Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1960

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vuoden 1960 kesäolympialaisissa Roomassa järjestettiin yleisurheilussa 34 kilpailutapahtumaa, miehille 24 ja naisille 10.[1]

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
Kultaa Armin Hary
 Saksa
10,2
Hopeaa David Sime
 Yhdysvallat
10,2
Pronssia Peter Radford
 Yhdistynyt kuningaskunta
10,3
 
200 m
Kultaa Livio Berruti
 Italia
20,5 Berruti voitti 200 metrin juoksussa olympiakultaa ensimmäisenä eurooppalaisena. Seye edusti Ranskaa, koska hänen kotimaansa Senegal oli itsenäistynyt vasta samana vuonna.[2]
Hopeaa Lester Carney
 Yhdysvallat
20,6
Pronssia Abdoulaye Seye
Tiedosto:Flag of France (1794–1815, 1830–1974).svg Ranska
20,7
 
400 m
Kultaa Otis Davis
 Yhdysvallat
44,9 Davis johti loppusuoralle tultaessa viidellä metrillä mutta Kaufmann sai hänet melkein kiinni. Davisin sähköaika oli sadasosasekunnin parempi kuin Kaufmannin, ja molemmille merkittiin uusi käsiajanoton maailmanennätys 44,9.[2]
Hopeaa Carl Kaufmann
 Saksa
44,9
Pronssia Malcolm Spence
 Etelä-Afrikka
45,5
 
800 m
Kultaa Peter Snell
 Uusi-Seelanti
1.46,3 Ennestään sangen tuntematon Snell ohitti loppusuoralla Moensin. Snell paransi kisoissa ennätystään kolme kertaa, yhteensä kahdella sekunnilla.[2]
Hopeaa Roger Moens
 Belgia
1.46,5
Pronssia George Kerr
 Länsi-Intian federaatio
1.47,1
 
1 500 m
Kultaa Herb Elliott
 Australia
3.35,6 Elliott karkasi muilta juoksijoilta kaksi kierrosta ennen maalia ja paransi nimissään ollutta maailmanennätystä 0,4 sekunnilla.[2]
Hopeaa Michel Jazy
Tiedosto:Flag of France (1794–1815, 1830–1974).svg Ranska
3.38,4
Pronssia István Rózsavölgyi
 Unkari
3.39,2
 
5 000 m
Kultaa Murray Halberg
 Uusi-Seelanti
13.43,4
Hopeaa Hans Grodotzki
 Saksa
13.44,6
Pronssia Kazimierz Zimny
 Puola
13.44,8
 
10 000 m
Kultaa Pjotr Bolotnikov
 Neuvostoliitto
28.32,2 Kymmenestä parhaasta juoksijasta yhdeksän paransi omaa ennätystään.[3]
Hopeaa Hans Grodotzki
 Saksa
28.37,0
Pronssia David Power
 Australia
28.38,2
 
Maraton
Kultaa Abebe Bikila
 Etiopia
2.15.16,2 Maraton juostiin helteen välttelemiseksi illalla. Voittaja Bikila juoksi paljain jaloin.[3]
Hopeaa Rhadi Ben Abdesselam
 Marokko
2.15.41,6
Pronssia Barry Magee
 Uusi-Seelanti
2.17.18,2
 
110 m aitajuoksu
Kultaa Lee Calhoun
 Yhdysvallat
13,8 Maailmanennätyksen vuonna 1959 juossut saksalainen Martin Lauer sijoittui neljänneksi.[3]
Hopeaa Willie May
 Yhdysvallat
13,8
Pronssia Hayes Jones
 Yhdysvallat
14,0
 
400 m aitajuoksu
Kultaa Glenn Davis
 Yhdysvallat
49,3
Hopeaa Clifton Cushman
 Yhdysvallat
49,6
Pronssia Richard Howard
 Yhdysvallat
49,7
 
3 000 m estejuoksu
Kultaa Zdzislaw Krzyszkowiak
 Puola
8.34,2
Hopeaa Nikolai Sokolov
 Neuvostoliitto
8.36,4
Pronssia Semjon Ržištšin
 Neuvostoliitto
8.42,2
 
