ÁVO

Államvédelmi Osztály
ÁVO:n entinen päämaja Budapestissa kuvattuna toukokuussa 2005, nykyään museo.
Perustettu	10. syyskuuta 1948
Lopetettu	7. marraskuuta 1956
Tehtävä	salainen poliisi
Toimivalta	Unkarin kansantasavalta
Päätoimi­paikka	Andrássy út 60., Budapest
Pääjohtaja	Gábor Péter (1945–1953) László Piros (1953–1956)
Työntekijöitä	30 000 (1953)
Infobox OK

ÁVO (unk. Államvédelmi Osztály, suom. [sisäministeriön] ’Valtionpuolustusosasto’ tai ’Valtion turvallisuusosasto’; vuosina 1950–1956 ÁVH, unk. Államvédelmi Hatóság, ’Valtion turvallisuusvirasto’) oli Unkarin kommunistinen salainen poliisi, jonka ensimmäisenä johtajana toimi Gábor Péter ja toisena sekä viimeisenä László Piros.

Syntyhistoria

Toisen maailmansodan loppuvaiheissa, Neuvostoliiton joukkojen vielä vapauttaessa Budapestia helmikuussa 1945 perustettiin ÁVO:n edeltäjä, jota jo johti Gábor Péter: Budapestin poliisijohdon alainen "Poliittisen poliisitoimen osasto" (Politikai Rendészeti Osztály, PRO). Periaatteessa sen päätehtävänä, kuten vastaavien poliisiviranomaisten monissa muissakin maissa sodan jälkeen, olisi ollut sotarikollisten etsiminen ja vastuuseen saattaminen, mutta jo alusta alkaen se valvoi epäilyttävinä pitämiään poliittisia toimijoita, ja tätä toimintaa määräsi myös se, että uuden Unkarin tasavallan sisäministeriön oli alusta alkaen saanut haltuunsa kommunistipuolue.

Kesällä 1946 sisäministeri László Rajkin toimeksiannosta perustettiin Unkarin valtionpoliisin (Magyar Államrendőrség) alaisuuteen Valtionsuojeluosasto tai Valtionturvallisuusosasto (Államvédelmi Osztály, ÁVO), johon Budapestin PRO:n lisäksi yhdistettiin muualla maassa jo toimivat poliittiset poliisiyksiköt. Syyskuussa 1948 puoluejohto vahvisti poliittisen poliisin asemaa, kun uusi sisäministeri János Kádár korotti turvallisuuspoliisin itsenäiseksi sisäministeriön alaiseksi yksiköksi, uudella nimellä Államvédelmi Hatóság (’Valtion turvallisuusviranomainen’ tai ’-virasto’, ÁVH). Lopulta vuoden 1950 alusta ”uusi” ÁVH alkoi toimia ”valtiona valtiossa”, itsenäisenä osastona eli käytännössä omana ministeriönään suoraan ministerineuvoston alaisuudessa, samaan tapaan kuin Neuvostoliiton KGB. Periaatteessa ÁVH oli sisäministerin alainen, mutta käytännössä ÁVH:n johtaja Péter valvoi sisäministerin toimintaa ja raportoi siitä säännöllisesti puolueen pääsihteeri Rákosille. ÁVH:n hallintaan siirtyivät myös rajavartiolaitos, vankilat ja työ- sekä internointileirit (joita tuolloin oli lähes sata, kussakin neljä-viisisataa vankia).

ÁVO/ÁVH Rákosin diktatuurin palveluksessa

Vuoden 1946 lokakuusta lähtien poliittisen poliisin työntekijöiden – jotka tuolloin vielä käyttivät univormua – arkikieliseksi nimitykseksi vakiintui ávós. Heitä pelättiin yleisesti, sillä ÁVO/ÁVH:n tehtäviin ei kuulunut enää vain kommunistien poliittisten vastustajien (etenkin Riippumattoman pientalonpoikien puolueen (FKGP) ja sosiaalidemokraattien) valvonta. Myös kirkkoja ja yrityksiä valvottiin, ja järjestelmän ”viholliset” määriteltiin yhä laajemmin. Sisäministerin selonteko vuodelta 1953 luki vihollisiin entiset aristokraatit ja kapitalistit, valtion virkamiehet ennen vuotta 1945, fasistisiksi leimattujen puolueiden ja myös sodanjälkeisten oikeistopuolueiden jäsenet sekä sosiaalidemokraattien oikeistosiiven, samoin kuin kirkon virkojen haltijat, Unkarin kommunistipuolueesta erotetut, poliittisista rikollisista tuomittujen omaiset sekä kapitalistimaiden Unkarin-edustustojen unkarilaiset työntekijät. On arvioitu, että tällä perusteella noin viidesosa Unkarin väestöstä voitiin luokitella ”kansanvihollisiksi”.

ÁVO/ÁVH valvoi myös isäntäänsä, Unkarin kommunistipuoluetta, ja rakensi sen sisälle oman tiedonantajaverkostonsa. Tätä tarvittiin puolueen sisäisten puhdistusten valmistelemiseen, ja tämän avulla Gábor Péter vahvisti omaa asemaansa keräämällä mahdollisesti arkaluontoistakin tietoa puolueen mahtimiehistä. Toisaalta puoluejohtaja Rákosille oli hyödyllistä saada tietoa useammista lähteistä.

ÁVO/ÁVH tutki sota- ja ”kansan vastaisia” rikoksia, jäljitti poliittisten lentolehtisten tekijöitä ja levittäjiä, valvoi julkisia kokouksia, jäljitti kiellettyjä radioasemia, pidätti ja internoi vaarallisiksi määriteltyjä henkilöitä, tarkkaili posti- ja puhelinviestintää (väitettiin, että Gábor Péter tiesi kirjeiden sisällön jo ennen kirjeen vastaanottajaa). Diktaattori Rákosin työpöydällä odotti joka aamu ÁVH:n laatima selvitys maassa vallitsevista mielialoista.

