Alla Nazimova
Alla Nazimova (ven. Алла Назимова), oik. Mariam Edez Adelaida Leventon (Мириам Эдес Аделаида Левентон; 22. toukokuuta 1879 – 13. heinäkuuta 1945) oli venäläinen/yhdysvaltalainen teatteri- ja elokuvanäyttelijä, käsikirjoittaja ja tuottaja. Hänet tunnetaan usein pelkkänä Nazimovana sekä Alia Nasimoffina.[1]
Varhaiset vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nazimova oli yksi Yakov Leventonin ja Sonya Horowitzin kolmesta lapsesta. Perhe oli juutalainen ja asui Jaltassa, Krimissä, josta tuli sittemmin osa Venäjän keisarikuntaa (yhdistyi Ukrainaan vuonna 1954). Hän varttui dysfunktionaalisessa perheessä ja häntä kiikutettiin sisäoppilaitoksesta, kasvattikodeista ja sukulaisten luota toiseen hänen vanhempiensa erottua. Hänen emotionaalinen ahdinkonsa sai hänet kapinoimaan auktoriteetteja vastaan saadakseen huomiota. Varhaiskypsänä lapsena hän aloitti viulun soittamisen seitsemän vuoden iässä. Teini-ikäisenä hän alkoi osoittaa mielenkiintoa teatteria kohtaan ja otti näyttelemisen oppitunteja Moskovassa sijaitsevassa Näytelmäakatemiassa ennen liittymistään Stanislavskyn Moskovan taiteelliseen teatteriin nimellä "Alla Nazimova", myöhemmin pelkkänä "Nazimovana". Hänen taiteilijanimensä alkuosa oli peräisin hänen keskimmäisestä nimestään Adelaida ja sukunimensä Nazimova Nadezhdasta (Joka on venäläisen romaanin nimeltä Children of the Streets sankaritar), jota hän ihannoi. Hän avioitui näyttelijäkumppaninsa Sergei Golovinin kanssa vuonna 1899; avioliitto oli olemassa "vain nimellisesti", eivätkä he koskaan virallisesti eronneet.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nazimovan teatteriura kehittyi varhain ja vuodesta 1903 lähtien oli Moskovan ja Pietarin keskeisimpiä tähtiä. Hän matkusti Eurooppaan, mukaan lukien Lontooseen ja Berliiniin poikaystävänsä Pavel Orlenevin, mahtipontisen näyttelijän ja tuottajan kanssa. Vuonna 1905 he muuttivat New York Cityyn ja perustivat venäjänkielisen teatterin Lower East Sideen. Hanke oli menestyksetön ja Orlenev palasi Venäjälle Nazimovan jäädessä Yhdysvaltoihin.
Hän teki sopimuksen yhdysvaltalaisen tuottajan Henry Millerin kanssa ja debytoi Broadwayn teatterissa kohoten vuonna 1906 kriittiseen ja suureen suosioon. Hänestä tuli nopeasti hyvin suosittu (teatteri nimettiin hänen mukaansa) ja jäi Broadwayn päätähdeksi useiden vuosien ajaksi, esiintyen useimmiten Henrik Ibsenin ja Anton Tšehovin näytelmissä.
Nazimova debytoi mykässä elokuvassa vuonna 1916 hänen vuonna 1915 esitetyn 35-minuuttisen näytelmänsä War Brides johdosta. Tämä kiinnitti elokuvatuottaja Lewis J. Selznickin huomion häneen. Muutamien seuraavien vuosien aikana hänestä tuli menestyselokuvien päätähti, ja niiden ansiosta hän ansaitsi melkoisen summan rahaa. Vuonna 1917 hän ansaitsi 30 000 dollaria yhtä elokuvaa kohden, sekä 1000 dollaria päiväbonusta jokaisesta elokuvaamiseen käytetystä päivästä. Hän sai myös sopimuksen mukaisesti 13 000 dollaria viikossa. Tuohon aikaan Mary Pickford sai sopimuksensa mukaisesti 3000 dollaria viikossa.
