Ahmad Yasin
| Ahmad Yasin | |
|---|---|
 Ahmad Yasin vuonna 1998 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1936 Al-Jura Palestiinan mandaattialue |
| Kuollut | 22. maaliskuuta 2004 Gazan kaupunki Gazan kaista |
| Arvonimi | Fadhilat al-Sheikh (käännä suomeksi) |
| Poliitikko | |
| Puolue | Hamas |
| Uskonto | islam |
Šeikki Ahmad Yasin (arab. الشيخ أحمد ياسين, Aḥmad Yāsīn, s. n. 1936 – 22. maaliskuuta 2004) oli palestiinalaisen Hamas-järjestön perustaja ja hengellinen johtaja. Yasin oli islamisti ja hänen perustamansa Hamasin juuret olivat Muslimiveljeskunnassa. Toisin kuin esimerkiksi Jasser Arafatin Palestiinan vapautusjärjestö, Hamas ei hyväksynyt Palestiinan jakoa arabi- ja juutalaisvaltioihin. Yasin kuoli Israelin ilma-iskussa vuonna 2004.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ahmad Yasin syntyi al-Juran kylässä lähellä nykyistä Askalonia silloisella Palestiinan mandaattialueella vuonna 1936.[1][2] Yasinilla oli kuusi veljeä, jotka perheen äiti kasvatti yksin isän kuoltua Yasinin ollessa 3-vuotias.[3] Hänen perheensä pakeni Gazan kaistalle Israelin itsenäisyyssodan seurauksena vuonna 1948 ja Yasin varttui myöhemmin al-Šatin pakolaisleirissä.[1] Yasin vammautui urheilutapaturmassa vuonna 1952 ja hän halvaantui loppuelämäkseen joutuen käyttämään pyörätuolia.[3] Yasin valmistui opettajaksi työskennellen Gazasassa vuosina 1957–1964. Vuosina 1964–1965 hän opiskeli[2] englantia ja arabiaa[3] Egyptissä Ain Šamsin yliopistossa, mutta viranomaiset palauttivat hänen Gazaan hänen luotuaan yhteyksiä Muslimiveljeskuntaan[2] vain vuoden opiskelujen jälkeen. Yasin tunnettiin Muslimiveljeskunnan egyptiläisen johtaja Sajjid Qutbin opetusten seuraajana.[3]
Poliittinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yasin nousi Muslimiveljeskunnan paikalliseksi johtajaksi Gazassa vuonna 1966. Hänen perustamansa järjestö "Mujamma" alkoi vaikuttaa ympäri aluetta.[1] Liike perusti esimerkiksi lastentarhoja, levitti liikkeen kirjallisuutta ja järjesti kokoontumisia.[4] Yasinista tuli alueen johtava islamisti, joka kritisoi Gamal Abdel Nasserin egyptiläistä hallintoa. Nasser tunnettiin islamistien vainoista.[5] Hän myös kieltäytyi liittymästä Israelia vastustaneisiin yleispalestiinalaisiin liittoutumiin näiden pyynnöistä huolimatta.[3] Yasinin mukaan palestiinalaiset olivat menettäneet Palestiinan, koska he eivät olleet seuranneet islamin opetuksia. Yasinin mukaan ratkaisu ei ollut nationalistinen ajattelu, vaan paluu islamin opetuksiin. Vuonna 1973 Yasin perusti Jura al-Šamsin moskeijan, jonka kautta hän johti "Mujamman" toimintaa. Toiminta sai alkujaan poliittista tukea Israelin miehityshallinnolta, joka halusi ohjata palestiinalaista liikettä pois Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) johtamasta nationallisemmasta suuntauksesta.[4] Tämä näkemys alkoi murentua Yasinin seuraajien toiminnan muuttuessa väkivaltaisemmaksi, esimerksi iskuilla "moraalittomina" pidettyihin elokuvateattereihin. Turvallisuuspalvelu Shin Bet teki ratsian Yasinin asunnolle 16. kesäkuuta 1984 ja asunnolta löydettiin aseita. Yasin sai 13-vuoden vankeustuomion. Lopulta hän vietti vankeudessa vain vuoden, kun israelilaiset vapauttivat hänet osana laajempaa vankienvaihtoa kolmea Libanonissa vuonna 1982 PFLP-GC:n vangitsemaa israelilaista sotilasta vastaan.[6]
