Bee Gees

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Bee Gees
Bee Gees vuonna 1977. Ylhäältä alas: Barry, Robin ja Maurice Gibb.
Bee Gees vuonna 1977. Ylhäältä alas: Barry, Robin ja Maurice Gibb.
Tiedot
Toiminnassa 1958–2003
Tyylilaji pop
soft rock
blue-eyed soul
disko
Kotipaikka Australia Brisbane, Australia
Laulukieli englanti
Entiset jäsenet

Barry Gibb, laulu, kitara
Robin Gibb, laulu, piano, viulu
Maurice Gibb, laulu, kitara, bassokitara, koskettimet
Colin Petersen
Vince Melouney
Geoff Bridgford
Alan Kendall
Dennis Bryon
Blue Weaver

Levy-yhtiö

Festival Records
Polydor Records
Atco Records
RSO Records
Warner Brothers Records
Rhino Records

Aiheesta muualla
Kotisivut

Bee Gees oli kuudella vuosikymmenellä toiminut brittiläis-australialainen yhtye. Yhtyeen keskeiset jäsenet olivat veljekset Barry (1946– ), Maurice (1949–2003) ja Robin Gibb (1949–2012), ja yhtyeen nimi on muunnos sanoista ”Brothers Gibb”. Bee Gees teki kansainvälisen läpimurtonsa 1960-luvulla pop-yhtyeenä. Heistä tuli toisen kerran suosittuja 1970-luvun diskomusiikkiajalla, etenkin elokuvan Saturday Night Fever – lauantai-illan huumaa (1977) myötä. Elokuvan soundtrack sisälsi lukuisia yhtyeen menestyskappaleita.

Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Stayin’ Alive”, ”How Deep Is Your Love”, ”Night Fever”, ”Tragedy”, ”Massachusetts” ja ”Jive Talkin’”. Veljekset kirjoittivat menestyskappaleita myös muille artisteille.

Bee Geesin synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barry, Robin ja Maurice syntyivät Mansaarella. 1940-luvun lopulla perhe palasi isä Hugh Gibbin kotikaupunkiin Manchesteriin. Pojat alkoivat laulaa kolmiäänisesti. Heidän ensiesiintymisensä tapahtui paikallisessa elokuvateatterissa.

Vuonna 1958 Gibbin perhe muutti Redcliffeen, Australian Queenslandiin. Siellä Barry, Maurice ja Robin alkoivat esiintyä kerätäkseen taskurahaa. He herättivät paikallisen radio-DJ Bill Gatesin[1] mielenkiinnon ja keräsivät vähitellen nimeä itselleen harmonialaulullaan ja Barryn laulunkirjoitustaidoilla. Vuonna 1960 he esiintyivät useissa televisio-ohjelmissa, ja seuraavien muutaman vuoden aikana he aloittivat esiintymiset Queenslandin rannikon lomakohteissa, vaikka olivatkin alaikäisiä.

Australialainen tähti Col Joye innostui Barryn kappaleista ja auttoi veljeksiä saamaan levytyssopimuksen Festival Recordsin kanssa vuonna 1963. Yhtyeen nimeksi tuli Bee Gees. Kolmikko julkaisi kahdesta kolmeen singleä vuodessa ja Barry kirjoitti samalla kappaleita muille australialaisille artisteille. Pieni hitti vuonna 1965 laululla "Wine and Women" avasi tien kolmikon ensimmäisen LP-levyn äänityksiin. "Barry Gibb and the Bee Gees Sing and Play 14 Barry Gibb Songs" julkaistiin, mutta se ei saavuttanut suurta menestystä. Vuonna 1966 veljekset siirtyivät Spin-levymerkille, jota johti Nat Kipner. He saivat riittävästi aikaa studiossa kehittyäkseen artisteina. Kuuden kuukauden aikana he kirjoittivat ja äänittivät materiaalia kahden albumillisen verran. Sen joukossa oli single "Spicks and Specks", josta tuli heidän ensimmäinen suuri hittinsä Australiassa vuoden 1966 lopulla. Saman nimisen LP:n julkaisusta ja singlen menestyksestä huolimatta Gibbin perhe päätti palata Britanniaan.

