Albert Fish

Albert Fish
Fishin pidätyskuva vuodelta 1903
Henkilötiedot
Syntynyt	19. toukokuuta 1870 Washington, D.C.
Kuollut	16. tammikuuta 1936 (65 vuotta) Sing Sing, Ossining, New York
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Muut tiedot
Rikokset	murha
Uhrit	vähintään 3
Vangittu	13. joulukuuta 1934
Rangaistus	Kuolemantuomio
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hamilton Howard ”Albert” Fish (19. toukokuuta 1870 Washington D.C., Yhdysvallat – 16. tammikuuta 1936 Ossining, New York) oli yhdysvaltalainen rikollinen, joka nousi julkisuuteen tekemiensä sarjamurhien, lasten seksuaalisen hyväksikäytön, kuolleille tehtyjen seksuaalisten tekojen, outoina pidettyihin asioihin kohdistuneen seksuaalisen kiihotuksen ja ruumiiden syömisen takia. Fish syyllistyi elämänsä aikana satoihin seksuaalirikoksiin ja vähintään viiteen murhaan. Fish kertoi, että hänellä on ”lapsi jokaisessa osavaltiossa”, mutta ei tiedetty puhuiko hän lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä vai murhista.

Lehdistö antoi Fishille useita lempinimiä, kuten ”Gray Man” (Harmaa mies), ”Werewolf of Wysteria” (Wysterian ihmissusi), ”Brooklyn Vampire” (Brooklynin vampyyri), ”Moon Maniac” (Kuuhullu), ”Boogey Man” (Mörkö), joilla hänet tunnetaan vielä nykyäänkin.

Fish hyväksikäytti lapsia sukupuolesta riippumatta.

Lapsuus

Albert Fishin ollessa viisivuotias hänen isänsä kuoli. Äidillä ei ollut varaa elättää Albertia, joten hän vei pojan orpokotiin. Orpokodissa oli ankara, vanhanaikainen kuri ja lapsia käytettiin seksuaalisesti hyväksi. Fish alkoi itse kiihottua hyväksikäytöstä ja väkivaltaisesta kurituksesta. Fish vietti orpokodissa viisi vuotta, kunnes hänen äitinsä haki hänet pois. Äiti oli saanut töitä, ja hänellä oli taas varaa elättää Albertia. Ollessaan 12-vuotias Fish aloitti homoseksuaalisen ja sadomasokistisen suhteen erään lähettipojan kanssa. Poika tutustutti Fishin virtsan juomiseen ja ulosteen syömiseen.

Pian kotiutumisensa jälkeen Fish putosi kirsikkapuusta, ja sai päähänsä iskun, joka vaurioitti hänen aivojaan ja aiheutti hänelle pysyviä vammoja, kuten päänsärkyä ja puheen sekavuutta. Useiden sarjamurhaajien tiedetään saaneen päähän kohdistuneista iskuista tai sairauksista aivovaurioita, jotka ovat muuttaneet heidän persoonallisuuttaan. Näin kävi esimerkiksi Arthur Shawcrossille, jota lyötiin lekalla päähän, ja Andrei Tšikatilolle, joka syntyi vesipäänä.

Aikuistuminen

20-vuotiaana Fish muutti omilleen New Yorkiin, missä hän pääsi paremmin toteuttamaan homoseksuaalisia ja sadomasokistisia taipumuksiaan. 26-vuotiaana Fish avioitui ja sai vaimonsa kanssa kuusi lasta. Vuonna 1917 Fishin vaimo karkasi toisen miehen matkaan ja jätti Albertin yksin huolehtimaan heidän lapsistaan, joista nuorin oli tuolloin 3-vuotias. Virallisesti heidän avioeronsa ei koskaan tullut voimaan, vaikka Fish myöhemmin avioitui vielä useamman kerran. Eron jälkeen Fish alkoi käyttäytyä seksuaalisesti yhä vapaammin. Hänet pidätettiin myös useamman kerran, lähinnä näpistysten kaltaisista pikkurikoksista. Fish oli muutamia hoitojaksoja mielisairaalassa.

