Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1992
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Vuoden 1992 kesäolympialaisissa Barcelonassa järjestettiin yleisurheilussa 43 kilpailutapahtumaa, miehille 24 ja naisille 19.
Mitalistit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miehet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Laji | Sijoitukset | Selostus | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| 100 m |
|
Linford Christie Yhdistynyt kuningaskunta
|
9,96 | Linford Christie oli 32-vuotias ja ensimmäinen yli 30-vuotiaana olympiakultaa 100 metrillä voittanut. Frankie Fredericks saavutti Namibian ensimmäisen olympiamitalin.[1] | ||
|
Frankie Fredericks Namibia
|
10,02 | ||||
|
Dennis Mitchell Yhdysvallat
|
10,04 | ||||
| 200 m |
|
Mike Marsh Yhdysvallat
|
20,01 | Mike Marsh juoksi välierissä ajan 19,73, joka jäi vain 0,01 sekunnin päähän maailmanennätyksestä. Loppukilpailussa juoksijoiden vauhtia hidasti vastatuuli.[1] | ||
|
|
Frankie Fredericks Namibia
|
20,13 | ||||
|
|
Michael Bates Yhdysvallat
|
20,38 | ||||
| 400 m |
|
Quincy Watts Yhdysvallat
|
43,50 | |||
|
|
Steve Lewis Yhdysvallat
|
44,21 | ||||
|
|
Samson Kitur Kenia
|
44,24 | ||||
| 800 m |
|
William Tanui Kenia
|
1.43,66 | |||
|
|
Nixon Kiprotich Kenia
|
1.43,70 | ||||
|
|
Johnny Gray Yhdysvallat
|
1.43,97 | ||||
| 1 500 m |
|
Fermín Cacho Espanja
|
3.40,12 | Mohammed Sulaiman saavutti Qatarin ensimmäisen olympiamitalin. Vuoden 1991 maailmanmestari, algerialainen Noureddine Morceli jäi loppukirissä seitsemänneksi.[1] | ||
|
|
Rachid El Basir Marokko
|
3.40,62 | ||||
|
|
Mohammed Sulaiman Qatar
|
3.40,69 | ||||
| 5 000 m |
|
Dieter Baumann Saksa
|
13.12,52 | Vuoden 1991 maailmanmestari, kenialainen Yobes Ondieki sijoittui viidenneksi.[1] | ||
|
|
Paul Bitok Kenia
|
13.12,71 | ||||
|
|
Fita Bayisa Etiopia
|
13.13,03 | ||||
| 10 000 m |
|
Khalid Skah Marokko
|
27.46,70 | Kärkikaksikko karkasi muilta seitsemän kilometrin jälkeen. He ohittivat kierroksella marokkolaisen Hammou Boutayebin, joka kahden seuraavan kierroksen aikana yritti häiritä Richard Chelimon juoksua. Khalid Skah voitti loppukirissä Chelimon, mutta tuomarineuvosto päätti hylätä Skah'n, koska hän sai maanmieheltään sääntöjen vastaista apua. Seuraavana päivänä tuomarineuvosto kumosi päätöksensä ja hyväksyi Skah'n voiton. Palkintojenjaossa Skah sai yleisöltä äänekkäät buuakset.[2] | ||
|
|
Richard Chelimo Kenia
|
27.47,72 | ||||
|
|
Addis Abebe Etiopia
|
28.00,07 | ||||
| Maraton |
|
Hwang Young-cho Etelä-Korea
|
2.13.23 | |||
|
|
Koichi Morishita Japani
|
2.13.45 | ||||
|
|
Stephan Freigang Saksa
|
2.14.00 | ||||
| 110 m aitajuoksu |
|
Mark McKoy Kanada
|
13,12 | |||
|
|
Tony Dees Yhdysvallat
|
13,24 | ||||
|
|
Jack Pierce Yhdysvallat
|
13,26 | ||||
| 400 m aitajuoksu |
|
Kevin Young Yhdysvallat
|
46,78 (WR) |
Vuoden 1991 maailmanmestari, sambialainen Samuel Matete hylättiin välierissä. Young paransi loppukilpailussa maailmanennätystä 0,24 sekunnilla ja omaa ennätystään 0,94 sekunnilla.[2] Youngin tulos säilyi maailmanennätyksenä lähes 29 vuotta.[3] | ||
|
|
Winthrop Graham Jamaika
|
47,66 | ||||
|
|
Kriss Akabusi Yhdistynyt kuningaskunta
|
47,82 | ||||
| 3 000 m estejuoksu |
|
