Syömishäiriö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joista kärsivän ihmisen ruokailu- ja/tai liikuntatavat vaikuttavat heidän terveyteensä haitallisesti. Syömishäiriöt voidaan jakaa neljään päätyyppiin, joilla on variaatioita. Päätyypit ovat anoreksia nervosa, bulimia nervosa, BED (Binge Eating Disorder) ja ortoreksia. BED on vähän tunnettu ahmimishäiriö, jossa ihminen ahmii suuria määriä ruokaa oksentamatta tätä ruokailunsa päätteeksi. Ortoreksialla tarkoitetaan häiriötä, jossa henkilö säätelee ja rajoittaa syömistään kohtuuttomasti pyrkiessään ravinnon terveellisyyteen. Tämän lisäksi on ns. epätyypillinen syömishäiriö (EDNOS), jossa on kyse syömishäiriöstä, mutta oireet eivät täytä anoreksian, bulimian tai muun määritellyn syömishäiriön diagnostisia kriteereitä.

Yleisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syömishäiriöt mielletään usein teini-ikäisten tyttöjen ja nuorten naisten sairauksiksi. Niitä esiintyy kuitenkin kaikilla sukupuolilla ja kaikissa ikäryhmissä. On arvioitu, että noin 0,5 prosenttia miehistä sairastaisi anoreksiaa tai bulimiaa. Tytöillä ja naisilla sairastuneiden prosentuaalinen osuus on kuitenkin moninkertainen. Anoreksiaan ja bulimiaan sairastuvista noin 10 prosenttia on poikia.

Autismin kirjoon kuuluvilla lapsilla on usein syömiseen liittyviä häiriötiloja[1]. Harvinaisempia syömishäiriöiksi luokiteltavia häiriötiloja ovat pica ja ruminaatio, jotka ovat lähinnä lasten ongelmia.[2] Suomessa syömishäiriöistä kärsiviä ja heidän omaisiaan tukee Syömishäiriöliitto eli SYLI ry.

Syömishäiriöt ovat urheilijoilla selvästi yleisempiä kuin ei-urheilijoilla. Esimerkiksi norjalaisilla mies- ja naisurheilijoilla häiriintyneen syömisen yleisyyden on havaittu olevan 8 % ja 22 % luokkaa, kun taas ei-urheilijoilla se oli 0,5 % ja 10 % tasolla [3] [4] [5]

Seuraukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Nälkiintynyt keho joutuu sairauden edetessä luovuttamaan elimistön tärkeitä ainesosia ylläpitääkseen välttämättömiä elintoimintoja. Esimerkiksi aivojen valkeasta aineesta jopa 10–20 prosenttia voi kadota elimistön hätäravinnoksi. Muita oireita joita aliravitsemus aiheuttaa ovat: anemia (punasolujen kato), osteoporoosi (luukato), lihasheikkous, unettomuus, hiustenlähtö, kehon karvoituksen runsastuminen, kuiva iho, sydän-, keuhko- tai munuaisvauriot ja kehon nestekierron hidastuminen, valtimopaineen vähentyminen ja sydämen verenkiertoon liittyvien häiriöiden riskin lisääntyminen, krooninen suolistotulehdus, joka ajan mittaan johtaa suoliston liikkeiden vähentymiseen ja pysyvään ummetukseen, vatsakalvon tulehtuminen, hampaiden kiillevauriot sekä sylkirauhasten kivulias turpoaminen. Tämä lisäksi vakavasta masennuksesta kärsiviä on laihuusoireisista suuri osa.

Pitkittäistutkimusten mukaan kuolleisuus on anoreksiaa sairastavilla 4–18 prosenttia. Tämä vastaa huumeriippuvaisten kuolleisuutta.

Hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sairastuneet saavat suurimman avun läheisiltään ja perheeltään psykiatrin ja ravintoterapeutin kanssa keskustelemisen ohella. Sairastuneet yritetään saada ymmärtämään, että kyseessä on sairaus, josta on mahdollista parantua. Heidän painoaan ja yleistilaansa seurataan lääkärin kontrolleissa samalla, kun syömiseen ja ruokaan suhtautumista yritetään saada normaaliksi. Joissain tapauksissa turvaudutaan myös sairaalahoitoon ja psykiatriseen konsultaatioon.

Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa on syömishäiriöyksikkö. Kriittisimmät tapaukset pääsevät ensiarviointiin heti ja lievemmät tapaukset parissa kuukaudessa. Syömishäiriöyksikössä on poliklinikka sekä vuode- ja päiväosastot. Hoitoon tullaan lääkärin lähetteellä. Vuosittain uusia potilaita tulee noin 200. Tilanne on hyvä myös muissa suurissa kaupungeissa, joissa toimii syömishäiriöihin erikoistunut moniammatillinen tiimi. Pienillä paikkakunnilla asiantuntevaa apua ei aina saa yhtä nopeasti. Läheisten tuki on tärkeintä syömishäiriöstä toipuessa [6].