Albert Fish ryhtyi työskentelemään talomaalarina. Näin hän pääsi matkustelemaan ympäri Yhdysvaltoja ja toteuttamaan poikkeavia seksuaalisia tarpeitaan paikoissa, joissa häntä ei tunnettu ja joihin hän ei enää koskaan palannut. Fish valitsi uhreikseen mieluiten mustia lapsia, sillä tuolloin poliisi ei jaksanut kiinnostua mustiin lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista yhtä paljon kuin jos uhrina olisi ollut valkoinen lapsi. Fish kidutti, silpoi ja murhasi uhrinsa käyttäen lihakirvestä, teurastusveistä ja sahaa. Fish piti enemmän pojista, mutta tytötkin kyllä kelpasivat hänelle. Etenkin kipu kiihotti Fishiä suuresti. Hän hakkasi itseään laudalla, jossa oli pystyssä nauloja, työnsi peräaukkoonsa alkoholilla kasteltuja villatukkoja, jotka sytytti palamaan ja työnsi lantionsa alueelle pitkiä teräviä metallipiikkejä. Samaa hän teki myös uhreilleen. Fishin lantiosta otettiin röntgenkuva, kun hänet oli pidätetty murhista epäiltynä. Lantion alueelta löytyi kaikkiaan 29 piikkiä ja neulaa, jotka Fish oli työntänyt muun muassa välilihaansa. Myöhemmällä iällä Fish ryhtyi lukemaan Raamattua ja saarnasi uhreilleen olevansa Jumalan lähettiläs, jonka tehtävä oli kiduttaa ja kastroida nuoria poikia, jotta nämä pysyisivät kaidalla polulla.

Murhat

Heinäkuussa 1924 8-vuotias Francis McDonnell katosi Charlton Woodsissa, Staten Islandilla. Sitä ennen hänet nähtiin harmaantuneen, viiksekkään vanhemman miehen seurassa. Mies oli Albert Fish ja myöhemmin Francisin ruumis löydettiin metsästä kuristettuna, alastomana ja niin pahoin piestynä, ettei kukaan uskonut, että hänen seurassaan nähty hauras vanha mies olisi yksin siihen pystynyt.

Helmikuussa 1927 Albert Fish sieppasi pihalla leikkimässä olleen 4-vuotiaan Billy Gaffneyn Brooklynissa, New Yorkissa. Tapauksella oli ainoastaan yksi silminnäkijä, 3-vuotias poika, joka kertoi Mörön vieneen Billyn. Lapsen kertomus jätettiin lähes täysin huomiotta ja Billyn uskottiin pudonneen läheiseen kanavaan ja hukkuneen. Ruumista ei kuitenkaan koskaan löydetty naarauksesta huolimatta. Vuosia myöhemmin, lopullisen pidätyksensä yhteydessä Fish kertoi vieneensä Billyn hylättyyn taloon, sitoneensa tämän, sitten piiskanneensa poikaa kunnes veri valui pitkin hänen jalkojaan, leikanneensa Billyn nenän ja korvat irti, viiltäneensä hänen suunsa ”auki korvasta korvaan” ja kaivaneensa häneltä silmät päästä. Kun Billy kuoli, Fish joi hänen vertaan, paloitteli ruumiin ja kuljetti palaset kotiinsa, jossa valmisti niistä ruokaa yhdessä perunoiden ja vihannesten kera.

Kesäkuussa 1928 tapahtunut 10-vuotiaan Grace Buddin murha on kuuluisin Albert Fishin rikoksista. Fish tutustui Buddien perheeseen lehti-ilmoituksen perusteella, jonka oli laittanut lehteen Gracen 18-vuotias isoveli Edward Budd. Edward etsi töitä maatilalta ja Fish vastasi ilmoitukseen saapumalla Buddien ovelle, esittäytymällä Frank Howardiksi ja kertomalla, että omisti ison ja vauraan maatilan Farmingdalessa, Long Islandilla. Fishillä oli ensin aikomuksena ottaa uhrikseen Edward, leikata tämän penis irti ja katsoa, kun hän vuotaisi kuiviin. Edward oli kuitenkin hyvin isokokoinen ja Fish pelkäsi, että hänen onnistuisi tapella vastaan. Sen sijaan Fish hurmaantui Edwardin pikkusiskosta Gracesta. Fish lupasi Edwardille ja hänen kaverilleen työtä tilaltaan. Hän tapasi Buddin perheen vielä pari kertaa, toi heille lahjaksi juustoa ja mansikoita, joiden kertoi olevan oman tilansa tuotteita ja teki heihin luottamusta herättävän vaikutuksen mukavana ja harmittomana pappana. Kun he viimeisen kerran tapasivat, Fish lupasi viedä Gracen sisarentyttärensä syntymäpäiväkutsuille. Gracen vanhemmat suostuivat ja näkivät silloin tyttärensä viimeisen kerran. Fish vei Gracen autiotaloon, jossa hän kuristi tytön kuoliaaksi, riisui hänet ja paloitteli ruumiin. Fish valmisti Gracen ruumiista ruokaa ja hänen omien sanojensa mukaan kesti yhdeksän päivää, ennen kuin hän sai kaiken syödyksi. Luut, suolet ja pään hän hautasi autiotalon lähelle, josta maatumattomat osat kuusi vuotta myöhemmin löydettiin. Gracen katoamisen jälkeen Buddit tekivät ilmoituksen poliisille ja saivat kuulla, että sen enempää Frank Howardia, kuin maatilaa Farmingdalessa ei ollut olemassakaan.

