Vuoden tuottajan Grammy-palkinto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuoden tuottajan Grammy-palkinto
Palkitaan vuoden aikana ansioitunut ei-klassisen musiikin tuottaja
Palkinnon antaja The Recording Academy
Maa Yhdysvallat
Ensimmäinen palkinto 1975
Useimmin palkittu Babyface (4)
Viimeisin palkittu Jack Antonoff (2024)
Virallinen internet-sivu

Vuoden tuottajan Grammy-palkinto (engl. Producer of the Year, Non-Classical) on työssään oivalliselle ei-klassisen musiikin tuottajalle myönnettävä yhdysvaltalainen palkinto, jonka The Recording Academy jakaa vuosittain Grammy-gaalassa.[1] Palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa 1. maaliskuuta 1975 järjestetyssä gaalassa, jolloin sen voitti Thom Bell.[2]

Vuonna 2022 järjestetyn 64. Grammy-gaalan sääntöjen mukaan vuoden tuottaja -ehdokkaaksi voidaan nimetä yksittäinen henkilö tai useamman henkilön muodostama ryhmä. Ollakseen kelvollinen ehdokkaaksi tämän on tuotettava vähintään yksi albumi tai kuusi singleä/kappaletta, jotka on julkaistu ensimmäistä kertaa tarkasteltavan vuoden aikana. Singleistä tai kappaleista ainakin yhden on oltava muun kuin tuottajan itsensä esittämä. Tuotantoryhmän kaikkien huomioitaviksi valittujen teosten on oltava sellaisia, joita koko ryhmä on ollut tuottamassa.[1]

Vuoteen 2016 mennessä neljästi kategoriassa palkittu Babyface oli voittanut useammin kuin kukaan muu. Hän voitti ensimmäisen palkintonsa vuonna 1992 ja sen jälkeen kolme kertaa peräkkäin vuosina 1995–1997. Eniten ehdokkuuksia kategoriassa oli saanut tuottajaduo Jimmy Jam ja Terry Lewis, joka oli ollut ehdolla 11 kertaa.[2]

Kategoriaa ei ole koskaan voittanut nainen. Ensimmäinen ehdokkuuden saanut nainen oli Janet Jackson vuonna 1989 ja hänen jälkeensä viisi muuta naista oli ollut ehdokkaana vuoteen 2016 mennessä.[2] Vuoden 2019 gaalassa Linda Perry oli ensimmäinen vuoden tuottajaksi ehdokkaana ollut nainen 15 vuoteen.[3]

Vuosi[a] Voittaja Muut ehdokkaat Lähde
1975 Thom Bell [4]
1976 Arif Mardin
1977 Stevie Wonder
1978 Peter Asher
1979 Bee Gees, Albhy Galuten ja Karl Richardson
1980 Larry Butler
1981 Phil Ramone
1982 Quincy Jones
1983 Toto
1984 Michael Jackson ja Quincy Jones
1985 James Anthony Carmichael ja Lionel Richie
David Foster
[b]
1986 Phil Collins ja Hugh Padgham
1987 Jimmy Jam ja Terry Lewis
1988 Narada Michael Walden
1989 Neil Dorfsman
1990 Peter Asher
1991 Quincy Jones
1992 David Foster
1993 Brian Eno ja Daniel Lanois
Babyface ja L.A. Reid
[b]
1994 David Foster
1995 Don Was
1996 Babyface
1997
1998
1999 Rob Cavallo
2000 Walter Afanasieff
2001 Dr. Dre
2002 T-Bone Burnett
2003 Arif Mardin
2004 The Neptunes
2005 John Shanks
2006 Steve Lillywhite
2007 Rick Rubin
2008 Mark Ronson
2009 Rick Rubin
2010 Brendan O’Brien
2011 Danger Mouse
2012 Paul Epworth
2013 Dan Auerbach
2014 Pharrell Williams
2015 Max Martin
2016 Jeff Bhasker
2017 Greg Kurstin
2018
2019 Pharrell Williams
2020 Finneas
2021 Andrew Watt
2022 Jack Antonoff [5]
2023 [6]
2024 [7]
2025 [8]
  1. Vuosi kuvaa sitä vuotta, jolloin palkinto on jaettu.
  2. a b Palkintojen jako on päättynyt vuosina 1985 ja 1993 tasapeliin.[2]
  1. a b 64th Grammy Awards – Rules and Guidelines (pdf) The Recording Academy. Viitattu 5.10.2021. (englanniksi)
  2. a b c d Grein, Paul: The Producer of the Year Category Turns 40 27.2.2016. The Recording Academy. Viitattu 6.10.2021. (englanniksi)
  3. Grein, Paul: Beyoncé, Brandi Carlile and All the Women Vying for Producer of the Year Grammy Nominations Billboard. 1.10.2019. Viitattu 6.10.2021. (englanniksi)
  4. Grammy Awards Winners and Nominees for Producer of the Year, Non-Classical The Recording Academy. Viitattu 6.10.2021. (englanniksi)
  5. 2022 Grammys Awards Show: Complete Winners & Nominations List Grammy.com. 3.4.2022. The Recording Academy. Viitattu 15.12.2022. (englanniksi)
  6. Grammy Awards 2023: The main winners and nominees BBC News. 6.2.2023. Viitattu 7.2.2023. (englanniksi)
  7. Horton, Adrian; Lee, Benjamin: Grammy awards 2024: list of winners The Guardian. 5.2.2024. Viitattu 5.2.2024. (englanniksi)
  8. Monroe, Jazz; Strauss, Matthew: Grammy Nominations 2025: See the Full List Here Pitchfork. 8.11.2024. Viitattu 8.11.2024. (englanniksi)