-depression-interval), jossa masennusjaksot alkavat muutaman viikon kuluessa maniasta, minkä jälkeen niitä seuraavat sairausvapaat jaksot. Noin viidesosalla potilaista järjestys on päinvastainen (engl. DMI, depression-mania-interval). MDI-potilailla mielialaa tasaavan lääkityksen vaikutus näyttäisi olevan tehokkaampi kuin DMI-potilailla.[22]

Hypomania

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypomania on maniaa lievempi, vähintään neljä päivää kestävä[3] jakso, jossa potilaan mieliala on kohonnut ja toimintakyky lievästi kiihtynyt. Tavallista on myös huomattava tunne hyvästä olosta, tuotteliaisuus sekä tavallista suurempi toimintakyky.[17] Hypomanian erottaminen luonteenomaisesta innostumisesta on toisinaan vaikeaa, vaikka siihen liittyy innostumisen ohella myös ärtyisää tai lyhytjännitteistä käytöstä sekä keskittymisvaikeuksia ja unettomuutta. Hypomaaninen jakso ei aiheuta merkittäviä vaikeuksia työssä tai sosiaalisissa suhteissa[5], eikä psykoottisia oireita esiinny koskaan. Hypomaniaan liittyy monesti myös huomattavaa päihteiden liikakäyttöä, joka voi ilmetä jaksoittaisena. Silloin kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnosointi ja asianmukaisen lääkityksen aloittaminen on tärkeää myös alkoholin liikakäytön ja alkoholismin kehittymisen estämiseksi.[3]

Usein hypomaaninen jakso joko edeltää tai seuraa masennusvaihetta, ja tyypin II kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä se on ainoa kohonneen mielialan vaihe.[17]

Masennus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksot eivät eroa oirekuvaltaan tavallisista masennustiloista, mutta ne saattavat olla jonkin verran tavallista masennusta lyhyempiä. Psykoottisia oireita ja psykomotorista hidastumista on tavallista useammin, ja ruokahalun kasvua ja liikaunisuutta esiintyy enemmän kuin tyypillisessä masennuksessa.[17] Masennustila voi myös olla kiihtynyt, jolloin hallitsevia oireita ovat jatkuva jännitys ja yliaktiivisuus.[12] Muuten kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjakson oireet ovat varsin samantyyppisiä kuin vakavassa masennuksessa, ja masennuspainotteinen kaksisuuntainen mielialahäiriö tulkitaankin usein virheellisesti masennukseksi.[5][17] Käytettävä hoito on kuitenkin erilaista, eikä lääkkeistä aina ole apua.[3] Masennus on siten kaksisuuntaisen mielialahäiriön keskeisin oire pitemmällä aikavälillä, sillä vaikeammatkin maniat ovat suhteellisen helposti hoidettavissa asianmukaisella lääkityksellä.[17]

Masennusjaksojen tyypillinen kesto on vanhuksia lukuun ottamatta noin kuusi kuukautta tai korkeintaan vuoden.[8] Masennusjaksot ovat pidempiä kuin mania- ja hypomaniajaksot[3], ja niitä esiintyy yleisemmin kuin maanisia jaksoja. Masennusjakson aikana potilas kokee syvää väsymystä ja keskittymiskyvyn puutetta, ja syyllisyyden tai arvottomuuden tunteet ovat erittäin yleisiä; myös kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset ovat tavallisia.[5] Mielihyvä ja kiinnostus ympäristön katoaa.[8]

Pitkäkestoinen ja vaikea masennusjakso on yleisin syy hakeutua hoitoon kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä.[5] Masennus on myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön yleisin oire, eikä monille potilaille kehity ollenkaan aitoa maanista vaihetta vaan ainoastaan lyhyt euforian ja ylioptimismin jakso masennuksen toipumisvaiheessa.[12]

Sekamuotoinen jakso

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön tuskallisin vaihe on monesti sekamuotoinen jakso, jossa esiintyy yhtä aikaa sekä manian että depression oireita. Tällöin ajatustoiminta on kiihtynyttä, kuten maniassa, mutta itse ajatukset masentuneita. Potilas voi olla levoton ja kiihkeä mutta samanaikaisesti ahdistunut ja saa itkukohtauksia.[5][11] Erityisesti sekamuotoiseen jaksoon liittyy myös kohonnut itsemurhariski, jopa 30–50 prosenttia.[17]

Sekamuotoisia jaksoja esiintyy keskimäärin yhdellä kolmesta kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavasta.[11] Se on tyypillistä etenkin nuorilla, jolloin erottaminen ADHD:stä on monesti vaikeaa.[17]

