Aleksei Navalnyi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aleksei Navalnyi
Алексей Навальный
Navalnyi vuonna 2011.
Navalnyi vuonna 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt4. kesäkuuta 1976
Butyn, Moskovan alue, Neuvostoliitto
Kuollut16. helmikuuta 2024 (47 vuotta)[huom 1]
Harp, Jamalin Nenetsia, Venäjä
Kansalaisuus venäläinen
Ammatti poliitikko, juristi
Titteli oppositiojohtaja, yhteiskunnallinen aktivisti, bloginpitäjä, vanki
Puoliso Julija Navalnaja (2000–2024)
Muut tiedot
Tunnustukset Saharov-palkinto (2021)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivu

Aleksei Anatoljevitš Navalnyi ([nɐˈvalʲnɨj] tai suomalaistettuna [nɑˈvɑlnij]; ven. Алексей Анатольевич Навальный; 4. kesäkuuta 1976 Butyn, Moskovan alue, Neuvostoliitto[2] – 16. helmikuuta 2024[huom 1] Harp, Jamalin Nenetsia, Venäjä[3][4]) oli venäläinen oppositiojohtaja, yhteiskunnallinen aktivisti, bloginpitäjä ja mielipidevanki. Hän on tullut kuuluisaksi korruption vastaisesta taistelustaan[5] ja väärinkäytöksiä paljastavan RosPil-nettisivuston perustajana[6]. Hänen on sanottu olleen presidentti Vladimir Putinin ankarin kotimainen kriitikko[7], keskeisin opposition johtajista[8] ja heistä ainoa, joka pystyi mobilisoimaan suuria määriä ihmisiä hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin.[9]

Navalnyin poliittiset vastustajat korostivat hänen väitettyä äärikansallismielisyyttään[5]. Navalnyi luonnehti itseään kansallismieliseksi demokraatiksi[5].

Navalnyi kasvatti viimeisinä vuosinaan suosiotaan myös suurkaupunkien ulkopuolella. Vähitellen hänestä tuli suuri ongelma Venäjän johdolle. Kreml käytti paljon hallinnollisia resursseja Navalnyin pysäyttämiseksi. Hänen mainettaan yritettiin mustata, ja hänen arkeaan olivat usein toistuvat ratsiat, tekaistut syytteet, sakot ja vangitsemiset.[5][10] Huhtikuussa 2021 syyttäjä määräsi hänen korruptionvastaisen säätiönsä ja tukiryhmänsä keskeyttämään toimintansa.[11] Tunnetuin vainotoimi häntä kohtaan oli elokuussa 2020 tapahtunut myrkytys, josta Navalnyi selvisi hengissä.[12]

Maaliskuusta 2021 lähtien Navalnyi oli ollut vankilassa[13][14]. Hänet tuomittiin vankeuteen[15] oikeusjutussa, jota Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kutsui "mielivaltaiseksi ja perusteettomaksi"[16], minkä jälkeen hänet tuomittiin toisessa, kansainvälistä paheksuntaa herättäneessä oikeusjutussa[17][18][19][20], yhteensä yhdeksän vuoden vankeuteen[21][22]. Niiden päälle hän sai vielä 19 vuoden vankeustuomion elokussa 2023[23].

Hänen tiettävästi viimeinen olinpaikkansa oli IK-3-rangaistussiirtola pienessä Harpin taajamassa Jamalin Nenetsiassa Siperiassa noin 1 900 kilometriä Moskovasta koilliseen.[24]

Amnesty Internationalin mukaan hän ei ollut vankilassa rikoksen vuoksi, vaan korruption vastustamisen ja poliittisen osallistumisen takia, ja siitä syystä Amnesty kutsuu häntä mielipidevangiksi[25].

Navalnyille myönnettiin lokakuussa 2021 Euroopan unionin ihmisoikeuspalkinto Saharov-palkinto.[26]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaimo Julija.

Navalnyin vaimo oli Julija Navalnaja, os. Abrosimova (s. 1976). Hänen isänsä oli tiedemies ja äitinsä työskenteli Gosplanissa. Hänen vanhempansa erosivat Julijan ollessa alakoulussa. Julija opiskeli kansainvälistä taloutta. Hän tapasi Navalnyin 1998 ja he avioituivat kahta vuotta myöhemmin. Heillä on tytär Daša (s. 2001), joka opiskelee Stanfordin yliopistossa ja pitää suosittua YouTube-kanavaa. Poika Zahar (s. 2008) on sisäoppilaitoksessa Saksassa.  Navalnyit tuntevan toimittajan mukaan Julijalla on ollut suuri merkitys Aleksein poliittiselle uralle taustavaikuttajan roolissa. Lisäksi Aleksei on pyrkinyt julkisuudessa rakentamaan vaimonsa ja perheensä avulla kontrastin Putinille, joka pitää oman perheensä piilossa julkisuudelta.[27]

Poliittinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Navalnyi marssii 2017

Navalnyi oli koulutukseltaan juristi.[28] Hän oli entinen sosiaaliliberaalin Jabloko-puolueen aktiivi.[29] Vuodesta 2004 vuoteen 2007 Navalnyi toimi Jablokon Moskovan alueen johtajana. Vuonna 2007 Navalnyi erotettiin Jablokosta liiallisen kansallismielisyyden takia.[30] Vuonna 2011 Navalnyi nousi Putin-vastaisten mielenosoitusten kärkeen. Hän perusti sittemmin Edistyspuolueen ja pyrki Moskovan pormestariksi. Hän oli vaaleissa toinen 27,24 prosentin ääniosuudella.[31] Navalnyi perusti vuonna 2018 Tulevaisuuden Venäjä -puolueen. Se jatkoi Edistyspuolueen perinteitä.[32]

Korruption vastustus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Navalnyin korruptionvastaisen toiminnan kohteena olivat erityisesti valtionyhtiöt. Hän teki paljastuksia muun muassa Gazpromin, Transneftin ja VTB-pankin toiminnasta.[33] Vuonna 2010 hän sai laajempaa kansainvälistä huomiota, kun Time-lehti sanoi häntä Venäjän Erin Brockovichiksi jutussa, joka käsitteli Navalnyin pyrkimyksiä saada Venäjän valtion pörssiyhtiöiden kirjanpitotiedot avoimemmiksi.[34]

Navalnyin johtama korruption vastainen säätiö FBK julkaisi maaliskuussa 2017 dokumenttielokuvan On vam ne Dimon (Он вам не Димон, 'Teille hän ei ole Dimon'), jonka mukaan Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev on kavaltanut omaisuutta noin 1,2 miljardin dollarin arvosta. Dokumenttia katsottiin YouTubessa maaliskuun aikana yli 12 miljoonaa kertaa.[35] Eri puolilla Venäjää järjestettiin 26. maaliskuuta mielenosoituksia korruptiota vastaan. Poliisi pidätti päivän aikana satoja mielenosoittajia, ja pidätettyjen joukossa oli myös Navalnyi.[36]

Poliittiset näkemykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Navalnyi puhuu (2013)

Navalnyin vuonna 2007 perustama "Ihmiset"-liike kannatti "demokraattista nationalismia".[37] "Ihmiset" perusti vuonna 2008 kahden puolueen, erään maahanmuuttoa vastustavan ja toisen Suur-Venäjää kannattavan liikkeen kanssa ryhmittymän nimeltä "Venäjän kansallinen liike". Vaikka ryhmittymän vastusti liberalismia, Navalnyi halusi etäännyttää liikkeen jyrkimmän linjan nationalisteista.[38] Navalnyi oli myös mukana "Venäjän marssilla".[39][40] Navalnyi puhui useaan otteeseen tiukemman maahanmuuttopolitiikan puolesta. Hän toivoi "laittomien" maahanmuuttajien karkotusta ja kannatti viisumijärjestelmän asettamista Keski-Aasian maille.[41]

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä Navalnyi näytti vertaavan Pohjois-Kaukasian muslimikapinallisia torakoihin ja kärpäsiin.[42] Sittemmin Navalnyi otti etäisyyttä nationalisteihin, mutta puheitaan hän ei perunut.[42]

Navalnyin siirtolaisvastaiset puheet olivat syynä siihen, että vuoden 2021 alussa Amnesty ei suostunut kutsumaan Navalnyitä mielipidevangiksi.[42] Amnesty kuitenkin pyörsi päätöksensä myöhemmin ja alkoi pitää Navalnyitä mielipidevankina hänen vanhoista lausunnoistaan huolimatta[25].

Presidentinvaalilakko 2018

Navalnyi piti Krimiä de facto osana Venäjää, vaikka se liitettiinkin Navalnyin mukaan Venäjään kansainvälisten lakien vastaisesti. Hän toisaalta arvosteli Venäjän osallisuutta Ukrainan sodassa.[43] Navalnyi puhui talouskasvun ja yrittäjyyden puolesta. Hän kannatti pienyritysten verotuksen lakkauttamista, joka korvattaisiin vuosittaisilla patenttimaksuilla. Navalnyi kannatti siirtymistä vapaaehtoisempaan ammattiarmeijaan.[44]

Navalnyi sanoi Venäjän olevan osa Eurooppaa ja länsimaita[45]. Hänen mukaansa maassa tulisi olla parlamentaarinen demokratia, jossa on reilut vaalit, riippumattomat tuomioistuimet ja täysi lehdistönvapaus, ja sen tulisi olla edelläkävijä ilmaston lämpenemisen vastaisessa taistelussa[45].

Navalnyi moitti Euroopan ja Yhdysvaltain johtajia Venäjää vastaan asetetuista taloudellisista pakotteista, sillä hän katsoi niiden vahingoittavan tavallisia kansalaisia ja siten vieraannuttavan mahdolliset liittolaiset maansa toisinajattelijoiden pyrkimyksistä[46]. Hän ajatteli, että sen sijaan pakotteet tulisi kohdistaa suoraan johtoasemissa oleviin oligarkkeihin, jotka ovat toistaiseksi onnistuneet välttymään vakavilta seurauksilta[46].

Älykäs äänestäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Navalnyi otetaan kiinni 2017
Pääartikkeli: Älykäs äänestäminen

Navalnyi oli keulakuvana myös älykkään äänestämisen kampanjassa, johon kuuluvat puhelinsovellus sekä verkkosivusto. Hänen tiiminsä kehitti vuonna 2018 tämän taktisen äänestysmenetelmän, jonka tarkoitus oli löytää ja suositella äänestäjille omasta vaalipiiristä oppositiomielisiä ehdokkaita, joilla on parhaat mahdollisuudet voittaa valtapuolueen ehdokas.[47]

Ennen vuoden 2021 parlamenttivaaleja sovellus sai suurta kansainvälistä julkisuutta siksi, että viranomaiset yrittivät estää sen jakamisen ja käytön.[48]

Rikossyytteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Navalnyi oikeuden edessä 2013.

Navalnyi tuomittiin heinäkuussa 2013 viiden vuoden vankeuteen kavalluksesta. Syytteen mukaan hän kavalsi 400 000 euroa kirovilaiselta metsäyhtiöltä. Tuomiota arvostelivat poliittiseksi ihmisoikeusjärjestöt, Britannia, Saksa, EU ja Yhdysvallat.[49] Navalnyi ehti kärsiä tuomiotaan vain päivän ennen kuin hänet vapautettiin ehdonalaiseen. Vuonna 2014 Navalnyi joutui jälleen oikeuteen syytettynä petoksesta, ja hänet tuomittiin kolmen ja puolen vuoden ehdolliseen vankeuteen. Navalnyin veli Oleg Navalnyi tuomittiin samassa oikeudenkäynnissä ehdottomaan vankeuteen.[31]

Kun Navalnyi palasi Saksasta tammikuussa 2021, poliisi pidätti hänet. Navalnyi joutui oikeuteen ehdonalaisen tuomionsa ehtojen rikkomisesta.[50] Lisäksi viranomaiset avasivat Navalnyita vastaan kaksi uutta rikostutkintaa.[51] 2. helmikuuta 2021 Navalnyi tuomittiin kahdeksi vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen sotaveteraanin kunnian loukkaamisesta Twitterissä. Navalnyi valitti tuomiosta ja 20. helmikuuta oikeus antoi päätöksen, jossa vankeustuomio jäi voimaan. Tuomio kuitenkin lyheni hieman, koska tuomari päätti laskea vankeusrangaistuksen suoritetuksi jo ne kuusi viikkoa, jotka Navalnyi oli ollut kotiarestissa. Tuomioksi tuli siis hieman yli kaksi ja puoli vuotta rangaistussiirtolassa. Lisäksi hänet tuomittiin sakkoihin sotaveteraanin kunnian loukkaamisesta.[52]

Toukokuussa 2021 Navalnyitä vastaan aloitettiin jälleen uusi rikostutkinta[53]. Häntä epäiltiin muun muassa hänen oman korruption vastaisen säätiönsä rahojen kavaltamisesta, tuomarin kunnian loukkaamisesta ja sellaisen järjestön perustamisesta, joka yllyttää venäläisiä olemaan täyttämättä kansalaisvelvollisuuksiaan[53]. Syytteiden mukaan Navalnyi oli kavaltanut järjestölleen lahjoitettuja varoja noin 4,3 miljoonan euron arvosta[54]. Amnesty Internationalin kanta on, että syytteet ovat poliittisia ja niiden tarkoitus on pysäyttää vallanpitäjien kriitikko, sulkea hänet vankilaan, tahria hänen maineensa ja pelotella toisia aktivisteja[55]. Suljettu oikeusistunto järjestettiin poikkeuksellisesti tilapäisessä oikeussalissa Pokrovin rangaistussiirtolassa[56][57][58][59]. Istunnon aikana Navalnyi kannusti venäläisiä vastustamaan Putinin hyökkäystä Ukrainaan[59], mutta toimittajille näytetty videolähetys katkesi useasti Navalnyin puheen aikana[59]. Syyttäjien todistaja perui lausuntonsa, pakeni maasta ja kertoi tutkijoiden uhkailleen häntä saadakseen hänet todistamaan Navalnyitä vastaan[59]. Navalnyi tuomittiin aiemmat tuomiot mukaan lukien kaikkiaan yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen kavalluksesta ja oikeuden halventamisesta[21][22][7]. Navalnyitä odottaa vankeusaika laitoksessa, joka on ankarampi ja syrjäisempi kuin se Pokrovin rangaistussiirtola, jossa hän on istunut tähän asti[60]. Hänet määrättiin suorittamaan rangaistustaan korkeimman turvallisuustason vankilaan[54], jossa vierailuja ja mahdollisuutta kirjeenvaihtoon vähennetään[61]. Hänet siirrettäneen Melehovon rangaistussiirtolaan Vladimirin alueelle[62]. Amnesty Internationalin edustaja nimitti syytteitä poliittisesti motivoiduiksi ja prosessia näytösoikeudenkäynniksi[57]. Euroopan unioni, Yhdysvallat ja Saksa paheksuivat tuomiota ja vaativat Navalnyin vapauttamista[17][18][19][20].

