Tamara Press (urheilija)
| Tamara Press | |
|---|---|
 Tamara Press vuonna 1964 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. toukokuuta 1937 Harkova, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto |
| Kuollut | 26. huhtikuuta 2021 (83 vuotta) Moskova, Venäjä |
| Kansalaisuus |
 Neuvostoliitto/ Venäjä |
| Yleisurheilija | |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 102 kg |
| Laji |
kuulantyöntö kiekonheitto |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Neuvostoliitto
| |||
| Naisten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Rooma 1960 | kuula | |
| Kultaa |
Tokio 1964 | kuula | |
| Kultaa |
Tokio 1964 | kiekko | |
 Hopeaa |
Rooma 1960 | kiekko | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Tukholma 1958 | kiekko | |
| Kultaa |
Belgrad 1962 | kuula | |
| Kultaa |
Belgrad 1962 | kiekko | |
 Pronssia |
Tukholma 1958 | kuula | |
Tamara Natanovna Press (ven. Тамара Натановна Пресс, 10. toukokuuta 1937 Harkova – 26. huhtikuuta 2021[1]) oli Neuvostoliittoa edustanut yleisurheilija. Hän voitti naisten kiekonheitossa ja kuulantyönnössä kolme kultamitalia ja yhden hopean vuosien 1960 ja 1964 olympiakisoissa ja rikkoi urallaan 11 maailmanennätystä.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tamara Press syntyi 10. toukokuuta 1937 Harkovassa Ukrainassa. Perhe evakuoitiin toisen maailmansodan aikana Samarkandiin, Uzbekistaniin. 18-vuotiaana Press muutti Leningradiin harjoittelemaan valmentaja Viktor Aleksejevin alaisuudessa.[2]
Press nousi kansainvälisesti tunnetuksi voitettuaan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1958 kultaa kiekonheitossa ja pronssia kuulantyönnössä. Kaksi vuotta myöhemmin hän voitti Rooman olympialaisissa kultaa kuulassa ja hopeaa kiekossa. Tokion olympialaisissa 1964 hän voitti kultaa sekä kuulassa että kiekossa, rikkoen molemmissa lajeissa samalla olympiaennätyksen. Myös hänen sisarensa Irina Press voitti samoihin aikoihin useita olympiamitaleja.[2]
Tamara ja Irina Press olivat rotevia, minkä vuoksi heitä kutsuttiin pilkallisesti ”Pressin veljeksiksi”. Pressit jättäytyivät pois Budapestin Euroopan-mestaruuskilpailuista 1966, joissa oli ensi kertaa käytössä sukupuolitestit. Neuvostoliittolaiset viranomaiset antoivat kisoista pois jättäytymisen syyksi sairaan äidin hoitamisen. Press kävi viimeisen kilpailunsa vuonna 1967 ja lopetti sitten uransa.[2]
Yhtäkkisen ja ennenaikaisen lopettamisen vuoksi kumpaakin sisarusta on epäilty intersukupuoliseksi tai anabolisten steroidien käyttäjäksi.[2][3]
Press teki urallaan vuosien 1959–1965 välillä 11 maailmanennätystä. Hänen ennätyksensä kuulantyönnössä oli 18,59 metriä ja kiekonheitossa 59,70 metriä.[2]
Urheilu-uransa jälkeen Press työskenteli insinöörinä ja valmentajana.[2] Hän vaikutti erilaisissa urheilun luottamustehtävissä, väitteli kasvatustieteiden tohtoriksi ja julkaisi useita tieteellisiä kirjoituksia. Hänet palkittiin Leninin ansiomerkillä vuonna 1960, Neuvostoliiton kunniamerkillä (орден "Знак Почёта") vuonna 1964 sekä Ystävyyden kunniamerkillä vuonna 1997.[4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ушла из жизни олимпийская чемпионка Тамара Пресс (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f Richard Sandomir: Tamara Press, Olympian Whose Feats Raised Questions, Dies at 83 The New York Times. 4.5.2021. Viitattu 20.8.2022.
- ↑ Garbett, Paul: Sports gender controversies Telegraph.co.uk. 20.8.2009. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 11.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Tamara Press on kuollut – Pauli Nevala muistelee epäilyksiä herättänyttä Neuvostoliiton urheilun sisarparia: ”Puhuttiin suoraan Pressin veljeksistä” Ilta-Sanomat. 27.4.2021. Viitattu 27.4.2021.
- ↑ Пресс Тамара Натановна - Энциклопедия интересных статей портала «Excelion.ru»! web.archive.org. 5.6.2009. Arkistoitu 5.6.2009. Viitattu 27.4.2021.
|
1948: Micheline Ostermeyer | 1952: Galina Zybina | 1956: Tamara Tyškevitš | 1960: Tamara Press | 1964: Tamara Press | 1968: Margitta Gummel | 1972: Nadežda Tšižova | 1976: Ivanka Hristova | 1980: Ilona Slupianek | 1984: Claudia Losch | 1988: Natalja Lisovskaja | 1992: Svetlana Kriveljova | 1996: Astrid Kumbernuss | 2000: Janina Karoltšyk | 2004: Yumileidi Cumbá | 2008: Valerie Vili | 2012: Valerie Adams | 2016: Michelle Carter | 2020: Gong Lijiao | 2024: Yemisi Ogunleye |
|
1928: Halina Konopacka | 1932: Lillian Copeland | 1936: Gisela Mauermayer | 1948: Micheline Ostermeyer | 1952: Nina Romaškova | 1956: Olga Fikotová | 1960: Nina Ponomarjova | 1964: Tamara Press | 1968: Lia Manoliu | 1972: Faina Melnik | 1976: Evelin Schlaak | 1980: Evelin Jahl | 1984: Ria Stalman | 1988: Martina Hellmann | 1992: Maritza Martén | 1996: Ilke Wyludda | 2000: Ellina Zvereva | 2004: Natalja Sadova | 2008: Stephanie Brown-Trafton | 2012: Sandra Perković | 2016: Sandra Perković | 2020: Valarie Allman | 2024: Valarie Allman |
| ||||||||||||||