Puhkeaminen ja kulku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön syntyyn vaikuttavat perintötekijät ja lapsuuden traumaattiset kokemukset sekä stressaavat ja kuormittavat elämäntilanteet.[24] Häiriötä sairastavien lähisukulaisilla on keskimääräistä suurempi riski sairastua, mikä on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa.[25] Suomessa häiriön yleisyys väestössä on prosentin luokkaa[3], mutta sitä sairastavien lähisukulaisilla riski on 5–10-kertainen.[26] Jos identtisistä kaksosista toisella on kaksisuuntainen mielialahäiriö, toinenkin sairastuu yli 50 prosentin todennäköisyydellä.[3] Taipumus on yhdistetty kromosomissa 11 sijaitsevan vallitsevan geenin puutteeseen. Lisäksi useampien samanaikaisten itsessään vähäpätöisten geneettisten mutaatioiden on arveltu voivan yhdessä aiheuttaa sairauden.[12] Kaikkiaan perintötekijät selittävät jopa 79–93 prosenttia tyypin I kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairastumisista, kun taas tyypin II kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä niiden merkitys on vähäisempi.[27][28]

Geneettisen alttiuden ohella riskitekijöitä kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeamiseen ovat huumeiden tai alkoholin väärinkäyttö ja läheisen kuolema tai muu traumaattinen tapahtuma[25] sekä suhteen päättyminen tai koettu fyysinen, henkinen tai seksuaalinen väkivalta.[15][29] Tutkimuksissa 30–50 prosenttia aikuisista, joilla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö, on raportoinut traumaattisista tai väkivaltaisista kokemuksista lapsuudessa, mikä liittyy aikaisempaan alkamiseen, suurempaan itsemurhayritysten määrään ja useammin esiintyviin oheissairauksiin, kuten traumaperäiseen stressihäiriöön.[30]

Kaksisuuntainen mielialahäiriö puhkeaa tyypillisesti nuorella aikuisiällä, yli 90 prosentissa tapauksista 15–35 vuoden iässä. Useimmiten lapsuuden ja nuoruusiän kaksisuuntainen mielialahäiriö alkaa vakavalla masennusjaksolla[24]; jos ensimmäinen maniajakso ilmenee myöhemmällä iällä, taustalla on mahdollisesti jokin aivo- tai muu ruumiillinen sairaus.[3] Periaatteessa sairastuminen on mahdollista missä iässä tahansa; erään suomalaisen tutkimuksen mukaan sairastuneiden keski-ikä on 22 vuotta.[8]

Kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle on ominaista sairausjaksojen toistuvuus. Ensimmäisen ja toisen sairausjakson väli on keskimäärin 3–4 vuotta, minkä jälkeen sairausjaksot toistuvat yleensä 1–3 vuoden välein. Jos sairausjaksoja ilmenee yli neljä vuodessa, kyse on kaksisuuntaisen mielialahäiriön nopeasyklisestä muodosta, jonka hoito ja tausta ovat erilaisia kuin kaksisuuntaisen mielialahäiriön muilla muodoilla. Sairausjaksojen määrä elämän aikana vaihtelee muutamasta useisiin kymmeniin.[3][17]

Vaikka kaksisuuntainen mielialahäiriö on oireiltaan lähinnä mielialahäiriö masennuksen tavoin, siihen liittyvät geneettiset poikkeavuudet ovat lähempänä skitsofreniaa kuin masennusta. Yhteisiä DNA-mutaatioita on lisäksi eräiden muidenkin yleisten neuropsykiatristen häiriöiden kuten autismin ja ADHD:n kanssa.[9] Fysiologisesti kaksisuuntaisen mielialahäiriön on esitetty liittyvän yhden tai useamman amiinin, kuten dopamiinin, serotoniinin tai noradrenaliinin[29], virheelliseen säätelyyn aivoissa: amiinien puute aiheuttaa masennusta ja ylimäärä maniaa.[12]

Tunnistaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yli puolella potilaista masennus on ensimmäinen kaksisuuntaisen mielialahäiriön oire, minkä vuoksi se on monesti myös ensimmäinen diagnoosi. Tärkeää olisi, että ainakin terveydenhuollon yksiköissä – perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa – kaikilta masennuksen vuoksi hoidossa olevilta jossakin vaiheessa kysyttäisiin hypomania- ja maniaoireiden esiintymisestä. Kyselyn apuna voi käyttää itse täytettävää MDQ-mielialahäiriökyselyä.[8]

