Aratos Soloilainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aratos Soloilainen

Aratos (m.kreik. Ἄρατος, lat. Aratus; n. 315/310240 eaa.) oli antiikin kreikkalainen runoilija. Hän oli tunnettu teknisestä runoudestaan, joka käsitteli astrologiaa ja sääilmiöitä.

Aratos oli kotoisin Soloista Kilikiasta. Hän vietti aikaa Egyptissä Ptolemaios II Filadelfoksen hovissa ja Syyriassa Antiokhos I:n hovissa. Hänen ensisijainen suojelijansa oli kuitenkin Makedonian kuningas Antigonos II Gonatas, jonka voitosta kelttejä vastaan vuonna 277 eaa. Aratos sepitti runon. Hän kuoli Pellassa, Makedonian kuningaskunnan pääkaupungissa.

Aratos ja taivaan merkit

Aratoksen pääteos on Fainomena (Ilmiöt), jossa on puettu Eudoksos Knidoslaisen teoksia runomuotoon. Se käsittää 1154 heksametrisäettä, ja luettelee taivaankappaleiden nimet ja liikkeet, ja erilaisten sääilmiöiden merkitykset. Sisällön pääpaino on teknisissä asioissa, mutta poikkeamat myytteihin ovat yleisiä. Toinen puolisko, joka käsittelee sääilmiöitä, on kiertänyt myös nimellä Diosemeia (Merkit Zeukselta), mutta se ei ollut alun perin erillinen.

Aratos oli hyvin suosittu hellenististen runoilijoiden keskuudessa, mukaan lukien Theokritos, Kallimakhos ja Leonidas Taraslainen. Suosio siirtyi roomalaisten runoilijoiden keskuuteen, mukaan lukien Ovidius ja Vergilius. Latinankieliset versiot käänsivät tunnettu reetori Cicero, keisarillista sukua ollut Germanicus, ja vähemmän tunnettu Avienus.

Fainomenasta tunnetaan 27 eri kommentaariota, sitä ovat kommentoineet mm. Theon Aleksandrialainen, Akhilleus Tatios ja Hipparkhos Nikealainen. Arabiankielisen käännöksen teki 800-luvulla kalifi Al-Ma'mun.

Aratos kirjoitti myös paljon muita runoja, joista monet olivat myös luonteeltaan astronomisia tai teknisiä. Nykyajan tutkijat väittelevät paljon siitä, olivatko Aratoksen teokset antiikin aikana todellakin pelkästään ylistyksen kohteena.

Aratos Raamatussa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hugo Grotiuksen teos Batavi Syntagma Arateorum Aratoksen Fainomenasta.

Aratos on Epimenideen ohella ainoa antiikin kreikkalainen runoilija, jonka teokseen viitataan myös Raamatussa, Uudessa testamentissa. Apostolien teoissa apostoli Paavali pitää puhetta Areiopagilla, Ateenassa.[1] Hän haluaa vedota kreikkalaisiin kuulijoihin, ja vetoaa siksi heidän omien runoilijoidensa kirjoittamiin teksteihin:[2]

»28 [...] Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: 'Me olemme myös hänen sukuaan.'
29 Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus.[3]»

Jakeen 28 loppu on lainaus Fainomenan säkeestä 1-5:[2]

»Aloittakaamme Jumalasta (Zeuksesta), josta ihmiset eivät koskaan lakkaa puhumasta;
Jumalaa täynnä ovat kadut, ja kaikki ihmisten markkinapaikat,
Ja täynnä häntä ovat meri ja satamat;
Ja me kaikki olemme kiitollisuudenvelassa hänelle.
Me olemme myös hänen sukuaan [...]»

Apostolien tekojen mukaan Paavalin yleisönä on ennen kaikkea stoalaisia ja epikurolaisia filosofeja. Aratoksen katsotaan olleen jossain määrin stoalainen. Stoalaiset kannattivat suhteellisen perinteistä jumalakuvaa ja ajatusta siitä, että jumala huolehtii maailmasta. Tämän seurauksena he olivat yhteiskunnassa arvostettuja. Epikurolaiset taas kiistivät jumalien osallistumisen maailman toimintaan ja kaiken tarpeen palvella heitä, ja heitä pidettiin jossain määrin epäilyttävinä, jopa ateistisina, vaikka heidän näkemyksensä on lähinnä deismiä.

Monet teologit katsovat, että Paavali halusi vedota nimenomaan stoalaisiin ja osoittaa sillä tavalla, ettei hän saarnaa täysin vieraita oppeja ja että hän on jossain määrin samaa mieltä kuin he, jotta evankeliumin sanoman kertominen sujuisi myöhemmin helpommin. Jotkut ovat myös esittäneet, että Paavali halusi vertautua jopa Sokrateehen, koska 1) kummatkin kiertelivät kaduilla puhumassa kaikkien kanssa, ja 2) kumpaakin syytettiin vieraiden jumalien levittämisestä. Modernit teologit ovat kuitenkin sitä mieltä, että kyseinen Apostolien tekojen osa on vain kirjoitettu Paavalin matkakertomuksen pohjalta, ja tällaiset dramaattiset aspektit on lisätty jälkikäteen ikään kuin mausteeksi.[2]

  1. Apt. 17:16–24
  2. a b c Torkki, Juhana: The Dramatic Account of Paul's Encounter with Philosophy, An Analysis of Acts 17:16-34 with Regard to Contemporary Philosophical Debates (Academic Dissertation) December 2004. University of Helsinki, Faculty of Theology, Department of Biblical Studies. Arkistoitu 12.10.2006. Viitattu 29.3.2005.
  3. Apt. 17:28–29

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]