Toukokuussa 2022 Navalnyi kertoi uusista syytteistä: Navalnyita syytettiin äärijärjestön perustamisesta ja viranomaisvihan lietsonnasta, josta voi seurata jopa 15 vuotta lisää vankeutta.[63] Lokakuussa 2022 hän sai jälleen uusia syytteitä, tällä kertaa terrorismista, ekstremismistä ja natsismista[64]. Nämä syytteet saattavat merkitä 30 vuotta lisää vankeutta[64]. Juttuun lisättiin yhdeksän uutta syytekohtaa marraskuussa 2022[65]. Viranomaisten mukaan Navalnyin epäillään vankilassa ollessaan kehottaneen terrorismiin ja rahoittaneen ekstremististä toimintaa[65]. Kesäkuussa 2023 alkoi poikkeuksellinen, salainen oikeudenkäynti Navalnyitä säilyttävässä rangaistussiirtolassa[66]. Navalnyia syytettiin muun muassa äärijärjestön perustamisesta, ääritoimintaan kehottamisesta, ääritoiminnan rahoittamisesta, natsismin elvyttämisestä sekä alaikäisten kehottamisesta hengenvaaralliseen toimintaan.[67] Syyttäjät hakivat Navalnyille 20 vuoden vankilatuomiota.[68] Elokuussa 2023 hänet tuomittiin ääriliikkeen perustamisesta ja rahoittamisesta sekä julkisesta ääriliikehdintään yllyttämisestä 19 vuoden vankeuteen[23]. Hän valitti tuomiosta, mutta valitus hylättiin.[69]

Tuolloin Navalnyi kommentoi: "Yhdeksäntoista vuotta erityissiirtolassa. Se luku ei tarkoita mitään. Ymmärrän täysin, että monien poliittisten vankien tapaan minunkin tuomioni on koko elämän mittainen. Elämää mitataan joko minun tai hallituksen eliniällä."[9]

Uusia syytteitä nostettiin jälleen joulukuussa 2023, tällä kertaa vandalismista.[70]

Hyökkäyksiä Navalnyita vastaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Navalnyi sai kasvoilleen briljanttivihreää 27. huhtikuuta 2017.

Ohikulkija heitti maaliskuussa 2017 briljanttivihreää Navalnyin kasvoille. Välikohtaus sattui siperialaisessa Barnaulin kaupungissa, jossa Navalnyi oli kampanjoimassa presidentinvaalien edellä. Myöhemmin Navalnyi julkaisi videon, jossa hän vetosi ihmisiin, jotta nämä osallistuisivat korruption vastaisiin mielenosoituksiin eri puolilla Venäjää.[71] Huhtikuun lopussa Navalnyin kasvoille heitettiin jälleen briljanttivihreää, joka sisälsi myös happoa. Navalnyi menetti toisen silmänsä näöstä 80 prosenttia.[72]

Navalnyi tuomittiin 30 päiväksi vankilaan laittoman mielenosoituksen järjestämisestä heinäkuussa 2019.[73] Vankilasta hänet vietiin sairaalaan "vakavan allergiakohtauksen" vuoksi.[74] Hänen lääkärinsä epäili hänen joutuneen myrkytyksen uhriksi.[73] Navalnyi palautettiin takaisin vankilaan ennen kuin kaikkia tarvittavia testejä oli ennätetty tehdä.[73][75]

Navalnyi ilmoitti haluavansa asettua ehdolle Venäjän 2018 presidentinvaalissa, mutta Venäjän keskusvaalilautakunnan mukaan hän ei voinut asettua ehdolle rikostuomioiden vuoksi.[76][77]

Varjostajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Navalnyi oli ilmoittanut pyrkivänsä Venäjän presidentiksi vuoden 2018 vaaleissa, häntä alkoi seurata ryhmä FSB:n työntekijöitä –  sotilaslääkäreitä, joilla oli kemiallisten aseiden osaamista[78][79]. Vuosien 2017 ja 2020 välillä Navalnyi teki 37 matkaa, ja kaksi tai kolme FSB:n ryhmän jäsentä seurasi jokaisella mukana[79]. Eräällä lennolla vuonna 2019 Navalnyi tunsi pahoinvointia, mutta tunne katosi pian, eikä hän ymmärtänyt antaa sille enempää painoarvoa ennen vuoden 2020 syksyä[79]. 3. heinäkuuta 2020 Navalnyi ja hänen vaimonsa Julija matkustivat lomalle Kaliningradiin[78]. Kaksi FSB:n ryhmän työntekijää oli mennyt sinne edeltä 2. heinäkuuta[78]. Heinäkuun kuudentena Julija Navalnaja sairastui[78]. Hän kertoi, ettei ollut koskaan tuntenut oloaan niin sairaaksi[78]. Hän kävi lepäämään ja nukkui iltapäivästä suoraan seuraavaan aamuun asti[78]. Sitten oireet olivat ohi[78].

Myrkytys elokuussa 2020

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Navalnyi myrkytettiin 20. elokuuta 2020 novitšok-hermomyrkyllä.[80] Hän tuli huonovointiseksi ja alkoi huutaa tuskissaan lentokoneessa, joka oli matkalla Tomskista Moskovaan. Kone teki hätälaskun Omskiin.[81] Navalnyi vietiin venäläissairaalaan, jossa häntä pidettiin koomassa. Sairaalan lääkärien mukaan myrkytyksestä ei löytynyt todisteita, vaan Navalnyin diagnoosi olisi aineenvaihdunnallinen sairaus, jonka laukaisevana tekijänä olisi ollut matala verensokeri.[82] Navalnyi kuitenkin sai Omskin sairaalassa atropiinia, jota annetaan muun muassa hermomyrkyn aiheuttamaan myrkytykseen, muttei matalaan verensokeriin.[83] The Sunday Timesin artikkelissa väitettiin, että Navalnyin myrkyttäjät yrittivät myrkyttää tämän toistamiseen sairaalassa Venäjällä, ja tämäkin epäilty myrkytys olisi epäonnistunut Navalnyille aiemmin ambulanssissa annetun atropiinin takia.[84][85] The Insiderin tietojen mukaan myrkyttäjät eivät kuitenkaan olleet Omskissa siihen aikaan, joten väitteelle ei ole perusteita[86].

Navalnyi kuljetettiin 21.8.2020 hoitoon Saksaan.[87] Tämä tapahtui muun muassa Sauli Niinistön myötävaikutuksella[88]. Navalnyin avustaja Ljubov Sobol uskoo Niinistön olleen asiassa ratkaisevassa roolissa[89]. Niinistön ja Navalnyin puolison yhteydenottojen jälkeen presidentti Putin käski valtakunnansyyttäjää päästämään Navalnyin Saksaan hänelle asetetuista matkustusrajoituksista huolimatta[90].

Navalnyitä hoidettiin Charitén yliopistollisessa sairaalassa Berliinissä.[91] Hän pääsi sairaalasta 22.9.2020 ja hänen odotettiin toipuvan hyvin.[92] Perhe asettui Todtnaubergiin, pieneen saksalaiseen kylään Sveitsin rajalla[27]. He vuokrasivat talon ja ilmoittivat Zakharin paikalliseen katoliseen kouluun[27]. Tammikuussa he muuttivat Freiburgiin[27].

Todentaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charité-sairaala kertoi 24. elokuuta 2020 Navalnyin oireiden viittaavan asetyylikoliiniesteraasin estäjän (tietynlaisen hermomyrkyn) aiheuttamaan myrkytykseen.[93][94] Saksan hallitus kertoi 2. syyskuuta 2020 laboratoriokokeiden perusteella, että myrkky on jokin novitšok-hermomyrkky.[95][96] Myöhemmin muun muassa Ranska ja Ruotsi vahvistivat Saksan tulokset omissa kokeissaan. Myös kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW vahvisti, että aine oli novitšok-muunnelma, muttei kuitenkaan sama, jolla Sergei ja Julija Skripal myrkytettiin maaliskuussa 2018. Navalnyin edustajan mukaan tämä tarkoittaa, että Venäjä kehittää kemiallisia aseita edelleen aktiivisesti.[80] Myrkyn tarkkaa rakennetta ei ole kerrottu, mutta OPCW:n mukaan myrkky on rakenteellisesti samankaltainen kuin novitšokeihin kuuluvat A-232 ja A-242. Nämä aineet lisättiin kielletyiksi aineiksi OPCW:n kemiallisten aseiden kieltosopimukseen vuonna 2019 vastaavasti numeroin 1.A.14 (CAS-numero 2387496-04-8) ja 1.A.15 (CAS-numero 2387496-14-0).[97][98]

Navalnyin edustajat epäilivät aluksi hänen juoneen myrkytettyä teetä ennen lentoaan.[91] Navalnyin hotellihuoneen vesipulloista löytyi novitšokin jäämiä, mikä viittasi toiseen mahdolliseen tapaan.[99] Bellingcat, The Insider, Der Spiegel ja muut tutkivat journalistit esittivät mahdollisuuden, että myrkky olisi toimitettu nanokapselissa, mikä olisi hidastanut vaikutuksen alkua.[100]

Sitten Bellingcat ja venäläinen tutkivan journalismin Insider-sivusto kertoivat, että Navalnyi soitti itse FSB:n myrkkyryhmän työntekijälle. Soitto oli naamioitu niin, että se näytti tulevan toisen FSB:n työntekijän numerosta. Navalnyi esiintyi puhelimessa entisen FSB:n johtajan Nikolai Patruševin avustajana "Maksim Ustinovina". Hän väitti hieman epäluuloiselle Konstantin Kudrjavtseville tekevänsä selvitystä tapahtumien kulusta ja pyysi arviointipisteitä. Kudrjavtsevin mukaan myrkky siveltiin Navalnyin alushousuihin. Navalnyin ei olisi pitänyt selvitä hengissä. Myrkytys epäonnistui lentokapteenin ja ambulanssimiehistön nopean toiminnan takia. FSB lähetti Kudrjavtsevin kaksi kertaa Omskiin puhdistamaan Navalnyin vaatteet myrkyn jäljiltä.[101][102][103]

Navalnyin julkaisema paljastusvideo herätti runsaasti huomiota Venäjän opposition piirissä.[104] Poliisi pidätti Navalnyin korruptionvastaisen työntekijän Ljubov Sobolin kotirauhan rikkomisesta väkivallan uhalla, koska tämä oli yrittänyt päästä Kudrjavtsevin puheille, eikä tämä ollut avannut ovea.[105]

Reaktiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Jussi Lassilan mukaan myrkytyksen takana oli todennäköisesti Venäjän järjestäytynyt rikollisuus, ylin valtiojohto tai turvallisuuspalvelut.[96]

Tutkivan journalistijärjestön Bellingcatin ja joidenkin muiden medioiden mukaan syyllinen oli FSB:ssä toimiva myrkyttäjäryhmä.[106][107] Se oli seurannut Navalnyitä vuodesta 2017 ja yrittänyt aiemmin myrkyttää tämän pari kertaa.[108] Bellingcatin tutkimuksessa käytettiin kahdeksan Navalnyita seuranneen FSB:n agentin matkapuhelinten dataa ja muuta henkilökohtaista tietoa. FSB:n agentit käyttivät henkilökohtaisia puhelimiaan töissä, ja Venäjällä laittomasti saatavasta matkapuhelindatasta selvisi puhelutietoja.[109] Agentit varjostivat Navalnyita hyökkäykseen asti ja heillä oli yhteyksiä kemiallisten aseiden valmistajiin.[110] Bellingcat tunnisti ryhmän kuuluvaksi FSB:n kriminalistiikan instituuttiin, joka tunnetaan nimellä Tutkimusinstituutti 2 tai sotilasyksikkö 34435.[111]

Navalnyi itse syytti teosta Vladimir Putinia.[112] Myöhemmin hän sanoi ymmärtävänsä Putinin motiivin, sillä FSB:n peiteoperaatio alkoi, kun Navalnyi ilmoitti asettuvansa ehdolle Putinia vastaan presidentinvaalissa. "Meillä on nyt roisto, syy, murhaajat ja murha-ase", hän julisti. Navalnyi sanoi myös tunnistavansa myrkytyshetkensä. Illalla ennen lentoaan Tomskista Moskovaan hän oli tilannut koktailin hotellin ravintolassa. Navalnyi sanoi, että se oli maistunut niin mauttomalta, että jätti sen muutaman siemauksen jälkeen, ja meni nukkumaan puolilta öin.[113]

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että Venäjä ei tutkinut tapausta kunnolla[114]. Venäjä ei tutkinut varsinkaan syytöksiä murhayrityksen poliittisesta motiivista eikä valtiollisten toimijoiden osallistumista tapahtumaan[114]. Siten Venäjä loukkasi Euroopan ihmisoikeussopimusta[114].