Lopullinen kiinnijääminen

Vuonna 1934 Fish kirjoitti kirjeen kuusi vuotta aiemmin murhaamansa Grace Buddin äidille. Kirjeessä hän kertoi yksityiskohtaisesti kaiken mitä oli Gracelle tehnyt. Kirje toimitettiin poliisille ja ensin sitä pidettiin vain julmana pilana. Asiaa tutkittiin kuitenkin tarkemmin ja huomattiin, että kirjoittaja tiesi asioita Buddien ja ”Howardin” tapaamisista, joita ulkopuolinen ei olisi voinut tietää. Samoihin aikoihin Albert Fish seurusteli erään leskeksi jääneen naisen kanssa. Nainen teki rikosilmoituksen Fishistä, joka käytti seksuaalisesti hyväkseen hänen lapsiaan. Näin Fishin jäljille päästiin ja hänet pidätettiin.

Tunnustuskirje

Albert Fish kirjoitti Grace Buddin perheelle seuraavanlaisen kirjeen:

”Hyvä rouva Budd. Vuonna 1894 ystäväni, John Davis, oli S/S Tacomalla kapteenina. Laiva matkusti San Franciscosta Hongkongiin Kiinaan. Perillä John ja kaksi muuta menivät maihin ja joivat itsensä humalaan. Heidän palatessaan laiva oli poissa. Tuohon aikaan Kiinassa oli nälänhätä, minkälainen tahansa liha maksoi 1–3 dollaria paunalta. Nälänhätä oli niin suuri köyhien keskuudessa että kaikki alle 12-vuotiaat lapset myytiin lihaksi ettei muiden tarvitsisi kuolla nälkään. Alle 14-vuotiaat tytöt tai pojat eivät olleet turvassa kaduilla. Mistä tahansa lihakaupasta pystyi ostamaan paistilihoja, ja palanen alastonta ihmisruumista tuotiin näytille ja asiakkaan annettiin valita haluamansa kohta mistä halusi paistilihansa leikattavan. Tytön tai pojan selkäpuoli, joka on ihmisruumiin paras osa, voitiin myydä vasikkana korkeimman hinnan tarjoavalle. John joutui olemaan Kiinassa niin kauan, että pääsi maistamaan ihmislihaa. Palatessaan New Yorkiin hän sieppasi kaksi poikaa, yhden 7-vuotiaan ja yhden 11-vuotiaan. Hän vei pojat kotiinsa, riisui ja laittoi heidät komeroon. Hän poltti kaikki poikien vaatteet. Useita kertoja päivässä John piiskasi poikia, kidutti heitä, tehdäkseen heidän lihastaan mureampaa. Hän tappoi ensin 11-vuotiaan pojan koska hänellä oli paksumpi takalisto ja tietenkin lihaisampi. Jokainen osa pojasta paistettiin ja syötiin; paitsi pää, luut ja suolet. Pojan koko takalisto paistettiin uunissa, lihoja keitettiin, paistettiin, niistä tehtiin muhennos- ja pihvilihoja. Pienempi poika meni seuraavaksi, hän meni samalla tavalla. Tuohon aikaan asuin 409 E 100 Streetillä. John kertoi usein kuinka hyvää ihmisliha on, joten päätin maistaa sitä itsekin. Sunnuntaina, 3. kesäkuuta 1928 soitin ovikelloanne 406 W 15 Streetillä. Toin teille rahkaa ja mansikoita, me söimme lounasta. Grace istui sylissäni ja suukotti minua. Päätin syödä hänet. Teeskentelin vieväni hänet lasten juhliin, te sanoitte että hän voisi mennä. Vein hänet Westchesteriin tyhjään taloon, jonka olin valmiiksi valinnut. Kun pääsimme paikalle, käskin Gracen odottaa ulkona. Hän keräsi villikukkia. Menin yläkertaan ja riisuuduin, koska jos en olisi riisuutunut, olisin saanut verta vaatteilleni. Kun olin valmis, menin ikkunaan ja kutsuin häntä. Sitten piilouduin komeroon odottamaan häntä. Kun hän näki minut alastomana, hän alkoi itkeä ja yritti juosta portaita alas. Sieppasin hänet, ja hän sanoi kertovansa äidilleen. Ensin riisuin Gracen, kuinka hän potkikaan – puri ja raapi. Kuristin hänet kuoliaaksi ja sitten leikkasin hänet pieniksi palasiksi viedäkseni hänen lihansa kotiini paistettavaksi ja syötäväksi. Kuinka hyvää ja mureaa hänen pieni takalistonsa olikaan paistettuna uunissa. Minulta kesti kaikkiaan 9 päivää syödä hänen koko ruumiinsa. En nainut häntä, vaikka olisin halutessani voinut. Hän kuoli neitsyenä.”