Hamas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yasin oli tullut hyvin suosituksi, mutta Muslimiveljeskunnan riveissä oli erimielisyyksiä. Tämä johti Yasinin muuttamaan "Mujamman" Hamas-järjestöksi 14. joulukuuta 1987. 18. elokuuta 1988 se laati edelleen peruskirjan, joka poikkesi Palestiinan vapautusjärjestön peruskirjasta vaatien koko Palestiinan aluetta tyytymättä aikaisempiin sopimuksiin alueen jaosta. PLO:n esitettiin suostuvan liian suuriin kompromisseihin. Tämä johti nationalistien ja islamistien välien kritistymiseen entisestään.[7] Poliittinen tilanne paheni ensimmäisen intifadan syttymisen myötä.[2] helmikuuta 1989 israelilainen sotilas Avi Sasportas siepattiin ja tapettiin. 3. toukokuuta murhattiin toinen sotilas Ilan Saadoun. Vastuussa teoista oli Hamasin perustama "yksikkö 101". Murhat johtivat israelilaisten toimiin Hamasia vastaan. Monet sen johtajat, kuten Yasin pidätettiin.[8] Yasin sai elinkautisen tuomion, sekä erillisen 15-vuoden vankeustuomion.[9]
25. syyskuuta 1997 kaksi Mossadin agenttia yrittivät myrkyttää Khalid Maš'alin Jordanian Ammanissa, jääden lopulta kiinni. Jordanian kuningas Hussein uhkasi purkaa Israelin ja Jordanian rauhansopimuksen. Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton painosti Israelin Benjamin Netanjahua toimittamaan vasta-aineen myrkylle, mihin hän lopulta taipui. Kaksi Mossadin agenttia vapautettiin Jordaniasta, mutta Israel suostui myös vapauttamaan[10] terveysongelmista kärsivän Yasinin 1. lokakuuta 1997. Hän saapui Ammaniin Jordaniaan sairaalahoitoon saaden sankarin vastaanoton.[2] Jasser Arafat, joka oli pyrkinyt aikaisemmin hävittämään Hamasin, saapui itse Ammaniin ja kutsui Yasinin palaamaan Gazaan. Yasin saapui Gazaan 6. lokakuuta, jossa häntä vastassa oli kymmeniätuhansia gazalaisia. Yasin vieraili myöhemmin Egyptissä, Saudi-Arabiassa,Yhdistyneissä arabiemiraateissa, Kuwaitissa ja Iranissa saaden Arafatin vierailuja vastaavan lämpimän vastaanoton. Arafatille Yasinista tuli nyt merkittävä haastaja arvovallasta palestiinalaisen liikkeen johdossa.[10]
Hamasin tehdessä iskuja Israelin asevoimia ja Gazan siirtokuntia vastaan Arafat antoi 3. joulukuuta 2001 määräyksen pidätyttää Yasin. Hänen tukijansa estivät palestiinalaisia poliiseja suorittamasta ratsiaa hänen asunnolleen. Kompromissina Yasin suostui kotiarestiin.[11] Hän jatkoi kuitenkin toimintaansa Hamasin merkittävänä hengellisenä johtajana.[2]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Israel teki useita yrityksiä surmata Yasin. 6. syyskuuta 2003 Israelin ilmavoimat iskivät Yasinin kotiin F-16 -hävittäjin. Yasin selvisi iskusta vammoitta.[11] 22. maaliskuuta 2004 Yasin oli lähdössä aamurukouksista moskeijasta Gazan kaupungissa, kun Israel teki ohjusiskun. Yasin, kolme hänen henkivartijaansa ja neljä ohikulkijaa saivat surmansa. Seuraavana päivänä järjestettyyn hautajaiseen osallistui 200 000 henkilöä.[12] Yasinin seuraaja Abd al-Aziz Rantisi kuoli vastaavassa iskussa vain kuukautta myöhemmin.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jean-Pierre Filiu: Gaza – A History. (kääntänyt John King) Oxford University Press, 2014. ISBN 9780190201890 (englanniksi)
- Philip Mattar: Encyclopedia of the Palestinians. (Revised Edition) Facts On File, 2005. ISBN 0-8160-5764-8 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Filiu 2014, s. 406
- ↑ a b c d e f g Mattar 2005, s. 548
- ↑ a b c d e Filiu 2014, s. 158
- ↑ a b Filiu 2014, s. 159
- ↑ Filiu 2014, s. 129
- ↑ Filiu 2014, s. 185-187
- ↑ Filiu 2014, s. 204-205
- ↑ Filiu 2014, s. 207
- ↑ Filiu 2014, s. 214
- ↑ a b Filiu 2014, s. 242
- ↑ a b Filiu 2014, s. 262
- ↑ Filiu 2014, s. 273
| ||||||||||
