20. prikaati (jatkosota)
| 20. prikaati | |
|---|---|
| Toiminnassa | 16. marraskuuta 1943 - 30. marraskuuta 1944 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Aselajit | jalkaväki |
| Koko | prikaati |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia |
Armas Kemppi Yrjö Sora |
20. prikaati oli Suomen maavoimien jatkosodan aikainen yhtymä, joka perustettiin ylipäällikön 31. lokakuuta 1943 päivätyllä käskyllä.[1] Prikaati liitettiin perustettaessa Aunuksen ryhmään, ja se siirrettiin suurhyökkäyksen torjumiseksi Viipuriin, mutta prikaati joutui luovuttamaan kaupungin venäläisille 20. kesäkuuta 1944.
Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Prikaatin runkona oli kaksi pataljoonainen Jalkaväkirykmentti 22 (JR 22), joka ei ollut ollut täysvahvuinen loppuvuoden 1941 jälkeen. Prikaatia täydennettiin yhdellä JR 43:n pataljoonalla marraskuussa 1943. Lisäksi prikaatin IV:ksi pataljoonaksi saapui 29. joulukuuta 1943 JR 46:n II pataljoona Karjalankannakselta. Prikaatin tykistönä olivat Raskas patteristo 40 ja Kevyt patteristo 20. Eversti Armas Kemppi määrättiin 1. tammikuuta 1944 vastaperustetun 20. prikaatin komentajaksi.
- Prikaatinkomentajana toimi eversti Armas Kemppi
- Esikunta
- Esikuntapäällikkönä majuri Tauno Viiri
- Operattivisen osaston päällikkönä majuri Juho Nurmi
- Tykistökomentajana everstiluutnantti Pentti Arra
- Viestikomentajana kapteeni Reino Koivula
- Pioneerikomentajana kapteeni Pauli Koskimies
- Huoltopäällikkönä kapteeni Toivo Sallanko
- I Pataljoona, komentajana kapteeni Aamos Malinen (jalkaväkirykmentti 22:n I pataljoona)
- II Pataljoona, komentajana everstiluutnantti Kurt Bäckman (jalkaväkirykmentti 22:n II pataljoona)
- III Pataljoona, komentajana everstiluutnantti Teppo Sorri (jalkaväkirykmentti 43:n I pataljoona)
- IV Pataljoona, komentajana majuri Viljo Kirma (jalkaväkirykmentti 46:n II pataljoona)
- prikaatin tykistö
- Kevyt patteristo 20 komentajana kapteeni Igor Forsblom
- Raskas patteristo 40 komentajana kapteeni Tuure Ollila.
Pataljoonien taisteluarvo oli taantunut asemasotavaiheen aikana, koska varsinaisia taisteluharjoituksia ei ollut pidetty lainkaan. Käytännössä prikaatin ainoa taistelukelpoinen yksikkö oli III pataljoona, jolla oli myös komentajanaan kokenut rintamakomentaja. Muiden pataljoonien kohdalla näin ei ollut.[4]
Sotatoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Prikaati sai 12. kesäkuuta 1944 käskyn siirtyä Karjalankannakselle Rautuun suoritettavaa vastahyökkäystä varten. VT-asema kuitenkin murtui ennen siirtymistä muuttaen tilanteen uhkaavaksi, ja siten Päämaja käski prikaatin ryhmittyä Viipuriin, jossa se alistettiin IV armeijakunnalle 18. kesäkuuta. Sen pääosat saapuivat kaupungin koillispuolisille rautatieasemille hitaiden kuljetusten vuoksi vasta 18.-19. kesäkuuta.[5]