Jos epäily kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä herää, potilas ohjataan diagnosoitavaksi psykiatriseen erikoissairaanhoitoon. Diagnoosi voidaan tehdä vasta, kun on suljettu pois muut mahdolliset syyt, kuten ikääntyneiden kohdalla etenevän dementian mahdollisuus.[8]

Hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikaista hoitoa vaativa sairaus.[12] Akuuttihoidon tavoitteena on saavuttaa oireettomuus tai mahdollisimman vähäinen oireilu, minkä jälkeen keskitytään estämään uusia mielialahäiriöjaksoja ja lievittämään varsinaisten jaksojen välisiä oireita.[8] Tehokkainta hoito on silloin, kun lääkitystä ja psykoterapiaa käytetään samanaikaisesti.[12]

Lääkehoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkehoito on keskeisintä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa ja antaa hyvän muttei täydellisen suojan sairauden uusiutumista vastaan.[1] Siitä on olemassa erilaisia suosituksia ja käytäntöjä. Käytännössä jokaisen potilaan lääkehoito ja sen muutokset on suunniteltava potilaskohtaisesti ja yhdessä hoitavan lääkärin kanssa. Usein sairastuneet suhtautuvat kuitenkin torjuvasti lääkehoitoon tai lopettavat sen manian tai hypomanian alkaessa eli juuri silloin, kun hoidosta olisi eniten hyötyä.[31][3]

Tavalliset masennuslääkkeet eivät yksinään sovellu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä johtuvan masennuksen hoitoon, sillä ne voivat laukaista manian tai hypomanian arviolta 10–25 prosentissa tapauksista[32]. Niiden sijaan käytetään litiumia, lamotrigiinia tai mielialaa tasaavan lääkkeen ja masennuslääkkeen yhdistelmää. Litiumin teho näyttää perustuvan ainakin osin sen neuroinflammaatiota eli aivojen kroonista matala-asteista tulehdusta hillitsevään vaikutukseen[33]. Maniassa ja sekamuotoisissa vaiheissa hoitona ovat mielialaa tasaavat lääkkeet, kuten litium, karbamatsepiini, atyyppiset antipsykoottiset lääkkeet tai valproaatti.[1][13] Viimeksi mainittua ei ole syytä käyttää hedelmällisessä iässä oleville naisille eikä etenkään raskauden aikana.[8]

Ensimmäisenä käytetty lääke kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on tutkitusti tehokas litium, joka sekä rauhoittaa akuuttia maniajaksoa että suojaa mania- ja masennusvaiheiden puhkeamiselta.[34][35] Mania- tai masennusvaiheessa sen tavoitepitoisuus on 0,8–1,2 mmol/l ja ylläpitovaiheessa tätä matalampi 0,6–0,8 mmol/l. Litiumin ongelmana on sen kapea terapeuttinen leveys, jonka vuoksi sen käyttö vaatii jatkuvaa veri- ja virtsanäyteseurantaa. Lisäksi sama annos voi aiheuttaa toiselle henkilölle tehottoman matalan ja toiselle toksisen pitoisuuden, eikä oikeaa annosta ole mahdollista arvioida luotettavasti muuten kuin pitoisuusmittauksilla.[36][37]

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon voidaan käyttää mielialaa tasaavia epilepsia- ja psykoosilääkkeitä myös silloin, kun sairaus ei ole luonteeltaan psykoottinen.[3] Lääkehoitoa jatketaan tyypin I mielialahäiriössä koko loppuelämän ajan. Tyypissä II lääkityksen kesto riippuu oireilusta ja sen vakavuudesta.[8]

Maniaan tehoavat aripipratsoli, asenapiini, haloperidoli, karbamatsepiini, karipratsiini, ketiapiini, litium, olantsapiini, risperidoni, tsiprasidoni  ja valproaatti, joista on A-ryhmän näyttöön perustuvaa tutkimusnäyttöä. Sekamuotoisen jakson hoidossa tehoavat edellä mainitut lääkkeet. Masennusjakson lääkehoito on vaikeampaa. A-ryhmän näyttöä on vain ketiapiinin ja olantsapiinin käytöstä, muista lääkkeistä on B- ja C-ryhmän näyttöä.[31]