Putinin lehdistöpäällikkö antoi 3.9.2020 lausunnon, jonka mukaan Venäjän valtion syyttäminen myrkytyksestä on perusteetonta. Hän väitti samalla, ettei Navalnyista löytynyt myrkkyä venäläisten tekemissä kokeissa. Siksi myöskään rikostutkintaa tapauksesta ei aiota aloittaa Venäjällä ainakaan toistaiseksi.[115] Venäjän sisäministeriön kanta on, että Navalnyin sairastuminen johtui aineenvaihduntahäiriöstä ja kroonisesta haimatulehduksesta.[116]

Vladimir Putin sanoi uudestaan joulukuussa 2020 julkisessa esiintymisessään, että jos Navalnyi olisi haluttu tappaa, siinä olisi onnistuttu. Venäjällä ei hänen mukaansa ollut syytä myrkyttää Navalnyita. Putinin mukaan Navalnyita saatettiin seurata sen takia, että hän oli saanut tukea Yhdysvaltain tiedusteluelimiltä, joilta myös myrkytysväitteet ovat peräisin.[117][118][110]

FSB:n mukaan Navalnyin nauha Navalnyin ja FSB:n myrkytykseen osallistuneen työntekijän välillä on väärennetty.[119] Kremlin tiedottajan Dmitri Peskovin mukaan Navalnyi kärsii vainoharhoista ja suuruudenhulluudesta.[120]

Venäläinen poliisi pidätettiin epäiltyjen Navalnyin myrkyttäjien tietojen vuotamisesta.[121][122]

Vaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapauksen vuoksi Euroopan unioni asetti pakotteita Venäjän kansalaisille.[123] Ensin pakotelistalle joutuivat turvallisuuspalvelu FSB:n johtaja Aleksandr Bortnikov, presidentinhallinnon varajohtaja Sergei Kirijenko, apulaispuolustusministeri Pavel Popov, apulaispuolustusministeri Aleksei Krivorutsko, presidentinhallinnon kotimaisen politiikan johtaja Andrei Jarin; sekä presidentti Putinin edustaja Siperian federaatiopiirissä Sergei Menjailo.[123] Lisäksi EU-pakotteiden kohteeksi joutui myrkyn kehittänyt tutkimusinstituutti.[123] Myöhemmin EU lisäsi listalleen seuraavat nimet: valtakunnansyyttäjä Igor Krasnov, liittovaltion vankeinhoitolaitoksen johtaja Aleksandr Kalašnikov, Venäjän liittovaltion tutkintakomitean johtaja Aleksandr Bastrykin ja kansalliskaartin johtaja Viktor Zolotov.[124]

Yhdysvallat asetti pakotteisiin seitsemän venäläistä tahoa, muiden muassa Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n johtaja Aleksandr Bortnikov, valtakunnansyyttäjä Igor Krasnov sekä liittovaltion vankeinhoitolaitoksen johtaja Aleksandr Kalašnikov. Pakotelistalle asettaminen tarkoittaa, että heidät asetettiin maahantulokieltoon ja heidän varansa jäädytettiin. Lisäksi muita pakotteita julistettiin 13 yritykselle ja valtion tutkimuslaitokselle, joiden katsottiin osallistuneen kiellettyjen biologisten tai kemiallisten aineiden tuotantoon.[124]

Myös Kanada on asettanut enimmäkseen samoja henkilöitä kohtaan vastaavat pakotteet.[125][126]

Vankilassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valokopio Navalnyin rekisteröintikortista Matrosskaja tišina -tutkintakeskuksesta, jossa häntä pidettiin vuoden 2021 alussa.

Aleksei Navalnyi palasi Venäjälle 17. tammikuuta 2021. Häntä kuljettaneen lentokoneen oli määrä saapua Moskovan Vnukovon lentoasemalle, mutta se käännytettiin Šeremetjevon kentälle.[127] Kun Navalnyi oli saapunut sinne, hänet pidätettiin passintarkastuksessa[128].

Venäjän vankilavirasto ilmoitti Navalnyin pidätyksen syyksi, että tämä vältteli ehdollista tuomiota vuoden 2014 petosjutussa, jota Navalnyi itse on kuvannut poliittiseksi kyhäelmäksi. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin asettui Navalnyin kannalle päätöksessään vuonna 2017.[128]

Hänet vietiin Matrosskaja tišinan esitutkintakeskukseen[129].

Navalnyin välitöntä vapauttamista vaativat muun muassa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel ja Puolan pääministeri Mateusz Morawiecki.[128]

Navalnyi tuomittiin 2. helmikuuta 2021 3,5 vuodeksi vankeuteen ehdonalaisrikkomuksesta. Oikeuden mukaan tuomiosta vähennetään aika, jonka Navalnyi vietti kotiarestissa. Hän valitti tuomiosta.[130]

Presidentti Joe Biden vaati Navalnyin välitöntä vapauttamista[131]. EU:n ulkopoliittinen edustaja Josep Borrell esitti Venäjän ulkoministerille Sergei Lavroville EU:n vetoomuksen Navalnyin vapauttamisesta.[132]

Venäjän protestit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Venäjän mielenosoitukset 2021
Poliisi ja mellakkapoliisi jahtaavat mielenosoittajia Moskovassa Navalnyin tukijoiden protesteissa.

Aleksei Navalnyin pidätyksen jälkeen Venäjällä syntyi laaja mielenosoitusliike, jossa vaadittiin Navalnyin vapauttamista. Lauantaina 23 tammikuuta protesteja oli Venäjällä ainakin 122 paikkakunnalla. Ennen mielenosoituspäivää poliisi pidätti toistakymmentä järjestäjää ja opposition tukijaa.[133] Näistä mielenosoituksista otettiin kiinni 3 400 ihmistä eri puolilla Venäjää ja mukana oli myös lehdistön edustajia.[134] Venäjän protestoijille ilmaistiin tukea mielenosituksissa Berliinissä, Münchenissä, Prahassa, Krakovassa, Helsingissä, Haagissa, Wienissä, useissa Yhdysvaltain kaupungeissa, Tel Avivissa, Kööpenhaminassa, Lontoossa ja Tokiossa.[135] Rossija 1 -kanavan uutisissa väitettiin, että mielenosoituksia olisivat ohjanneet ulkomaiset tiedustelupalvelut, ja Putinin tiedottaja Dmitri Peskov syytti Yhdysvaltoja Venäjän asioihin sekaantumisesta.[134]

Korruptionvastainen mielenosoitus Teille hän ei ole Dimon -elokuvan jälkeen 2017

Mielenosoitukset Navalnyin puolesta jatkuivat Venäjällä sunnuntaina 31. tammikuuta 2021. Tarkkailijoiden mukaan poliisi pidätti eri puolilla Venäjää yli 5 000 ihmistä.[136]

Vankilaolot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vastaamassa syytteisiin 2017

Maaliskuusta 2021 lähtien Navalnyi oli vankilassa Vladimirin alueella Pokrovin kaupungissa sijaitsevassa IK-2-rangaistussiirtolassa, joka on tunnettu ankarista olosuhteistaan.[13][14]

Suurimman osan aikaa Navalnyitä pidettiin suuressa sellissä, jossa oli hänen kanssaan parikymmentä miestä, joista monet ovat murhaajia tai muista raskaista rikoksista istuvia vankeja[137]. Alkuun muita vankeja kiellettiin puhumasta Navalnyille[137]. Heidät määrättiin seuraamaan Navalnyitä niin, että aina kun hän poistui vessaan, mykät miehet kävelivät vieressä[137].

Alkuaikoina häntä kidutettiin valvottamalla.[138][139] Elokuussa 2021 Navalnyi kertoi vartijoiden sittemmin lopettaneen unenriiston.[46]

Herätyksen jälkeen päivän työt alkavat kello 6.15[137]. Työ oli ompelemista[137]. Navalnyi ompeli jonkinlaisia pitkiä nauhoja, joiden käyttötarkoitus ei selvinnyt[137]. Kymmenen aikoihin oli vartin ruokatauko[137]. Sitten ompelutyö jatkui 14.30:een asti[137]. Iltapäivän Navalnyi joutui istumaan puisella penkillä ja katsomaan televisiota[137]. Sieltä hänelle esitetään Venäjän valtiontelevision uutisia, patrioottisia luentoja tai muuta propagandaa[137]. Sitä kesti iltaan asti[137]. Sanomalehdet saapuivat sensuroituina niin, että niistä oli leikattu osia pois[140].

Maaliskuussa Navalnyi uhattiin siirtää eristysselliin lukuisten pienten rikkomusten vuoksi: hän oli muun muassa noussut sängystä kymmenen minuuttia ennen virallista käskyä, kieltäytynyt liikunnasta ja videoluennosta sekä tavannut asianajajiaan pukeutuneena t-paitaan.[141]

Navalnyi nosti vankilaa vastaan kanteen laitoksen olosuhteista[140]. Hänen valituksensa hylättiin kahdesti[65].

Kirjeenvaihdossa The New York Timesin kanssa Navalnyi kuvaili vankilassa kokemaansa "psykologiseksi väkivallaksi"[46]. Vangit olivat jatkuvasti maksimaalisen valvonnan alaisina, joko laitoksen henkilökunnan tai toisten vankien toimesta[46]. Vankeja provosoitiin norminrikkomuksiin, jolloin henkilökunta sai tekosyyn asettaa vangeille lisää syytteitä[45]. Heidät pakotettiin katsomaan valtion televisiokanavia ja propagandafilmejä kahdeksan tuntia päivässä[46].

Navalnyi suljettiin Pokrovin vankilassa viettämiensä reilun kahden vuoden aikana yhteensä 23 kertaa eristysselliin.[142]

Syömälakko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuun 31. päivänä 2021 Navalnyi julisti aloittavansa syömälakon protestiksi lääkärihoidon epäämistä vastaan.[143] 18:n päivän kuluttua hän oli laihtunut yhdeksän kiloa, ja hänen kerrottiin olevan hengenvaarassa munuais- ja sydänongelmien vuoksi.[144] Hänet siirrettiin vankilan sairasosastolle.[145] Navalnyi sai tukea mm. Beslanin koulukaappauksesta selvinneiden vanhemmilta, jotka myös menivät syömälakkoon[146], sekä ympäri maata järjestettyjen mielenosoitusten osanottajilta[147], joista yli 1 900 otettiin kiinni[148]. Lopulta Navalnyi päästettiin riippumattomien lääkärien tutkittavaksi, ja nähtyään tutkimuksen tulokset, hänen omat lääkärinsä kehottivat Navalnyitä lopettamaan syömälakkonsa, mihin hän suostuikin[149][150]. Hän lopetti lakkonsa hitaasti 24 päivän aikana[151]. Hänet palautettiin sairaalasta rangaistussiirtolaan 7.6.2021[152]. Syömälakon alkaessa Navalnyi painoi 85 kiloa ja hänen painonsa laski alimmillaan 76 kiloon[153].

Siirto ankarampaan vankilaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2022 Navalnyi siirrettiin IK-6-vankilaan, joka sijaitsee Melehovon kylässä Vladimirin alueella[154]. IK-6 on korkeimman turvallisuustason vankila[154]. Pahamaineinen laitos tunnetaan kidutuksesta ja väärinkäytöksistä[154].

Elokuun 2022 jälkeen Navalnyilta kiellettiin yhteydenpito ulkomaailmaan[155]. Edes perhe ei saa enää käydä vierailuilla hänen luonaan[155]. Ainoa henkilö, johon Navalnyi saa pitää yhteyttä, on hänen juristinsa, ja sekin tapahtuu valvontaviranomaisten välityksellä[155].

Syyskuussa 2022 Navalnyi sijoitettiin eristysselliin neljä kertaa hieman yli kuukauden aikana hänen kehotettuaan kansalaisia käyttämään vaaleissa "älykkään äänestämisen" menetelmää ja yritettyään organisoida vankien ammattiliittoa[156]. Hänen ammattiliitossaan on yksi jäsen[157]. Liitto onnistui kuitenkin saamaan pakkotyöläisten käyttämät jakkarat vaihdettua tuoleihin[157].

Huhtikuussa 2023 Navalnyille kutsuttiin ambulanssi vakavien vatsakipujen takia[158]. Hän oli laihtunut 8 kg kahdessa viikossa[158]. Vankilan viranomaiset eivät päästäneet häntä sairaalaan[158]. Navalnyin liittolaiset pitävät mahdollisena, että hänet yritettiin jälleen myrkyttää[158].

Eristyssellissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jäljitelmä Navalnyin eristyssellistä.[159]

Navalnyin lehdistöavustaja Kira Jarmyšin mukaan Navalnyita on pidetty erityisvalvotussa, erittäin pienessä sellissä[160]. Ruslan Shaveddinovin mukaan Navalnyi on viettänyt eristyssellissä suurimman osan ajastaan elokuusta 2022 alkaen.[158] Amnesty Internationalin johtajan mukaan hänen elämästään pyritään tekemään sietämätöntä, nöyryyttävää ja epäinhimillistä[158].

