Woldemar Wisa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Woldemar Weselow myöh. Wisa (5. helmikuuta 1892 Hämeenlinna2. huhtikuuta 1955 Tampere[1]) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan valkoisen armeijan riveissä komppanianpäällikkönä sekä Vienan sotaretkeen pataljoonan komentajana.[2][3]

Hänen vanhempansa olivat kauppias Alexander Weselow ja Toini Sofia Sandström. Hänet vihittiin ensimmäiseen avioliittoon vuonna 1913 Arla Gabriella Veckmanin kanssa, josta hän erosi vuonna 1918 ja avioitui uudelleen vuonna 1920 Aili Rauha Hagelbergin kanssa.[2][3] Wisalla oli kaksi poikaa ja yksi tytär.[1]

Weselow kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1911 ja liittyi Turkulaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Saksassa Charlottenburgin teknillisessä korkeakoulussa vuosina 1912–1913 ja Reutlingenin tekstiiliopistossa, missä hän suoritti diplomi-tutkinnon vuonna 1914. Hän teki opintomatkoja koskien kutomoteollisuutta muun muassa Ruotsiin, Englantiin, Ranskaan ja Sveitsiin.[2][3]

Jääkärikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppania.

Weselow liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 17. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[4] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahden rannikkoasemissa, Schmardenin hyökkäykseen sekä Aa-joen talvitaisteluihin. Hän suoritti vuonna 1917 Libaussa pidetyn sotakoulun B-kurssin.[2][3]

Suomen sisällissota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weselow saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi Kenttälennätinpataljoonaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin Mikkelin 2. pataljoonan 5. komppanian päälliköksi ja määrättiin 21. maaliskuuta 1918 alkaen pataljoonan (nimi myöhemmin Etelä-Savon rykmentin 2. pataljoona) komentajaksi. Hän otti osaa Mäntyharjun rintaman taisteluihin Mouhussa, Nurmaalla, Paljakalassa, Voikoskella, Huhdasjärvellä, Mäkelässä ja Oravalassa sekä Voikkaan ja Kymintehtaan valtauksiin.[2][3]

Sisällissodan jälkeinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weselow vaihtoi sukunimensä vuonna 1919 Wisaksi. Hän palveli sisällissodan jälkeen edelleen pataljoonankomentajana Etelä-Savon rykmentissä, josta hänet siirrettiin 12. heinäkuuta 1918 Pioneerikoulutuspataljoonan 4. komppanian varapäälliköksi. Armeijasta hän erosi 28. helmikuuta 1919 ja astui suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin sotilasohjaajaksi Etelä-Hämeen suojeluskuntapiiriin. Hänet siirrettiin paikallispäälliköksi Lahden suojeluskuntapiiriin 1. toukokuuta 1919.[2][3]

Wisa jätti suojeluskuntatyöskentelyn joksikin aikaa ja liittyi Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, missä hän toimi 5. toukokuuta – 23. kesäkuuta 1919 välisen ajan Tuulokaen rintamalla 1. rykmentin Hämeen pataljoonan komentajana. Hän haavoittui Nurmoilan kylästä käydyssä taistelussa 23. kesäkuuta 1919. Sotaretkellä saamistaan parannuttuaan hän erosi Lahden suojeluskunnasta 15. lokakuuta 1920 ja siirtyi Tammisaaren Pohjanlahden verkatehtaan palvelukseen kutomo-osaton johtajaksi. Kokonaan hän ei suojeluskuntia jättänyt vaan toimi siviilitöidensä ohella Tammisaaren suojeluskunnan paikallispäällikkönä 1. tammikuuta 1921 – 15. maaliskuuta 1922 välisenä aikana. Pohjanlahden verkatehtaalta hän siirtyi vuonna 1922 Tampereella Finlayson oy:n palvelukseen kutomon johtajan apulaiseksi ja oli tehtävässä vuoteen 1928 saakka, jolloin hän siirtyi Vaasan puuvilla oy:n palvelukseen, mistä hän siirtyi edelleen 1. maaliskuuta 1931 alkaen Tampereella Lapinniemen puuvillatehtaan kutomon johtajaksi ja oli johtajana vuoteen 1945 saakka.[2][3]

Wisa toimi talvi- ja jatkosodan aikana väestönsuojelutehtävissä Tampereella. Sotien jälkeen hän työskenteli Pate Oy:n teknillisenä johtajana vuoteen 1946 saakka, jolloin siirtyi virkailijaksi Puuvillatehtaitten Myyntikonttorin teknilliselle osastolle.[3]

Wisa kuoli Tampereella 63-vuotiaana ja hänet on haudattu Kalevankankaan hautausmaalle. Toinen Wisan pojista kaatui jatkosodassa 20-vuotiaana vänrikkinä.[1]


  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.
  1. a b c Tomi Olli: "Uskon hinnan nousevan tuhansiin" – Jääkärikapteeni Woldemar Wisan ansiomitaleja huutokaupataan itsenäisyyspäivänä Tampereella. Iltalehti 21. marraskuuta 2020, s. 16–17. Alma Media.
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  3. a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  4. Suomen jääkärit II 1933: 1161.