Yrjö Hakanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yrjö Hakanen Jakomäessä maaliskuussa 2007

Yrjö Hakanen (s. 24. elokuuta 1952 Helsinki[1]) on suomalainen poliitikko ja toimittaja. Hän johti Suomen Kommunistista Puoluetta vuosina 1990–2013[2]. Hakanen oli Helsingin kaupunginvaltuutettu vuosina 2005–2017.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hakasen vanhemmat olivat arkkitehteja.[3] He eivät olleet mukana poliittisessa toiminnassa. Yrjö omaksui vasemmistolaisen maailmankatsomuksensa lukiovuosinaan Tapiolan yhteiskoulussa.[4] Hakasen poliittinen ura alkoi 1970-luvulla Suomen Kommunistisen Puolueen opposition eli niin sanottujen taistolaisten riveissä.[3] Vuonna 1971 Hakanen liittyi Akateemiseen Sosialistiseuraan,[4] ja 1974 hänet hyväksyttiin SKP:n jäseneksi.[5] Valtiotieteitä Helsingin yliopistossa opiskellut Hakanen vaikutti aluksi ensisijaisesti ylioppilaspolitiikassa. Hän oli Ylioppilaslehden (HYY) toimittaja (1976–1977) ja Sosialistisen Opiskelijaliiton Soihdunkantaja-lehden päätoimittaja (1977–1978). Hakanen kuului SOL:n työvaliokuntaan vuodesta 1973 alkaen, ja vuosina 1978-1980 hän toimi järjestön puheenjohtajana. 1970-luvun lopulla Hakanen nousi myös SKDL:n liittoneuvostoon (1979–1985) ja SKP:n keskuskomitean varajäseneksi (1978–1981).[6] Hakanen valmistui valtiotieteiden maisteriksi vuonna 1982.[1]

Hakanen oli Taisto Sinisalon läheinen liittolainen ja hän toimi 1980-luvun alussa Sinisalon poliittisena sihteerinä.[3] Samaan aikaan Hakanen oli myös muun muassa oppositiolle keskeisen Tiedonantaja-yhdistyksen sihteeri.[7] Arvo Aallon johtama SKP erotti opposition vuosina 1985–1986, jolloin Hakanen oli mukana perustamassa Suomen Kommunistista Puoluetta (yhtenäisyys). Hän toimi aluksi sen varapuheenjohtajana (1986–1988) ja pääsihteerinä (1988–1990). Hakanen kuului myös Demokraattisen Vaihtoehdon johtoon.[6] Vuonna 1990 Hakanen valittiin SKPy:n puheenjohtajaksi, kun Esko-Juhani Tennilä joutui jättämään tehtävän siirtyessään Vasemmistoliiton eduskuntaryhmään.[8]

Hakasella oli läheiset suhteet Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen. Vuonna 1990 Hakanen sai NKP:ltä ainakin 2,8 miljoonaa markkaa SKPy:n käyttöön. Hän oli yhteyksissä NKP:n johtoon aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti.[9] Itäblokin romahtamisen jälkeen Hakanen on arvostellut muun muassa sosialistimaiden keskusjohtoisuutta ja yksipuolista valtiollistamista.[4]

Vuonna 1990 SKPy:n jäsenet liittyivät SKP:n enemmistön tavoin Vasemmistoliittoon, jonka liittovaltuustoon hän kuului 1990–1993.[6] SKPy jatkoi toimintaansa Vasemmistoliiton ohella ja se suuntautui Hakasen johdolla uuden rekisteröidyn puolueen perustamiseen, jolloin puolueiden tiet erkanivat. Kommunistit erotettiin Vasemmistoliitosta ja uusi SKP muodostettiin 1996. Hakanen johti puoluetta alusta alkaen.

Hakanen luopui puolueen puheenjohtajuudesta kesäkuussa 2013 ja hänen seuraajakseen valittiin Juha-Pekka Väisänen.[10]

Vaalimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1999 Hakanen oli ensimmäistä kertaa ehdolla valtakunnallisissa vaaleissa.[11] Siitä alkaen hän on ollut SKP:n ehdokkaana monissa vaaleissa.

Eduskuntavaalit
Vuosi Äänet Vaaliliitto Vaalipiiri Tulos Sijoitus listalla
1999[12] 597 SKP Helsinki ei valittu 1.
2003[13] 880 SKP Helsinki ei valittu 1.
2007[14] 1 114 SKP Helsinki ei valittu 2.
2011[15] 711 SKP Helsinki ei valittu 1.
2015[16] 332 SKP Helsinki ei valittu 1.
Kunnallisvaalit
Vuosi Äänet Vaaliliitto Kunta Tulos Sijoitus listalla
2000[17] 299 SKP + KTP Helsinki ei valittu 2.
2004[18] 707 SKP + VEV Helsinki valittiin 1.
2008[19] 1 451 SKP + STP Helsinki valittiin 1.
2012[20] 1 622 SKP + STP Helsinki valittiin 1.
2017[21] 1 403 SKP Helsinki ei valittu 1.
2021[22] 778 Asukkaiden Helsinki yhteislista Helsinki ei valittu 1.
Europarlamenttivaalit
Vuosi Äänet Vaaliliitto Vaalipiiri Tulos Sijoitus listalla
1999[23] 1 479 SKP Suomi ei valittu 1.
2004[24] 1 988 SKP Suomi ei valittu 2.