Matthew Birir Kenia
|
8.08,84 | Vuoden 1991 maailmanmestari ja olympiakisojen jälkeen maailmanennätyksen juossut Moses Kiptanui ei mahtunut Kenian joukkueeseen.[2] Kenia saavutti kuitenkin kolmoisvoiton, ja kultamitali oli Kenialle ennätyksellisesti tämän lajin viides (Suomella oli neljä kultamitalia).[4] | ||
|
|
Patrick Sang Kenia
|
8.09,55 | ||||
|
|
William Mutwol Kenia
|
8.10,74 | ||||
| 4 x 100 m |
|
Yhdysvallat Mike Marsh Leroy Burrell Dennis Mitchell Carl Lewis |
37,40 (WR) |
Yhdysvallat juoksi maailmanennätyksen. Carl Lewis saavutti uransa kahdeksannen olympiakultamitalin. Hän oli alun perin viestijoukkueen varamies mutta sai paikan Mark Witherspoonin loukkaannuttua 100 metrin juoksussa. Alkuerässä Lewisin tilalla juoksi James Jett.[5] | ||
|
|
 Nigeria Oluyemi Kayode Chidi Imoh Olapade Adeniken Davidson Ezinwa |
37,98 | ||||
|
|
 Kuuba Andrés Simón Joel Lamela Joel Isasi Jorge Aguilera |
38,00 | ||||
| 4 x 400 m |
|
Yhdysvallat Andrew Valmon Quincy Watts Michael Johnson Steve Lewis |
2.55,74 (WR) |
Yhdysvallat rikkoi 24 vuotta vanhan maailmanennätyksen. Alkuerissä joukkueessa juoksivat Darnell Hall ja Chip Jenkins, joista jälkimmäinen on 400 metrin juoksun ja viestin olympiakultaa vuonna 1956 voittaneen Charlie Jenkinsin poika.[2] | ||
|
|
Kuuba Lazaro Martinez Héctor Herrera Norberto Téllez Roberto Hernández |
2.59,51 | ||||
|
|
Yhdistynyt kuningaskunta Roger Black David Grindley Kriss Akabusi John Regis |
2.59,73 | ||||
| 20 km kävely |
|
Daniel Plaza Espanja
|
1.21,25 | |||
|
|
Guillaume LeBlanc Kanada
|
1.22,25 | ||||
|
|
Giovanni De Benedictis Italia
|
1.23,11 | ||||
| 50 km kävely |
|
Andrei Perlov Yhdistynyt joukkue
|
3.50,13 | |||
|
|
Carlos Mercenario Meksiko
|
3.52,09 | ||||
|
|
Ronald Weigel Saksa
|
3.53,45 | ||||
| Korkeushyppy |
|
Javier Sotomayor Kuuba
|
234 | Viisi parasta ylittivät korkeuden 234 cm mutta heistä vain Javier Sotomayor ensimmäisellä yrityksellään. Patrik Sjöberg saavutti mitalin kolmansissa peräkkäisissä olympiakisoissa.[2] Pronssimitali jaettiin kolmen hyppääjän kesken.[6] | ||
|
|
Patrik Sjöberg Ruotsi
|
234 | ||||
|
|
Hollis Conway Yhdysvallat Tim Forsyth  Australia Artur Partyka  Puola
|
234 | ||||
| Seiväshyppy |
|
Maksim Tarasov Yhdistynyt joukkue
|
580 | Hallitseva olympiavoittaja, maailmanmestari ja maailmanennätysmies Serhi Bubka jäi ilman tulosta pudotettuaan kahdesti 570 cm:stä ja kerran 575 cm:stä.[7] | ||
|
|
Igor Trandenkov Yhdistynyt joukkue
|
580 | ||||
|
|
Javier García Espanja
|
575 | ||||
| Pituushyppy |
|
Carl Lewis Yhdysvallat
|
867 | Carl Lewis hyppäsi voittotuloksen ensimmäisellä hypyllään. Vuoden 1991 maailmanmestari Mike Powell pääsi viimeisellä hyppykierroksella kolmen senttimetrin päähän.[7] | ||
|
|
Mike Powell Yhdysvallat
|
864 | ||||
|
|
Joe Greene Yhdysvallat
|
834 | ||||
| Kolmiloikka |
|
Mike Conley Yhdysvallat
|
18,17 | Mike Conleyn voittotulos ylitti maailmanennätyksen mutta myötätuulta oli 2,1 m/s eli niukasti yli säännöissä mainitun tilastokelpoisuuden rajan.[7] | ||
|
|
Charles Simpkins Yhdysvallat
|
17,60 | ||||
|
|
Frank Rutherford Bahama
|
17,36 | ||||
| Kuulantyöntö |
|
Mike Stulce Yhdysvallat
|
21,70 | Vuosien 1987 ja 1991 maailmanmestari, sveitsiläinen Werner Günthör sijoittui neljänneksi tuloksella 20,91.[7] | ||
