Israelin ja Jordanian rauhansopimus

Israelin ja Jordanian rauhansopimus tai Wadi Araban rauha ( hep. הסכם השלום בין ישראל לירדן (Heskem Ha-Shalom beyn Yisra'el Le-Yarden); arab. معاهدة السلام الأردنية الإسرائيلية (Mu'ahadat as-Salaam al-'Urdunniyah al-Isra'yliyah) engl. Treaty of Peace Between the State of Israel and the Hashemite Kingdom of Jordan) oli 26. lokakuuta 1994 solmittu rauhansopimus Israelin ja Jordanian välillä. Sopimus päätti tuohon saakka virallisesti maiden välillä vallinneen sotatilan. Molemat maat tunnustivat toisensa ja sopivat rajojensa määrittelystä, sekä esimerkiksi vesivarantojensa jaosta.

Tausta

Israelin ja Jordanian välillä oli käyty salaisia diplomaattisia keskusteluja jo pitkään ennen varsinaisen rauhansopimuksen allekirjoittamista. Mailla oli kuitenkin useita esteitä, joiden takia sopimusta ei saatu aikaan aikaisemmin. Jotkin piirit olivat ennakoineet Jordanian tekevän rauhansopimuksen Egyptin Anwar Sadatin solmittua vastaavan sopimuksen vuonna 1978. Jordanian kuningas Husseinille vastaavan sopimuksen teki kuitenkin hankalaksi muiden arabimaiden ankara kritiikki Egyptin solmimaa sopimusta kohtaan. Ongelma oli myös palestiinalaiskysymys, joka kuitenkin muuttui vuonna 1994.

Oslon prosessin kautta Israel ja Jasser Arafatin johtama Palestiinan vapautusjärjestö solmivat Kairon sopimuksen, jolla niin sanottu Palestiinalaishallinto aloitti toimintansa Gazassa ja Jerikossa. Palestiinalaisten solmittua sopimuksen Hussein saattoi seurata heidän esimerkkiään.

Sopimus

Hussein, Bill Clinton ja Jitzhak Rabin allekirjoittavat Washingtonin julistusta Valkoisen talon nurmikolla

Israelin ja Jordanian rauhansopimus allekirjoitettiin 26. lokakuuta 1994. Sopimus solmittiin virallisesti Aravanlaaksossa maiden välisellä rajalla. Paikalla seremoniassa olivat Israelin pääministeri Jitzhak Rabin, Jordanian kuningas Hussein ja Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton. Mukana oli myös 5 000 vierasta, jonka lisäksi tapahtuma televisioitiin. Sopimus merkitsi maiden välillä aina tuohon saakka virallisesti vallinneen sotatilan päättymistä. Maat solmivat täydet diplomaattisuhteet ja tunnustivat toisensa. Sopimukseen sisältyi myös hyökkäämättömyyssopimus, sopimuksen maiden välisten vesivarojen jaosta ja sopimus maiden vastaisesta rajasta, johon tehtiin joitakin pieniä muutoksia.

Pääperiaatteet

1. Rajat: Israelin ja Jordanian välinen kansainvälinen raja seuraa Jordan- ja Jarmuk-jokia, Kuolluttamerta, Aravanlaaksoa ja Akabanlahtea Jordanian Länsirannasta erottavan linjan osa määrättiin "rajoittamaksi alueeksi ilman asemaa".
2. Diplomaattiset suhteet ja yhteistyö: Osapuolet sopivat luovansa täydelliset diplomaattiset- ja konsulisuhteet sekä vaihtavansa asuvia suurlähetystöjä, myöntävänsä turisteille viisumit, lentomatkailun ja merisatamat, perustavat vapaakauppa-alueen ja teollisuuspuiston Aravanlaaksoon. Sopimus kieltää vihamielisen propagandan.
3. Turvallisuus ja puolustus: Jokainen maa lupasi kunnioittaa kummankin osapuolen suvereniteettia ja aluetta, olla tulematta toisen alueelle ilman lupaa ja tehdä yhteistyötä terrorismia vastaan. Tähän sisältyi rajahyökkäysten estäminen, salakuljetus, vihamielisten hyökkäysten estäminen toisia vastaan ja yhteistyö minkään terroristijärjestön kanssa toista vastaan.
4. Jerusalem: Israel tunnusti Jordanian erityisaseman muslimien pyhissä Jerusalemin pyhäköissä ja sitoutui asettamaan Jordanian historiallisen roolin näissä pyhäköissä erittäin tärkeäksi neuvotteluissa pysyvästä asemasta.
5. Vesi: Israel lupasi antaa Jordanialle 50 000 000 kuutiometriä (1,8 × 109 kuutiometriä) vettä vuosittain ja Jordania saa käyttää 75 % Jarmuk-joen vedestä. Molemmat maat voisivat kehittää muita vesivaroja ja säiliöitä ja sopivat auttavansa toisiaan selviytymään kuivuudesta. Israel suostui myös auttamaan Jordania käyttämään suolanpoistotekniikkaa lisäveden löytämiseksi.
6. Palestiinalaiset pakolaiset: Israel ja Jordania sopivat yhteistyöstä pakolaisten auttamiseksi, mukaan lukien nelisuuntainen komitea (Israel, Jordania, Egypti ja palestiinalaiset) pyrkimään ratkaisuihin.

Seuraukset

Ilmapalloja lasketaan irti sopimustilaisuudessa.

Lisäksi vuonna 1991 Jordaniassa oli hyväksytty valtiosopimus, jonka mukaan Jordania oli legitiimi territoriaalinen kokonaisuus ja monarkia. Jordanialle oli tärkeää, että Israel tunnustaisi samaan tapaan maan legitiiminä valtiona. Etenkin Israelin oikeistossa oli vallinnut käsitys, jonka mukaan "Jordania on Palestiina" ja Jordanian valtiota ei erikseen hyväksytty.

Israel halusi puolestaan sopimuksen Jordanian kanssa, jotta tämä estäisi kolmansien osapuolien mahdolliset hyökkäykset Israelia vastaan Jordanian kautta. Sopimus takasi rauhan maan pisimmällä ulkomaanrajalla. Sopimus oli heti sen solmimisen jälkeen hyvin suosittu Israelissa.

Jordaniassa sopimus oli myös ulkopoliittinen ratkaisu Yhdysvaltojen suhteen. Jordania oli ollut puolueeton Persianlahden sodan aikana, mikä oli kiristänyt maiden välejä. Yhdysvallat tuki kuitenkin Jordanian ja Israelin välisen rauhansopimuksen solmimista. Etenkin Jordaniassa toivottiin sopimuksen johtavan myös taloudelliseen kehitykseen. Taloudellinen kehitys oli kuitenkin tulevina vuosina huomattavasti odotuksia hitaampaa.

Egypti suhtautui sopimukseen myönteisesti, kun taas Syyria jätti sen huomiotta. Libanonin puolisotilaallinen ryhmä Hizbollah vastusti sopimusta ja käynnisti kranaatinheitin- ja raketti-iskuja Pohjois-Galilean kaupunkeja vastaan 20 minuuttia ennen varsinaista allekirjoitusseremoniaa.Israelin asukkaat, jotka pakotettiin evakuoimaan kaupungeista suojien turvallisuuden vuoksi, ottivat mukaansa transistoriradiot ja mobiilitelevisiot, jotta he eivät menettäisi historiallista hetkeä toisen rauhansopimuksen allekirjoittamisesta arabivaltion kanssa.

Aiheesta muualla

• Sopimusteksti, The Royal Hashemite Court