Kurt Bäckman

Kurt Erik Bäckman (20. tammikuuta 1905 Hämeenlinna – 25. tammikuuta 1945) oli suomalainen majuri, joka tuomittiin sotaylioikeudessa vuonna 1945 osavastuullisena Viipurin menetykseen jatkosodan aikana 20. kesäkuuta 1944.

Nuoruus

Bäckmanin vanhemmat olivat pankinjohtaja Gustaf Bäckman ja Fanny Theresia Göös. Hänen äitinsä isä oli Karl Gustaf Göös, toinen kustannusyhtiö Weilin&Göösin perustajista.

Bäckman osallistui Suomen sisällissotaan 13-vuotiaana Oulun suojeluskunnan riveissä ja taisteli sodan aikana Oulussa, Lempäälässä ja Viipurissa. Bäckman palveli 1920-luvulla kahteen otteeseen Uudenmaan Rakuunarykmentissä Lappeenrannassa, ja 1930-luvulla hän oli armeijan ratsastuskoulun johtajana Ypäjällä. Bäckman erosi tai erotettiin 1936 armeijasta, ja hän toimi Viipurin varuskunnan ratsastuksen opettajana vuoteen 1939 saakka. Hän ansioitui ratsastajana voittaen useita Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuksia esteratsastuksessa. Toisaalta Bäckmanilla oli alkoholin käytön kanssa ongelmia, ja hän kärsi myös puheviasta (änkytys).

Talvi- ja jatkosodassa

Talvisodan aikana Bäckman oli Kevyt Osasto 21:n komentajana. Jatkosodan aikana hän oli Kevyt osasto 18:n komentajana, 8. divisioonan suunnittelu-upseerina, TäydP 6/HTK 3:n komentajan viransijaisena, 5. divisioonassa JR 2:n II:n pataljoonan komentajana, 17. divisioonassa JR 22:n II:n pataljoonan komentajana sekä viimeksi 20. prikaatin II pataljoonan komentajana.

Bäckman siirrettiin marraskuussa 1943 JR 22:n II pataljoonan komentajaksi Syvärin kaupungin sillanpääasemaan. Syynä siirtoon saattoi olla JR 2:n III pataljoonan epäonnistunut väkivaltainen tiedusteluyritys, joka tehtiin Tirva 2-tukikohdan luona 5. marraskuuta 1943. 60 miehen voimin tehty yritys epäonnistui, kun venäläiset vetivät omat joukkonsa pois tiedustelun kohteena olleista etulinjan asemista ja suuntasivat asemiin tykistökeskityksen suomalaisten päästyä niihin. Suomalaisten tappiot olivat 5 kaatunutta ja noin 15 haavoittunutta. Tiedusteluyritys tehtiin JR 2:n II pataljoonan komentajana toimineen Bäckmanin aloitteesta, ja häntä syytettiin sen huolimattomasta valmistelusta.

Viipurin tapahtumat

JR 22 oli pohjana 20. prikaatille, joka siirrettiin 15. kesäkuuta 1944 Syväriltä Viipuriin vastaamaan kaupungin puolustuksesta. Rautateillä vallineen ruuhkan takia prikaatin joukot saapuivat Viipuriin vasta 19. kesäkuuta ja prikaatin huoltokomppania vasta 20. kesäkuuta aamulla. Prikaatin II pataljoona, jota Bäckman komensi, miehitti puolustusasemansa 19. kesäkuuta kello 22 mennessä. 20. prikaatille luvattua ase- ja materiaalitäydennystä ei alkanut kuulua, eikä prikaatilla ollut myöskään tykistön tukea käytettävissään. Rautakorven ampumatarvikekenttämakasiinista ei suostuttu antamaan 20. prikaatin joukoille ampumatarvikkeita ilman IV armeijakunnan tykistökomentajan, eversti Oskar Sippolan lupaa.

Venäläiset joukot saapuivat puolustusasemien edustalle aamuyöllä 20. kesäkuuta ja aloittivat hyökkäyksen heti aamusta kello 7 jälkeen. Kello 11 aikaan Bäckman siirsi pataljoonansa komentopaikan 500 metriä edemmäksi Ristimäen hautausmaan taakse Asunto-osakeyhtiö Suorakaiteen taloon, jossa sijaitsi myös pataljoonan puhelinkeskus. Puhelinyhteydet 20. prikaatin komentopaikkaan ja prikaatin komentajaan Armas Kemppiin olivat aamupäivällä alkaneet katkeilla, ja Bäckmanin pataljoona alkoi kärsiä myös patruunapulasta. Bäckmanin oman kertoman mukaan patruunatäydennyksen hankkiminen vei hänen kaiken aikansa, eikä hän ehtinyt käydä linjassa olevien komppanioiden luona. Noin kello 13 aikaan alkoi pataljoonan sotilaita irtautua linjasta. Bäckman ei onnistunut saamaan pakenevia sotilaita palaamaan asemiinsa, ja hän luuli venäläisten saaneen aikaan läpimurron naapuripataljoonan lohkolla. Lopulta hän antoi pataljoonalle irtaantumiskäskyn. Viipurin puolustus romahti, ja kaupunki menetettiin vain noin viisi tuntia kestäneen taistelun jälkeen. Kemppi ja Bäckman yrittivät huonolla menestyksellä ryhmittää puolustusta ensin Patterinmäen alueelle ja sen jälkeen Linnansalmen taakse. Asemat saatiin vakautettua vasta Kivisillansalmen taakse.

Oikeudenkäynti

Viipurin menetyksen seurauksena Bäckman ja 20:n prikaatin komentaja, eversti Armas Kemppi asetettiin syytteeseen sotaylioikeudessa. Bäckman oli vangittuna parin kuukauden ajan heinä–elokuussa 1944, mutta hänet vapautettiin odottamaan sotaylioikeuden tuomiota. Oikeus päätti 19. tammikuuta 1945 tuomita Bäckmanin 8 kuukauden kuritushuonerangaistukseen varomattomuudesta ja laiminlyönneistä johtuneesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Bäckman ampui itsensä 25. tammikuuta ennen kuin lopullinen tuomio julistettiin. Bäckmanin tuomio koveni vielä korkeimmassa oikeudessa 12. maaliskuuta 1945 yhteen vuoteen kuritushuonetta. Prikaatin komentaja Kemppi sai 25 vuorokauden arestirangaistuksen.

Lähteet

• Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.): Jatkosodan pikkujättiläinen, s. 846,849,850. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-28690-7

Aiheesta muualla

• Aho, Erkki: Sankarina sotaoikeuteen Suomen historia -blogi. 6.3.2009. E. Aho. Viitattu 19.7.2019.
• Kurt Bäckman - Syväriltä Viipurin kiirastuleen. II/JR 2:n komentajana 16.3. - 15.11.-43 JR2 - Kannaksen ja Syvärin rykmentti. Viitattu 19.7.2019.