|
|
Jim Doehring Yhdysvallat
|
20,96 | ||||
|
|
Vjatšeslav Lyho Yhdistynyt joukkue
|
20,94 | ||||
| Kiekonheitto |
|
Romas Ubartas Liettua
|
65,12 | Romas Ubartas saavutti Liettuan ensimmäisen olympiavoiton. Vuoden 1991 maailmanmestari, saksalainen Lars Riedel karsiutui loppukilpailusta.[7] | ||
|
|
Jürgen Schult Saksa
|
64,94 | ||||
|
|
Roberto Moya Kuuba
|
64,12 | ||||
| Moukarinheitto |
|
Andrei Abduvalijev Yhdistynyt joukkue
|
82,54 | IVY:ä edustanut voittaja Andrei Abduvalijev on tadžikistanilainen. Neuvostoliiton edustajana aiemmin kaksi olympiamitalia saavuttanut Jüri Tamm sijoittui nyt Viron edustajana viidenneksi.[7] Neljänneksi tuloksella 79,00 alun perin sijoittunut yhdysvaltalainen Jud Logan hylättiin positiivisen dopingnäytteen seurauksena.[8] | ||
|
|
Ihar Astapkovitš Yhdistynyt joukkue
|
81,96 | ||||
|
|
Igor Nikulin Yhdistynyt joukkue
|
81,38 | ||||
| Keihäänheitto |
|
Jan Železný Tšekkoslovakia
|
89,66 | Jan Železný teki voittotuloksen ensimmäisellä heitollaan. Vuoden 1991 maailmanmestari, suomalainen Kimmo Kinnunen sijoittui neljänneksi tuloksella 82,62.[7] | ||
|
|
Seppo Räty Suomi
|
86,60 | ||||
|
|
Steve Backley Yhdistynyt kuningaskunta
|
83,38 | ||||
| Kymmenottelu |
|
Robert Zmĕlík Tšekkoslovakia
|
8611 | Vuoden 1991 maailmanmestari Dan O’Brien jäi Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa ilman tulosta seiväshypyssä eikä päässyt kilpailemaan olympiakisoihin.[7] | ||
|
|
Antonio Peñalver Espanja
|
8412 | ||||
|
|
Dave Johnson Yhdysvallat
|
8309 | ||||
Naiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kansainvälisen Olympiakomitean tulostietokanta
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 14. Sporttikustannus Oy, 1993. ISBN 951-8920-18-4
- Salmenkylä, Riku & Salmenkylä, Matti (toim.): Barcelona Albertville 1992. Suomen International Publications, 1992. ISBN 951-96178-3-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Arponen, s. 334
- ↑ a b c d e Arponen, s. 335
- ↑ Karsten Warholm rikkoi 29 vuotta vanhan maailmanennätyksen 1.7.2021. Yle. Viitattu 10.5.2022.
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 38
- ↑ Salmenkylä & Salmenkylä, s. 46
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 39
- ↑ a b c d e f g h Arponen, s. 336
- ↑ a b Siukonen & Ahola, s. 69
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 47
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 70
- ↑ a b c d Arponen, s. 337
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 71
- ↑ a b Siukonen & Ahola, s. 48
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 49
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 49, 308
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1992 Wikimedia Commonsissa
Kesäolympialaisten 1992 lajit ja kilpailutapahtumat
Ammunta | Baseball | Jalkapallo | Jousiammunta | Judo | Koripallo | Käsipallo | Lentopallo | Maahockey | Melonta | Miekkailu | Nykyaikainen viisiottelu | Nyrkkeily | Paini | Painonnosto | Pelota (Näytöslaji) | Purjehdus | Pyöräily | Pöytätennis | Ratsastus | Rullaluistinhockey (Näytöslaji) | Soutu | Sulkapallo | Taekwondo (Näytöslaji) | Taitouinti | Tennis | Uimahypyt | Uinti | Vesipallo | Voimistelu | Yleisurheilu