Sähkötuoli
Sähkötuoli on lähinnä Yhdysvalloissa käytetty teloitusväline. Sähkötuolin vaikutus perustuu sähkön johtamiseen teloitettavan kehon läpi.
Yli 25 Yhdysvaltain osavaltiota on käyttänyt sähkötuolia rikollisten teloittamiseen. Eri vankiloiden sähkötuoleista käytettiin lempinimiä kuten Hot Seat, Sizzlin’ Sally, Old Smokey, Old Sparky, Yellow Mama ja Gruesome Gertie. Sähkötuolissa suoritettua teloitusta sanotaan ”salamalla ratsastamiseksi” (”riding the lightning”). Sähkötuolin käyttö on ilmeisesti vähenemässä. Sähkötuolia käytettiin jonkin aikaa myös Filippiineillä rangaistuksena merirosvouksesta. Paitsi teloitusvälineenä, sähkötuolia on käytetty diktatuureissa myös kidutusmenetelmänä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sähkötuolin kehittäminen alkoi siitä, kun buffalolainen hammaslääkäri Alfred P. Southwick kuuli vuonna 1881 tapauksesta, jossa humalainen mies oli kuollut sähköiskuun. Southwick rakensi pienen teloituskammion ja kokeili sitä kulkukoiriin ja -kissoihin, jotka aiemmin oli tapettu hukuttamalla ne järveen. New Yorkin osavaltio perusti vuonna 1886 komitean, jonka tehtävänä oli keksiä uusi, humaanimpi teloitusmenetelmä hirttämisen tilalle. Yksi komitean kolmesta jäsenestä oli Southwick. Vuonna 1888 osavaltio hyväksyi sähkötuolin teloitustavaksi.[1]
Sähkötuolin käyttöönottoon liittyi Thomas Edisonin ja George Westinghousen välinen taisto. Edison toi markkinoille tasa- ja Westinghouse vaihtovirtaa, eikä kumpikaan halunnut omaa tuotettaan käytettävän teloittamiseen. Edison voitti, ja sähkötuolissa otettiin käyttöön vaihtovirta.[1]
Westinghouse auttoi murhasta tuomittua William Kemmleriä valittamaan teloitustavastaan korkeimpaan oikeuteen, mutta oikeus päätti, ettei sähköllä teloittaminen ole julma ja epätavallinen rangaistus.[1] Kemmleristä tuli ensimmäinen sähkötuolilla teloitettu: hänet teloitettiin New Yorkin Auburnin vankilassa 6. elokuuta 1890. Ensimmäinen tuhannen voltin jännitteellä annettu sähköisku ei häntä surmannut, vaan hän kuoli vasta, kun jännite tuplattiin.[2]
Martha Place teloitettiin sähkötuolissa 20. maaliskuuta 1899 Sing Singin vankilassa (Sing Sing Correctional Facility) ensimmäisenä naisena. Sähkötuoli otettiin käyttöön Ohiossa vuonna 1897, Massachusettsissa 1900, New Jerseyssä 1906 ja Virginiassa 1908, ja siitä tuli pian yleisin teloitusmenetelmä aina 1980-luvun puoliväliin asti huolimatta 1920-luvulla käyttöön otetun kaasukammion lisääntyneestä suosiosta.
Muun muassa Louisianassa ja Mississippissä käytettiin siirrettävää sähkötuolia: näin teloitus voitiin tehdä siinä kaupungissa, jossa rikos oli tehty. Louisianan sähkötuolia kutsuttiin nimellä ”Gruesome Gertie”. Toukokuussa 1946 tuoli ei toiminut, kun 17-vuotiasta murhasta tuomittua Willie Francisia yritettiin teloittaa. Teloitusyrityksen jälkeen Francis vetosi korkeimpaan oikeuteen, mutta se päätti, että teloitus voidaan tehdä, ja Francis teloitettiin samassa tuolissa noin vuosi ensimmäisen yrityksen jälkeen.[3]
1980-luvulla raportoitiin epäonnistuneista sähkötuoliteloituksista. Sähkötuoli haluttiin korvata humaanimmalla teloitustavalla, ja myrkkyruiskeesta tuli yleisin teloitusmenetelmä. Joissakin osavaltioissa kuolemaantuomittu voi valita myrkkyruiskeen tai sähkötuolin – lähes kaikki valitsevat myrkkyruiskeen. Nebraskan korkeimman oikeuden todettua 8. helmikuuta 2008 sähkötuolin perustuslain vastaiseksi "julmaksi ja epätavalliseksi rangaistukseksi" Yhdysvalloissa ei ole enää yhtään osavaltiota, jossa sähkötuoli olisi yksinomainen teloitusväline.