Selli on noin kuuden neliön kokoinen huone, jossa ei ole ikkunaa[155]. Siellä ei voi kävellä, vaan ainoastaan seistä tai istua[160]. Ainoat esineet ovat juomamuki[160] ja metallinen tuoli[137]. Sellin sänky irrotetaan päiväsaikaan, jotta vanki ei pääse siihen istumaan[155]. Navalnyi saa ottaa selliin mukaan yhden kirjan[155]. Sellissä ei ole kyniä tai paperia[160]. Kesällä eristysselli on tukalan kuuma ja talvella erittäin kylmä[155]. Navalnyi kuvailee selliään tukahduttavaksi[157].

Aluksi Navalnyi suljettiin eristysselliin useita kertoja 15 vuorokaudeksi kerrallaan[155], sillä se oli enimmäismäärä, jonka laki salli[155]. Sitten hänet päästettiin päiväksi pois, jonka jälkeen keksittiin jokin veruke, jonka avulla hänet voitiin sulkea selliin uudestaan[155]. Marraskuussa 2022 hänet nimettiin "törkeäksi rikolliseksi" ja hänet suljettiin eristysselliin pysyvästi[161].

Navalnyin terveydentila on huonontunut sellin olosuhteiden vuoksi[160]. Hän on laihtunut ja kivut hänen selässään ovat voimistuneet[155]. Jarmyshin mukaan tämä on tarkoituskin: Putin haluaa tuhota Navalnyin terveyden[160].

Influenssaepidemian aikaan viranomaiset sijoittivat Navalnyin kanssa samaan selliin sairaan vangin, Navalnyin avustajan mukaan tietoisena tarkoituksenaan tartuttaa hänet tautiin[162]. Navalnyin sairastuttua vakavaan kuumetautiin vankilan työntekijät kieltäytyivät välittämästä hänelle toimitettuja lääkkeitä[162].

Sadat lääkärit vaativat presidentti Putinille osoittamassaan avoimessa kirjeessä Navalnyille mahdollisuutta saada lääkärin hoitoa[162][163]. 40 asianajajaa vaati omassa vetoomuksessaan loppua Navalnyin kidutukselle ja hänen perustuslaillisten oikeuksiensa polkemiselle[164][165]. Omassa kirjeessään lukuisat kulttuurihenkilöt kuten Svetlana Aleksijevitš, J. M. Coetzee, Herta Müller, Orhan Pamuk, Olga Tokarczuk, Mario Vargas Llosa, Mihail Baryšnikov, Jude Law, Benedict Cumberbatch, Margaret Atwood, J. K. Rowling ja Salman Rushdie vaativat Putinia vapauttamaan Navalnyin[166].

Siperiaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2023 Navalnyista ei oltu kuultu kahteen viikkoon[167]. Hänen väitettiin olevan Moskovassa kuulusteltavana[168], mutta sieltä häntä ei löytynyt[167]. Hänen väitettiin olevan sairaalassa hoidossa, mutta tätäkään väitettä ei vahvistettu[167]. Aiemmin hänet oli määrätty siirrettäväksi korkean turvallisuustason vankilasta vielä ankarampaan ja eristetympään laitokseen[9]. Siirtojen aikana saattaa kulua useita kuukausia ilman yhteyttä ulkomaailmaan.[167] Joulun jälkeen kävi ilmi, että hänet oli siirretty rangaistussiirtolaan Jamalin Nenetsian alueelle Siperiaan.[24]

Siirto johtui siitä, että elokuussa 2023 Navalnyi oli saanut "ääritoiminnasta" uuden 19 vuoden vankeustuomion, joka määrättiin kärsittäväksi ”erityisen kurin” vankisiirtolassa[169]. Venäjällä vankiloissa on neljä kuritasoa: yleisen, vahvistetun, ankaran ja erityisen kurin siirtolat[169]. Erityisen kurin siirtoloita on 35[169]. Niihin sijoitetaan muun muassa elinkautisvankeja ja erityisen vaarallisia rikoksenuusijoita[169]. Siirtolassa Navalnyi oli oikeutettu kahteen lyhyeen ja yhteen pitkään tapaamiseen vuodessa[169]. Hän sai ottaa vastaan yhden paketin vuodessa[169].

Järjestöjen ja vaalikelpoisuuden kieltäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

26.4. syyttäjä määräsi Navalnyin Štab Navalnogo -kampanjaverkoston keskeyttämään toimintansa[11][170]. Tulevasta kieltämisestä varmana[171] verkoston johtaja kertoi verkoston lopettavan toimintansa kokonaan[170][172]. 30.4. Venäjän talouden seurantavirasto lisäsi verkoston terroristien ja äärijärjestöjen listalleen[173]. Listalla olevat järjestöt lakkautetaan, ja valtio takavarikoi niiden omaisuuden[171]. Järjestöjen jäseniä uhkaavat tilien jäädyttäminen ja pitkät vankeusrangaistukset[171].

27.4. moskovalainen tuomioistuin määräsi myös Navalnyin perustaman korruptiota tutkivan FBK-säätiön rajoittamaan toimintaansa[174]. Päätös estää FBK:ta julkaisemasta internetissä, järjestämästä mielenosoituksia ja osallistumasta vaaleihin.[171] FBK on jo aiemmin nimetty "ulkovaltojen agentiksi".[171]

Kesäkuussa 2021 Moskovan tuomioistuin julisti Navalnyin organisaatiot "äärijärjestöiksi"[175]. Venäjän parlamentin alahuone duuma on kieltänyt äärijärjestöiksi tai terroristijärjestöiksi luokiteltujen ryhmien jäsenten pääsyn kansanedustajiksi[176][177]. Äärijärjestöiksi luokittelemisen perusteella Venäjän mediaa valvova viranomainen Roskomnadzor on estänyt pääsyn Navalnyihin liittyville verkkosivuille[178]. Amnesty Internationalin edustaja nimitti päätöstä oikeudenmukaisuuden irvikuvaksi[179].

Tammikuussa 2022 Navalnyi yhdessä liittolaistensa kuten Ljubov Sobolin kanssa lisättiin terroristien ja äärijärjestöjen tietokantaan, jota pitää Venäjän talouden seurantavirasto[180].

Viranomaisten vainon seurauksena useat Navalnyin liittolaiset ovat poistuneet maasta[170]. Venäjälle jääneistä monet on määrätty kotiarestiin[170]. Näkyvät tukijat ovat kertoneet uhkailusta ja pelottelusta[170]. 29.4. Navalnyin verkoston entinen koordinaattori sai 2,5 vuoden vankeustuomion Rammstein-yhtyeen musiikkivideon jakamisesta internetissä.[170]

Navalnyin poliittisen verkoston edustajat ilmoittivat käynnistävänsä verkoston toiminnan uudelleen partisaaniliikkeen muodossa vastustaakseen Venäjän sotaa Ukrainassa[181].

Video Putinin palatsista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jouduttuaan pidätetyksi Navalnyi julkaisi YouTubessa vajaat kaksi tuntia kestävän videon otsikolla Putinin palatsi. Suurimman lahjuksen historia. Dokumentti on tutkimus Mustanmeren rannikolle sijaitsevasta salaisena pidetystä, yli 17 000 neliömetrin palatsista.

Video alkaa Dresdenistä, jossa Vladimir Putin toimi KGB:n upseerina 1980-luvulla DDR:n aikaan. Navalnyi väittää videossa, että Dresdenissä Putin määritteli elämänsä pääperiaatteet, jotka myöhemmin tulivat Venäjän valtion perustaksi:

»1. Sano aina yksi asia ja tee toinen. Valehteleminen ja teeskentely ovat työn tehokkaimmat menetelmät. 2. Luottamuksen perusta on korruptio. Tärkeimmät ystäväsi ovat ne, jotka ovat varastaneet ja petkuttaneet kanssasi vuosia. 3. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin tämä: Ei ole koskaan liikaa rahaa.[182]»

Videossa Navalnyi väittää, että palatsin on rakentanut Vladimir Putinin lähipiiri hänen käyttöönsä.[183] Selvityksen mukaan rahat on otettu Putinin ystäviin linkittyviltä yrityksiltä, mukaan lukien valtionyhtiö Rosneftilta ja Transneftilta ja rahat hankittu fiktiivisten vuokramaksujen ja muiden korruptiokuvioiden avulla.[184]

Putin kiisti väitteet ja sanoi Venäjän valtion Rossija 24 -kanavalla, että videossa hänen omaisuudekseen esitetty ei kuulu hänelle tai hänen läheisilleen.[185] Ylellisen palatsin omistajaksi ilmoittautui sen jälkeen Vladimir Putinin läheinen ystävä ja liittolainen, miljardööri Arkadi Rotenberg.[186]

Viestejä vankilasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Navalnyi on viestinyt Twitterissä ja Instagramissa avustajiensa välityksellä[137]. Hänen juristillaan on oikeus vierailla hänen luonaan[137]. Viranomaiset pyrkivät keksimään verukkeita tapaamisten estämiseksi, mutta tapaaminen yleensä onnistuu ainakin kerran viikossa[137]. Tapaamisten aikana Navalnyi on voinut ojentaa juristille kirjoittamiaan lappuja tai sanella hänelle viestinsä[137]. Juristi välittää viestit tiedottajalle, joka käyttää Navalnyin sosiaalisen median tilejä[137].

Esimerkiksi Venäjän hyökättyä Ukrainaan Navalnyi kannusti kansalaisia järjestämään päivittäisiä mielenosoituksia rauhan puolesta huolimatta vankeuden uhasta.[187]

Syyskuussa 2022 tilanne muuttui[137]. Vankilaviranomaiset poistivat Navalnyilta mahdollisuuden yksityiseen viestintään juristinsa kanssa[137]. Vastedes kaikki heidän välisensä viestit on toimitettava vankilaviranomaisille, jotka välittävät niitä vastaanottajalle vasta kolmen päivän sensuuritarkastuksen jälkeen[137]. Tapaamishuoneen ikkuna-aukko on tukittu, joten Navalnyi ja juristi voivat viestiä enää elekielellä[137]. Juristin on siis lähes mahdotonta puolustaa asiakastaan ja samalla Navalnyilta on viety viimeinen tapa olla yhteydessä ulkomaailmaan[137].

Kun Navalnyi oli vuoden 2023 elokuussa tuomittu 19 vuodeksi vankilaan ja häntä oltiin siirtämässä erikoisvankilaan, jossa hänen yhteyksiään ulkomaailmaan rajoitetaan entisestään, hän laati kirjeen, jonka arveltiin olevan viimeinen pitkään aikaan. Kirjeessään Navalnyi kertoi pelkäävänsä, että kun Venäjällä on seuraavan kerran mahdollisuus demokratiaan, liberaalit poliitikot pettävät aatteensa ja antavat Venäjän luisua autoritaariseksi maaksi. Näin tapahtui hänen mukaansa 1990-luvulla, kun presidentti Boris Jeltsin ja muut demokraateiksi itseään kutsuneet poliitikot eivät uudistaneetkaan oikeuslaitosta tai turvallisuuspalveluja, vaan turvautuivat vaalivilppiin ja korruptioon. Valta ja raha olivat heille tärkeämpiä kuin demokratia, ja siksi Vladimir Putinin oli myöhemmin helppo kahmia valta itselleen. Navalnyin mukaan osa nykyisestä oppositiosta toimii samaan tapaan. Navalnyin mukaan Venäjällä on toivoa vasta sitten, kun oppositio ei hyväksy sellaisia keinoja kuten väärennettyjä vaaleja, oikeuslaitoksen ohjailua ja korruptiota, vaikka ne hyödyttäisivätkin heitä itseään.[188]

Uusi järjestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Navalnyin työtä jatkamaan perustettiin vuonna 2022 uusi järjestö nimeltä Anti-Corruption Foundation[137]. Se on Yhdysvaltoihin rekisteröity yksityinen säätiö[137]. ACF:n johdossa on samoja ihmisiä, jotka ovat vuosia olleet Navalnyin lähipiiriä[137]. Järjestön taustavoimana toimivat Navalnyin vaimo Julija ja useat tunnetut neuvonantajat, kuten Francis Fukuyama, Guy Verhofstadt ja Anne Applebaum[137].

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän vankeinhoitolaitoksen mukaan Navalnyi kuoli äkillisesti 16. helmikuuta 2024. Navalnyin väitetään IK-3-rangaistuslaitoksessa pidetyn kävelyn jälkeen tunteneen olonsa huonoksi ja menettäneen melkein heti tajuntansa. Häntä yritettiin elvyttää mutta tuloksetta.[4][189]

Kuolinsyy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolinsyystä liikkui monia huhuja. Aluksi Aleksei Navalnyin äidille ja lakimiehelle kerrottiin, että Navalnyi menehtyi "äkkikuoleman syndroomaan"; termillä kuvataan erilaisia sydänongelmia, jotka aiheuttavat äkillisen sydänkohtauksen ja kuoleman[190]. Virallisen kuolemansyyntutkinnan lausunnon mukaan Navalnyi kuoli useiden sairauksien yhdistelmään: syiksi ilmoitettiin muun muassa verenpaineen nousu, haimatulehdus ja rytmihäiriö[191]. Izvestija-lehden lähteiden mukaan Navalnyin kuolinsyy olisi "irronnut veritulppa"[192]. Samoin RT-kanava ilmoitti, että heidän lähteensä piti veritulppaa todennäköisenä kuolinsyynä[192].