Muut hoitomuodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen tärkeä hoitomuoto kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa on psykososiaalinen hoito, joka voi olla joko yksilö-, ryhmä- tai perhehoitoa.[8] Kaksisuuntaista mielialahäiriötä ei kuitenkaan voi parantaa psykoterapian avulla.[1] Kokonaishoitoon kuuluu myös psykoedukaatio, jossa potilaalle ja hänen lähipiirilleen pyritään saamaan yhteinen näkemys siitä, millaisesta sairaudesta on kysymys ja miten menetellään, jos sairauden oireita ilmenee.[13] Sokkiterapiaa käytetään tilanteissa, joissa lääkkeet eivät auta tai potilaalle ei voi määrätä niitä esimerkiksi raskauden vuoksi.[12]

Hoitomuotoja voivat olla ainakin kognitiivis-behavioraalinen ja psykoedukatiivinen terapia sekä perhehoito, interpersoonallinen sosiaalisten rytmien terapia ja internetin kautta tapahtuva terapia. Psykososiaalisten hoitomuotojen kanssa käytetään aina myös mielialaa vakauttavaa lääkehoitoa. Mielialamuutoksien seuraamisessa voidaan käyttää mielialapäiväkirjaa.[8] Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kognitiivisessa psykoterapiassa keskeistä on sairauden hallinnan opettelu.[3]

Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kuntoutumisessa voidaan käyttää esimerkiksi kuntoutuskursseja ja sopeutumisvalmennuskursseja. Suomessa kuntoutuspsykoterapiaa voivat saada Kelalta 16–67-vuotiaat, joilla mielenterveyden häiriö uhkaa työ- tai opiskelukykyä. Työeläkekuntoutus on puolestaan työeläkevakuuttajien järjestämää ja kustantamaa ammatillista kuntoutusta.[8]

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä hallitakseen potilaan on kyettävä hyväksymään alttiutensa sairastua toistuviin mania- ja masennusjaksoihin. Potilas voi oppia tunnistamaan uusiutuvan sairausjakson ensioireet, kuten muutokset mielialassa, unen tarpeessa, keskittymiskyvyssä, energisyydessä, itsetunnossa ja seksuaalisessa mielenkiinnossa. Säännöllinen vuorokausirytmi on kaksisuuntaisen mielialahäiriön itsehoidossa tärkeää, ja päihteiden käyttöä kannattaa välttää. Tärkeitä päätöksiä ei kannata tehdä hypomanian tai manian mutta ei myöskään masennusjaksojen aikana.[3]

Itsetuhoisuus kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy huomattava itsetuhoisen käyttäytymisen riski, ja itsemurhaa yrittää jossain elämänsä vaiheessa noin 23–26 prosenttia kaksisuuntaisesta mielialahäiriötä sairastavista. Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan yli puolet (55 %) kaksisuuntaista mielialahäiriöitä sairastavista oli yrittänyt itsemurhaa elämänsä aikana. Sekä itsemurhat että niiden yritykset tapahtuvat pääosin masennus- ja sekamuotoisten jaksojen aikana.[38] Eräiden tutkimusten perusteella 20% hoitamattoman kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairastajista kuolee itsemurhaan.[39]

Tyypissä I itsemurhariski on hivenen korkeampi kuin tyypissä II. Kaikista itsemurhista 3,4–14 prosenttia selittyy kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien potilaiden itsemurhilla. Erityisiä riskitekijöitä ovat sukulaisen itsemurha, miespuolisuus ja aikaisempi itsemurhayritys. Itsemurhayrityksiä esiintyy enemmän naisilla ja nuoremmilla potilailla.[38] Eräässä suomalaisessa tutkimuksessa seurattiin kahtasataa mielialahäiriöpotilasta: indeksijakson aikana 20 prosenttia potilaista yritti itsemurhaa ja itsemurha-ajatuksia esiintyi 61 prosentilla.[40]

Epidemiologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön DALY-arvo 100 000 ihmistä kohti vuonna 2004.
  alle 180
  180–185
  185–190
  190–195
  195–200
  200–205
  205–210
  210–215
  215–220
  220–225
  225–230
  >230

Klassista maanis-depressiivisyyttä sairastaa ainakin prosentti aikuisväestöstä,[3] mutta eritasoisia oireita on havaittavissa noin viidellä prosentilla.[41] Yhdysvalloissa kaksisuuntainen mielialahäiriö on tutkimusten mukaan 5,7 miljoonalla aikuisella eli 2,6 prosentilla kaikista täysi-ikäisistä.[15] Molemmilla sukupuolilla on yhtä suuri sairastumisriski, eikä se riipu yksiselitteisesti sosioekonomisesta asemasta.[42] Mielisairaalaan sijoitetuista 10–15 prosentilla on kaksisuuntainen mielialahäiriö[12], ja sairaus on WHO:n mukaan kuudenneksi yleisin vammaisuuden aiheuttaja maailmassa.[43] Maailmanlaajuisesti kaksisuuntainen mielialahäiriö on WHO:n mukaan noin 45 miljoonalla ihmisellä.[44]

