Yamaha DX7
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Yamaha DX7 on digitaalinen FM-syntetisaattori, jota Yamaha valmisti vuosina 1983–1989. DX7 oli ensimmäinen kaupallisesti menestyksekäs digitaalisyntetisaattori, ja rinnakkaismalleineen se on edelleen yksi kaikkien aikojen myydyimmistä syntetisaattoreista Korg M1:n ja Roland D-50:n ohella. DX7 oli myös yksi ensimmäisistä MIDI-laitteista ja vaikutti ratkaisevasti MIDI-standardin läpimurtoon. Yamaha DX7 oli 1980-luvulla yhdessä Rolandin TR-sarjan rumpukoneitten kanssa historian mullistavimpia sähköisiä soittimia.
DX7:n ääntä on kuultavissa lukuisien eri yhtyeitten ja artistien kappaleissa. Erityisesti DX7:n paljon käytetty heleä pianoääni (E. Piano 1) sekä bassoääni (Bass 1) ovat selvästi erotettavissa ja tunnistettavissa useista 1980-luvun, ja monista uudemmistakin kappaleista.
DX7:n perintö on yhä kuultavissa erityisesti populaarimusiikissa. Monet artistit ovat säilyttäneet alkuperäisen DX7:n kokoonpanossaan, vaikka nykyään on tarjolla lukuisia uusiakin syntetisaattoreita joista löytyy täysin vastaavanlaisia soundeja erilaisine variaatioineen.
Yamaha DX7 on suhteellisen hankala ohjelmoitava johtuen vaikeasti hahmotettavasta käyttöliittymästä parametrien ohjauksessa. Sen täydellinen hallinta vaatii paljon perehtymistä. Puhtaasti analogisiin syntetisaattoreihin verrattuna DX7:n etuja olivat digitaalisen laitteen tarjoamat muistipaikat luoduille sointiväreille ja vireen tarkkuus sekä äänen kirkkaus.
Tekniikkaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yamaha DX7:n ominaisuuksiin kuuluvat MIDIn lisäksi kosketusherkkyys (velocity) ja polyfonia eli monen äänen soittaminen yhtäaikaa[1]. Tekniikan Maailman vertailutestissä vuonna 1986 mukana olleessa DX7:ssä oli viiden oktaavin koskettimisto, kitaran kielen venytystä vastaava pitch bender, split eli koskettimiston jako kahdeksi alueeksi, modulaatiopyörä, pedaali ja puhallinsuukappale sekä kiinteitä soundeja kahdella ROM-kasetilla yhteensä 128 ja ohjelmoitavia soundeja yhdellä RAM-kasetilla 32. Laitteen paino oli 14,5 kg. Vertailutestissä olivat mukana myös syntetisaattorit Casio CZ-101/1000 ja CZ-5000, Korg Poly-800 II ja DW-8000, Roland αJuno 1, Siel DK-80 ja Yamahan halvempi malli DX-21.[2]
Esimerkkejä DX7:n soitinäänten käytöstä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Saarela, Tommi: Tietotekniikka vyöryy äänistudioon. Tekniikan Maailma, Määritä ajankohta! Näköislehti (tilaajille). Viitattu 18.1.2020.
- ↑ Sipilä, Panu & Rekiaro, Ilkka: Syntetisaattorit. Yhden miehen orkesterit. Tekniikan Maailma, Määritä ajankohta! Näköislehti (tilaajille). Viitattu 18.1.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yamaha DX7 Wikimedia Commonsissa