Viimeisin sähkötuolilla suoritettu teloitus tapahtui 20. helmikuuta 2020, jolloin Nicholas Todd Sutton teloitettiin Riverbend Maximum Security Institution -vankilassa, Nashvillessa, Tennesseessa. Viimeisin teloitetus Tennesseen ulkopuolella suoritettiin Virginiassa vuonna 2013.[4][5][6]
Menetelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuolemaantuomittu sidotaan sähkötuoliin yleensä niin, että yksi elektrodi kiinnitetään päähän ja toinen jalkaan.
Sähkövirtaa (application of an electrical current) johdetaan teloitettavaan ainakin kaksi kertaa usean minuutin ajan. Noin 2 000 voltin jännitettä käytetään aluksi ihon vastuksen voittamiseen ja tajuttomuuden aiheuttamiseen (ainakin teoriassa). Sen jälkeen jännitettä alennetaan palamisen ehkäisemiseksi. Noin 8 ampeerin virta on tavallinen. Teloitettavan keho kuumenee noin 60 °C:seen, ja sähkövirta aiheuttaa vakavia vaurioita sisäelimiin.
Teoriassa tajuttomuus seuraa sekunnin murto-osassa. Teloitusten on kuitenkin kerrottu epäonnistuneen erityisesti sähkötuolin alkuaikoina: tuomitun pää syttyi tuleen tai muuntaja syttyi tuleen ja itkevä vanki odotti tuskissaan teloitushuoneen lattialla, kun sähkötuolia korjattiin. Vuonna 1946 sähkötuoli ei tappanut Willie Francisia, vaan hän huusi: "Keskeyttäkää! Antakaa minun hengittää!", kun häntä teloitettiin. Tutkimuksissa kävi ilmi, että päihtynyt luottovanki oli asentanut siirrettävän sähkötuolin väärin. Puolustusasianajajat vetosivat Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa siihen, että vaikka Francis ei kuollut, oli teloitus silti suoritettu. Korkein oikeus hylkäsi vaateen, ja Francis kuoli seuraavana vuonna sähkötuolissa.
Riippumatta siitä, kuinka huolellisesti teloitus suoritetaan, osa ihosta palaa ja vartijoiden epämiellyttävänä tehtävänä on irrottaa palanut, vuotava iho kiinnitysremmeistä. Tuomittu menettää lihastensa hallinnan ensimmäisen sähköiskun jälkeen ja saattaa virtsata tai ulostaa. Tämän takia sähkötuoleja kehitettiin: lisättiin pehmusteita ja autoissa käytetyn kaltaisia turvavöitä. Teloitettaville tarjottiin myös vaippoja.
Sähkötuoli lääketieteen näkökulmasta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvalloissa kuolemaantuomituille tehdään teloituksen jälkeen aina ruumiinavaus kuolinsyyn selvittämiseksi. Niistä vuosien varrella kertyneiden havaintojen mukaan sähkötuolissa teloitetuilla aivojen ydinjatke on hiiltynyt, mutta aivojen muut osat vaikuttavat normaaleilta. Nykyisen lääketieteen käsityksen mukaan tämä tarkoittaa, ettei sähkötuoliteloitus aiheuttane teloitettavalle kipua, vaikka hän ei kuolisikaan välittömästi. Niinpä on oletettu, että teloitettavan rajutkin kouristukset sekä kasvolihasten kouristukset ja niiden aiheuttamat irvistykset eivät johtuisi kivusta vaan voimakkaasta sähkövirrasta ja että ne olisivat tahdottomia. Sähköiskua seuraava sydämen kammiovärinä ja sähköšokin aiheuttama sydänlihaksen kouristus johtavat lääketieteen mukaan välittömästi tajuttomuuteen. Vaikka sähkötuoliteloituksessa varmistukseksi annetut lisäsähköiskut aiheuttavat palovammoja lihaksiin ja sisäelimiin, ne eivät ole varsinainen kuolinsyy. Eläinkokeet ovat antaneet samansuuntaisia tuloksia kuin teloitettujen ruumiinavaukset.lähde?