Tutkivien toimittajien ryhmä Sotaprojectin mukaan Navalnyita myrkytettiin vankeudessa pikkuhiljaa vuoden 2023 elokuusta alkaen hyytymisaineella, joka johti veren paksuuntumiseen, veritulppaan ja lopulta kuolemaan[193][194]. Bellingcatin Christo Grozevin mukaan Venäjän tiedustelupalvelu murhasi Navalnyin Putinin käskystä, todennäköisesti novitšokilla[195]. Myös Navalnyin vaimo syytti Venäjän viranomaisia miehensä myrkyttämisestä novitšokilla[196]. Ihmisoikeusaktivisti Vladimir Osetškinin mukaan Navalnyi tapettiin lyömällä sydämeen[197].

The Insiderin käsiinsä saamien asiakirjojen mukaan Navalnyi kärsi kuolinpäivänään vatsakivusta. Hän alkoi oksentaa ja kouristella, minkä jälkeen hän menetti tajuntansa. Lääkärin mukaan nämä oireet olivat seurausta myrkytyksestä. Tutkimuskomitean asiakirjan lopullisesta versiosta tieto oireista oli kuitenkin poistettu. Mainitsematta jätettiin myös tieto oksennusnäytteestä ja sen tutkimuksesta. [198]

Venäläisten tutkivien toimittajien sivusto Vjorstkan mukaan vankilaviranomaiset oli määrätty tiukasti vahtimaan, että Navalnyi ei kuolisi ennen vaaleja, jotta mitään sirkusta ei syntyisi[199], kun taas oppositiopoliitikko Ilja Jašinin mukaan Navalnyin murha toteutettiin tarkoituksella juuri ennen vaaleja, sillä näin viestitettäisiin oppositiolle, ettei heillä ole toivoa.[200]

Reaktioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Navalnyin kuoleman jälkeen useat läntiset johtajat reagoivat tapahtuneeseen syyttämällä asiasta Putinia ja hänen hallintoaan.[201][202] Muun muassa Yhdysvaltain presidentti Joe Biden piti Putinia vastuussa Navalnyin kuolemasta.[202] Samoin Suomen presidentit Sauli Niinistö ja Alexander Stubb kommentoivat, että Venäjä on vastuussa Navalnyin kuolemasta.[203]

Tapahtuneen jälkeen Aleksei Navalnyin vaimo Julija kommentoi, ettei "ole varma uskoako näitä kamalia uutisia", mutta jatkoi, "että jos asia on totta, niin haluan Putinin, hänen henkilöstönsä, kavereidensa, hallituksensa tietävän, että heitä tullaan rankaisemaan siitä mitä he ovat maallemme, perheelleni ja miehelleni tehneet". Hän myös vannoi, että "he tulevat vastaamaan teoistaan ja se päivä tulee hyvin pian".[202]

Navalnyin kuoleman ajankohta on sittemmin myös kyseenalaistettu. Samassa rangaistuslaitoksessa ollut vanki kertoi Novaja Gazetalle erikoisista tapahtumista torstaina päivää ennen Navalnyin kuolemaa. Vangin mukaan iltalaskenta suoritettiin tuolloin normaalia nopeammin ja vangit lukittiin selleihin. Rangaistuslaitoksen alueelle väitetään ajaneen autoja kolme kertaa. Perjantaiaamuna, päivänä jolloin Navalnyin väitetään kuolleen, vangeilta takavarikoitiin erilaisia esineitä.[1]

Ruumis ja hautajaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläiset tutkijat kertoivat Aleksei Navalnyn äidille, että hänen on suostuttava pitämään pojalleen salaiset hautajaiset. Heidän mukaansa vaihtoehtona on, että hänet haudataan vankilaan, jossa hän kuoli. Äiti Ljudmila Navalnaja kieltäytyi väittäen, ettei tutkijoilla ole valtuuksia päättää, minne ja miten hänen poikansa haudataan, ja vaati luovuttamaan hänen ruumiinsa.[204]

Siunaustilaisuus järjestettiin Moskovan kaakkoislaidalla sijaitsevassa kirkossa, jonka nimi suomennettiin mm. Jumalanäidin Surussa lohduttajan -ikonin kirkko[205] ja Pyhän äidin ikonin ”Liennytä suruni” -kirkko[206]. Navalnyi haudattiin läheiselle Borisovskojen hautausmaalle.[205]

Hautajaisten jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolme päivää Navalnyin kuoleman jälkeen Putin myönsi maan vankeinhoitolaitoksen FSIN:n varajohtajalle Valeri Bojarinoville kenraalieverstin erikoisarvon[207]. Navalnyin vastaisissa oikeudenkäynneissä pääsyyttäjänä toiminut Roman Vidjukov sai ylennyksen[208]. Venäjän patriarkka Kirill pidätti Navalnyin muistotilaisuuksia johtaneen papin Dmitri Safronovin pappisvirasta ainakin kolmeksi vuodeksi[209].

Navalnyin liittolainen Marija Pevtših sanoi, että hieman ennen kuolemaansa Navalnyi oli ollut lähellä päästä vapaaksi vankienvaihdon yhteydessä. Vaihtokaupassa Krasikov olisi luovutettu Saksasta Venäjälle ja Navalnyi tuotu pois Venäjältä. Samalla olisi vapautettu kaksi Yhdysvaltain kansalaista.[210]

Christo Grozev sanoo osallistuneensa vaihdon suunnitteluun käymällä läpi kaikki lännessä vangitut Putinin hallinnon edustajat, ja päätyneensä Krasikoviin, koska arvioi tämän riittävän tärkeäksi Putinille.[211]

Sunnuntaina 17.3.2024 Putin voitti näytösluontoiset presidentinvaalit[212]. Voitonpuheessaan Putin mainitsi Navalnyin nimen, mitä hän ei ollut koskaan aiemmin tehnyt julkisesti[213]. Hän kertoi suostuneensa vaihtamaan Navalnyin vanginvaihdossa[214].

Tukijoita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Navalnyin perustaman FBK-säätiön työntekijöitä ja vapaaehtoisia pidätettynä
  • Kira Jarmyš on Navalnyin tiedottaja[137]. Hän lähti Venäjältä vuonna 2021[215]
  • Daniel Holodnyi, Navalnyi Live -kanavan tekninen johtaja on syytettynä oikeudenkäynnissä [66]
  • Lilija Tšanyševa, liittolainen[66]. Kesäkuussa 2023 tilintarkastaja Tšanyševa tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankeuteen terroristiseen toimintaan yllyttämisestä ja terroristisen liikkeen perustamisesta[216]. Toukokuussa tuomioistuin korotti tuomion yhdeksään ja puoleen vuoteen[216]. Hänet vapautettiin elokuussa 2024 suuressa vankienvaihdossa[217].
  • Vadim Ostanin, Navalnyin siperialaista toimistoa johtanut kampanjapäällikkö tuomittiin yhdeksäksi vuodeksi vankilaan ”ekstremistisen ryhmän” toimintaan osallistumisesta ja osallisuudesta ryhmään, ”jonka toimintaan kuuluu väkivalta kansalaisia vastaan”. [218] Hänet vapautettiin elokuussa 2024 suuressa vankienvaihdossa[217].
  • Asianajaja Vadim Kobzev on vangittu syytettynä osallisuudesta äärijärjestön toimintaan[219]
  • Asianajaja Igor Sergunin on vangittu syytettynä osallisuudesta äärijärjestön toimintaan[219]
  • Asianajaja Aleksei Liptser on vangittu syytettynä osallisuudesta äärijärjestön toimintaan[219]
  • Asianajaja Alexander Fedulov on paennut ulkomaille[219]
  • Asianajaja Olga Mihailova on paennut ulkomaille[219]
  • Ksenija Fadejeva, Navalnyin Tomskin-toimiston johtaja, tuomittiin yhdeksän vuoden vankeusrangaistukseen joulukuussa 2023.[220] Vapautettiin elokuussa 2024 suuressa vankienvaihdossa.[217]
  • Päätoimittaja Jevgenija Albats, mentori[221]
  • Juristi Ljubov Sobol pakeni maasta juuri ennen 1,5 vuoden kotiarestituomionsa täytäntöönpanoa[222].
  • Tutkiva journalisti Marija Pevtših, Navalnyin säätiön tutkimuspäällikkö, työskenteli Navalnyin kanssa vuosikymmenen ajan ja oli paikalla, kun hänet myrkytettiin. Pevchikh asuu Vilnassa ja Lontoossa.[223]
  • Leonid Volkov toimi Navalnyin korruptionvastaisen säätiön FBK:n hallituksen puheenjohtajana ja johti Navalnyin presidentinvaalikampanjaa vuonna 2018. Volkov lähti Venäjältä vuonna 2019. Vuonna 2021 venäläinen tuomioistuin pidätti Volkovin poissaolevana ja etsintäkuulutti hänet kansainvälisesti. Vuodesta 2020 lähtien Volkov on asunut Vilnassa.[224]

Bibliografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • yhdessä Adam Michnikin ja Daniel Treismanin kanssa: Opposing Forces: Plotting the New Russia. (alkuteos venäjäksi) Egret Press, 2016. ISBN 978-0993386930
  • Patriootti: Muistelmat. (alkuteos Patriot. A Memoir, 2024) Otava, 2024. ISBN 9789511418610