Puna-armeijan joukot saapuivat puolustusasemien edustalle aamuyöllä 20. kesäkuuta ja aloittivat hyökkäyksen heti aamusta kello 7 jälkeen. Noin kello 13 aikaan alkoi pataljoonan sotilaita irtautua linjasta, joka sijaitsi Ristimäen hautausmaan alueella. Pataljoonankomentaja Bäckman ei onnistunut saamaan pakenevia sotilaita palaamaan asemiinsa, ja hän luuli venäläisten saaneen aikaan läpimurron naapuripataljoonan lohkolla. Lopulta hän antoi pataljoonalle irtaantumiskäskyn.[6]
Viipurin puolustus romahti, ja kaupunki menetettiin vain noin viisi tuntia kestäneen taistelun jälkeen. Prikaatin komentaja, eversti Armas Kemppi ja Bäckman yrittivät huonolla menestyksellä ryhmittää puolustusta ensin Patterinmäen alueelle ja sen jälkeen Linnansalmen taakse.[7] Prikaatin sotilas, vänrikki Eelis Mäkinen laski perääntymisvaiheessa noin klo 16.45 lipun Viipurin linnan tornista. Viisi minuuttia sen jälkeen pioneerit räjäyttivät Linnansillan. Prikaatin taistelua Viipurissa vaikeuttivat ammuspula sekä jalkaväkiaseille että tykistölle, kokemattomuus asutuskeskustaisteluihin sekä joukkojen parissa levinnyt pakokauhu.[8] Viipurin kaduille jäi kaatuneina 88 miestä[9]; heidän joukossaan I pataljoonan komentaja kapteeni Malinen ja IV pataljoonan komentaja Kirma. II pataljoonan komentaja majuri Bäckman ampui itsensä seitsemän kuukautta myöhemmin.
Seuraavana päivänä 20. prikaatin komentajaksi nimettiin eversti Yrjö Sora, ja se alistettiin 10. divisioonalle.[10] Prikaati siirrettiin Juustilankankaan maastoon, jossa se varmisti alueen rintamaa ja otti 9.7. rintamavastuun 17. divisoonalta.[11] Prikaati sai 28.7. siirron junakuljetuksella Värtsilään ja edelleen Laatokan Karjalan Tolvajoelle. Prikaatin tappiot olivat elokuun 1944 aikana 50 kaatunutta, 209 haavoittunutta ja 2 kadonutta miestä.[12]
Rauhan solmimisen jälkeen prikaati aloitti vetäytymisen 21.9., ja uusi sijoituspaikka oli Kontiolahti, jossa tapahtui joukkojen kotiutus 11.11.1944.[13]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lappalainen, Niilo: Viipuri toisessa maailmansodassa. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16686-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ylipäällikön päiväkäsky. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3519536
- ↑ [https://sotapolku.fi/sotapolut/20.prikaati/aunus-20.prikaati--823312800/ Aunus 30.11.1943 - 31.12.1943 - Perustaminen] sotapolku.fi. Viitattu 24.11.2024.
- ↑ Lappalainen, Niilo s. 156-161
- ↑ Seppo Porvali: Eversti Armas Kemppi - Sotilaan kujanjuoksu. Bookwell, Helsinki 2011. ISBN 978-952-5767-36-0.
- ↑ Lappalainen, Niilo s. 157
- ↑ Lappalainen, Niilo s. 173-192
- ↑ Lappalainen, Niilo s. 202-218
- ↑ Lappalainen, Niilo s. 219-231
- ↑ SArk, Nikkilä 2, Pl.M 2, Pl.M 7.
- ↑ 20.Pr. Kivisalmen, Juustilan, Ihantalan linjalla 22.06.1944 - 28.06.1944 - Taistelu sotapolku.fi. Viitattu 25.11.2024.
- ↑ 20. Pr. Juustila, Oravasaari 01.07.1944 - 28.07.1944 - Taistelu sotapolku.fi. Viitattu 25.11.2024.
- ↑ Tolvajoki, Pinisjärvi, Hylkysyrjä 31.07.1944 - 04.09.1944 - Taistelu sotapolku.fi. Viitattu 25.11.2024.
- ↑ Kontiolahti 04.09.1944 - 11.11.1944 - Kotiuttaminen sotapolku.fi. Viitattu 25.11.2024.