Pro-ana- ja pro-mia-liikkeiden kannattajat pitävät syömishäiriöitä, kuten anoreksiaa, elämäntapana, eivät hoitoa tarvitsevana sairautena.

Erilaisia syömishäiriöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anoreksia nervosa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Pääartikkeli: Anoreksia nervosa

Anoreksia nervosalla tarkoitetaan sairaalloista halua laihtua (laihtumishäiriö). Siihen liittyy usein masennusta ja ahdistuneisuutta. Anoreksiaa sairastava syö hyvin vähän tai muuten rajoittaa energiansaantinsa minimiin sekä liikkuu paljon. Tavallisimmin anoreksiaan sairastunut nuori on 12–20-vuotias. Anoreksiaa sairastaa noin 1–5 prosenttia väestöstä.

Voimakkaan laihtumisen myötä anoreksiaan liittyy aliravitsemusta ja erilaisia puutostiloja sekä vastustuskyvyn heikentymistä. Anoreksia voi johtaa kuolemaan esimerkiksi sydänpysähdyksen tai itsemurhan kautta.

Anoreksian oireita:

  1. Pakonomainen halu laihtua tai pysyä laihana
  2. Voimakas pelko lihomista tai painon lisääntymistä kohtaan
  3. Häiriöt ruumiinkuvassa; epärealistinen käsitys omasta painosta, koosta ja muodosta
  4. Huomattava laihtuminen ja alipaino
  5. Eristäytyminen
  6. Pakonomainen ja runsas liikunta[7]

Anoreksian helpoimmin havaittava oire on laihtuminen. Vaikeaksi havaitsemisen tekee usein myös se, että anorektikot ovat yleensä taitavia piilottelemaan ongelmaansa. Anorektikko ei välttämättä hakeudu hoitoon, vaikka kokisi käytöksensä epänormaaliksi ja jopa vaaralliseksi.

Bulimia nervosa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Bulimia nervosa

Bulimia nervosassa eli bulimiassa henkilöllä on ahmintakohtauksia, joissa syödään lyhyessä ajassa tavallista suurempia määriä energiapitoista ruokaa. Tästä seuraa hallinnan menettämisen tunne, jonka jälkeen yleensä bulimiaa sairastava pyrkii oksentamaan ruoan. Ahmimista tapahtuu yleensä ainakin pari kertaa viikossa ja niihin liittyy pakonomaista tarvetta välttää lihomista oksentamalla tai käyttämällä ulostuslääkkeitä.[8]

Bulimia on useimmiten nuorten tyttöjen ja naisten häiriö, mutta sitä esiintyy myös muillakin. Se alkaa yleensä 15–25-vuotiaana epäonnistuneen laihdutusyrityksen seurauksena. Joidenkin tutkimusten mukaan joka kymmenes nuori nainen täyttää taudin kriteerit. Ajoittaisia oireita esiintyy 20–40 prosentilla nuorista naisista.[8]

Syömishäiriön tarkkoja syitä ei tiedetä, mutta on arveltu, että keskeisessä asemassa on länsimaiden ideaali hoikasta kehosta ja siihen pyrkivät liikunnan ja ruokavalion muodot. Perfektionismiin pyrkiminen ja huono itsetunto lisäävät vaaraa sairastua häiriöön. Myös läheisten ulkonäöstä huomauttaminen lisää riskiä.[8]

Bulimian oireita:[9]

  1. Toistuvat ahmimisjaksot (vähintään kaksi kertaa viikossa kolmen kuukauden ajan)
  2. Painonnousun estäminen esimerkiksi oksentamalla, käyttämällä ulostuslääkkeitä tai paastolla
  3. Syöminen hallitsee ajattelua ja syömiseen on pakonomainen tarve
  4. Pelko lihomisesta tai kokee olevansa liian lihava

Syömishäiriön seurauksena voi olla erilaisia suun sairauksia, kuten hampaiden reikiintyminen, ientulehdukset ja suun haavaumat. Bulimiasta voi myös seurata kuukautisten poisjääminen, sydämen vakaviakin rytmihäiriöitä ja nestehukkaa. Itsehoitona on laihduttamisen lopettaminen, terveellinen ruokavalio ja säännöllinen ruokailurytmi. Bulimiasta kärsiviä kehotetaan välttämään painon mittaamista.[8]

Ahmimishäiriö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ahmintahäiriö
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

BED (engl. Binge eating disorder) on ahmimishäiriöiden joukkoon kuuluva tavallisin epätyypillinen syömishäiriö. Sitä sairastava ei pysty aina kontrolloimaan syömistään vaan saa silloin tällöin ahmimiskohtauksia ja syö suuret määrät ruokaa. Tyypillisesti hän myös salailee syömisiään, tuntee häpeän tunnetta eikä kykene lopettamaan.