1960-luku Englannissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bee Gees Alankomaiden televisiossa vuonna 1968.

Britanniaan saapumisensa jälkeen tammikuussa 1967 Bee Geesit solmivat levytyssopimuksen Robert Stigwoodin kanssa. Yhtyeeseen lisättiin australialaiset muusikot Vince Melouney (kitara) ja entinen lapsinäyttelijä Colin Petersen (rummut). Yhtyeen ensimmäinen Britannian single oli "Spicks and Specks", joka julkaistiin Festivalin ja Polydorin välisellä sopimuksella. Sopimuksesta kerrottiin Bee Geesille samoihin aikoihin kun he lähtivät Australiasta. Pian julkaistiin heidän ensimmäinen Englannissa äänitetty singlensä New York Mining Disaster 1941 (1967), surrealistinen ja makaaberi kappale, joka päätyi Top 20:een Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Yhtyeen kolmas albumi, "Bee Gees' First" sai hyvän vastaanoton kriitikoilta sekä yleisöltä. Albumi oli sekoitus rockia ja suurellisia balladeita kuten "To Love Somebody" sekä "I Can't See Nobody".

Single "Massachusetts" nosti trion supertähteyteen. Kappaleen sanoitus sai innoituksen Koillis-Yhdysvaltain suuresta sähkökatkosta v. 1965. Suomessa kappale nousi sijalle 14 ja se käännettiin nimellä "Muistan valon vain" ilman menestystä. Maailmanlaajuisesti single myi noin 5 miljoonaa kappaletta.[2] Suuri menestys oli myös "Words".

Vuonna 1968 julkaistiin kaksi albumia, melko raskassoundinen "Horizontal" sekä kevyempi pop-albumi Idea. Jälkimmäinen sisälsi kaksi uutta hittiä, "I’ve Gotta Get a Message to You" ja "I Started a Joke". Vince Melouney erosi yhtyeestä 1968. Monien kriitikoiden mielestä nämä olivat yhtyeen kultaisia vuosia. Tuon ajan Bee Gees oli freakbeat rock and roll -yhtye, jolla oli vahvat soul-vaikutteet sekä usko siihen, että kaikkia musiikkityylejä tulisi sekoittaa ja luoda näin jotain uutta. Tämä kausi päättyi Odessa-nimisen albumin julkaisun jälkeen (1969). Kyseessä oli intensiivinen ja monimutkainen prog rock -albumi, jolla käytettiin orkesteria.

Tähän mennessä Barry ja Robin olivat ajautuneet yhä suurempiin erimielisyyksiin yhtyeen suunnasta. Robert Stigwood teki selväksi olevansa Barryn johtajuuden kannalla ja Robin lähti yhtyeestä. Barry, Maurice ja Petersen jatkoivat mutta myös Petersen lähti pian. Barry ja Maurice saivat hitin "Don't Forget to Remember" [3] sekä julkaisivat LP:n Cucumber Castle joka oli heidän TV-spesiaalinsa soundtrack. Robin julkaisi sooloalbumin Robin's Reign, joka sisälsi hänen hyvin menestyneen debyyttisinglensä "Saved by the Bell". Sen enempää jäljelle jääneen Bee Gees -kokoonpanon kuin Robininkaan julkaisut eivät tehneet vaikutusta USA:ssa. Bee Gees hajosi 1969 lopulla. Vuonna 1970 kaikki kolme äänittivät sooloalbumit, joita ei koskaan julkaistu.

Veljekset palasivat yhteen vuoden 1970 loppupuoliskolla. Heidän tunteensa yhtyeen hajoamisesta olivat selvästi nähtävillä monissa sydänsuruja ja yksinäisyyttä käsittelevissä kappaleissa. He työstivät uutta pop-progressiivista rock-soundia ja nousivat Amerikan listoille kappaleilla "Lonely Days" (yhteenpaluualbumilta 2 Years On) sekä "How Can You Mend a Broken Heart" (albumilta Trafalgar). Nämä albumit menestyivät hyvin ja yhtye jatkoi menestystään top ten-hiteillä "My World" ja "Run To Me", joista jälkimmäinen oli irrotettu LP:ltä To Whom It May Concern, joka jäi vaatimattomalle huomiolle.