Sähkötuolista suomalaisessa tietosanakirjassa vuodelta 1917
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1909–1922 julkaistussa ensimmäisessä varsinaisessa suomenkielisessä tietosanakirjassa nimeltään Tietosanakirja esitellään sähkötuolia seuraavasti. Teksti on hakusanan Sähkötuoli kohdalla teoksen yhdeksännessä osassa, joka on painettu 1917, ja sen laatinut insinööri Gustav Magnus Nordensvan[7].
"Muutamissa ameriikkalaisissa valtioissa pannaan kuolemantuomiot täytäntöön sähkön avulla. Kuolemaan tuomittu asetetaan erikoisesti tarkoitusta varten laadittuun, lujilla hihnoilla varustettuun tuoliin, johon hänet sidotaan pään, rinnan, säärien ja käsivarsien kohdalta. Suolaliuoksessa kostutettu kypäränmuotoinen elektrodi eli kosketin asetetaan päähän; toinen, säären muotoa vastaava kosketuskappale kiinnitetään jompaankumpaan sääreen. Koskettimet ovat kaapelien ja kojetaulun kautta yhdistettävissä vaihtovirtadynamon napoihin. Virtapiiriä suljettaessa on jännitys noin 1,700-1,800 volttia; virran voimakkuus on tällöin tavallisesti 7-10 amperia. Jos kaikki suoritetaan asianmukaisesti, seuraa aivan tuskaton kuolema heti ensimmäisessä silmänräpäyksessä. Kosketusta ylläpidetään kuitenkin varmuuden vuoksi noin 1 minuutin ajan, jona aikana jännitystä kahdesti pariksikymmeneksi sekunniksi alennetaan noin 200 voltin arvoon. – Sähkövirta aikaansaa suuria muutoksia elimistössä. Niinpä tummenee veri melkoisesti sekä kadottaa tavallisesti hyytyväisyytensä. Ruumiinlämpö nousee niinikään paikoittain sangen huomattavasti, aina 50:een asteeseen ja siitä ylikin; joskus ilmenee koskettimien kohdalle palohaavoja. G. M. N."[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Clancy, Martin & O’Brien, Tim: Murder at the Supreme Court: Lethal Crimes and Landmark Cases. Prometheus Books, 2013. ISBN 9781616146481
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Clancy & O’Brien 2013, s. 22–23.
- ↑ Tieteen kuvalehti Historia 12/2013, s.74
- ↑ Clancy & O’Brien 2013, s. 269–273.
- ↑ Tennessee man Nicholas Sutton executed by electric chair for killing fellow inmate CBS News. 20.2.2020. Viitattu 21.2.2020.
- ↑ Convicted Murderer Who Pleaded for Death Electrocuted in Virginia Abcnews.go.com. 16.1.2013. Viitattu 20.10.2019.
- ↑ Home – WSLS 10 NBC in Roanoke/Lynchburg Va .wsls.com. Arkistoitu 18.1.2013. Viitattu 20.10.2019.
- ↑ Tietosanakirja, Yhdeksäs osa (Stambulov–Työaika), kyseiseen osaan kirjoittaneiden luettelo nimilyhenteineen. Tietosanakirja-osakeyhtiö, Helsinki, 1917.
- ↑ Hakusana Sähkötuoli, Tietosanakirja, Yhdeksäs osa (Stambulov–Työaika), palsta 984. Tietosanakirja-osakeyhtiö, Helsinki, 1917.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- History of the electric chair (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Elokuva (.ram) Leon Czolgoszin teloitus sähkötuolissa 1901 (vaatii RealPlayerin), lähde: Yhdysvaltain kongressin kirjaston arkisto
- The Last Stop: Women in the Electric Chair (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Sähkötuolin historiaa (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)