Ahmimishäiriö – kuten kaikki muutkin syömishäiriöt – ovat vakavia sairauksia, ja hoito tulisi aloittaa mahdollisimman pian hyvän parantumisen saamiseksi. Pahimmillaan syömishäiriöt voivat aiheuttaa jopa kuoleman tai muita vakavia sivuvaikutuksia.

Ahmimiskohtaukset ovat toistuvia ja hallitsemattomia. Syötyä ruokaa ei oksenneta, mutta joskus ahmimista yritetään hallita jättämällä ateria väliin aamulla tai aamupäivällä, mikä taas johtaa helposti ahmimiskohtaukseen iltapäivällä tai illalla. Laihdutusyritykset usein laukaisevat ahmimisen, joten ne olisi syytä lopettaa.

Ahmimishäiriön keskeiset komplikaatiot liittyvät lihavuuteen ja ylipainoon. Näitä ovat muiden muassa diabetes ja eräät syöpätaudit.[10]

Ahmimishäiriö on yleisempää naisilla, ja se alkaa usein jo nuorella iällä.

Ahmimishäiriön oireita:

  1. Toistuvat ahmimiskohtaukset
  2. Kohtaukset ovat hallitsemattomia
  3. Ruokaa ei oksenneta, mutta joskus ahmimista yritetään hallita jättämällä ateria väliin aamulla tai iltapäivällä, mikä johtaa helposti uuteen ahmimiskohtaukseen iltapäivällä tai illalla
  4. Syömisen salailu ja häpeän tunne

Pica

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Pica (oireyhtymä)

Kaikkia syömiseen liittyviä häiriötiloja ei ole olemassa virallisina diagnooseina. Picaan kuuluu epätavallisten asioiden syömistä, ja tätä tilaa tavataan verrattain yleisenä mm. lapsilla ja raskaana olevilla naisilla. Yösyömishäiriöön kuuluu päiväsaikaista anorektisuutta ja yöllistä syöpöttelyä. Anoreksian vastakohdaksi on kehitetty "bigoreksia", jota ei ole virallisesti tunnustettu syömishäiriöksi.[11] Imeväisiässä saattaa esiintyä ruminaatiota.[12]

Diabulimia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Diabulimia

Diabulimia (yhdistelmä sanoista diabetes ja bulimia) on pelkästään tyypin 1 diabeetikoita koskettava syömishäiriö.[13] Diabulimiassa henkilö käyttää välttämätöntä insuliinia tarvittavaa vähemmän tai ei lainkaan tavoitteenaan laihtua.[14]

Diabulimia voi johtaa hengenvaaralliseen ketoasidoosiin tai hengenvaaralliseen diabeettiseen koomaan, joka voi aiheuttaa jopa kuoleman. Diabulimiasta voi aiheutua useita muitakin vaarallisia seurauksia, kuten jalkojen amputointia tai sokeutumista.[15][16] Sairaus on vielä varsin uusi ja tuntematon muiden kuin siihen erikoistuneiden lääkäreiden keskuudessa.[16]

Muu määrittelemätön syömishäiriö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

EDNOS (engl. Eating Disorder Not Otherwise Specified) eli muu syömishäiriö on keräilyluokka muista syömishäiriöistä, joille on oleellista henkinen tila, jossa henkilön syöminen ja ruokaan liittyvät tuntemukset ovat häiriintyneet mutta joka ei vastaa anoreksian, bulimian tai muun tarkemmin määritellyn syömishäiriön kuvausta. Ihminen voi esimerkiksi vuoroin paastota, ahmia (toisinaan hyvinkin paljon, toisinaan määriä, joita terve ei pitäisi kovin isoina) ja toisinaan taas syödä normaalisti.

Tämä diagnoosi annetaan syömishäiriöisille, joiden fyysiset oireet eivät osu muihin diagnoosiluokkiin. Jos esimerkiksi selkeästi syömishäiriöinen naishenkilö A voitaisiin muutoin diagnosoida anorektikoksi mutta hän edelleen saisi kuukautisensa, olisi hänellä monen tulkinnan mukaan "ednos". Toisaalta kyseessä voi olla lääkäreiden mielipide-ero: henkilö A voi esimerkiksi ajatella itse olevansa anorektikko ja suhtautua ruokaan ja omaan kokoonsa pakkomielteisesti mutta silti pakottautua syömään tarpeeksi perheen painostuksen tms. takia ja siksi saada kuukautisensa.

Ednos-nimikettä käytettäessä tuleekin huomata, että syömishäiriöt ovat psyykkisiä eivätkä fyysisiä sairauksia.

