Wilhelm Keitel
| Wilhelm Keitel | |
|---|---|
 Keitel vuonna 1942 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. syyskuuta 1882 Bad Gandersheim, Saksan keisarikunta |
| Kuollut | 16. lokakuuta 1946 (64 vuotta) Nürnberg, miehitetty Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Saksan keisarikunta Weimarin tasavalta Saksa |
| Palvelusvuodet | 1901–1945 |
| Komentajuudet | Wehrmacht |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | sotamarsalkka |
 Nimikirjoitus |
|
Wilhelm Bodewin Johann Gustav Keitel (22. syyskuuta 1882 Hannover, Saksan keisarikunta – 16. lokakuuta 1946 Nürnberg, miehitetty Saksa) oli saksalainen sotamarsalkka ja OKW:n (Oberkommando der Wehrmacht) komentaja toisessa maailmansodassa.
Keitel värväytyi armeijaan 1902 ja hänet ylennettiin vänrikiksi. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa hän oli sotilasarvoltaan kapteeni. Keitel haavoittui vakavasti kranaatista syyskuussa 1914. Pian hänet nimitettiin pataljoonan komentajaksi ja hän palveli 199. jalkaväkirykmentissä vuonna 1917.
Sodan jälkeen Keitel liittyi oikeistolaisiin vapaajoukkoihin. Hän oli edelleen armeijan palveluksessa. Keitel ylennettiin everstiluutnantiksi helmikuussa 1929.
Kun Adolf Hitleristä tuli valtakunnankansleri 1933, hän nimitti Keitelin ystävän Werner von Blombergin puolustusministeriksi. Blomberg esitteli Keitelin Hitlerille. Hitler kertoi elintilan hankkimissuunnitelmansa asevoimien johtajille marraskuussa 1937. Blomberg kuului suunnitelmaa vastustaneisiin, joten hänestä hankkiuduttiin eroon Blomberg–Fritsch-kriisin avulla. Tilalle Hitler tarvitsi uskollisen, natsimyönteisen ja nöyristelevän upseerin. Hän valitsi Keitelin. Helmikuussa 1938 Keitel nimitettiin OKW:n (Wehrmachtin ylin johto) päälliköksi. Upseeritoverit käyttivät Keitelistä nimitystä ”LaKeitel”, lakeijan mukaan.[1] Kun Ranskan kukistumisen johdosta uusia kenraalisotamarsalkkoja nimitettiin peräti kaksitoista, Keitel oli yksi näistä ”tusinoittain halvemmalla” nimitetyistä (kuten moni nuorempi upseeri kommentoi nimitystä).[2]
Sodan aikana hänestä tuli yksi OKW:n keskeimmistä henkilöistä. Sotaonni kääntyi Stalingradin taistelun myötä ja puna-armeijan lopulta saarrettua Berliinin. Ennen itsemurhaansa Hitler pyysi Keiteliä auttamaan suuramiraali Karl Dönitziä armeijan mobilisoimisessa. Saksan antautumisen jälkeen toukokuussa 1945 Keitel vangittiin.
Wilhelm Keiteliä syytteet Nürnbergin oikeudenkäynnissä olivat: 1. Osallistuminen salaliittoon rauhaa vastaan, 2. Rikokset rauhaa vastaan, 3. Sotarikokset ja 4. Rikokset ihmiskuntaa vastaan. Hänet todettiin Nürnbergin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä syylliseksi kaikkiin neljään syytekohtaan ja tuomittiin kuolemaan 1946. Keitel teloitettiin hirttämällä saman vuoden lokakuussa. Korostaakseen Keitelin toimien olleen rikollisia eikä sotilaallisia, liittoutuneet hylkäsivät hänen pyyntönsä tulla ammutuksi hirttämisen sijaan.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Snyder, Louis L.: Encyclopedia of the Third Reich. Wordsworth Editions, 1998. ISBN 1-85326-684-1 (englanniksi)
- Killen, John: Luftwaffe. Helsinki: WSOY, 1969.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Snyder 1998, s. 192–193.
- ↑ Killen 1969, s. 175.
- ↑ Wilkes, Donald: The Trial of the Century--And of All Time. Popular Media, 10.7.2002. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.9.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wilhelm Keitel Wikimedia Commonsissa