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön ilmaantuvuus on yhtä suurta miehillä ja naisilla.[45] Maailman terveysjärjestön vuonna 2000 tekemässä tutkimuksessa todettiin, että kaksisuuntaisen mielialahäiriön esiintyvyys ja ilmaantuvuus ovat hyvin samanlaisia kaikkialla maailmassa, mutta vakavuus vaihtelee suuresti ja on suurin kehitysmaissa, joissa hoitomahdollisuuksia on vähemmän.[46] Kaksisuuntaisen mielialahäiriön positiivisen seulonnan todennäköisyydessä eri etnisten ryhmien välillä ei ole havaittu merkittävää eroa.[47]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä kuvaili jo antiikin aikana kreikkalainen lääkäri Aretaios Kappadokialainen.[12] Nykyisen kaksisuuntaisen mielialahäiriön käsitteen perusta voidaan jäljittää 1850-luvulle, jolloin ranskalainen psykiatri[48] Jean-Pierre Falret kuvaili ”jaksoittaista hulluutta” (folie circulaire). Kolme vuotta myöhemmin, 31. tammikuuta 1854, hänen kollegansa Jules Baillarger piti Ranskan keisarilliselle lääketiedeakatemialle luennon, jossa hän kuvaili uutta hulluuden tyyppiä, ”la folie à double forme”.[49] Näitä teorioita kehitti eteenpäin saksalainen psykiatri Emil Kraepelin, joka myös loi termin maanis-depressiivinen psykoosi havaittuaan, että akuuttien maanisten tai depressiivisten jaksojen välissä oli yleensä suhteellisen oireettomia jaksoja, jolloin potilas pystyi toimimaan normaalisti.[50] Vuonna 1921 Kraepelin selvensi eron kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja skitsofrenian välillä. Sairauden nykyinen nimitys kaksisuuntainen mielialahäiriö esiintyi ensimmäisen kerran yhdysvaltalainen mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmä DSM:n kolmannessa versiossa vuonna 1980.[51]

Kaksisuuntainen mielialahäiriö lapsilla ja nuorilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksisuuntainen mielialahäiriö voi puhjeta myös lapsuudessa tai murrosiässä, mutta se tunnistetaan harvoin ja diagnosoidaan sen sijaan muuksi häiriöksi, kuten ADHD:ksi.[41] Lapsuusiässä alkavan kaksisuuntaisen mielialahäiriön esiintyvyydeksi on arvioitu 0,2–1 prosenttia.[52] Oireilu on etenkin maniassa erilaista kuin aikuisilla, ja elinaikainen itsemurhariski on alle 25-vuotiaana diagnoosin saaneilla vielä suurempi kuin niillä, joilla sairaus puhkeaa myöhemmin. Suomalaisista kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista aikuisista 30 prosentin oireet ovat tutkimusten mukaan alkaneet ennen 18 vuoden ikää.[41] Siitä, monellako lapsella tai nuorella on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ei ole tarkkaa tietoa; arviot vaihtelevat 0,6 ja 15 prosentin välillä, mikä herättää epäilyksiä ylidiagnosoinnista. Eräässä maailmanlaajuisessa nuorten kaksisuuntaisen mielialahäiriön meta-analyysissä arvioitiin, että sairaus on noin 1,8 prosentilla 7–21-vuotiaista. Samoin kuin aikuisilla, kaksisuuntainen mielialahäiriö on yhtä yleinen kummallakin sukupuolella.[53]

Pitkään uskottiin, että kaksisuuntaisen mielialahäiriön esiintyminen lapsuudessa olisi mahdotonta kognitiivisten rakenteiden kypsymättömyyden vuoksi. Vaikka kuvauksia lapsuusiän maniasta ja sen hoidosta on julkaistu jo 1920-luvulla, tutkimustieto varhaisesta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä on lisääntynyt vasta viime vuosina ja diagnoosit lapsilla yleistyneet. Nykyisin tiedetään, että sairaus voi puhjeta jopa jo ennen kouluikää, ja psykiatrisessa hoidossa olevilla lapsilla kaksisuuntainen mielialahäiriö on 1,2–17 prosentilla. Maniaoireet ovat tyypillisempiä pojilla, kun taas masennusoireet vallitsevat tyttöjen taudinkuvassa.[41] Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireet ovat yleisempiä lapsilla, joiden lähisukulaisilla on todettu sama sairaus.[52] Suurin osa lapsista, joilla on kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön viittaavia perintötekijöitä, ei kuitenkaan koskaan sairastu.[54]