Vuonna 1918, 39 vuoden iässä, Nazimova tunsi luottavansa omiin kykyihinsä siinä määrin että hän alkoi myös tuottaa ja käsikirjoittaa elokuvia, joissa hän esiintyi. Hänen elokuvissaan on sovituksia muiden muassa sellaisten merkittävien kirjailijoiden kuin Oscar Wilden ja Ibsenin töistä, hän kehitti omia elokuvaustekniikoitaan, joita pidettiin aikanaan uskaliaina. Hänen projektinsa, mukaan lukien A Doll's House (1922) pohjautuen Ibsenin näytelmään Nukkekoti sekä Salomé (1923) pohjautuen Wilden tekstiin, kohtasivat laajaa suosiota ja lohkaisivat hänelle suuren määrän rahaa.
Vuonna 1925 hänellä ei enää ollut rahaa elokuvien investoimiseen, ja taloudelliset tukijat lopettivat tuen antamisen. Harvat valinnanvaransa hylättyään hän jätti elokuvateollisuuden ja palasi esiintymään Broadwaylla 1940-luvun alkuun saakka, jolloin hän esiintyi muutamissa elokuvissa pääasiassa rahantarpeensa tyydyttämiseksi. Kaksi hänen parastaan tuon aikakauden rooliaan olivat Robert Taylorin äiti elokuvassa Escape (1940) sekä Tywor Powerin äiti elokuvassa Hiekkaa ja verta (1941).
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen yksityinen elämäntapansa synnytti laajalle levinneitä huhuja kummallisista ja irstaiksi väitetyistä juhlista hänen asuntokompleksissaan Sunset Boulevardilla Allan puutarhana tunnetussa rakennuksessa, joka oli rakennettu vuonna 1919 ja josta 1927 tuli nimellä Allahin puutarha tunnettu huoneistohotellikompleksi. Vuosia myöhemmin hän jatkoi asumista yhdessä sikäläisistä villoista. Homoseksuaalisuudestaan huolimatta hän eli avioliitossa Charles Bryantin (1879–1948), newyorkilaisen näyttelijän kanssa vuodesta 1912 vuoteen 1925.
Vuosien 1917 ja 1922 välillä Nazimovalla oli huomattava voima ja vaikutusvalta Hollywoodissa. Kaikkien kuvausten mukaan hän oli erityisen suopea nuoria näyttelijättäriä kohtaan, joissa hän näki piileviä kykyjä ja hänellä oli ainakin muutamiin heistä romanttinen suhde. Hän auttoi molempien Rudolph Valentinon vaimojen, Jean Ackerin ja Natacha Rambovan elokuvaurat alkuun. Nazimovalla oli romanttinen suhde Ackerin kanssa. Hän oli hyvin vaikuttunut Rambovan kyvyistä Art directorina, ja Rambova suunnitteli innovatiivisia kulisseja Nazimovan tuottamiin elokuviin Kamelianainen ja Salomé. Tavattuaan nuoren Patsy Ruth Millerin Hollywoodin juhlissa Nazimova auttoi hänen uransa alkuun. Nazimova oli lyhytaikaisessa suhteessa näyttelijä June Marlowen kanssa, jonka hän myöhemmin esitteli ohjaaja/tuottaja Lloyd Hamiltonille. Hän myös auttoi nuoren näyttelijättären Tallulah Bankheadin uran alkuun lyhyen suhteen jälkeen. Erotessaan vuonna 1920 Charlie Chaplin mainitsi hänen olevan vaimonsa Mildred Harrisin rakastajatar. Hän seurusteli lyhyen aikaa tunnetun näyttelijän Maude Adamsin kanssa. Nazimova eli Glesca Marshallin kanssa vuodesta 1929 kuolemaansa 1945 saakka. Gavin Lambertin, joka kirjoitti Nazimovan elämäkerran vuonna 1997 mukaan hänellä oli suhde Mercedes de Acostaan, jolla puolestaan oli suhde Isadora Duncaniin, Marlene Dietrichiin ja Greta Garboon. Acosta kirjoitti suhteestaan Nazimovaan omaelämäkerrassaan Here Lies the Heart (1960).