Yhtye tajusi jumittuneensa paikoilleen ja päätti lopettaa pitkään jatkuneen yhteistyön IBC Studios Londonin ja sen musiikillisen johtajan Bill Shepherdin kanssa. He asettautuivat Los Angelesiin ja äänittivät kaksi albumia lähestulkoon yhdellä kertaa vuoden 1972 lopulla. Albumien tyyli mukaili herkkää, tuohon aikaan suosittua singer-songwriter -tyyliä ja sisälsi paljon akustista kitaraa ja pianoa. Kun albumeista ensimmäinen, Life in a Tin Can, sekä siitä julkaistu single floppasivat, Stigwood ehdotti taukoa. Fanit jotka ovat kuulleet jälkimmäisen julkaisemattoman albumin nimeltään "The Bee Gees Album" (tunnetaan myös nimellä "A Kick in the Head") pitävät sitä näistä kahdesta albumista parempana ja ovat jatkuvasti vaatineet sen julkaisemista.

Bee Geesin USA:n levy-yhtiön, Atlantic Recordsin edustajan Ahmet Ertegünin ehdotuksesta Stigwood järjesti yhtyeelle äänityssession kuuluisan soulmusiikin tuottajan Arif Mardinin kanssa. Ensimmäinen yhteistyöstä syntynyt LP "Mr Natural" on rock-vaikutteisin albumi jonka Bee Gees on koskaan tehnyt. Se ei herättänyt suurempaa kiinnostusta ja Mardin rohkaisi ryhmää työstämään soul-tyyliä, jota he aina olivat rakastaneet, mutta jota he olivat ujostelleet esittää.

Veljekset pyrkivät muodostamaan oikean yhtyeen, joka voisi esiintyä niin lavalla kuin studiossakin. Ykköskitaristi Alan Kendall oli tullut mukaan vuonna 1971. Ennen "Mr Natural" -albumia hänen osuutensa oli pieni. Albumia varten he ottivat mukaan myös rumpali Dennis Bryonin, ja albumin jälkeen yhtyeeseen lisättiin Strawbsin entinen kosketinsoittaja Blue Weaver. Kokoonpanosta tuli 70-luvun lopun klassinen "Bee Gees Band". Maurice, joka aiemmilla äänitteillä oli soittanut pianoa, kitaraa, urkuja, mellotronia ja bassoa sekä eksoottisempia soittimia kuten mandoliinia ja syntetisaattoria, keskittyi nyt bassoon.

Eric Clapton ehdotti levyn työstämistä Criteria Studioilla, missä hän oli juuri levyttänyt 461 Ocean Boulevardin. Bee Gees meni studioon vuoden 1975 alussa. He tekivät edelleen balladeja, mutta noin viikon kuluttua he noudattivat Mardinin ja Stigwoodin neuvoja ja loivat nopeatempoisempia lauluja kuten "Jive Talkin'" ja "Nights on Broadway", jonka loppupuolen taustalaulussa kuullaan Barryn ensimmäisiä falsetti-kokeiluja. Yhtye piti uudesta soundistaan. Myös suuri yleisö huomasi uuden tyylin ja Main Course-LP sijoittui hyvin listoilla.

Seuraava levytys "Children of the World" oli sekoitus Barryn uudelleenlöytämää falsettia ja tanssittavia kappaleita. Ensimmäisen singlen "You should be dancing" johdolla se toi Bee Geesille tähtiaseman, jollaista he eivät olleet aiemmin saavuttaneet USA:ssa. Uusi soundi ei kuitenkaan ollut kovin suuressa suosiossa joidenkin yhtyettä jo 1960-luvulla fanittaneiden joukossa. Puhtaaseen diskoon verrattuna tämä oli kuitenkin soinniltaan lähempänä rockia ja poppia.