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomautukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Navalnyin kuoleman ajankohta on kyseenalaistettu. Samassa rangaistuslaitoksessa ollut vanki kertoi Novaja Gazetalle erikoisista tapahtumista, jotka tapahtuivat torstaina päivää ennen Navalnyin kuolemaa.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Lehtonen, Atte: Uutta tietoa Navalnyin kuolemasta: Vanki väittää, että Navalnyi kuoli paljon aikaisemmin Iltalehti. 18.2.2024. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 18.2.2024.
  2. ↑ Alexey Navalny Geohistory geohistory.today. Viitattu 9.8.2021.
  3. ↑ Vankeinhoitolaitos: Aleksei Navalnyi on kuollut Helsingin Sanomat. 16.2.2024. Viitattu 16.2.2024.
  4. ↑ a b Kirby, Paul: Putin critic Alexei Navalny, 47, dies in Arctic Circle jail BBC News. 16.2.2024. BBC. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Mikä teki Venäjän oppositiojohtaja Aleksei Navalnyista niin tärkeän, että hänet piti myrkyttää? Kaleva.fi. Viitattu 20.9.2020.
  6. ↑ Greg Brown: Crowdsourcing to fight Corruption: Aleksei Navalny and the RosPil Experiment Sunlight Foundation. 6.8.2013. Viitattu 13.7.2023.
  7. ↑ a b Russia Navalny: Putin critic given nine-year jail sentence in trial branded 'sham' BBC News. 22.3.2022. Viitattu 23.3.2022. (englanti)
  8. ↑ Kremlin critic Navalny sentenced to nine years in prison for embezzlement France 24. 22.3.2022. Viitattu 23.3.2022. (englanniksi)
  9. ↑ a b c Alexei Navalny: Russian opposition leader's jail term extended to 19 years bbc.com. 4.8.2023. Viitattu 11.12.2023. (englanti)
  10. ↑ Miksi Aleksei Navalnyi otettiin kiinni ja mitä hänelle tapahtuu seuraavaksi? Katso vastaukset neljään kysymykseen Yle Uutiset. Viitattu 18.1.2021.
  11. ↑ a b Syyttäjä määräsi Navalnyin tukiryhmät keskeyttämään toimintansa Yle Uutiset. Viitattu 26.4.2021.
  12. ↑ Jos Venäjä myrkytti Aleksei Navalnyin, miksi se jäi heti kiinni? Yle Uutiset. Viitattu 18.1.2021.
  13. ↑ a b Navalnyi siirretty vankileirille, avautuu oloista kovin sanoin: ”Kuin keskitysleiri sadan kilometrin päässä Moskovasta” iltalehti.fi. Viitattu 29.3.2021.
  14. ↑ a b Kremlin Critic Navalny Moved to Notorious Prison Colony The Moscow Times. 15.3.2021. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
  15. ↑ Oppositiojohtaja Navalnyi kahdessa oikeudenkäynnissä Venäjällä: Vankeustuomio pysyi voimassa, veteraanin herjaamisesta sakkotuomio Yle Uutiset. Viitattu 28.2.2021.
  16. ↑ Oikeus muutti Aleksei Navalnyin ehdollisen tuomion ehdottomaksi, edessä yli kaksi ja puoli vuotta vankileiriä Helsingin Sanomat. 2.2.2021. Viitattu 28.2.2021.
  17. ↑ a b Russia: Declaration by the High Representative on behalf of the EU on the ruling to extend Alexei Navalny’s politically motivated imprisonment by an additional 9 years consilium.europa.eu. Viitattu 23.3.2022.
  18. ↑ a b Aleksey Navalny Unjustly Convicted Again United States Department of State. Viitattu 23.3.2022. (englanniksi)
  19. ↑ a b Russia: Putin critic Alexei Navalny sentenced to 9 years in prison. DW. 22.3.2022 DW.COM. Deutsche Welle (www.dw.com). Viitattu 23.3.2022. (englanti)
  20. ↑ a b Angela Cullen: Germany Calls for Immediate Release of Putin Opponent Navalny bloomberg.com. 22.3.2022. Viitattu 23.3.2022. (englanniksi)
  21. ↑ a b Venäjä. Venäläinen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi tuomittiin yhdeksän vuoden vankeuteen Helsingin Sanomat. 22.3.2022. Viitattu 22.3.2022.
  22. ↑ a b Суд приговорил Навального к девяти годам колонии строгого режима РБК. Viitattu 1.6.2022. (venäjä)
  23. ↑ a b Venäjä | Aleksei Navalnyille 19 vuotta lisää vankeutta ekstremismisyytteistä – Navalnyi hymyili tuomionluvussa Helsingin Sanomat. 4.8.2023. Viitattu 13.8.2023.
  24. ↑ a b Venäjä | Kaksi viikkoa kateissa ollut Navalnyi löytyi lähes 2 000 kilometrin päässä Moskovasta Helsingin Sanomat. 25.12.2023. Viitattu 25.12.2023.
  25. ↑ a b Statement on Alexei Navalny’s status as Prisoner of Conscience amnesty.org. Viitattu 7.5.2021. (englanniksi)
  26. ↑ Venäläiselle oppositiopoliitikolle Aleksei Navalnyille myönnettiin EU:n ihmisoikeuspalkinto, Yle.fi, uutiset 20.10.2021, viitattu 20.10.2021
  27. ↑ a b c d Condé Nast: “These Bastards Will Never See Our Tears”: How Yulia Navalnaya Became Russia’s Real First Lady Vanity Fair. 8.7.2021. Viitattu 10.9.2023. (englanti)
  28. ↑ Niemeläinen, Jussi: Oppositiobloggaaja Navalnyi uhosi taistelun jatkuvan Venäjällä Helsingin Sanomat. 21.12.2011. Arkistoitu 27.12.2013. Viitattu 25.1.2012.
  29. ↑ Niemeläinen, Jussi: Huijareiden ja varkaiden jahtaaja. Helsingin Sanomat, 25.1.2012, s. B1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  30. ↑ Alexei Navalny Moscow Times. Arkistoitu 18.12.2011. Viitattu 13.12.2011. (englanniksi)
  31. ↑ a b Niemeläinen, Jussi & Hakala, Pekka: Venäläinen oppositiohahmo Navalnyi tuomittiin kavalluksesta Helsingin Sanomat. 30.12.2014. Arkistoitu 30.12.2014. Viitattu 30.12.2014.
  32. ↑ Kremlin Foe Navalny Launches New Political Party Radio Free Europe/Radio Liberty. 19.5.2018. Viitattu 7.9.2020. (englanniksi)
  33. ↑ Netistä nousi tuima oppositionmies, Karjalainen, lauantai 10.12.2011, 1. painos
  34. ↑ Russia's Erin Brockovich: Taking On Corporate Greed Time. 9.3.2010. Arkistoitu 11.3.2010. Viitattu 12.12.2011. (englanniksi)
  35. ↑ Он вам не Димон (tekstitetty englanniksi) YouTube. 2.3.2017. Viitattu 27.3.2017. (venäjäksi)
  36. ↑ Satoja ihmisiä pidätetty Venäjällä Suomenmaa. 26.3.2017. Viitattu 27.3.2017.
  37. ↑ Навальный, Алексей lenta.ru. Viitattu 17.9.2020.
  38. ↑ Грани.Ру: "Политические националисты" заключили пакт о сотрудничестве graniru.org. Viitattu 17.9.2020. (venäjä)
  39. ↑ В столице отрепетировали "Русский марш" / Регионы России / Независимая газета ng.ru. Viitattu 17.9.2020.
  40. ↑ Moscow nationalist rally hears attack on Putin party BBC News. 4.11.2011. Viitattu 17.9.2020. (englanti)
  41. ↑ Coalson, Robert: Is Aleksei Navalny a Liberal or a Nationalist? The Atlantic. 29.7.2013. Viitattu 20.1.2021.
  42. ↑ a b c Amnesty vaatii Aleksei Navalnyin vapauttamista mutta ei enää pidä häntä mielipidevankina Yle Uutiset. Viitattu 28.2.2021.
  43. ↑ Dolgov, Anna: Navalny Wouldn't Return Crimea, Considers Immigration Bigger Issue Than Ukraine The Moscow Times. 16.10.2014. Viitattu 20.1.2021.
  44. ↑ Economic Agenda navalnyi.com. Viitattu 20.1.2021.
  45. ↑ a b c Read Excerpts From Navalny’s Interview With The Times The New York Times. 25.8.2021. Viitattu 26.8.2021. (englanti)
  46. ↑ a b c d e f Andrew E. Kramer: In First Interview From Jail, an Upbeat Navalny Discusses Prison Life The New York Times. 25.8.2021. Viitattu 26.8.2021. (englanti)
  47. ↑ Matti Posio: Näin Aleksei Navalnyi teki Venäjän aluevaaleista uudelleen merkitykselliset Länsi-Suomi. 13.9.2020. Lännen media. Viitattu 16.9.2021.
  48. ↑ Arja Paananen: Navalnyin tiimi julkisti listan äänestys­suosikeistaan Ilta-Sanomat. 16.9.2021. Sanoma. Viitattu 16.9.2021.
  49. ↑ Venäjän oppositiojohtaja Navalnyille viiden vuoden vankilatuomio Helsingin Sanomat. 18.7.2013. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 20.7.2013. Viitattu 18.7.2013.
  50. ↑ Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin vangitsemisoikeudenkäynti alkoi Moskovan esikaupungin poliisiasemalla Yle Uutiset. Viitattu 18.1.2021.
  51. ↑ Moskovassa lentokentällä kiinni otetun Aleksei Navalnyin vangitsemisoikeudenkäynti alkoi yllättäen poliisiasemalla Helsingin Sanomat. 17.1.2021. Viitattu 18.1.2021.
  52. ↑ Navalnyille sakkotuomio veteraanin kunnianloukkauksesta iltalehti.fi. Viitattu 20.2.2021.
  53. ↑ a b Navalnyille tulossa tukku uusia syytteitä Yle Uutiset. Viitattu 9.6.2021.
  54. ↑ a b Oppositiojohtaja Navalnyi sai Venäjällä uuden tuomion: yhdeksän vuotta korkeimman turvatason vankilassa Yle Uutiset. 22.3.2022. Viitattu 23.3.2022.
  55. ↑ Amnesty.org
  56. ↑ Russia: Declaration by the High Representative on behalf of the EU on the ruling to extend Alexei Navalny’s politically motivated imprisonment by an additional 9 years consilium.europa.eu. Viitattu 23.3.2022.
  57. ↑ a b Russia: Aleksei Navalny facing up to 15 years behind bars in new ‘sham’ prison trial Amnesty International. 14.2.2022. Viitattu 23.3.2022. (englanniksi)
  58. ↑ US, EU slam Russia’s new sentencing of opposition leader Navalny aljazeera.com. Viitattu 23.3.2022. (englanniksi)
  59. ↑ a b c d Alexei Navalny faces long jail term after new fraud conviction Financial Times. 22.3.2022. Viitattu 23.3.2022.
  60. ↑ Russia Navalny: Putin critic given nine-year jail sentence in trial branded 'sham' BBC News. 22.3.2022. Viitattu 23.3.2022. (englanti)
  61. ↑ Putinin arvostelija Navalnyi on siirretty tuntemattomaan paikkaan Venäjällä Yle Uutiset. 14.6.2022. Viitattu 14.6.2022.
  62. ↑ Helsingin Sanomat
  63. ↑ Venäjä. Oppositiopolitiikko Aleksei Navalnyi sai lisää syytteitä Helsingin Sanomat. 31.5.2022. Viitattu 1.6.2022.
  64. ↑ a b AFP: Navalny Says New Charges Could Mean Up to 30 Years Jail Time The Moscow Times. 20.10.2022. Viitattu 21.10.2022. (englanniksi)
  65. ↑ a b c Navalnyille lisää syytteitä uudessa rikosjutussa — oikeus hylkäsi valitukset vankilaoloista Yle Uutiset. 11.11.2022. Viitattu 12.11.2022.
  66. ↑ a b c Äärijärjestön perustamisesta syytetty Aleksei Navalnyi ei saanut julkista oikeudenkäyntiä Yle Uutiset. 19.6.2023. Viitattu 20.6.2023.
  67. ↑ Aleksei Navalnyi joutui oikeuteen syytettynä äärijärjestön perustamisesta, uhkana jopa vuosikymmenien vankeus Yle Uutiset. 19.6.2023. Viitattu 20.6.2023.
  68. ↑ Navalnyita uhkaa 20 lisävuotta vankilassa www.iltalehti.fi. Viitattu 24.7.2023.
  69. ↑ Venäjä | Navalnyin valitus elokuussa annetusta 19 vuoden uudesta vankeustuomiosta hylättiin Helsingin Sanomat. 26.9.2023. Viitattu 25.12.2023.
  70. ↑ Venäjä lätkäisi uusia syytteitä oppositiopoliitikko Alexei Navalnyille Yle Uutiset. 15.12.2022. Viitattu 1.12.2023.
  71. ↑ Venäjällä heitettiin vihreää nestettä oppositiojohtaja Navalnyin naamalle ja hän teki siitä videon Yle.fi. 21.3.2017. Viitattu 5.5.2017.
  72. ↑ Russian Opposition Leader Navalny Says He’s Nearly Blind in One Eye After Attack The Daily Beast. 3.5.2017. Viitattu 6.5.2017. (englanniksi).
  73. ↑ a b c Nurminen, Jussi: Sairaalaan "vakavan allergiakohtauksen" vuoksi joutunut Navalnyi palautettiin vankilaan Yle Uutiset. 29.7.2019. Yleisradio. Viitattu 29.7.2019.
  74. ↑ Lääkäri epäilee, että eilen vankilasta "vakavan allergiakohtauksen" takia sairaalaan kiidätetty oppositiojohtaja Navalnyi on myrkytetty Yle Uutiset. Viitattu 20.8.2020.
  75. ↑ Navalnyin oikeudenkäynnin alku siirtyy helmikuulle Helsingin Sanomat. 20.1.2021. Viitattu 20.1.2021.
  76. ↑ Venäjän oppositiojohtaja Navalnyi kolmeksi viikoksi vankilaan Yle Uutiset. Viitattu 24.10.2017.
  77. ↑ Venäjän keskusvaalilautakunta: Oppositiojohtaja Navalnyi ei voi asettua ehdolle presidentinvaaleissa Yle Uutiset. Viitattu 24.10.2017.
  78. ↑ a b c d e f g Venäjä | Tutkiva ryhmä Bellingcat: Aleksei Navalnyin yritti murhata Venäjän turvallisuuspalvelun myrkky-yksikkö Helsingin Sanomat. 14.12.2020. Viitattu 3.4.2024.
