Aleksanterinkatu (Oulu)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aleksanterinkatu
Alexandersgatan
Aleksanterinkadun alkupäätä.
Aleksanterinkadun alkupäätä.
Maa Suomi
Tieluokka katu
Omistaja Oulun kaupunki
Tienpitäjä Oulun kaupunki
Pituus 1,8 km
Alkupiste Merikosken sillat, Pokkitörmä
Päätepiste Heinäpään urh.keskus (1,8 km)
Päällyste asfaltti, noppakivi
Kaistaluku kaksi- ja nelikaistainen
Aleksanterinkatua Vanhatullin kohdalla. Kuvassa muun muassa Scandic-hotelli ja Finnkino Plaza.

Aleksanterinkatu on yksi Oulun keskusta-alueen pääkaduista. Katu johtaa lähes pohjois-eteläsuuntaisena kaupungin ruutukaavakeskustan sekä Pokkisen, Vanhantullin ja Hollihaan kaupunginosien halki Lyseon kulmalta Pokkitörmältä aina Heinäpäähän jossa se päättyy urheilukeskuksen laidalle. Kadun pituus on noin 1,8 kilometriä ja se on osin nelikaistainen.

Aiemmin katu tunnettiin nimellä Läntinen pitkäkatu. Nykyisen nimensä katu sai vuoden 1907 asemakaavan hyväksymisen yhteydessä, jolloin vanhoja pidempiä kadunnimiä muutettiin lyhyemmiksi.[1]

Liikenteellisesti merkittävät liittymät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kadun liikenteellisesti merkittävimmät liittymät ovat Pokkitörmän, Saaristonkadun ja Puistokadun liittymät.

Pokkitörmän liittymän pohjoisen suuntaan johtavat kaistat ovat ylämäessä, ja tämä aiheuttaa ongelmia liikenteelle etenkin talvisin. Liittymässä on liikennevalo-ohjaus.

Saaristonkatu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaristonkadun ja Aleksanterinkadun risteyksessä risteävän liikenteen määrä on huomattava, sillä Saaristonkatu on eräs itä-länsisuuntaisista poikkikaduista. Liittymä on ruuhka-aikana pohjoisen ja idän suunnista saavuttaessa tukkoinen ahtaiden kaistajärjestelyiden vuoksi. Liittymässä on liikennevalo-ohjaus.

Puistokadun ja Aleksanterinkadun risteys on risteävän liikenteen kannalta merkittävä, sillä pohjoisesta saavuttaessa liikenteen pääsuunta on itään Puistokadulle ja edelleen Limingantulliin, sekä päinvastoin idästä Puistokadulta pohjoiseen Aleksanterinkadulle. Liittymän liikennevalo-ohjaus ja kaistajärjestelyt on rakennettu huomioiden liikenteen pääsuunnat, eikä liittymässä tavallisesti ole ruuhkaa.

  1. Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia IV, s. 254–255. Oulu: Oulun kaupunki, 1976. ISBN 951-9327-00-2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]