Näyttelijätär Edith Lucketin ja hänen miehensä Dr. Loyal Davisin ystävänä Nazimovasta tuli tulevan Yhdysvaltain presidentin Ronald Reaganin puolison Nancy Davis Reaganin kummitäti, joka oli Lucketin tytär hänen edellisestä avioliitostaan vuodelta 1921. Hän oli yhdysvaltalaisen elokuvatuottajan Val Lewtonin täti.
Rintasyövästä selviytynyt Nazimova kuoli sepelvaltimotukokseen 66 vuoden iässä 13. heinäkuuta 1945, Good Samaritan Hospitalissa Los Angelesissa, Kaliforniassa ja haudattiin Glendalen Forest Lawn Memorial Parkiin, Kaliforniaan.
Hänen elokuvateollisuuteen jättämänsä jäljet on tunnustettu tähdellä Hollywood Walk of Famessa.
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nazimovaa on esitetty kolmessa elokuvassa. Kaksi ensimmäistä olivat Rudolph Valentinon elämäkerrallisia elokuvia, vuoden 1975 The Legend of Valentino, jossa häntä näytteli Alicia Bond, sekä vuoden 1977 Valentino, missä häntä näytteli Leslie Caron. Tuorein oli vuoden 2004 Return to Babylon, elokuva Hollywoodin mykän elokuvan aikakaudesta, jossa häntä näytteli Laura Hanning.
Nazimovan kasvonpiirteitä oli myös käytetty ehostustaiteilija Kevyn Aucoinin vuonna 2004 ilmestyneessä kirjassa Face Forward, jossa hän teki näyttelijätär Isabella Rossellinista hänen näköisensä, etenkin eräässä valokuvassa poseeratessaan.
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosi | Nimi | Rooli | Muuta |
---|---|---|---|
1915 | ' | Joan | |
1918 | Revelation | Joline | |
Toys of Fate | Zorah/Hagah | ||
A Woman of France | |||
Eye for Eye | Hassouna | Myös tuottaja ja sivuohjaaja | |
1919 | Out of the Fog | Faith & Eve | |
The Red Lantern | Mahlee & Blanche Sackville | ||
The Brat | The Brat | Myös tuottaja ja käsikirjoittaja | |
1920 | Stronger Than Death | Sigrid Fersen | Myös tuottaja |
The Heart of a Child | Sally Snape | Myös tuottaja | |
Madame Peacock | Jane Gloring/Gloria Cromwell | Myös tuottaja ja käsikirjoittaja (elokuvasovituksessa) | |
Miljoonien paljous | Princess Triloff | Myös käsikirjoittaja ja leikkaaja | |
1921 | Kamelianainen | Marguerite Gautier/Manon Lescaut in Daydream | |
1922 | A Doll's House | Nora Helmer | Myös tuottaja ja käsikirjoittaja |
1923 | Salomé | Salomé | Myös tuottaja |
1924 | Katujen Madonna | Mary Carlson/Mary Ainsleigh | |
1925 | The Redeeming Sin | Joan | |
My Son | Ana Silva | ||
1940 | Escape | Emmy Ritter | |
1941 | Verta ja hiekkaa | Señora Augustias Gallardo | |
1944 | Jäähyväiset menneisyydelle | Zofya Orvid | |
The Bridge of San Luis Rey | Doña Maria - The Marquesa | ||
Since You Went Away | Zofia Koslowska |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ "Alla Nazimova" deutsches-filminstitut.de. Arkistoitu 9.7.2011. Viitattu 14. joulukuuta 2007. (saksaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alla Nazimova Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Allahin puutarhan historiaa valokuvin (Arkistoitu – Internet Archive)
- Carnal Abandonin kadonnut puutarha