Yrjö Haavisto
Yrjö Armas Haavisto (17. heinäkuuta 1897 Vaasa – 24. joulukuuta 1939 Taipale, Metsäpirtti)[1] oli suomalainen sotilas ja painija.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yrjö Haavisto oli perustamassa Ilmajoen kisailijoita vuonna 1921 toimien sen ensimmäisenä sihteerinä ja taloudenhoitajana vuoteen 1924. Hän kävi puutarhakoulun, mutta työskenteli vuoden verran vanginvartijana sekä suojeluskunnan aluepäällikkönä aluksi Alajärvellä ja myöhemmin Kauhavalla. Päätoimensa ohessa hän oli pyörittämässä muutamia elokuvateattereita Etelä-Pohjanmaalla. Haavisto itse toimi harrastajanäyttelijänä muun muassa eteläpohjalaisten vieraillessa Suomen kansallisteatterissa.[1]
Urheilu-ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haavisto oli lähellä päästä olympiakisoihin vapaapainijana 1924. SM-kilpailuissa hän jäi kuitenkin 72 kilon sarjan kolmanneksi, kun mestariksi tuli vuoden 1921 MM-hopeamies Volmar Wikström ja kakkoseksi Yrjön pikkuveli Arvo Haavisto. Kaksi parasta lähetettiin Pariisiin, jossa he saavuttivat hopea- ja pronssimitalit.[1]
Yrjö Haavisto kehittyi kansalliselle huipulle nopeasti. Ensimmäisissä kilpailuissa 1921 hän hävisi selätyksellä kaikki ottelunsa. Vapaapainin SM-kilpailuissa hän oli toinen 79-kiloisissa 1923 ja voitti saman sarjan mestaruuden 1925.[1]
Komppanianpäällikkönä talvisodassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haavisto lähti talvisotaan 42-vuotiaana suojeluskunnan aluepäällikkönä jalkaväkirykmentti 23:n I pataljoonan 4.komppanian päällikkönä. Haavisto osallistui Taipaleen taisteluihin joulukuussa. Hän kaatui jouluaattona 1939. Kun taistelu oli näyttänyt päivän lopussa laantuneen, Haavisto nousi korsusta ja menehtyi kranaatista. Samassa iskussa kuoli myös hänen adjutanttinsa ja lähettinsä.[1][2]
Yrjö Haavisto oli naimisissa ja häneltä jäi neljä lasta. Hänet on haudattu sankarihautaan Kauhavalle.[3]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antti Tuuri kirjoitti Talvisota-kirjan Haaviston johtaman komppanian ensimmäisestä joukkueesta. Pekka Parikka teki kirjasta samannimisen elokuvan talvisodan muiston 50-vuotisjuhliin 1989. Elokuvassa luutnantti Haavistoa näytteli Vesa Mäkelä.
Yrjö Haaviston tytär, näyttelijä Helena Haavisto, kirjoitti 1999 teoksen Missä olit Taivaan isä? - isän kirjeitä Taipaleenjoelta. Päiväkirjamerkintöjensä ja vanhempiensa kirjeenvaihdon avulla hän kuvaa muun muassa pohjalaisperheen tuntoja isän kaatuessa sodassa. Helena Haavistolla oli rooli myös Talvisota-filmissä. Elokuvan Luutnantti Haaviston teeman sävelsi Yrjö Haaviston muusikkopoika Jukka Haavisto. Filmin musiikista vastasi Juha Tikka, joka on Jukan tyttären Susanna Haaviston aviomies.[1]
Taipaleessa talvisodassa sijainnut Haavisto-korsu on saanut nimensä Yrjö Haaviston mukaan.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Antti O. Arponen, Markku Kassila, Vesa-Matti Peltola: He antoivat kaikkensa, s. 69. Auditorium, 2014.
- ↑ Digitoidun asiakirjan katselu astia.narc.fi. Arkistoitu 11.6.2021. Viitattu 11.6.2021.
- ↑ Sotapolku.fi - Haavisto, Yrjö Armas www.sotapolku.fi. Viitattu 11.6.2021.
- ↑ Kahteen suomalaisklassikkoon ikuistetun Haaviston korsun tosielämän tuplatragedia Sotaveteraanit.fi. 28.2.2020. Viitattu 7.1.2022.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