Lapsuudessa alkava kaksisuuntainen mielialahäiriö on taudinkuvaltaan aikuisuudessa alkavaa vakavampi, ja siihen liittyy usein muita samanaikaisesti esiintyviä häiriöitä, kuten ADHD, uhmakkuus- tai käytöshäiriöt, pakko-oireinen häiriö, paniikkihäiriö ja erilaiset laaja-alaiset kehityshäiriöt, etenkin Aspergerin oireyhtymä. Noin 70–90 prosentilla lapsuusiän ja 30–40 prosentilla nuoruusiän kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista on ADHD. Manian ADHD:stä erottavia oireita ovat muun muassa siinä esiintyvät suuruusajatukset ja vähentynyt unen tarve.[41]

Sairastumisen riskiä lisäävät lapsuudessa kasvatuksen epäjohdonmukaisuus, perheen vähäinen yhteenkuuluvuus ja keskinäiset ristiriidat. Kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi kehittyy noin 20–25 prosenttia lapsuuden masennuksista. Lapsuuden ja varhaisnuoruuden kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä erittäin nopeasti tai päivittäin aaltoileva mieliala on tavallista, eikä masennuksen ja manian välillä ole tarkkaa rajaa. Myöhäisnuoruudessa taudinkuva on lähempänä aikuisten tyyppiä. 16–60 prosentilla nuorista esiintyy myös psykooseja. Maanisessa tilassa oleva lapsi on toisaalta energinen, vauhdikas ja hyväntuulinen, toisaalta aggressiivinen ja saa voimakkaita kiukkukohtauksia, joiden aikana hän voi yrittää vahingoittaa itseään tai muita. Lapsella voi esiintyä myös seksualisoitunutta tai muuten mielihyvähakuista käyttäytymistä.[41] Mania- ja hypomaniajaksot voivat olla samanlaisia kuin aikuisilla, mutta ne voivat myös poiketa niistä enemmän tai vähemmän. Noin viidenneksellä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivistä lapsista sairaus ilmenee lähinnä käytöshäiriöinä.[55]

Nuoruusiässä ilmenee usein varsinaista kaksisuuntaista mielialahäiriötä lievempää mielialavaihtelua, joka voi ennakoida kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Yksi tärkeimmistä asioista sairastumisen ehkäisyssä sairastumisriskissä olevalla nuorella on päihteiden välttäminen, sillä erityisesti amfetamiini voi laukaista manian kaltaisen tilan.[54]

Oheissairauksia ja -häiriöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri osa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista kärsii myös muista mielenterveyden häiriöistä. Ahdistuneisuushäiriöitä on 45 prosentilla potilaista ja lähes neljänneksellä paniikkihäiriö; lisäksi yleisiä ovat muun muassa pakko-oireinen häiriö[56], alkoholismi ja kahdeksalla prosentilla esiintyvä syömishäiriö. Lähes puolella potilaista on persoonallisuushäiriö.[26][57] Myös ADHD on yleinen oheishäiriö etenkin lapsilla ja nuorilla, ja ADHD:n diagnoosikriteerit täyttyvät jopa 87 prosentilla kaikista kaksisuuntaisen mielialahäiriön potilaista.[41] Lisäksi kaksisuuntainen mielialahäiriö on epätavallisen yleinen Asperger-ihmisillä (6–21,4 prosenttia aikuisista), jolloin taudinkuva on usein enemmän tai vähemmän tyypillisestä poikkeava ja diagnosointi siksi tavallistakin hankalampaa.[58]