Ednoksen oireita:

  1. Ruuan ajattelu
  2. Ei vastaa anoreksian, bulimian tai muun tunnetun syömishäiriön tarkkaa kuvaa
  3. Syöminen ja ruokaan liittyvät tuntemukset ovat häiriintyneet
  4. Henkilö saattaa esim. vuoroin paastota, ahmia tai syödä aivan normaalisti
  5. Fyysiset perusteet eivät sovi mihinkään tunnettuun syömishäiriöön

Oireisto ei juuri poikkea esim. stressin seuraamuksista, hieman ylipainoisen laihdutus-lihomissykleistä.

Muita sairauksia, joissa on syömishäiriön oireita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syömisen ongelmia liittyy usein myös sairauksiin, joita ei luokitella syömishäiriöiksi. Esimerkiksi Prader-Willin oireyhtymään saattaa kuulua syömähimoa[17], autismiin erilaisia syömisongelmia sekä Kleine-Levinin oireyhtymään huomattavaa ylensyöntiä. Unissasyöminen kuuluu parasomnioihin, ja sitä saattaa kuulua unissakävelyyn.[18]

Emetofobia saatetaan toisinaan diagnosoida syömishäiriöksi, koska se on melko tuntematon fobia mielenterveyden ammattilaisten keskuudessa. Emetofoobikko saattaa vältellä syömistä vatsataudin tai ruokamyrkytyksen pelon takia eikä siksi, että hän haluaisi laihtua. Oksentamisen pelosta voi olla vaikeaa puhua hoitohenkilökunnalle, koska foobikko ei itsekään osaa välttämättä sanoa, mikä häntä vaivaa.[19]

Lihavuuskeskustelu ja syömishäiriöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Mikael Fogelholmin mukaan lihavuus on paitsi terveysiski yksilölle myös taloudellinen rasite yhteiskunnalle jo hoitokulujen vuoksi. Fogelholmin tietojen perusteella lihavuuskeskustelun aikaansaama syömishäiriön riski on vakava asia mutta silti pientä verrattuna lihavuuden kokonaishaittoihin.[20]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ http://www.netsonic.fi/~kulvuo16/default_002.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ http://wwwedu.oulu.fi/sampo/97-98/ktl/appro/kotiorja/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Jorunn Sundgot-Borgen, Nanna L. Meyer, Timothy G. Lohman, Timothy R. Ackland, Ronald J. Maughan, Arthur D. Stewart: How to minimise the health risks to athletes who compete in weight-sensitive sports review and position statement on behalf of the Ad Hoc Research Working Group on Body Composition, Health and Performance, under the auspices of the IOC Medical Commission. British Journal of Sports Medicine, 2013-11, nro 16, s. 1012–1022. PubMed:24115480 doi:10.1136/bjsports-2013-092966 ISSN 1473-0480 Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ J. Sundgot-Borgen, I. Garthe: Elite athletes in aesthetic and Olympic weight-class sports and the challenge of body weight and body compositions. Journal of sports sciences, 2011. doi:10.1080/02640414.2011.565783 Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ Syömishäiriön vaikutukset urheilijan terveyteen ja suorituskykyyn Urheilijan ravitsemus. 25.5.2017. Viitattu 5.5.2021.
  6. ↑ Syömishäiriöiden hoidossa on suuria alueellisia eroja (Arkistoitu – Internet Archive). HS 6.8.2008.
  7. ↑ Valkonen, Noora: ”Syömishäiriöt”, Pala kurkussa, s. 14. Atena, 2019. ISBN 978-952-300-502-0
  8. ↑ a b c d Kustannus Oy Duodecim: Ahmimishäiriö (bulimia) Duodecim - Terveyskirjasto. Viitattu 17.2.2021.
  9. ↑ Bulimian oireet www.terve.fi. 5.4.2018. Viitattu 17.2.2021.
  10. ↑ Binge Eating Disorder. AT Health
  11. ↑ Ruumiin palvojat. City.fi
  12. ↑ Pulautteluhäiriö. Terveyskirjasto.
  13. ↑ Diabulimia and diabetes Diabetes UK. Viitattu 16.1.2021. (englanniksi)
  14. ↑ Diabulimia on ykköstyyppien oma syömishäiriö Diabetesliitto. Viitattu 16.1.2021.
  15. ↑ Diabulimia on ykköstyyppien oma syömishäiriö Diabetesliitto. Viitattu 16.1.2021.
  16. ↑ a b Diabulimia: diabetes ja bulimia Askel Terveyteen. 12.6.2020. Viitattu 16.1.2021.
  17. ↑ PWS (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ Unissakävely. Sleepmed Online. (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ Emetofoobikkojen forum (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ Lihavuus on yksilölle selvä terveysriski Helsingin Sanomat. 19.12.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Syömishäiriö.


 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Syömishäiriö&oldid=22508520”