Oravalan taistelu
| Oravalan taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Suomen sisällissodan Savon rintamaa | |||||||
 Harjunjoen räjäytetty rautatiesilta.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
n. 2 000 | |||||||
Oravalan taistelu oli Valkealan Oravalassa 2. toukokuuta 1918 käyty Suomen sisällissodan taistelu. Se oli muutamia tunteja kestänyt laukaustenvaihto, joka käytiin Mäntyharjun rintamalta perääntyneiden punaisten ja heitä seuranneiden valkoisten välillä. Kyseessä oli yksi sodan viimeisista taisteluista.
Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punaiset vetäytyvät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rintamaesikunnalta saadun käskyn mukaisesti punaiset jättivät Voikoskella olleet asemansa illalla 25. huhtikuuta. Kymenlaaksoon vetäytyessä oli tarkoitus viivyttää vihollista mahdollisimman pitkään, jotta Kouvolaan kerääntyneet punaiset ehtivät siirtymään Neuvosto-Venäjälle. Valkoisten katkaistua Pietarin radan ainoa pakoreitti kulki meritse Kotkasta tai Haminasta. Aleksei Osipovin komentamat osastot perääntyivät Savon rataa pitkin ja pysähtyivät aluksi Hillosensalmen eteläpuolelle. 26. huhtikuuta punaiset räjäyttivät panssarijunan tukemana kiivaan tulituksen alla Hillosensaaren salmen ylittävän rautatiesillan. Osipovin haavoituttua lievästi komentajaksi tuli Matti Talonpoika. Kun radan varren kylät oli evakuoitu, punaiset jatkoivat illalla 30. huhtikuuta Voikkaalla sijaitsevalle Harjun asemalle.[1]
Toivo Harjun komentama Kymintehtaan komppania puolestaan vetäytyi Voikosken lohkolta Vuohijärven länsirantaa seuraten. Huhdasjärvellä punaiset torjuivat jääkäriluutnantti Lauri Gulinin johtaman osaston hyökkäyksen ja löivät vihollisen uudestaan 28. huhtikuuta Mäkelän taistelussa. Siikakosken sillan tuhottuaan punaiset jatkoivat rautatietä marssien Harjun asemalle. Kymintehtaalaisiin oli matkan aikana liittynyt myös Hartolasta paenneita punaisia.[1]
Kouvolan ympärille muodostettiin puolustuslinja, joka kulki linjalla Kausala–Iitti–Oravala–Harju–Jokela–Valkealan kirkonkylä.[1] Oravalan ja Harjun suunnalla se ulottui Sompasesta Kymijoelle. V. J. Penttalan mukaan punaisten vahvuus oli noin 2 000 miestä.[2] Hillosensalmella haavoittunut Osipov saapui vapunpäivänä Harjulle, josta hän siirtyi johtamaan Oravalan puolustusta. Osipovin lisäksi Harjuun oli saapunut myös Savitaipaleen rintaman päällikkönä toiminut Kaarlo Koskelo.[1]
Yhteenotto Oravalassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punaisia oli seurannut Mäntyharjulta Selänpään aseman ja Pyörylän kylän kautta edennyt Etelä-Savon rykmentin osasto, jota komensi jääkärikapteeni Woldemar Weselow. 2. toukokuuta kello 17 se saavutti punaisten etuvartiot pari kilometriä Lintukymin eteläpuolella, jolloin paikalla käytiin pieni kahakka. Valkoisten edettyä muutaman kilometrin päähän punaisten pääpuolustuslinjan eteen alkoi joitakin tunteja kestänyt laukaustenvaihto. Yhteenotto ei aiheuttanut tappioita kummallekaan osapuolelle valkoisten pidättäytyessä hyökkäämästä aukean maaston yli. Punaisten tulitus häiritsi kuitenkin valkoisia siinä määrin, että osa joukoista joutui illan hämärtyessä palaamaan Pyörylään. Taistelun aikana punaisten tykistö ampui srapnelleja Oravalan kartanoon, jolloin seitsemän rakennusta syttyi tuleen.[2][3] Tuhoutuneiden joukossa oli myös kartanon 1700-luvulla valmistunut päärakennus.[4]
Yhteenotto päättyi noin kello 23 punaisten irrottautuessa asemistaan. Heidän pelkonaan oli joutua saarroksiin, mikäli 10 kilometrin päässä käydyn Jokelan taistelun rintama olisi pettänyt. Perääntyessään punaiset räjäyttivät viitisen kilometriä Oravalan eteläpuolella sijaitsevat Harjunjoen maantie- ja rautatiesillat.[2] Myös jokivarsien lautat ja veneet tuhottiin vihollisen viivyttämiseksi.[1] Kouvolan tyhjennyttyä pääosin jo iltapäivän aikana punaiset jatkoivat 16 junalla Kotkaan tai hajaantuivat koteihinsa.[5] Valkoiset saivat lähes autioituneen Kouvolan haltuunsa aamupäivällä 3. toukokuuta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Aalto, Seppo: Kapina tehtailla : Kuusankoski 1918, s. 190–196. Helsinki: Siltala, 2018. ISBN 978-952-23451-0-3
- ↑ a b c d Kouvolan vapautusjuhla muodostui vaikuttavaksi isänmaalliseksi juhlapäiväksi. Kouvolan Sanomat, 5.5.1938, nro 49, s. 1–2. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.8.2021.
- ↑ Vapaussodan lopputaistelut Pohjois-Kymenlaaksossa. Rintamamies, 11.12.1936, nro 50, s. 6–7. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.8.2021.
- ↑ Oravalan kartanon historia Oravalan kartano. Viitattu 19.8.2021.
- ↑ Lappalainen, Jussi T.: Punakaartin sota 2, s. 249–250. Helsinki: Opetusministeriö, 1981. ISBN 951-85907-2-9