Kuntavaaleissa 2017 Hakanen sai 1403 ääntä,[25] mikä ei riittänyt valtuustopaikkaan.[26]

Luottamustoimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kansallinen etu ja eheyttäminen. Urho Kekkosen yhteiskunnallisen ajattelun lähteillä. Helsinki: Suomen tutkijaliitto, 1982. ISBN 951-9297-30-8
  • Kuusi kuvaa Kekkosesta. Helsinki: Love Kirjat, 1985. ISBN 951-835-096-5
  • Hakanen, Yrjö & Tuomi, Emmi (toim.): Vastavirtaan: Pamfletti. (Marxilainen foorumi -julkaisusarja 42) Helsinki: TA-tieto, 2008. ISBN 978-952-99418-7-2

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hakasen poika Tapio on DJ Orkidea, yksi Suomen tunnetuimmista dj:istä.[28]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Juha Honkonen: Kommunisti on vakavasti otettava mies[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 24.8.2002)
  2. ↑ Poliittinen kalenteri: SKP:n hajotuksesta puolueen uudelleenrekisteröintiin. teoksessa Kolme kirjainta. SKP:n yhdeksän vuosikymmentä Marxilainen foorumi 43 (TA-Tieto 2008), s. 154–164.
  3. ↑ a b c Taistoites Elect New Chairman, Secretary[vanhentunut linkki] Helsingin Sanomat 27.8.1988 teoksessa JPRS report West Europe Foreign Broadcast Information Service 28.10.1988
  4. ↑ a b c Riikka Venäläinen: Leipätyönä kommunismi (Helsingin Sanomat 31.10.2004)
  5. ↑ SKP:n järjestöjen edustajien kokous 26.–27.4.1986 (SKP:n järjestöt 1986), s. 86.
  6. ↑ a b c CV (Arkistoitu – Internet Archive) (www.yrjohakanen.fi 2009)
  7. ↑ Moderates' Organ Attacks Tiedonantaja[vanhentunut linkki] Kansan Uutiset 10.9.1983 teoksessa JPRS report West Europe Foreign Broadcast Information Service 5.11.1983
  8. ↑ Yrjö Hakanen valittiin Skp-y:n puheenjohtajaksi[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 10.9.1990)
  9. ↑ Martti Valkonen: Nkp:n raha-avusta Skp-y:lle todisteita vielä vuodelta 1990 Puheenjohtaja Yrjö Hakanen kuittasi Moskovasta lähes kolme miljoonaa markkaa Kirjapainon vararikko uhkasi suomalaiskommunisteja vallankaappauksen alla[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 1993)
  10. ↑ Ilpo Pajunen: Käsitetaiteilija SKP:n johtoon Yle 9.6.2013. Viitattu 11.6.2013.
  11. ↑ Arto Astikainen: Skp nousee haudasta. Puheenjohtaja Yrjö Hakanen näkee jo ennusmerkkejä radikalismin tulosta Suomeen[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 24.11.1996)
  12. ↑ Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa (Arkistoitu – Internet Archive) (Tilastokeskus 1999)
  13. ↑ Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain 2003 (Tilastokeskus 31.5.2004)
  14. ↑ Vahvistettu tulos. Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain eduskuntavaaleissa 2007 (Tilastokeskus 28.3.2007)
  15. ↑ Vahvistettu tulos. Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain eduskuntavaaleissa 2011 (Arkistoitu – Internet Archive) (Tilastokeskus 17.4.2011)
  16. ↑ Eduskuntavaalit 2015 / Tulokset / Helsingin vaalipiiri / Ehdokaskohtaiset tulokset
  17. ↑ Tulokset (Arkistoitu – Internet Archive) (Helsingin Sanomat)
  18. ↑ Tulokset (Arkistoitu – Internet Archive) (Helsingin Sanomat)
  19. ↑ Helsinki / Valitut ehdokkaat (Oikeusministeriö 17.11.2008)
  20. ↑ Helsinki / Valitut ehdokkaat (Oikeusministeriö 16.1.2014)
  21. ↑ Helsinki - Kuntavaalit 2017 - Vaalien tulospalvelu
  22. ↑ Yle - Tulospalvelu - Helsinki - Helsingin vaalipiiri - Kuntavaalit 2021 - Yle.fi
  23. ↑ Ehdokkaat ja heidän saamansa äänimäärät puolueittain ja vaalipiireittäin 1999 (Arkistoitu – Internet Archive) (Tilastokeskus)
  24. ↑ Ehdokkaat ja heidän saamansa äänimäärät puolueittain ja vaalipiireittäin 2004 (Tilastokeskus)
  25. ↑ Ehdokaskohtaiset tulokset Vaalit tulospalvelu. 13.4.2017. Viitattu 15.4.2017.
  26. ↑ Tulokset puolueittain ja yhteislistoittain vaalit tulospalvelu. 13.4.2017. Viitattu 15.4.2017.
  27. ↑ HOK-Elannon vaalien tulos julkistettiin 20.4.2020. Kommunistinen Työväenpuolue. Arkistoitu 13.12.2020. Viitattu 21.4.2020.
  28. ↑ Hakasen vaimo Maija Hakanen toimii kuntaliitossa ympäristökonsulttinaJokinen, Riku: Maratonjuhlien dj varoi polttamasta nappejaan Helsingin Sanomat. 1.1.2010. Sanoma News. Viitattu 4.8.2011.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Kommunistisen Puolueen (1996) puheenjohtajat

Taisto Sinisalo | Jouko Kajanoja | Esko-Juhani Tennilä | Yrjö Hakanen | Juha-Pekka Väisänen | Liisa Taskinen

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yrjö_Hakanen&oldid=22777682”