Poikkeuksellisen usein kaksisuuntaisen mielialahäiriön yhteydessä esiintyviä elimellisiä sairauksia ovat muun muassa migreeni, verenpainetauti ja tyypin 2 diabetes.[26][57] Tiheäjaksoisen kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa esiintyy toisinaan kilpirauhasen vajaatoimintaa.[17]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Mielenterveystalo: F30-31 KAKSISUUNTAINEN MIELIALAHÄIRIÖ mielenterveystalo.fi. Arkistoitu 27.11.2021. Viitattu 27.11.2021.
  2. ↑ Lönnqvist et al. 2014, 222
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Terveyskirjasto: Kaksisuuntainen mielialahäiriö terveyskirjasto.fi. Viitattu 27.11.2021.
  4. ↑ Lönnqvist et al. 2014, 893
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l Kaksisuuntainen mielialahäiriö mieli.fi. Viitattu 27.11.2021.
  6. ↑ Lönnqvist et al. 2014, 223
  7. ↑ Lönnqvist et al. 2014, 230
  8. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Kaksisuuntainen mielialahäiriö - mielialojen vuoristorata kaypahoito.fi. Viitattu 27.11.2021.
  9. ↑ a b Major mental illnesses unexpectedly share brain gene activity, raising hope for better diagnostics and therapies science.org. Viitattu 7.12.2021. (englanniksi)
  10. ↑ Käypä hoito -työryhmä: Skitsofrenian diagnostiset kriteerit ICD-10-tautiluokituksen mukaan Käypä hoito. 26.3.2020. Suomalainen lääkäriseura Duodecim. Viitattu 1.12.2021.
  11. ↑ a b c d 4 vähemmän tunnettua faktaa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä – sairaus nimeltä syklotymia voi enteillä sairastumista is.fi. Viitattu 27.11.2021.
  12. ↑ a b c d e f g h i j k Encyclopædia Britannica: bipolar disorder britannica.com. Viitattu 27.11.2021. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d e Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö mehilainen.fi. Viitattu 27.11.2021.
  14. ↑ Lönnqvist et al. 2014, 225
  15. ↑ a b c Genetics of bipolar disorder ncbi.nlm.nih.gov. Viitattu 26.12.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Hypomanioita ja masennustiloja–tyypin II bipolaarihäiriö duodecimlehti.fi. Viitattu 27.11.2021.
  17. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Mikä on kaksisuuntainen mielialahäiriö? terveyskirjasto.fi. Arkistoitu 27.11.2021. Viitattu 27.11.2021.
  18. ↑ Lönnqvist et al. 2014, 222–223
  19. ↑ a b c Kaksisuuntainen mielialahäiriö osoittaa ensimerkkinsä nuorena – nämä oireet voivat paljastaa sairauden is.fi. Viitattu 27.11.2021.
  20. ↑ Tutkijat selvittivät kaksisuuntaisen mielialahäiriön syntymekanismia utu.fi. Viitattu 27.11.2021.
  21. ↑ Karttunen Laura, Niemi Juhani, Pasternack Amos: Taide ja Taudit : Tutkimusretkiä sairauden ja kulttuurin kosketuspinnoilla, s. 110. Tampere University Press TUP, 2007.
  22. ↑ a b Depression following mania nature.com. Viitattu 26.12.2022. (englanniksi)
  23. ↑ In Bipolar Disorder, Anxiety Often Follows Mania cuimc.columbia.edu. Viitattu 26.12.2022. (englanniksi)
  24. ↑ a b Kaksisuuntainen mielialahäiriö lapsuudessa duodecimlehti.fi. Viitattu 27.11.2021.
  25. ↑ a b Bipolar disorder mayoclinic.org. Viitattu 22.12.2021. (englanniksi)
  26. ↑ a b c Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen ja herkästi uusiutuva sairaus evermind.fi. Viitattu 27.11.2021.
  27. ↑ Psykoosien etiologia ja epidemiologia Tampereen yliopistollinen sairaala. Viitattu 25.12.2022.
  28. ↑ Genetics of bipolar disorder ncbi.nlm.nih.gov. Viitattu 26.12.2022. (englanniksi)
  29. ↑ a b Causes - Bipolar disorder nhs.uk. Viitattu 22.12.2021. (englanniksi)
  30. ↑ Impact of Childhood Stress on Psychopathology sciencedirect.com. Viitattu 22.12.2021. (englanniksi)
  31. ↑ a b Käypä hoito työryhmä - Duodecim: Käypä hoito, kaksisuuntainen mielialahäiriö, lääkehoito kaypahoito.fi. 11.02.2021. Viitattu 17.3.2022.