Sekä "Jive Talkin'" että "You should be dancing" olivat myöhemmin mukana "Saturday Night Fever" soundtrackilla ja elokuvassa.

1970-luku ja lauantai-illan huuma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Live-albumin tehtyään yhtyeen jäsenet päättivät yhdessä osallistua pian julkaistavan elokuvan, Saturday Night Feverin, soundtrackin tekoon. Albumi rikkoi monia soundtrackien myyntiennätyksiä, ja neljä Bee Gees -hittiä ("Stayin' Alive", "How Deep Is Your Love", "More Than a Woman", ja "Night Fever") sijoittuivat ykköseksi ja aloittivat diskomusiikin kulta-ajan. He kirjoittivat myös kappaleen "If I Can't Have You", jonka Yvonne Elliman lauloi listaykköseksi. Saturday Night Feverin suosio oli niin suurta, että kaksi eri versiota kappaleesta "More Than A Woman", yksi Bee Geesiltä ja toinen Tavaresilta, nousivat listoille samoihin aikoihin. Saturday Night Fever -albumi on sittemmin myynyt yli 30 miljoonaa maailmanlaajuisesti ja on kaikkien aikojen myydyin soundtrack. Bee Geesistä tuli suositumpi kuin koskaan, he myivät jopa enemmän kuin Beatles. Näihin aikoihin Barry ja Robin kirjoittivat "Emotion"-kappaleen vanhalle ystävälleen, Samantha Sangille, joka teki siitä top 10 -hitin. Bee Gees lauloi kappaleen taustalla. Vuotta myöhemmin Barry kirjoitti Broadway-musikaaliin perustuvan elokuvan Grease nimikkobiisin, jonka Frankie Valli esitti. Bee Geesin jäsenet esiintyivät myös vuoden 1978 elokuvassa Kersantti Pippuri, joka perustuu The Beatlesin klassikkoalbumiin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band.

Neljäs Gibbin veljeksistä, nuorin veli Andy Gibb, keräsi myös suurta suosiota julkaistessaan dance-albumeita. Diskon suosio hiipui kuitenkin nopeasti ja 1970-luvun loppuessa nousi laaja anti-Bee Gees -liike. Yhtye sai silti aikaan vielä yhden "Saturday Night Feveriä" seuranneen moninkertaista platinaa myyneen albumin, Spirits Having Flown. Se merkitsi etääntymistä pois diskorytmeistä ja toi yhtyeelle kolme Top 10 -hittiä: "Tragedy," "Too Much Heaven" (alun perin kirjoitettu John Travoltan elokuvaa "Moment By Moment" varten mutta ei kuitenkaan käytetty) ja "Love You Inside Out". Levytyssessioiden välissä yhtye nauhoitti "Desire"-biisin, jossa Andy laulaa pääosuudet; single sijoittui neljänneksi Andy Gibb -julkaisuna.

Bee Geesin onni nousi ja laski diskokuplan myötä. Vastaisku diskoa vastaan syöksi suurelta osin yhtyeen Amerikan-uran laskuun; kevään 1979 jälkeen yhtye sai enää kaksi pienehköä top 40 -hittiä ja yhden top 10 -hitin vuoden 1989 comebackilla "One". Heidän kansainvälinen suosionsa kärsi kuitenkin vähemmän vahinkoa; vuosien 1987 ja 1998 välillä yhtye sai vielä viisi top 5 -hittiä Britanniassa.

