Viron venäläiset
| Viron venäläiset | ||||
|---|---|---|---|---|
.png) Venäläisten osuus Viron väestöstä maakunnittain vuoden 2020 väestönlaskennassa. |
||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Kielet | venäjä, viro | |||
| Uskonnot | ortodoksisuus | |||
Viron venäläiset ovat Viron toiseksi suurin etninen ryhmä. Viron venäläisiä on vuoden 2024 Viron tilastolaitoksen tietojen mukaan 296 268.[1] Heistä vuonna 2024 79 332 on Venäjän kansalaisia, ja 63 109 on vailla minkään valtion virallista kansalaisuutta[2][3].
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virossa on jo satoja vuosia asunut venäläisiä[4], muun muassa vanhauskoisia Peipsijärven rannoilla. Ennen Viron neuvostomiehitystä itsenäisessä Virossa oli noin 8 prosenttia asukkaista venäläisiä[4], heistä merkittävä osa Neuvostoliitosta paenneita emigrantteja.
Molotovin-Ribbentropin sopimuksen jatkona Neuvostoliitto miehitti Viron kesäkuussa 1940. Se pakotti miehittämänsä Viron valitsemaan eduskunnan perustuslain vastaisissa vaaleissa, joissa ehdolla oli vain kommunisteja. Tämä parlamentti päätti sitten liittyä Neuvostoliittoon[5][6].
Neuvostoviranomaiset aloittivat heti sortotoimet vironvenäläisiä aktivisteja ja emigrantteja vastaan[7]. Heidän venäjänkieliset lehtensä lakkautettiin, ja vuosina 1940–1941 pidätettiin ja teloitettiin paljon Virossa asuneita venäläisiä[8]. Miehityksen aikana tulleista uusista vironvenäläisistä osa pakeni 1941–1944 saksalaismiehitystä takaisin Venäjälle ja muista saksalaiset teloittivat monia.
Neuvostomiehityksen aikana tuhansia virolaisia pakkosiirrettiin muualle Neuvostoliittoon ja Viroon sijoittui venäjänkielistä väestöä. Vuosina 1945–1991 vironvenäläisten määrä kasvoi 23 000 hengestä 475 000 henkeen ja slaavilaisväestö kaikkiaan 551 000 henkeen, 35 prosenttiin väestöstä.[9]
Maailmansodan päätyttyä Stalin ulotti Neuvostoliiton väestönsiirrot laajemminkin Viroon. Viroon siirtyi sotilaita ja monia väestöryhmiä, lähinnä työläisiä. 1980-luvulla venäläiset muodostivat jo kolmanneksen Viron väestöstä.
Suurin osa Viron venäläisistä on tullut maahan Viron sosialistisen neuvostotasavallan aikana. Neuvostoliitto edellytti raskaampaa teollistumista kuin aikaisemmin. Myös Viroon palkattiin asiantuntijoita raskaaseen teollisuuteen, ja sen painopiste oli Itä-Virossa. Alueelliset kansallisuussuhteet muuttuivat voimakkaasti. Raskaan teollisuuden lisäksi Neuvostoliiton muista osista tulleita työntekijöitä oli erityisesti rautateillä. Maataloudessa työskenteli runsaasti virolaisia.
On tärkeää huomata, että käsite "venäläinen" on kuitenkin tässä yhteydessä epäselkeä, sillä osa Viroon muuttaneista edusti Venäjän vähemmistökansallisuuksia. Esimerkiksi itsenäistyneen Tšetšenian ensimmäinen presidentti Džohar Dudajev asui neuvostoaikana Virossa. Monet Viron juutalaisista ovat Venäjältä muuttaneita antisemitismiä paenneita tai heidän jälkeläisiään.[10] Nämä vähemmistöt eivät välttämättä pidä itseään venäläisinä, vaikka käyttävätkin venäjän kieltä. Venäläisiksi laskettavat saattavat myös olla todellisuudessa valkovenäläisiä tai ukrainalaisia.[11]
Itsenäisyyden palauttaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuussa 1991 Viro itsenäistyi, kun Venäjän federaatio hyväksyi Viron itsenäisyysjulistuksen. Tähän aikaan yli kolmannes Viron asukkaista oli pääasiassa venäjää puhuvien, Neuvostoliitosta toisen maailmansodan jälkeisellä ajalla muuttaneiden jälkeläisiä.
Osa vironvenäläisistä, kuten Inter-liike vastusti Viron laulavaa vallankumousta. Itsenäisyyden palautuksen jälkeen venäjänkielisillä teollisuuspaikkakunnilla toimeentulo vaikeutui. Samalla tarve viron kielen oppimiseen palvelualoilla lisääntyi.