  32. ↑ Rashmi Patel,1 Peter Reiss,1 Hitesh Shetty,2 Matthew Broadbent,2 Robert Stewart,3 Philip McGuire,1 and Matthew Taylor1: Do antidepressants increase the risk of mania and bipolar disorder in people with depression? A retrospective electronic case register cohort study. BMJ Open. 2015; 5(12): e008341., Published online 2015 Dec 1..
  33. ↑ Sci-Hub | Bipolar disorder: An evolutionary psychoneuroimmunological approach. Neuroscience & Biobehavioral Reviews, 122, 28–37 | 10.1016/j.neubiorev.2020.12.031 tinyurl.com. Viitattu 24.4.2022.
  34. ↑ Poolsup N, Li Wan Po A, de Oliveira IR. (2000) Systematic overview of lithium treatment in acute mania. J Clin Pharm Ther 25: 139–156 PMID 10849192
  35. ↑ Lithionit - Farmakodynamik FASS. Läkemedelsindustriföreningens Service AB. Viitattu 28.8.2009.
  36. ↑ Kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkehoidon seuranta: somaattiset haitat kaypahoito.fi. Viitattu 22.12.2021.
  37. ↑ Mielialaa tasaavien lääkkeiden pitoisuusmittaukset ja yhteisvaikutukset kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa kaypahoito.fi. Viitattu 22.12.2021.
  38. ↑ a b Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja itsetuhokäyttäytyminen kaypahoito.fi. Viitattu 27.11.2021.
  39. ↑ Peter Dome, Zoltan Rihmer, Xenia Gonda: Suicide Risk in Bipolar Disorder: A Brief Review Medicina (Kaunas). 24.7.2019. Kaunas: National Library of Medicine. Viitattu 30.3.2024 (englanniksi).
  40. ↑ Kaksisuuntainen mielialahäiriö johtaa itsemurha-ajatuksiin yle.fi. Viitattu 27.11.2021.
  41. ↑ a b c d e f g Kaksisuuntainen mielialahäiriö lapsuudessa duodecimlehti.fi. Viitattu 27.11.2021.
  42. ↑ Lönnqvist et al. 2014, 229
  43. ↑ Sleep Disturbance and Cognitive Deficits in Bipolar Disorder: Toward An Integrated Examination of Disorder Maintenance and Functional Impairment ncbi.nlm.nih.gov. Viitattu 27.11.2021. (englanniksi)
  44. ↑ Mental disorders who.int. Viitattu 27.11.2021. (englanniksi)
  45. ↑ Bipolar Disorder and Alcohol Use Disorder: A review ncbi.nlm.nih.gov. Viitattu 27.11.2021. (englanniksi)
  46. ↑ Global burden of bipolar disorder in the year 2000 who.int. Viitattu 27.11.2021. (englanniksi)
  47. ↑ Bipolar disorder ethnicity-facts-figures.service.gov.uk. Viitattu 13.1.2023.
  48. ↑ Jean Pierre Falret litfl.com. Viitattu 27.11.2021. (englanniksi)
  49. ↑ [Circular insanity, 150 years on] pubmed.ncbi.nlm.nih.gov. Viitattu 27.11.2021. (englanniksi)
  50. ↑ Manic-Depressive Insanity and Paranoia ncbi.nlm.nih.gov. Viitattu 27.11.2021. (englanniksi)
  51. ↑ The History of Bipolar Disorder healthline.com. Viitattu 27.11.2021. (englanniksi)
  52. ↑ a b Mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt: Kaksisuuntainen mielialahäiriö mielenterveystalo.fi. Arkistoitu 27.11.2021. Viitattu 27.11.2021.
  53. ↑ Bipolar disorders in children and adolescents iacapap.org. Arkistoitu 18.3.2020. Viitattu 27.11.2021. (englanniksi)
  54. ↑ a b 12 faktaa: Nuorten kaksi­suun­tainen mielia­la­häiriö potilaanlaakarilehti.fi. Viitattu 27.11.2021.
  55. ↑ Lasten ja nuorten masennus ja mielialahäiriöt terveyskirjasto.fi. Viitattu 27.11.2021.
  56. ↑ Obsessive-compulsive Disorder with Comorbid Bipolar Disorders: Clinical Features and Treatment Implications pubmed.ncbi.nlm.nih.gov. Viitattu 26.12.2022. (englanniksi)
  57. ↑ a b Kaksisuuntainen mielialahäiriö kaypahoito.fi. Viitattu 27.11.2021.
  58. ↑ Bipolar disorder in adults with Asperger׳s Syndrome: a systematic review pubmed.ncbi.nlm.nih.gov. Viitattu 26.12.2022. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sadeniemi, Minna ym.: Kaksisuuntainen mielialahäiriö : opas sairastuneille ja heidän omaisilleen. 3., uudistettu painos, Helsinki : Duodecim, 2017. ISBN 978-951-656-083-3.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Tämän lääketieteellistä aihetta käsittelevän artikkelin tarkoitus on tarjota vain yleistä tietoa aihepiiristä. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaksisuuntainen_mielialahäiriö&oldid=22825400”