4 x 100 m
Kultaa  Saksa
Bernd Cullmann
Armin Hary
Walter Mahlendorf
Martin Lauer
39,5 Yhdysvallat tuli ensimmäisenä maaliin mutta se hylättiin vaihtorikkeen vuoksi. Saksa sivusi sekä alkuerissä että loppukilpailussa Yhdysvaltojen nimissä ollutta maailmanennätystä.[3]
Hopeaa  Neuvostoliitto
Gusman Kosanov
Leonid Bartenev
Yuri Konovalov
Edvins Ozolin
40,1
Pronssia  Yhdistynyt kuningaskunta
Peter Radford
David Jones
David Segal
Nick Whitehead
40,2
 
4 x 400 m
Kultaa  Yhdysvallat
Jack Yerman
Earl Young
Glenn Ashby Davis
Otis Davis
3.02,2 Yhdysvallat teki uuden maailmanennätyksen ja myös Saksa alitti edellisen ennätyksen.[3]
Hopeaa  Saksa
Manfred Kinder
Joachim Reske
Johannes Kaiser
Carl Kaufmann
3.02,7
Pronssia  Länsi-Intian federaatio
George Kerr
James Wedderburn
Keith Gardner
Malcolm Spence
3.04,0
 
20 km kävely
Kultaa Vladimir Golubnitši
 Neuvostoliitto
1.34.07,2
Hopeaa Noel Freeman
 Australia
1.34.16,4
Pronssia Stanley Vickers
 Yhdistynyt kuningaskunta
1.34.56,4
 
50 km kävely
Kultaa Don Thompson
 Yhdistynyt kuningaskunta
4.25.30,0 Hopeamitalisti Ljunggren oli lähes 41-vuotias ja olympiavoittaja vuodelta 1948.[3]
Hopeaa John Ljunggren
 Ruotsi
4.25.47,0
Pronssia Abdon Pamich
 Italia
4.27.55,4
 
Korkeushyppy
Kultaa Robert Šavlakadze
 Neuvostoliitto
216 Thomas oli aiemmin samana vuonna hypännyt neljä kertaa maailmanennätyksen, parhaallaan 223.[4]
Hopeaa Valeri Brumel
 Neuvostoliitto
216
Pronssia John Thomas
 Yhdysvallat
214
 
Seiväshyppy
Kultaa Donald Bragg
 Yhdysvallat
470
Hopeaa Ron Morris
 Yhdysvallat
460
Pronssia Eeles Landström
 Suomi
455
 
Pituushyppy
Kultaa Ralph Boston
 Yhdysvallat
812 Boston oli aiemmin samana vuonna parantanut Jesse Owensin 25 vuotta vanhaa maailmanennätystä tuloksellaan 821. Roberson nousi koko kilpailun viimeisellä hypyllä senttimetrin päähän Bostonin tuloksesta. Ter-Ovanesjan teki Euroopan-ennätyksen ja saksalainen Manfred Steinbach sijoittui neljänneksi tasan kahdeksan metrin hypyllä.[4]
Hopeaa Irvin Roberson
 Yhdysvallat
811
Pronssia Igor Ter-Ovanesjan
 Neuvostoliitto
804
 
Kolmiloikka
Kultaa Józef Szmidt
 Puola
16,81
Hopeaa Vladimir Gorjajev
 Neuvostoliitto
16,63
Pronssia Vitold Krejer
 Neuvostoliitto
16,43
 
Kuulantyöntö
Kultaa Bill Nieder
 Yhdysvallat
19,68 Maailmanennätystä samana vuonna parantanut Nieder jäi Yhdysvaltojen olympiakarsinnoissa neljänneksi ja pääsi joukkueeseen vasta, kun kisoihin valittu Dave Davis jäi rannevamman vuoksi pois.[4]
Hopeaa Parry O’Brien
 Yhdysvallat
19,11
Pronssia Dallas Long
 Yhdysvallat
19,01
 
Kiekonheitto
Kultaa Al Oerter
 Yhdysvallat
59,18 Vuoden 1948 olympiavoittaja, Italian Adolfo Consolini sijoittui 17:nneksi.[4]
Hopeaa Rink Babka
 Yhdysvallat
58,02
Pronssia Dick Cochran
 Yhdysvallat
57,16
 
Moukarinheitto
Kultaa Vasili Rudenkov
 Neuvostoliitto
67,10 Maailmanennätyksen 70,33 vähän ennen olympiakisoja heittänyt yhdysvaltalainen Harold Connolly sijoittui kahdeksanneksi.[4]
Hopeaa Gyula Zsivótzky
 Unkari
65,79
Pronssia Tadeusz Rut
 Puola
65,64
 