1980- ja 1990-luvut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosikymmenen vaihtuessa yhtyeen jäsenet siirtyivät soolourille. Barry julkaisi sooloprojektin nimeltä Now Voyager. Albumi nousi sijalle 72 US Billboard 200 -listalla, ja sen ensimmäinen single "Shine, Shine" nousi Billboard Hot 100 -listan sijalle 37. Robin yritti soolouraa How Old Are Youlla. Juliet ja Another Lonely Night in New York tuottivat kaksi hittiä Euroopassa, mutta pettymyksen Amerikassa. Robin yritti uudestaan Walls Have Eyesilla. Se oli myös pettymys. Veljekset tuottivat sen jälkeen musiikkia Barbra Streisandille, Diana Rossille ja Dionne Warwickille, jotka kaikki tekivät Bee Gees -covereita. Yhtye lauloi usean kappaleen taustalla. Veljekset työskentelivät myös Kenny Rogersin kanssa. He kirjoittivat ja tuottivat Rogersin albumin Eyes that See in the Dark. Siltä tuli suuri hitti "Islands In The Stream" - duetto Rogersin ja Dolly Partonin välillä. Kun lasketaan yhteen muille artisteille kirjoitetut kappaleet, Barry Gibb oli siihen mennessä kirjoittanut ja tuottanut 14 listaykköstä. Bee Gees menestyi kirjoittaessaan lauluja muille artisteille mutta heidän omat levytyksensä eivät enää olleet yhtä suosittuja kuin ennen.

The Bee Gees julkaisi comeback-albumin E.S.P. vuonna 1987. Se otettiin innolla vastaan, ja albumi nousi hitin "You Win Again" avulla ykköseksi Britanniassa ja Euroopassa, mutta Yhdysvalloissa se ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Gibbin veljesten kuopus Andrew "Andy" Gibb kuoli 10. maaliskuuta 1988 viruksen aiheuttamaan sydäntulehdukseen vain 30-vuotiaana. Bee Geesin seuraava albumi, One (1989), menestyi vihdoin Yhdysvalloissa, ja albumin nimikkobiisi oli hitti. Andyn muistoksi Bee Gees levytti albumille uuden kappaleen, "Wish You Were Here". Julkaisun jälkeen yhtye lähti Amerikan kiertueelle. Seuraavan albumin, "High Civilization", julkaisun aikoihin, he lähtivät Euroopan kiertueelle. Sen jälkeen Barry Gibb alkoi kärsiä selkäkivuista. Mauricella oli vakava alkoholiongelma, jonka kanssa hän oli kamppaillut vuosia, mutta josta hän lopulta selvisi vuonna 1992 Anonyymien alkoholistien avulla. Samana vuonna heidän isänsä Hugh kuoli, ja Barrylle ja hänen vaimolleen syntyi tytär Alexandra. Bee Gees julkaisi useita singlejä, kuten "Paying the Price of Love", joka ei menestynyt kovin hyvin. Vuonna 1993 he julkaisivat albumin nimeltä Size Isn't Everything. Vuonna 1997 ilmestyi Still Waters, joka myi tuplaplatinaa, ja uusi single "Alone" oli yhtyeelle uusi hitti.

Bee Gees esiintyi 14. marraskuuta 1997 "One Night Only" -nimisessä live-konsertissa Las Vegasissa. Albumi One Night Only, joka julkaistiin vuotta myöhemmin, myi 5 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti.

Uusi vuosituhat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 Bee Gees julkaisi viimeisen yhteisen albumin, This Is Where I Came In. Albumi antoi jokaiselle mahdollisuuden kirjoittaa omalla tavallaan ja levyttää kappaleet yhdessä. Esimerkiksi Mauricen säveltämiä olivat Beatlesien inspiroimat "Man In The Middle" ja "Walking On Air", kun taas Robin kirjoitti "Deja Vu", "Promise The Earth", ja "Embrace", ja Barry "Loose Talk Costs Lives", "Technicolour Dreams" ja "Voice In The Wilderness". Muut sävellykset ja sanoitukset olivat yhteistyötä. Heidän viimeinen live-esiintymisensä yhdessä oli erikoisohjelmassa A&E:llä nimeltä Live By Request. Maurice Gibb, joka oli ollut yhtyeen sovittaja viimeisten vuosien ajan, kuoli 12. tammikuuta 2003 kiertyneen suolen aiheuttamiin komplikaatioihin. Pian sen jälkeen muut veljet ilmoittivat, että he aikoivat jatkaa laulujen kirjoittamista ja esiintymistä, mutta eivät olleet varmoja käyttäisivätkö he enää nimeä "The Bee Gees". Tammikuussa 2005 Barry ja Robin levyttivät useiden tunnettujen rock-artistien kanssa "Grief Never Grows Old" -nimisen virallisen tsunami-avun levyn katastrofin hätäapujärjestön hyväksi. Robin Gibb kuoli syöpään ja sen aiheuttamiin komplikaatioihin toukokuussa 2012.

