Zaretšensk
| Zaretšensk Зареченск |
|
|---|---|
 Iijavajoki Zaretšenskissa. |
|
  Zaretšensk |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Murmanskin alue |
| Piiri | Kantalahden piiri |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | taajama |
| – Hallinnon tyyppi | maalaiskunta |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 3 708,68 km² |
| Väkiluku (2009) | 975 |
Zaretšensk (ven. Заре́ченск) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Murmanskin alueen Kantalahden piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Koutajärven tekoaltaaseen laskevan Iijavajoen rannalla 120 kilometriä Kantalahdesta lounaaseen.[1] Taajamassa on 770 ja kunnassa 975 asukasta (vuonna 2009)[2].
Maantiede ja asutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Zaretšenskin kunnan pinta-ala on 3 708,68 neliökilometriä. Se rajoittuu lännessä Kantalahden piirin Alakurtin, pohjoisessa Kantalahden ja idässä Zelenoborskin kuntiin sekä etelässä Karjalan tasavaltaan. Pinta-alasta 97,2 % on metsää.[3]
Seudulla virtaa Iijavan ja Koutajärven eli Knäsöin tekojärvet muodostava Koutajoki. Iijava (ven. Iova) on yksi Koutajoen koskisista jolmista.[4] Kunnan alueella sijaitsee Kutsajoen rauhoitusalue ja Norppajärven (Njamozero) sembramäntyjen luonnonmuistomerkki[5].
Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluu Koutajärvenpään kylä ja Njamozeron rautatieasema[1]. Asukasmäärä on vähentynyt voimakkaasti 2000-luvulla[6]. Koutajärvenpäässä, Njamozerossa sekä entisissä Moššolan, Severnyin, Kitšanyn, Notozerskin ja Tolvandin aseman asutuskeskuksissa on kesäasutusta[7]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 81 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 7 % karjalaisia, 3 % ukrainalaisia ja 3 % valkovenäläisiä[8].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taajama on saanut alkunsa vuosina 1957–1963 rakennetun Iijavan vesivoimalaitoksen työläisasutuksesta[1]. Neuvostoaikana Zaretšenskilla oli kaupunkimaisen taajaman status[9].
Liikenne, talous ja palvelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kunnan pohjoisosan kautta kulkee Muurmannin radalta Rutšji Karelskijessa Alakurttiin haarautuva rautatie. Sen varrella sijaitsevalla Njamozeron asemalla ei nykyään ole henkilö- tai tavaraliikennettä. Zaretšenskista on yhteys Kantalahdesta Alakurtin kautta Sallan rajanylityspaikalle johtavalle maantielle. Taajamasta on linja-autoreitti Kantalahteen.[10]
Ainoa teollisuuslaitos on nykyään TGK-1-sähköntuotantoyhtiölle kuuluva, laitteistoltaan osittain vanhentunut Iijavan vesivoimalaitos. Puunhankintaa harjoittanut metsäteollisuuspiiri on lopettanut toimintansa. Muita yrityksiä ovat tielaitos, Koutajärvenpään metsänhoitoalue ja ajoittain käytössä oleva sahalaitos.[11] Keskustaajaman palveluihin kuuluu lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema, posti ja kolme kauppaa[12].
Kaupunkikuva ja nähtävyydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Zaretšenskin taajama koostuu yksi- ja kaksikerroksisista huonokuntoisista asuintaloista. Palvelut sijaitsevat etupäässä taajaman keskustassa ja tuotantolaitokset Iijavajoen rannalla.[13]
Tuntsajoen kosket houkuttelevat seudulle matkailijoita[14]. Kolmen kilometrin päässä Zaretšenskista sijaitsee lomakeskus Iova,[15] joka on alueen laadukkaimpia[16]. Myös voimalaitoksella on oma hotellinsa[15].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Razrabotka generalnogo plana, pravil zemlepolzovanija i zastroiki munitsipalnogo obrazovanija selskoje poselenije Zaretšensk Kandalakšskogo raiona Murmanskoi oblasti. Generalnyi plan. Tom II: Obosnovanije projekta generalnogo plana 2009. NIIPGradostroitelstva. Viitattu 26.2.2013. (venäjäksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Razrabotka, s. 9.
- ↑ Shema territorialnogo planirovanija Kandalakškogo raiona Murmanskoi oblasti: Pojasnitelnaja zapiska. Tom II: Obosnovanije shemy territorialnogo planirovanija, s. 80 2009. OAO NIIPGradostroitelstva. Viitattu 25.2.2013. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Razrabotka, s. 18–19.
- ↑ Razrabotka, s. 14–15.
- ↑ Razrabotka, s. 46.
- ↑ Razrabotka, s. 23.
- ↑ Razrabotka, s. 71.
- ↑ Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 26.2.2014. (venäjäksi)
- ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 9, s. 368. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1972.
- ↑ Razrabotka, s. 29–31.
- ↑ Razrabotka, s. 22.
- ↑ Razrabotka, s. 27–28.
- ↑ Razrabotka, s. 20–21.
- ↑ Razrabotka, s. 69.
- ↑ a b Razrabotka, s. 28.
- ↑ Konttinen, Jussi: Etelä-Kuola – lähelle kauas: Matkaopas Murmanskin alueen eteläosaan, s. 57 arkki.ramk.fi. 2008. Viitattu 26.2.2013.[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Zaretšenskin kunnan sivusto (venäjäksi)