Vuoteen 1992 mennessä otettiin uudelleen käyttöön laki, jonka mukaan Viron kansalaisuus varatiin automaattisesti maassa ennen vuotta 1940 asuneille Viron kansalaisille ja heidän jälkeläisilleen. Vain Viron kansalaiset saivat äänestää vuoden 1992 perustuslakia koskevassa kansanäänestyksessä ja samaan aikaan pidetyissä parlamenttivaaleissa, jotka toivat pääministeri Mart Laarin hallituksen valtaan.[12] Vuoden 1940 jälkeen maahan muuttaneet tai heidän jälkeläisensä Virossa saivat anoa maan kansalaisuutta suorittamalla viron kielen ja Viron historian kokeen.[13] Niillä entisillä neuvostoliittolaisilla, joilla ei ole Viron kansalaisuutta, on Neuvostoliiton sisämaan passi, joka mahdollistaisi Venäjän federaation kansalaisuuden saamisen. Näin ollen ne, jotka ovat olleet Neuvostoliiton kansalaisia ja jotka asuvat Viron alueella, ovat Virossa asuvia ulkomaalaisia, vaikka eivät olisi hankkineet entisen neuvostoliittolaisuutensa perusteella Venäjän federaation kansalaisuutta.
Nykytilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2008 noin 15 prosenttia Viron asukkaista oli ilman minkään maan kansalaisuutta ja vuonna 2014 yhä 6,5 prosenttia. Viro on eräs niistä maista, jonka pysyvästi asuvasta väestöstä suurehkolla osalla ei ole oikeutta äänestää asuinmaansa eduskuntavaaleissa. Viron venäläisiin on vedottu, että he palaisivat Venäjälle, mutta hallituksen virallinen politiikka on ollut kotouttaminen, jonka mukaan odotetaan, että Virossa asuvilla on ainakin perustaidot viron kielessä ja Viron historiassa.[14]
Amnesty Internationalin vuonna 2006 julkaistun raportin mukaan Viron kielipolitiikka diskriminoi venäjää puhuvan vähemmistön oikeuksia.[15][16]
Viron kielen taito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1979 tehdyn tutkimuksen mukaan Viron SNT:n vironvenäläisistä 13 prosenttia osasi viroa. Tosin tässä yhteydessä ei ole tarkemmin määritelty, mitä kielen "osaaminen" tarkoittaa.[17] Vuonna 2015 Viron vähemmistökansallisuuksien edustajista 37 prosentilla oli aktiivinen viron kielen taito ja 48 prosentilla passiivinen kielitaito ja 15 prosenttia ei osannut viroa lainkaan.[18]
Nykyisin niistä venäläisistä, joilla ei ole Viron kansalaisuutta, lähes puolet sanoo, ettei osaa viroa ollenkaan tai ymmärtää viroa, mutta ei puhu. Vain 3 prosenttia arvioi kielitaitonsa oikein hyväksi. Huono kielitaito on yleisintä vanhimpien ikäluokkien keskuudessa.[19] Enemmistö (57 %) mitään kansalaisuutta vailla olevista sanoi haluavansa Viron kansalaisuuden, ja yleisimpänä esteenä kansalaisuuden saannille pidetään vaikeutta oppia riittävän hyvin viron kieli.[18]
Historian tulkinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Historiallisten tapahtumien tulkinta on Viron etnisten ristiriitojen ydin. Moni etnisistä virolaisista pitää Viron sosialistisen neuvostotasavallan aikaa laittomana miehityskautena. Tämä on myös Viron tasavallan virallinen kanta. Näkemyksen seurauksena se väestönosa, joka muutti maahan neuvostomiehityksen aikana ja heidän jälkeläisensä, on leimattu joidenkin taholta laittomiksi miehittäjiksi tai kolonisteiksi.
Toimittaja Leena Hietanen väittää, että venäjää puhuva vähemmistö taas näkee suurimmaksi osaksi Viron yhdistämisen Neuvostoliittoon laillisena prosessina, joka on myös Venäjän federaation virallinen näkökanta. He näkevät Pronssisoturi-monumentin symbolina heille keskeisestä oikeudesta elää Virossa sen kansan jälkeläisinä "joka vapautti maan fasismista".[20]
Nuorisoyhdistyksen "Avoin tasavalta" vironvenäläinen puheenjohtaja Jevgeni Krištafovitš sanoo, että kahtiajako ei ole virolaisten ja vironvenäläisten välillä vaan demokraattien ja stalinistien välillä ja että Venäjä rakentaa Virossa "viidettä kolonnaa": venäjänkieliset lehdet ja radio, venäjänkielisten koulujen monet opettajat ja eräät järjestöt "ajavat venäläisiä järjestelmällisesti syrjäytymiseen ja syyttävät tästä Viron hallitusta". Esimerkiksi lehdet väittävät vuoden 2007 mellakoiden olleen Viron hallituksen eikä venäläisten järjestämiä ja opettajat vievät alaluokkalaisia katsomaan Pronssisoturi-patsasta. Krištafovitšin mukaan tästä "stalinismista" irtisanoutuvia vironvenäläisiä painostetaan, jos he pitävät kiinni venäläisestä identiteetistään ja sukunimestään kuten hän eivätkä halua julistautua virolaisiksi. [21][22][23].