Palkintoja ja menestystä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bee Gees on myynyt yli 110 miljoonaa levyä maailmanlaajuisesti. Heidän laulujaan ovat levyttäneet muun muassa Elvis Presley, Otis Redding ja uudemmat artistit kuten Steps ja Destiny's Child. Lauluja, joita Gibbin veljekset ovat kirjoittaneet mutta jotka ovat tunnetumpia muiden esittäminä ovat "If I Can't Have You" (Yvonne Elliman ja Kim Wilde), "Buried Treasure" (Kenny Rogers), "Love Me" (Yvonne Elliman), "Chain Reaction" (Diana Ross ja Steps), "Emotion" (Samantha Sang), "Woman in love", "Guilty" (Barbra Streisand ja myöhemmin Human Nature sekä Guy Sebastian nimellä "Guilty (One In A Million) vuonna 2004), "Heartbreaker" (Dionne Warwick) ja "Islands in the Stream" (Kenny Rogers ja Dolly Parton). Wyclef Jean sämpläsi "Stayin' Alive"-hittiä rap-kappaleeseen "We Trying To Stay Alive". Take That julkaisi "How Deep is Your Love?"-kappaleen ja Steps hitin "Tragedy". N-Trance teki "Stayin' Alive" - kappaleesta omana sovituksenaan suuren hitin.

Bee Geesillä oli yhdeksän ykköshittiä Yhdysvalloissa Billboardin listoilla vuosina 1971–1979. Heidän kovin listasaavutuksensa USA:ssa tapahtui maaliskuussa 1978, kun neljä viidestä korkeimmin sijoittuneesta kappaleesta oli Gibbien kirjoittamia: omat esitykset "Night Fever" ja "Stayin' Alive" ykkösenä ja kakkosena, Samantha Sangin "Emotion" kolmosena ja Andy Gibbin "Love is Thicker Than Water" viidentenä. Tämä oli kaikkein lähinnä Beatlesien saavutusta huhtikuussa 1964, jolloin kaikki viisi korkeimmin sijoittunutta kappaletta olivat heidän esittämiään (neljä heidän itsensä kirjoittamia ja cover-versio Isley Brothersin "Twist and Shout"-kappaleesta). Vuoden 1977 viimeisestä viikosta elokuuhun 1978 Gibbien kirjoittamat kappaleet olivat ykkösenä 25 viikkona 32 viikosta, joihin kuuluu neljä peräkkäistä listaykköstä: "Stayin' Alive," "Love is Thicker Than Water," "Night Fever," ja "If I Can't Have You."

Bee Gees on saanut uransa aikana viisi Grammy-palkintoa ja vuonna 1994 kaikki kolme kutsuttiin erikseen Songwriters Hall of Fameen. Vuonna 1997 yhtye pääsi Rock and Roll Hall of Fameen.

Yhtye pääsi myös Vocal Group Hall of Fameen vuonna 2001. Vuonna 2002 Bee Geesin jäsenet saivat nimitykset CBE (Commander of the British Empire) Ison-Britannian Uuden vuoden kunnialistalla. Robin ja Barry vastaanottivat palkintonsa toukokuussa 2004, ja Mauricen poika Adam otti palkinnot vastaan kuolleen isänsä puolesta.

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dokumenttielokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frank Marshall: The Bee Gees: How Can You Mend a Broken Heart (2020). 111 minuuttia.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ brothersgibb.org
  2. ↑ Nyman s. 107.
  3. ↑ Nyman s. 161.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bee Gees.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bee_Gees&oldid=22871624”