ÁVO oli kommunistipuolueen tärkeä työkalu sen noustessa Unkarissa yksinvaltaan. Se toimitti kommunistipuolueen johdolle etukäteen tietoja muista puolueista, myös kompromettoivaa tietoa, jonka avulla toisten puolueiden johtajia voitiin kiristää yhteistyöhön. Merkittäviä saavutuksia tässä olivat mm. sosiaalidemokraattien pakottaminen yhteistyöhön ja lopulta fuusioon kommunistipuolueen kanssa, kardinaali Mindszentyn oikeusjuttu, ministeri Rajkin näytösoikeudenkäynnin valmistelu sekä pientalonpoikapuolueen johtajan, presidentti Zoltán Tildyn syrjäyttäminen.

ÁVO/ÁVH:n etsivät ja kuulustelijat palvelivat myös Stalinin Neuvostoliitosta käsin käynnistettyä juutalaisvastaista (”antisionistista”) kampanjaa. Tässä yhteydessä esimerkiksi Unkarin juutalaisen yhteisön johtaja Miksa Domonkos vuonna 1953 pahoinpideltiin puolikuoliaaksi ÁVH:n kuulusteluissa (ja kuoli myöhemmin ilmeisesti vammojensa jälkiseurauksiin); hänen poikansa mukaan koko operaation tarkoituksena oli ”todistaa” juutalaiset syyllisiksi Raoul Wallenbergin kuolemaan.

ÁVO/ÁVH syyllistyi lukemattomiin väkivaltaisuuksiin. Kuulusteltavien ja vangittujen pahoinpitely, kidutus ja fyysinen nöyryyttäminen olivat olennainen osa sen toimintaa, ja näitä tekniikkoja kehitettiin ja sovellettiin systemaattisesti myös neuvostoliittolaisten kollegojen avustuksella.

Viimeiset vuodet

Vuonna 1953 ÁVH palautettiin jälleen sisäministeriön osaksi. Käytännössä kuitenkin paremminkin ÁVH sulautti sisäministeriön itseensä: useimpiin ministeriön johtoviroista nimitettiin turvallisuuspoliisin mies. Kun Hruštšov oli Neuvostoliiton kommunistipuolueen kokouksessa helmikuussa 1956 yksityiskohtaisesti arvostellut Stalinin diktatuuria, stalinismin purkutoimet käynnistyivät myös Unkarissa, missä useita ÁVH:n johtomiehiä pidätettiin (ÁVH:n edellinen johtaja Gábor Péter oli vangittu jo 1953 osana puolueen sisäisiä puhdistuksia) ja tutkimuksia ÁVH:n laittomasta ja omavaltaisesta toiminnasta käynnistettiin.

Väkijoukkoa lynkatun ÁVH:n miehen ruumiin ääressä.

Vuoden 1956 verilöylyn muistomerkki Mosonmagyaróvárissa.

Unkarin kansannousun yhteydessä ÁVH oli osaltaan käynnistämässä väkivaltaisuuksia: kun kansannousun aloittanutta mielenosoitusta 23. lokakuuta 1956 Unkarin yleisradion talon luona yritettiin turhaan hajottaa ja jotkut sotilaat ampuivat ilmaan, radiotaloa puolustavat ÁVH:n aseistetut yksiköt alkoivat ampua väkijoukkoon. Yksi mielenosoittaja haavoittui, yksi sotilas sai surmansa, ja tästä käynnistyivät varsinaiset aseelliset yhteenotot. Myös kansan viha ÁVH:ta kohtaan purkautui, ja joitakin kiinni saatuja ÁVH:n miehiä lynkattiin kansannousun aikaan julkisesti. Sisäministeri Ferenc Münnich kehotti ÁVH:n yksikköjä vetäytymään maan alle, Tšekkoslovakiaan tai neuvostojoukkojen puolelle tai pyytämään pääsyä vankiloihin turvasäilöön. Kaikki ÁVH:n miehet eivät kuitenkaan suostuneet vetäytymään. Niistä 61:stä lokakuun 23:nnen ja 29:nnen välillä sattuneista välikohtauksesta, joissa väkijoukkoja ammuttiin, ainakin 15:ssa olivat olennaisessa osassa ÁVH:n miehet. Kenties eniten kuolonuhreja vaatinut yhteenotto tapahtui Mosonmagyaróvárissa 26. lokakuuta. Väkijoukko, johon kuului koululaisia opettajineen, paikallisten tehtaiden työläisiä ja muita siviilejä, yritti tunkeutua rajavartioston kasarmiin, ja siihen ammutut joukkolaukaukset surmasivat vähintäänkin useita kymmeniä ihmisiä, joidenkin väitteiden mukaan toistasataa.

Kansannousun aikaan pääministeri Imre Nagy lupasi radiopuheessaan 28. lokakuuta 1956 järjestää Unkarin poliisivoimat uudelleen ja lakkauttaa ÁVH:n. Kansannousun kukistamisen jälkeen rakennetussa Kádárin järjestelmässä ÁVH:ta ei enää perustettu uudelleen. János Kádár itse totesi, että ÁVH oli lakkautettu, ”koska siitä ei ollut hyötyä ja sen menetelmät olivat väärät”. Lakkauttamisesta ei kuitenkaan säädetty lakia eikä annettu asetusta, eikä entisen ÁVH:n työntekijöiden rikkomuksia koskaan perusteellisesti selvitetty.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta ÁVO Wikimedia Commonsissa