  79. ↑ a b c Bellingcat Investigation Team: FSB Team of Chemical Weapon Experts Implicated in Alexey Navalny Novichok Poisoning bellingcat. 14.12.2020. Viitattu 3.4.2024. (englanti)
  80. ↑ a b Saksa ja Ranska valmistelevat Venäjälle pakotteita Navalnyin myrkytyksen takia Helsingin Sanomat. 6.10.2020. Viitattu 8.10.2020.
  81. ↑ Alexei Navalny: Two hours that saved Russian opposition leader's life BBC News. 3.9.2020. Viitattu 4.9.2020. (englanti)
  82. ↑ Navalnyi voidaan lennättää Saksaan hoitoon, venäläislääkärin mukaan oppositiopoliitikkoa ei myrkytetty Helsingin Sanomat. 20.8.2020. Viitattu 22.8.2020.
  83. ↑ Kasperi Summanen: ”Tarkoitus oli tappaa” verkkouutiset.fi. 9.3.2020. Viitattu 3.9.2020.
  84. ↑ Brittilehti: Aleksei Navalnyi yritettiin myrkyttää toistamiseen ennen siirtoa Berliiniin Yle Uutiset. Viitattu 13.12.2020.
  85. ↑ Matthew Campbell: Revealed: Kremlin made a second attempt to poison Alexei Navalny in botched assassination thetimes.co.uk. Viitattu 13.12.2020. (englanniksi)
  86. ↑ The Lab: How FSB chemical weapons experts tried to poison Alexei Navalny The Insider. Viitattu 3.4.2024. (englanniksi)
  87. ↑ Jani Parkkari: Oppositiojohtaja Navalnyi on saapunut Berliiniin yle.fi, uutiset. 22.8.2020. Viitattu 22.8.2020.
  88. ↑ Niinistö kertoo puhuneensa Navalnyista paljon Putinin kanssa Helsingin Sanomat. 19.4.2021. Viitattu 3.5.2021.
  89. ↑ Aleksei Navalnyin juristi uskoo Sauli Niinistön poikkeukselliseen rooliin Ilta-Sanomat. 6.9.2021. Viitattu 6.9.2021.
  90. ↑ Putin teki Navalnyi-tunnustuksen Ilta-Sanomat. 22.10.2020. Viitattu 6.9.2021.
  91. ↑ a b Navalnyi selvinnee hengissä mutta tulee olemaan toimintakyvytön kuukausia iltalehti.fi. Viitattu 24.8.2020.
  92. ↑ Myrkytetty Aleksei Navalnyi on päässyt pois sairaalahoidosta mutta jää vielä Saksaan Helsingin Sanomat. 23.9.2020. Viitattu 8.10.2020.
  93. ↑ Pressemitteilung charite.de. Charité-Universitätsmedizin Berlin. Viitattu 5.9.2020. (saksa)
  94. ↑ Yrjö Kokkonen: Sairaala: Navalnyin näytteistä löytyi myrkkyä Yle Uutiset. 24.8.2020. Viitattu 4.9.2020.
  95. ↑ Erklärung der Bundesregierung im Fall Nawalny bundesregierung.de. Viitattu 5.9.2020. (saksa)
  96. ↑ a b Venäjä-asiantuntijan mukaan Navalnyista löytynyt myrkky viittaa valtiolliseen myrkyttäjään Helsingin Sanomat. 3.9.2020. Viitattu 3.9.2020.
  97. ↑ OPCW Issues Report on Technical Assistance Requested by Germany OPCW. 6.10.2020. Viitattu 10.10.2020.
  98. ↑ Guidance for states parties on article VI declaration obligations and inspections following entry into force of changes to schedule 1 of the annex on chemicals to the chemical weapons convention (pdf) OPCW. 2019. Arkistoitu 26.7.2020. Viitattu 10.10.2020.
  99. ↑ Navalnyi olikin myrkytetty jo hotellissa Ilta-Sanomat. 17.9.2020. Viitattu 10.10.2020.
  100. ↑ Navalnyin myrkky saatettiin kätkeä nanokapseliin Ilta-Sanomat. 24.10.2020. Viitattu 24.10.2020.
  101. ↑ Uutissivusto: Aleksei Navalnyi huiputti tunnustuksen myrkkyryhmän jäseneltä, jonka mukaan novitšok oli sivelty alushousuihin Helsingin Sanomat. 21.12.2020. Viitattu 21.12.2020.
  102. ↑ "If it Hadn't Been for the Prompt Work of the Medics": FSB Officer Inadvertently Confesses Murder Plot to Navalny bellingcat. 21.12.2020. Viitattu 21.12.2020. (englanti)
  103. ↑ «Он не должен был выжить». Один из участников отравления Навального признался в покушении The Insider. Viitattu 21.12.2020. (venäjä)
  104. ↑ Aleksei Navalnyi nolasi Vladimir Putinin verkkouutiset.fi. 24.12.2020. Viitattu 24.12.2020.
  105. ↑ Aleksei Navalnyi huijasi FSB:ltä tunnustuksen myrkytyksestään Helsingin Sanomat. 25.12.2020. Viitattu 25.12.2020.
  106. ↑ FSB Team of Chemical Weapon Experts Implicated in Alexey Navalny Novichok Poisoning bellingcat. 14.12.2020. Viitattu 14.12.2020. (englanti)
  107. ↑ Tim Lister, Clarissa Ward ja Sebastian Shukla: CNN-Bellingcat investigation identifies Russian specialists who trailed Putin's nemesis Alexey Navalny before he was poisoned CNN. Viitattu 14.12.2020.
  108. ↑ Tutkiva ryhmä Bellingcat: Aleksei Navalnyin yritti murhata Venäjän turvallisuuspalvelun myrkky-yksikkö Helsingin Sanomat. 14.12.2020. Viitattu 14.12.2020.
  109. ↑ Venäjän tiedustelupalvelu mokasi pahemman kerran iltalehti.fi. Viitattu 18.12.2020.
  110. ↑ a b Putin rejects Navalny poisoning allegations as 'falsification' the Guardian. 17.12.2020. Viitattu 17.12.2020. (englanniksi)
  111. ↑ Alexei Navalny: Report names 'Russian agents' in poisoning case BBC News. 14.12.2020. Viitattu 17.12.2020. (englanti)
  112. ↑ Oppositiojohtaja Navalnyi saksalaislehdelle: Myrkytyksen takana on Vladimir Putin Helsingin Sanomat. 1.10.2020. Viitattu 8.10.2020.
  113. ↑ Russian FSB hit squad poisoned Alexei Navalny, report says the Guardian. 14.12.2020. Viitattu 17.12.2020. (englanniksi)
  114. ↑ a b c Venäjä ei tutkinut kunnollisesti Navalnyin myrkyttämistä, katsoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Yle Uutiset. 15.12.2022. Viitattu 20.6.2023.
  115. ↑ Putinin tiedottaja Navalnyista: ”Berliinin potilaan” tilasta ei voi syyttää Venäjän valtiota Ilta-Sanomat. 3.9.2020. Viitattu 3.9.2020.
  116. ↑ Venäjä: Navalnyi ei sairastunut myrkystä vaan kärsi haimatulehduksesta Yle Uutiset. Viitattu 9.11.2020.
  117. ↑ Putin: Jos Navalnyi olisi haluttu tappaa, siinä olisi onnistuttu Ilta-Sanomat. 17.12.2020. Viitattu 17.12.2020.
  118. ↑ Putin kiisti taas Venäjän myrkyttäneen Navalnyin Helsingin Sanomat. 17.12.2020. Viitattu 17.12.2020.
  119. ↑ Venäläinen oppositiojohtaja Navalnyi huijasi myrkyttäjiltään tunnustuksen puhelimessa Yle Uutiset. Viitattu 22.12.2020.
  120. ↑ Putinin tiedottajan mukaan Navalnyi kärsii vainoharhoista ja suuruudenhulluudesta Helsingin Sanomat. 22.12.2020. Viitattu 22.12.2020.
  121. ↑ Venäläinen poliisi pidätettiin FSB:n myrkkymiesten tietojen vuotamisesta verkkouutiset.fi. 19.1.2021. Viitattu 19.1.2021.
  122. ↑ Полицейского проверят на «слив» о перелетах для расследования о Навальном РБК. Viitattu 19.1.2021. (venäjä)
  123. ↑ a b c Navalnyin myrkytyksen takia EU:n pakotelistalle määrättyjen venäläisten nimet julki Yle Uutiset. Viitattu 9.11.2020.
  124. ↑ a b EU ja Yhdysvallat lisäävät pakotteita Venäjää vastaan, Venäjä uhkaa vastatoimilla Yle Uutiset. Viitattu 2.3.2021.
  125. ↑ Canada hits nine Russian officials with sanctions over Moscow’s persecution of critic Alexey Navalny theglobeandmail.com. Viitattu 30.3.2021.
  126. ↑ Regulations Amending the Special Economic Measures (Russia) Regulations GAC. 19.10.2015. Global Affairs Canada. Arkistoitu 24.3.2021. Viitattu 30.3.2021.
  127. ↑ Emma Beswick: What happened in the moments before Alexei Navalny's arrest in Russia? euronews. 18.1.2021. Viitattu 1.2.2021. (englanniksi)
  128. ↑ a b c Aleksei Navalnyi saapui murhayrityksen jälkeen kotiin Venäjälle, pidätettiin heti passintarkastuksessa Hämeen Sanomat. Viitattu 25.1.2021.
  129. ↑ Deutsche Welle (www.dw.com): Навальный находится в СИЗО "Матросская тишина" | DW | 19.01.2021 DW.COM. Viitattu 15.6.2022. (venäjä)
  130. ↑ Aleksei Navalnyi sai 3,5 vuoden vankeusrangaistuksen iltalehti.fi. Viitattu 2.2.2021.
  131. ↑ ”Emme ole enää poissa näyttämöltä” – Biden kovisteli Venäjää ja linjasi Yhdysvaltain ulkopolitiikan aiempaa ärhäkämmäksi Yle Uutiset. 5.2.2021. Viitattu 15.6.2022.
  132. ↑ EU:n edustaja vetosi Navalnyin vapauttamisen puolesta Moskovassa, Venäjän ulkoministeri pakotteista: EU on epäluotettava kumppani Yle Uutiset. 5.2.2021. Viitattu 15.6.2022.
  133. ↑ День всероссийского протеста: как прошли акции в поддержку Навального BBC News Русская служба. Viitattu 1.2.2021. (venäjä)
  134. ↑ a b Yli 3 000 ihmistä pidätettiin Venäjällä Navalnyin tukimielenosoituksissa Yle Uutiset. Viitattu 1.2.2021.
  135. ↑ За рубежом прошли акции солидарности с Навальным Newsru.com. 23.1.2021. Viitattu 1.2.2021. (venäjä)
  136. ↑ Navalny: Thousands join fresh protests across Russia BBC News. 31.1.2021. Viitattu 1.2.2021. (englanti)
  137. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa Venäjä | Aleksei Navalnyin tukijoukko järjestäytyi uudelleen Venäjän ulkopuolella – Navalnyin lähin avustaja kertoo, miten he aikovat kukistaa Putinin maanpaosta käsin Helsingin Sanomat. 11.9.2022. Viitattu 12.11.2022.
  138. ↑ Lähipiiri pelkää vangitun Aleksei Navalnyin ”hengen ja terveyden puolesta” Helsingin Sanomat. 24.3.2021. Viitattu 29.3.2021.
  139. ↑ Navalnyin jatkuva herättely venäläisellä vankileirillä vastaa kidutusta, sanoo suomalaispsykiatri Helsingin Sanomat. 26.3.2021. Viitattu 29.3.2021.
  140. ↑ a b Navalnyi osallistui nostamansa kanteen käsittelyyn vankilassa Yle Uutiset. Viitattu 9.6.2021.
  141. ↑ Aleksei Navalnyia voi pian odottaa eristyssellin yksinäisyys, syynä rikkomukset kuten sängystä nouseminen liian aikaisin yle.fi. Viitattu 31.3.2021.
  142. ↑ Venäjä | Ystävänpäivänä Navalnyi huomautti vielä vankilaoloistaan: ”Jo neljäs rangaistusselli kahden kuukauden aikana” Helsingin Sanomat. 16.2.2024. Viitattu 25.4.2024.
  143. ↑ Saana Uosukainen: Aleksei Navalnyi kertoo aloittavansa syömälakon 31.3.2021. Yle uutiset. Viitattu 31.3.2021.
  144. ↑ Putin critic Navalny could 'die within days', say doctors BBC News. 18.4.2021. Viitattu 21.4.2021. (englanti)
  145. ↑ Alexei Navalny moved to prison hospital amid fears for Putin critic’s life the Guardian. 19.4.2021. Viitattu 21.4.2021. (englanniksi)
  146. ↑ Beslanin koulukaappauksen eloonjääneiden vanhemmat syömälakkoon iltalehti.fi. Viitattu 26.4.2021.
  147. ↑ Tuhannet Navalnyin tukijat lähtivät kaduille ennen kuin ”navalnismi” kielletään Helsingin Sanomat. 21.4.2021. Viitattu 26.4.2021.
  148. ↑ Navalnyi ilmoitti lopettavansa syömälakkonsa Helsingin Sanomat. 23.4.2021. Viitattu 26.4.2021.
  149. ↑ Aleksei Navalnyin lääkärit kehottavat oppositiopoliitikkoa lopettamaan syömälakkonsa välittömästi Yle Uutiset. Viitattu 26.4.2021.
  150. ↑ Oppositiopoliitikko Navalnyi lopettaa syömälakkonsa Yle Uutiset. Viitattu 26.4.2021.
  151. ↑ Navalnyi ilmoitti lopettavansa syömälakkonsa Helsingin Sanomat. 23.4.2021. Viitattu 26.4.2021.
  152. ↑ Syömälakkonsa vuoksi sairaalaan siirretty Navalnyi palautettiin rangaistussiirtolaan Ilta-Sanomat. 7.6.2021. Viitattu 9.6.2021.
  153. ↑ Vankilajohtaja: Navalnyi on toipunut syömälakostaan "enemmän tai vähemmän" Yle Uutiset. Viitattu 9.6.2021.
  154. ↑ a b c Guardian staff and agencies: Alexei Navalny reportedly moved to high-security prison in Russia the Guardian. 15.6.2022. Viitattu 15.6.2022. (englanniksi)
  155. ↑ a b c d e f g h i j k Venäjällä putkassa voi tavata Instagram-mallin tai professorin — Navalnyin avustaja Kira Jarmyš on kokenut, mitä hallinnon vastustamisesta seuraa Yle Uutiset. 30.10.2022. Viitattu 12.11.2022.
  156. ↑ The Moscow Times: Navalny Put in Solitary Confinement for Fourth Time in Month The Moscow Times. 7.9.2022. Viitattu 21.10.2022. (englanniksi)
  157. ↑ a b c AFP: Navalny Says Placed in Solitary Confinement The Moscow Times. 15.8.2022. Viitattu 21.10.2022. (englanniksi)
