Nikolai Patrušev

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nikolai Patrušev vuonna 2019.

Nikolai Platonovitš Patrušev (ven. Никола́й Плато́нович Па́трушев, s. 1951) oli Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n päällikkö vuoden 1999 elokuusta toukokuuhun 2008. Tämän jälkeen hän toimi asemaltaan keskeiseisessä virassa presidentinhallinnon Venäjän federaation turvallisuusneuvoston sihteerinä toukokuuhun 2024 asti.[1][2][3] Tällöin jo 72-vuotias Patrušev siirrettiin presidentin neuvonantajaksi.[1] Patrušev on presidentin lähipiirin niin sanottuja silovikejä, jotka Venäjän politiikkaa analysoivan R.Politik-sivuston perustajan Tatjana Stanovajan mukaan "tarjoavat aineistoa Putinin peloille ja provosoivat ja laajentavat jännitystä".[4][5]

Patrušev on alkujaan laivanrakennusinsinööri. Hän toimi KGB:ssä vuodesta 1975. Hänestä tuli Sergei Stepašinin johtaman silloisen FSK:n sisäisen turvallisuuden osaston johtaja 1994. Kun Stepašin erosi 1995, Patruševista tuli FSB:n organisaatio- ja tarkastusosaston varajohtaja. Toukokuussa 1998 Patruševista tuli presidentin henkivartijoiden valvontayksikön johtaja, ja lokakuussa 1998 FSB:n varajohtaja. Presidentti Boris Jeltsin nimitti Patruševin FSB:n johtoon 9. elokuuta 1999. Hän oli virassa toukokuuhun 2008 asti.[6] Patruševin arvellaan olevan yksi niistä muutamista henkilöistä, joilla oli eniten valtaa Venäjällä.[7] Hän on Venäjän turvallisuusneuvoston johtaja, Guardianin mukaan haukkojen haukka ja Vladimir Putinin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja. Salaliittoteoreetikkona hän uskoo että länsimaat haluavat tuhota Venäjän.[4]

Patrušev on tuntenut Putinin 1970-luvulta lähtien, jolloin he työskentelivät yhdessä KGB:ssä Leningradissa.[4]

Wall Street Journalin mukaan Patrušev järjesti Ryhmä Wagnerin perustajan[8][9] Jevgeni Prigožinin salamurhan Tverin lentokoneonnettomuudessa vuonna 2023.[10][11] Putinin vanhin liittolainen Patrušev uskoi, että Moskovan riippuvuus Wagnerista Ukrainassa antoi Prigožinille poliittista ja sotilaallista valtaa, joka uhkasi Kremliä. Kun Wagner järjesti juhannuskapinansa kesäkuussa 2023, Patrušev näki siinä tilaisuuden päästä Prigozhinista eroon. Elokuussa 2023 Patrušev antoi käskyn aloittaa valmistelut Prigožinin eliminoimiseksi, eikä Putin vastustanut suunnitelmaa. WSJ perustaa tietonsa länsimaisten tiedusteluviranomaisten ja entisen venäläisen tiedustelu-upseerin kertomuksiin. [10][11]

Patrušev on sotilasarvoltaan kenraali. Hänelle on myönnetty Venäjän federaation sankarin arvonimi hänen ansioistaan toisessa Tšetšenian sodassa vuonna 2003. Hänellä on lakitieteiden tohtorin tutkinto. Patrušev on naimisissa ja hänellä on kaksi poikaa.[6]

Patruševin poika, Dmitri Patrušev, nimitettiin Venäjän maatalousministeriksi kesällä 2018[12] ja varapääministeriksi keväällä 2024.[2]

Romanovien suvun päämies Maria Vladimirovna Romanova myönsi Patruševille aatelisarvon vuonna 2007.[13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Emily Atkinson: Vladimir Putin appoints ex-security council chief as Kremlin aide 14.5.2024. BBC, bbc.com. Viitattu 1.6.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b Heikki Heiskanen: Analyysi: Venäjän puolustusministeri vaihtui – Venäjä panostaa sotatalouden voimaan 13.5.2024. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 1.6.2024. (suomeksi)
  3. ↑ Nikolai Patrushev Guardian. 2010. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Andrew Roth: Putin’s security men: the elite group who ‘fuel his anxieties The Guardian. 4.2.2022. Viitattu 19.2.2022. (englanniksi)
  5. ↑ Tatiana Stanovaya carnegieendowment.org. Viitattu 1.6.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b Ten Russian Politicians, Who Make Influence on the Country: Patrushev, Nikolai Russia Profile, russiaprofile.org. (englanniksi)
  7. ↑ Anton Troianovski: The Hard-Line Russian Advisers Who Have Putin’s Ear The New York Times. 30.1.2022. Viitattu 28.2.2023. (englanti)
  8. ↑ The Moscow Times: Prigozhin Admits He Founded ‘Brave, Patriotic’ Wagner Mercenary Group The Moscow Times. 26.9.2022. Viitattu 22.12.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Pjotr Sauer: Putin ally Yevgeny Prigozhin admits founding Wagner mercenary group The Guardian. 26.9.2022. Viitattu 22.12.2023. (englanti)
  10. ↑ a b Thomas Grove, Alan Cullison and Bojan Pancevski: WSJ News Exclusive | How Putin’s Right-Hand Man Took Out Prigozhin WSJ. 22.12.2023. Viitattu 22.12.2023. (englanti)
  11. ↑ a b IS- Stt: WSJ: Hän järjesti Prigozhinin murhan Ilta-Sanomat. 22.12.2023. Viitattu 22.12.2023.
  12. ↑ Putinin entinen henki­vartija nousee Venäjän hätä­tilaministeriksi – presidentti hyväksyi uudet ministerit Helsingin Sanomat. 19.5.2018. Viitattu 16.10.2022.
  13. ↑ Palkittu dokumentaristi ja Venäjän tuntija Arvo Tuominen ei usko Putinin jatkavan uudelle kaudelle ja ennustaa seuraavan Venäjän presidentin Yle. 23.8.2022. Viitattu 16.10.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nikolai_Patrušev&oldid=22576461”