Oikeudenkäynti

Fishin jouduttua oikeuteen hän ei edes yrittänyt peitellä tekemiään rikoksia vaan kuvaili osaa tapauksista hyvin yksityiskohtaisesti kehuskellen ”saavutuksillaan”. Hän kertoi harjoittaneensa kannibalismia ja sanoi, että pikkutytöt maistuvat paremmalta kuin pikkupojat. Hän myös kuvaili yksityiskohtaisesti, kuinka teki eräästä tappamastaan pojasta paistin, ja sanoi, ettei ollut koskaan maistanut mitään niin hyvää. Kun Fishiltä kysyttiin miksi hän oli kiduttanut itseään, hän vastasi nauttivansa kaikesta mikä aiheuttaa kipua. Fishin asianajaja John Dempsey totesi, että Fish oli ”psykologinen ilmiö”, ja ettei hän ollut koskaan tavannut toista ihmistä, jolla olisi ollut niin monia seksuaalisia kohdehäiriöitä, kuin Fishillä. Psykiatri Fredric Wertham teki vankilassa olevalle Fishille perusteellisen mielentilatutkimuksen. Hän totesi lopuksi, että Fishin koko elämä oli ollut ainutkertaisen perverssi ja että vanhus oli harjoittanut rutiininomaisesti jokaista tunnettua seksuaalista perversiota ja jopa sellaisiakin, joista ei oltu koskaan aiemmin kuultukaan. Kaiken kaikkiaan Wertham totesi, että Fish kärsi yhteensä 17 erilaisesta parafiliasta.

Fish ei osoittanut oikeudenkäynnissä minkäänlaista katumusta. New Yorkin oikeus tuomitsi hänet kuolemaan.

Fish myös kertoi ettei omasta mielestään tehnyt mitään väärää tai lain vastaista, koska uskomuksensa mukaisesti enkeli olisi pysäyttänyt hänet jos hän olisi syyllistynyt vääryyteen.

Teloitus

Fish teloitettiin 16. tammikuuta 1936 Sing Singin vankilassa sähkötuolissa. Fishin kerrotaan jopa auttaneen teloitusavustajia kiinnittämään sähkökaapelit raajoihinsa. Teloituksesta kiertää legenda, jonka mukaan Fishin vuosien varrella ruumiiseensa työntämät pitkät neulat aiheuttivat oikosulun ja rikkoivat sähkötuolin. Legenda sai alkunsa siitä, että Fish ei kuollut ensimmäiseen sähköiskuun vaan teloitus vaati vielä toisen sähköiskun. Myöhemmin asiantuntijat ovat todenneet, etteivät ruumiissa olleet neulat voineet laskea ruumiin impedanssia kriittisen alhaiselle tasolle eivätkä näin haitata teloitusta.

Fishin kerrotaan tokaisseen kylmästi ennen teloitustaan: ”Tämä tulee olemaan mielenkiintoinen kokemus, ainut mitä en ole vielä kokeillut.”

Uhrit

Tunnetut uhrit

• Francis X. McDonnell, 8-vuotias, 15. heinäkuuta 1924
• Emma Richardson, 5-vuotias, 3. lokakuuta 1926
• Billy Gaffney, 4-vuotias, 11. helmikuuta 1927
• Grace Budd, 10-vuotias, 3. kesäkuuta 1928
• Emil Aalling, 4-vuotias, 13. heinäkuuta 1930
• Robin Jane Liu, 6-vuotias, 2. toukokuuta 1931

Mahdolliset uhrit

• Yetta Abramowitz, 12-vuotias, 1927
• Mary Ellen O’Connor, 16-vuotias, 15. helmikuuta 1932
• Benjamin Collings, 17-vuotias, 15. joulukuuta 1932

Aiheesta muualla

• Crime Library: Albert Fish (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Twisted Minds: Albert Fish (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Prairie Ghosts: Albert Fish (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Röntgenkuva Albert Fishin lantiosta ja genitaalialueesta (Arkistoitu – Internet Archive) – kuvassa näkyvät Fishin itseensä työntämät neulat