  158. ↑ a b c d e f Pjotr Sauer: Alexei Navalny in ‘critical’ situation after possible poisoning, says ally The Guardian. 14.4.2023. Viitattu 20.6.2023. (englanti)
  159. ↑ Tällainen on Aleksei Navalnyin rangaistusselli – ”Navalnyi ulos, Putin sisään” Ilta-Sanomat. 18.2.2023. Viitattu 18.10.2023.
  160. ↑ a b c d e f "Putin yrittää murtaa Navalnyin terveyden" Yle Uutiset. 2.8.2021. Viitattu 12.11.2022.
  161. ↑ Navalny: Russian opposition leader Navalny moved to solitary confinement BBC News. 18.11.2022. Viitattu 27.12.2022. (englanti)
  162. ↑ a b c Aleksei Navalnyin terveydentila heikkenee vankilassa – sata venäläislääkäriä laativat kirjeen Putinille: ”Lopettakaa Navalnyin kiduttaminen” Yle Uutiset. 10.1.2023. Viitattu 11.1.2023.
  163. ↑ Venäjä | Venäläiset lääkärit kirjoittivat avoimen kirjeen vankilassa riutuvan Aleksei Navalnyin puolesta Helsingin Sanomat. 12.1.2023. Viitattu 13.1.2023.
  164. ↑ Putinin pahin vihollinen on istunut vankilassa kaksi vuotta – jo yli 40 asianajajaa ja 600 lääkäriä vaatii loppua Navalnyin kidutukselle Yle Uutiset. 17.1.2023. Viitattu 18.1.2023.
  165. ↑ «Вся полнота власти сосредоточена в ваших руках. Мы требуем прекратить издевательства» Адвокаты вслед за врачами написали письмо Путину в защиту Навального Meduza. Viitattu 18.1.2023. (venäjä)
  166. ↑ Reuters: Scores of world figures urge Putin to free Navalny in open letter Reuters. 28.4.2023. Viitattu 20.6.2023. (englanniksi)
  167. ↑ a b c d https://www.nytimes.com/2023/12/19/world/europe/navalny-missing-russia-putin.html
  168. ↑ Venäjä | Telegram-kanava Baza: Vankisiirtolasta kadonnut Navalnyi on Moskovassa Helsingin Sanomat. 12.12.2023. Viitattu 12.12.2023.
  169. ↑ a b c d e f Venäjä | Navalnyi siirrettiin 60 kilometriä napapiirin pohjoispuolelle – tällainen on vankileiri numero 3 Helsingin Sanomat. 26.12.2023. Viitattu 3.4.2024.
  170. ↑ a b c d e f Syömälakkonsa lopettanut Navalnyi esiintyi valitusistunnossa huomattavasti laihtuneena Helsingin Sanomat. 29.4.2021. Viitattu 3.5.2021.
  171. ↑ a b c d e Venäjä kielsi Navalnyin liikkeet, kannattajat varautuvat äärijärjestöksi julistamiseen Helsingin Sanomat. 26.4.2021. Viitattu 3.5.2021.
  172. ↑ Navalnyin tukijat: Aluetoimistot suljetaan, korruptionvastaisen säätiön toiminta jatkuu muodossa tai toisessa Yle Uutiset. Viitattu 3.5.2021.
  173. ↑ Venäjä on määritellyt oppositiopoliitikko Navalnyin verkoston terroristien ja äärijärjestöjen tietokantaansa Yle Uutiset. Viitattu 3.5.2021.
  174. ↑ Venäjällä tuomioistuin määräsi Navalnyin korruptionvastaisen säätiön rajoittamaan toimintaansa Yle Uutiset. Viitattu 3.5.2021.
  175. ↑ Venäjällä tuomioistuin totesi Aleksei Navalnyin järjestöt äärijärjestöiksi Yle Uutiset. Viitattu 9.6.2021.
  176. ↑ Venäjällä etenee hanke kieltää äärijärjestöjen jäsenten ehdokkuus vaaleissa Yle Uutiset. Viitattu 9.6.2021.
  177. ↑ Venäjällä oikeus käsittelee Navalnyin järjestöjen luokittelua äärijärjestöiksi Yle Uutiset. Viitattu 9.6.2021.
  178. ↑ Venäjällä estettiin pääsy kymmenille vangittuun oppositiojohtajaan Aleksei Navalnyiin liittyville sivustoille Yle Uutiset. Viitattu 26.7.2021.
  179. ↑ Russia: Opposition leader Aleksei Navalny sentenced to 9 years in prison in cynical deprivation of his human rights Amnesty International. 22.3.2022. Viitattu 23.3.2022. (englanniksi)
  180. ↑ Venäjä. Venäjä lisäsi oppositiopoliitikko Navalnyin terroristien ja ääriajattelijoiden listalle Helsingin Sanomat. 25.1.2022. Viitattu 25.1.2022.
  181. ↑ The Moscow Times: Team Navalny Says Relaunching Regional Network to Resist War, Mobilization The Moscow Times. 4.10.2022. Viitattu 21.10.2022. (englanniksi)
  182. ↑ Navalnyi, Aleksei: Дворец для Путина. История самой большой взятки (Putinin palatsi. Suurimman lahjuksen historia) Youtube. 19.1.2021. FBK.
  183. ↑ Uudet tiedot kohutusta ”Putinin palatsista”: urakoitsijoiden asiakirjoissa epäilyttäviä linkkejä Kremliin iltalehti.fi. Viitattu 1.2.2021.
  184. ↑ Navalnyi julkaisi laajan selvityksen: tällainen on Putinin salattu miljardin euron palatsi iltalehti.fi. Viitattu 1.2.2021.
  185. ↑ Navalnyin verkkovideo Putinin väitetystä palatsista kerännyt yli 100 miljoonaa katselukertaa Yle Uutiset. Viitattu 1.2.2021.
  186. ↑ Venäläismedia: Liikemies Arkadi Rotenberg ilmoittautuu ”Putinin palatsin” omistajaksi Yle Uutiset. Viitattu 1.2.2021.
  187. ↑ Navalny urges Russians to protest daily against Ukraine invasion aljazeera.com. Viitattu 23.3.2022. (englanniksi)
  188. ↑ Navalnyi vertasi Putinia pukkiin, mutta todellinen piikki oli suunnattu aivan muualle – asiantuntija avaa vankilasta lähetettyä rajua viestiä Yle Uutiset. 18.8.2023. Viitattu 18.8.2023.
  189. ↑ Faulconbridge, Guy & Light, Felix: Putin foe Alexei Navalny dies in jail, West holds Russia responsible 16.2.2024. Reuters. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  190. ↑ Vankitoveri: Navalnyi kuoli todennäköisesti ennen ilmoitettua aikaa Ilta-Sanomat. 16.2.2024. Viitattu 8.3.2024.
  191. ↑ Venäjä väittää Navalnyin kuolleen sairauksien yhdistelmään Yle Uutiset. 15.8.2024. Viitattu 23.8.2024.
  192. ↑ a b Ella Mustonen, Ina Kauppinen: Tämä tiedetään Navalnyin mystisestä kuolemasta kello 21 – outoja yksityiskohtia satelee Ilta-Sanomat. 16.2.2024. Viitattu 8.3.2024.
  193. ↑ Jaakko Vilmusenaho: Venäläismedia: Navalnyi myrkytettiin kuoliaaksi hiljalleen – Putin antoi tappoluvan syntymäpäivälahjaksi Keskisuomalainen. 17.2.2024. Viitattu 8.3.2024.
  194. ↑ Sotaproject: "Navalnyitä myrkytettiin pikkuhiljaa elokuusta alkaen" Ilta-Sanomat. 17.2.2024. Viitattu 8.3.2024.
  195. ↑ Venäjä | Navalnyin murha voi saada jatkoa, arvioi Venäjä-tutkija Christo Grozev Helsingin Sanomat. 4.3.2024. Viitattu 8.3.2024.
  196. ↑ Jaakko Vilmusenaho: Aleksei Navalnyi myrkytettiin novitshok-hermomyrkyllä, hänen vaimonsa sanoo Keskisuomalainen. 19.2.2024. Viitattu 8.3.2024.
  197. ↑ Navalnyin kuolema | Väite: Navalnyi tapettiin luultavasti lyönnillä sydämeen, ”KGB:n tavaramerkillä” Helsingin Sanomat. 22.2.2024. Viitattu 8.3.2024.
  198. ↑ “He began to complain of sharp pain in the stomach”: Official documents obtained by The Insider confirm Navalny was poisoned in prison The Insider. Viitattu 10.11.2024. (venäjä)
  199. ↑ Arja Paananen, Ina Kauppinen, Teemu Kuusijoensuu: Väite Navalnyin vankileirin alueelta: Ohje oli seurata, että hän ei kuolisi ennen vaaleja Ilta-Sanomat. 16.2.2024. Viitattu 8.3.2024.
  200. ↑ Aleksei Navalnyin äidille annettiin kolme tuntia aikaa päättää – kieltäytyi salaisista hautajaisista Yle Uutiset. 23.2.2024. Viitattu 8.3.2024.
  201. ↑ ‘Brutally murdered’: World reacts to Alexey Navalny’s death in prison Al Jazeera. 16.2.2024. Al Jazeera Media Network. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  202. ↑ a b c Roth, Andrew: Western leaders point finger at Putin after Alexei Navalny’s death in jail The Guardian. 16.2.2024. Guardian News & Media Limited. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  203. ↑ Navalnyin kuolema | Presidentti Niinistö: Venäjä on vastuussa Helsingin Sanomat. 16.2.2024. Viitattu 8.3.2024.
  204. ↑ The Moscow Times: Russian Investigators Threaten to Bury Navalny at Arctic Prison – Allies The Moscow Times. 23.2.2024. Viitattu 23.2.2024. (englanniksi)
  205. ↑ a b Navalnyin hautajaiset | Kuvakooste näyttää Aleksei Navalnyin viimeisen matkan Helsingin Sanomat. 1.3.2024. Viitattu 8.3.2024.
  206. ↑ Navalnyin hautajaiskirkko ja hautausmaa Yle Uutiset. 1.3.2024. Viitattu 8.3.2024.
  207. ↑ Putin palkitsi vankeinhoitolaitoksen johtajan Navalnyin kuoleman jälkeen www.iltalehti.fi. Viitattu 25.4.2024.
  208. ↑ Venäläismedia: Useiden Navalnyi-oikeudenkäyntien pääsyyttäjä sai ylennyksen Yle Uutiset. 15.12.2022. Viitattu 25.4.2024.
  209. ↑ Venäjä | Navalnyin muistotilaisuutta johtanut pappi ei saa enää toimia pappina Helsingin Sanomat. 24.4.2024. Viitattu 25.4.2024.
  210. ↑ Navalnyin kuolema | Navalnyi oli vapautumassa vanginvaihdossa juuri ennen kuolemaansa, kertoo tukija Helsingin Sanomat. 26.2.2024. Viitattu 25.4.2024.
  211. ↑ Venäjä | Navalnyin murha voi saada jatkoa, arvioi Venäjä-tutkija Christo Grozev Helsingin Sanomat. 4.3.2024. Viitattu 25.4.2024.
  212. ↑ Putin piti voitonpuheensa – mainitsi Navalnyin ensimmäistä kertaa nimeltä kuoleman jälkeen Yle Uutiset. 18.3.2024. Viitattu 25.4.2024.
  213. ↑ Venäjän presidentinvaalit | Navalnyi-kommentti on Putinin kieroa sadismia, sanoo tutkija Helsingin Sanomat. 18.3.2024. Viitattu 25.4.2024.
  214. ↑ Venäjän presidentinvaalit | Putin: Olin suostunut vaihtamaan Navalnyin vanginvaihdossa Helsingin Sanomat. 18.3.2024. Viitattu 25.4.2024.
  215. ↑ Sanna Raita-aho: Aleksei Navalnyin lehdistösihteeri uskoo, että sota on aloittanut Putinin lopun – omat vankilakokemukset Kira Jarmysh kokosi kirjaksi ts.fi. 28.10.2022. Viitattu 3.4.2024.
  216. ↑ a b Venäjän tunnetuimmat poliittiset vangit katosivat tällä viikolla vankiloista – tämä heidän kohtalostaan tiedetään nyt Yle Uutiset. 31.7.2024. Viitattu 26.8.2024.
  217. ↑ a b c Who are the prisoners in the Russia-West swap? www.bbc.com. Viitattu 26.8.2024. (englanti)
  218. ↑ Navalnyin kampanjapäällikölle 9 vuoden vankeustuomio – Karut olot eristyssellissä: ”Rottia, muurahaisia, hämähäkkejä” www.iltalehti.fi. Viitattu 24.7.2023.
  219. ↑ a b c d e Venäjä vangitsi kolme Navalnyin puolustusasianajajaa – kaksi ehti paeta ulkomaille Ilta-Sanomat. 17.10.2023. Viitattu 18.10.2023.
  220. ↑ Navalnyin liittolaiselle yhdeksän vuotta vankeutta Helsingin Sanomat. 29.12.2023. Viitattu 29.12.2023.
  221. ↑ Maailman lehdet | ”Nyky-Venäjällä ei ole ideologiaa, ei mitään Venäjän sisällä tai ulkopuolella myytävää ideaa” Helsingin Sanomat. 25.2.2024. Viitattu 8.3.2024.
  222. ↑ Venäjältä kadonnut Aleksei Navalnyin avustaja löytyi Tallinnasta – IS tapasi salaperäisen Sobolin: ”Säilyköön Putinilla vielä jännitys…” Ilta-Sanomat. 5.9.2021. Viitattu 8.3.2024.
  223. ↑ Carole Cadwalladr: ‘We do our work because we are angry’: Navalny’s right-hand woman Maria Pevchikh on taking on Putin The Observer. 22.1.2023. Viitattu 3.4.2024. (englanti)
  224. ↑ Liettua | Navalnyin liittolaisen kimppuun hyökättiin vasaralla: ”Järkyttävää” Helsingin Sanomat. 12.3.2024. Viitattu 19.4.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kniivilä, Kalle: Putinin pahin vihollinen – Aleksei Navalnyin tarina. Into-kustannus, 2021. ISBN 9789523518056
  • Dollbaum, Jan Matti & Lallouet, Morvan & Noble, Ben: Navalnyi ja Venäjän oppositio (Alkuteos Navalny: Putin's nemesis, Russia's future? Suomentanut Timo Korppi) [Helsinki]: Bazar, 2022. ISBN 978-952-376-409-5

Dokumenttielokuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Daniel Roher: Navalny. USA, 2022. Oscar-palkittu dokumentti seuraa Navalnyitä hänen tutkiessaan omaa myrkytystään.
  • Jon Blair: Navalnyi, Putinin vihollinen (The Man Putin Couldn't Kill) Iso-Britannia, 2021
  • Igor Sadreev & Alexander Urzhanov: Kuka oli Aleksei Navalnyi? (Becoming Navalny) Saksa, 2024. 54 min.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjäksi:

Suomeksi:

Englanniksi:

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aleksei_Navalnyi&oldid=22798700”