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Poleschuk, Vadim: Non-citizens in Estonia : report 2004. Tallinna: Legal Information Centre for Human Rights, 2005. ISBN 9985-9410-9-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Poleschuk, Vadim: Проблемы прав национальных меньшинств в Латвии и Эстонии. Moskova: Ruskaja Panorama, 2009. ISBN 978-5-93165-242-9 Teoksen verkkoversio. (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://andmed.stat.ee/en/stat/rahvastik__rahvastikunaitajad-ja-koosseis__rahvaarv-ja-rahvastiku-koosseis/RV0222U/table/tableViewLayout2
- ↑ https://andmed.stat.ee/en/stat/rahvastik__rahvastikunaitajad-ja-koosseis__rahvaarv-ja-rahvastiku-koosseis/RV069U/table/tableViewLayout2
- ↑ https://andmed.stat.ee/en/stat/rahvastik__rahvastikunaitajad-ja-koosseis__rahvaarv-ja-rahvastiku-koosseis/RV069U/table/tableViewLayout2
- ↑ a b http://www.tuglas.fi/oppimateriaali/kansatframe.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Historian synkkä taakka[vanhentunut linkki], Satakunnan kansa 2.4.2009, tohtori Jukka Tarkka
- ↑ Estonia 1940-1945 (Arkistoitu – Internet Archive): Reports of the Estonian International Commission for the Investigation of Crimes Against Humanity
- ↑ С.Г.Исаков Очерки истории русской культуры в Эстонии. Таллинн, 2005, с. 394—395.
- ↑ http://www.historycommission.ee/temp/pdf/appendixes/312-318.pdf (Arkistoitu – Internet Archive) Estonian International Commission for Investigation of Crimes Against Humanity.
- ↑ Chinn, Jeff: Russians as the new minority, s. 97. Westview Press, 1996. ISBN 0813322480 Teoksen verkkoversio.[vanhentunut linkki]
- ↑ Eesti Juudid - Estonian Jews - Эстонские Евреи
- ↑ Kaija Korhonen: Ukrainan kriisi jakaa ja yhdistää – Baltian maat ja venäjänkielinen vähemmistö
- ↑ 1940–1992. Soviet era and the restoration of independence Estonica. Arkistoitu 3.10.2006. Viitattu 07.01.2009. (englanniksi)
- ↑ Deloy, Corinne ja Laffranque, Rodolphe: General elections in Estonia, 4th march 2007 Fondation Robert Schuman. Viitattu 07.01.2009. (englanniksi)
- ↑ http://www.robert-schuman.eu/oee.php?num=342
- ↑ Estonia: Every third person a potential victim of discrimination 07.12.2006. Amnesty International. Viitattu 07.01.2009. (englanniksi)
- ↑ Estonia: Linguistic minorities in Estonia: Discrimination must end 07.12.2006. Amnesty International. Arkistoitu 17.1.2009. Viitattu 07.01.2009. (englanniksi)
- ↑ Teuvo Mällinen: Kun Neuvosto-Eestistä tuli Viro : Teuvo Mällisen kolumneja 1986-1992. Kaleva, 2005.
- ↑ a b Integration in Estonian society (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Yle.fi: Viro tutki: Venäläinen vähemmistö integroituu hitaasti mutta kuitenkin
- ↑ Hietanen, Leena: Venäläiset jättivät jäähyväisiä pronssipatsaalle Taloussanomat. 26.04.2007. Tallinna. Viitattu 7.1.2009.
- ↑ "Viroa lyödään neuvostohistorialla", Jevgeni Krištafovitš ja Jukka Mallinen (Moskovassa opiskellut kirjailijoiden sananvapautta puolustavan Suomen PEN-järjestön ex-puheenjohtaja; nettiversiosta päätellen vain viitatun artikkelin suomentaja), Suomen kuvalehti 16/2010, 23.4.2010
- ↑ Viron venäläisväestölle tuputetaan neuvostomentaliteettia lapsesta alkaen, SuomenKuvalehti.fi 25.4.2010, Jevgeni Krištafovitš, nuorisoyhdistys ”Avoimen tasavallan” presidentti Tallinnassa
- ↑ Vironvenäläiset kokevat ihmisoikeussyytökset raskaasti (Arkistoitu – Internet Archive) Kaja Kunnas, Helsingin Sanomat / krishtafovitsh.ee (luettu 26.4.2010)