Keihäänheitto
Kultaa Viktor Tsibulenko
 Neuvostoliitto
84,64 Puolalainen Janusz Sidło heitti karsinnassa tuloksen 85,14 mutta jäi loppukilpailussa kahdeksanneksi tuloksellaan 76,46. Tsibulenko heitti voittotuloksen ensimmäisellä kierroksella.[4]
Hopeaa Walter Krüger
 Saksa
79,36
Pronssia Gergely Kulcsár
 Unkari
78,57
 
Kymmenottelu
Kultaa Rafer Johnson
 Yhdysvallat
8392 Johnson ja Yang olivat opiskelutovereita Kalifornian yliopistosta.[4]
Hopeaa Yang Chuan-Kwang
 Taiwan
8334
Pronssia Vasili Kuznetsov
 Neuvostoliitto
7809
 
Laji Sijoitukset Selostus
100 m
Kultaa Wilma Rudolph
 Yhdysvallat
11,0 Loppukilpailu juostiin myötätuulessa, joten ajat eivät olleet tilastokelpoisia. Rudolph sivusi välierissä maailmanennätystä 11,3.[5]
Hopeaa Dorothy Hyman
 Yhdistynyt kuningaskunta
11,3
Pronssia Giuseppina Leone
 Italia
11,3
 
200 m
Kultaa Wilma Rudolph
 Yhdysvallat
24,0
Hopeaa Jutta Heine
 Saksa
24,4
Pronssia Dorothy Hyman
 Yhdistynyt kuningaskunta
24,7
 
800 m
Kultaa Ljudmila Ševtsova
 Neuvostoliitto
2.04,3 Laji oli edellisen kerran olympiaohjelmassa vuonna 1928.[6]
Hopeaa Brenda Jones
 Australia
2.04,4
Pronssia Ursula Donath
 Saksa
2.05,6
 
80 m aitajuoksu
Kultaa Irina Press
 Neuvostoliitto
10,8 Irina Pressin sisko Tamara Press voitti kultaa kuulantyönnössä.[6]
Hopeaa Carole Quinton
 Yhdistynyt kuningaskunta
10,9
Pronssia Gisela Birkemeyer
 Saksa
11,0
 
4 x 100 m
Kultaa  Yhdysvallat
Martha Hudson
Lucinda Williams
Barbara Jones
Wilma Rudolph
44,5 Yhdysvallat juoksi välierissä maailmanennätyksen 44,4.[6]
Hopeaa  Saksa
Martha Langbein
Anni Biechl
Brunhilde Hendrix
Jutta Heine
44,8
Pronssia  Puola
Teresa Wieczorek
Barbara Janiszewska
Celina Jesionowska
Halina Richter
45,0
 
Korkeushyppy
Kultaa Iolanda Balaș
 Romania
185
Hopeaa Jarosława Jozwiakowska
 Puola
Dorothy Shirley
 Yhdistynyt kuningaskunta
171
Pronssia
 
Pituushyppy
Kultaa Vera Krepkina
 Neuvostoliitto
637
Hopeaa Elżbieta Krzesińska
 Puola
627
Pronssia Hildrun Claus
 Saksa
621
 
Kuulantyöntö
Kultaa Tamara Press
 Neuvostoliitto
17,32
Hopeaa Johanna Lüttge
 Saksa
16,61
Pronssia Earlene Brown
 Yhdysvallat
16,42
 
Kiekonheitto
Kultaa Nina Ponomarjova
 Neuvostoliitto
55,10
Hopeaa Tamara Press
 Neuvostoliitto
52,59
Pronssia Lia Manoliu
 Romania
52,36
 
Keihäänheitto
Kultaa Elvīra Ozoliņa
 Neuvostoliitto
55,98 Ozolina heitti voittotuloksen ensimmäisellä kierroksella. Hän oli iältään lähes 38-vuotias.[6]
Hopeaa Dana Zátopková
 Tšekkoslovakia
53,78
Pronssia Birutė Kalėdienė
 Neuvostoliitto
53,45
 
  1. Arponen, s. 187–190
  2. a b c d Arponen, s. 187
  3. a b c d e f Arponen, s. 188
  4. a b c d e f g Arponen, s. 189
  5. Arponen, s. 189–190
  6. a b c d Arponen, s. 190

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]