Gush Katif

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gazan kaistan kartta vuonna 2005, siirtokunnat sinisellä.

Gush Katif (hepr. ‏גוש קטיף‎) oli 18 virallisen ja 3 epävirallisen Israelilaisen siirtokunnan alue Gazan kaistalla Palestiinassa. Israel oli vallannut alueen kuuden päivän sodan aikana ja siirtokuntien rakentamisella pyrittiin tiukempaan otteeseen kaistasta. Ensimmäinen siirtokunta perustettiin vuonna 1970 ja muita perustettiin seuraavien vuosikymmenten aikana. Viimeinen virallinen siirtokunta perustettiin vuonna 1990. Israel vetäytyi alueelta tyhjentäen siirtokunnat elokuuhun 2005 mennessä.

Neve Dekalim, siirtokunnista suurin.
Moragin siirtokunnan kasvihuoneita.
Siirtokunta Perustettu Väkiluku
Atzmonah
(Benei Atzmon)
1978 566 (v. 2002)
Bedolah 1986 189 (v. 2002)
Dugit 1990 65 (v. 2002)
Elei Sinai 1983 347 (v. 2002)
Gadid 1982 298 (v. 2002)
Gan Or 1983 274 (v. 2002)
Ganei Tal 1979 273 (v. 2002)
Katif 1985 338 (v. 2002)
Kfar Darom 1970 324 (v. 2002)
Kfar Yam 1983 "neljä perhettä"
Morag 1972 170 (v. 2002)
Neveh Dekalim 1983 2 470 (v. 2002)
Netzer Hazani 1973 316 (v. 2002)
Netzarim 1972 409 (v. 2002)
Nisanit 1980 1 000 (v. 2002)
Pe'at Sadeh 1989 110 (v. 2002)
Rafi'ah Yam 1984 128 (v. 2002)
Shalev 1980 "10 perhettä" (v. 2002)

[1]

Epäviralliset siirtokunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvateksti
Siirtokunta Perustettu Väkiluku
Tell Katifa 1992 15 perhettä
Shirat ha-Yam 2001 6 perhettä
Kerem Atzmonah 2001 5 perhettä

[1]

Israelin turvallisuusjoukot tyhjentävät Kfar Daromin siirtokuntaa.

Israel valtasi Gazan kaistan Egyptiltä kuuden päivän sodan tuloksena vuonna 1967. Alueelta tehtiin iskuja Israeliin ja näiden hallitsemiseksi päätettiin perustaa israelilaisten siirtokuntien ketju, joka koostui viidestä "sormesta". Ensimmäinen sormi ulottui Askalonin eteläpuolelta Gazan kaupunkiin. Toinen sormi ulottui Gazan kaupungista Deir el-Balahin kaupunkiin, kolmas Deir-el Balahista Khan Yunisiin ja neljäs Khan Yunisista Rafahiin. Suunnitteilla ollutta viidettä sormea ei toteutettu, mutta se olisi yhdistänyt Rafahin alueen Siinain siirtokuntiin. Suunnitelma hyväksyttiin Knessetissä ja ensimmäinen siirtokunta Kfar Darom perustettiin 11. lokakuuta 1970. Uusia siirtokuntia rakennettiin 1970- ja 1980-lukujen ajan. Viimeinen virallinen siirtokunta Dugit perustettiin vuonna 1990.[1]

Alueella oli levottomuuksia ensimmäisen intifadan aikana 1987–1992. Tuolloin suurimpia hankaluuksia tuottivat kiviä heitelleet mielenosoittajat. Samalla kuitenkin siirtokuntia laajennettiin ja niihin muutti uusia asukkaita. Toinen intifada puhkesi lokakuussa 2000. Tällä kertaa siirtokuntiin tehtiin esimerkiksi pommi-iskuja ja niitä tulitettiin käsiasein ja Kassam-raketeilla. Siirtokuntiin osui noin 4 000 ammusta.[1] Israelissa monet alkoivat nähdä Gazan siirtokunnat taloudllisten- ja puolustuksellisien voimavarojen tuhlauksena. Vuonna 2003 siirtokuntien puolustajana tunnettu Ariel Sharon Israelin pääministeri antoi yllättävän puheen, jossa hän kertoi Gazan ja joidenkin Länsirannan siirtokuntien yksipuolisesta tyhjentämisestä. Taustalla oli kansainvälinen paine ja mahdollisesti myös Gazasta vetäytymisellä varmistaa Israelin hallinta mahdollisimman suuressa osassa Länsirantaa.[2] Siirtokuntaliikkeen kannattajat kampanjoivat tyhjennyksiä vastaan, mutta lopulta turhaan. Kaikki alueen siirtokunnat oli tyhjennetty elokuuhun 2005 mennessä ja niiden rakennelmat purettiin.[1]

Joissakin israelilaisissa piireissä eläteltiin toiveita siirtokuntien uudelleen perustamisesta Israelin joukkojen edettyä uudelleen Gazan kaistalle vuoden 2023 sodan myötä.[3]

  1. a b c d e Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 8 Gos-Hep, s. 147-149. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2 (englanniksi)
  2. Hannu Juusola: Israelin historia, s. 267-269. Gaudeamus Helsinki University Press, 2014. ISBN 978-952-495-559-1 (englanniksi)
  3. Orla Guerin: Jewish settlers set their sights on Gaza beachfront BBC News. 25.3.2024. BBC. Viitattu 28.3.2024. (englanniksi)