Pronssisoturi
Pronssisoturi tai Pronssisotilas (vir. Pronkssõdur, ven. Бронзовый солдат, Bronzovyi soldat) on osa Tallinnan neuvostosotilaiden hautamuistomerkkiä, joka pystytettiin vanhankaupungin eteläpuolelle, Kesklinnan kaupunginosan Tõnismäelle vuonna 1947. Teos purettiin keväällä 2007 ja pystytettiin uudelleen Tallinnan sotilashautausmaalle.
Muistomerkin tarkoituksena oli kunnioittaa puna-armeijan virolaisen armeijakunnan sotilaita, jotka neuvostohistorian mukaan vapauttivat Tallinnan saksalaisesta fasistimiehityksestä 22. syyskuuta 1944. Viron uudelleenitsenäistyttyä muistomerkistä poistettiin vuonna 1964 sytytetty ikuinen tuli ja marmorilaatat.
Muistomerkki hautoineen poistettiin Tallinnan keskustasta huhtikuun 2007 lopussa. Sen rekonstruktio rakennettiin Tallinnan sotilashautausmaalle, minne haudattiin myös osa ylös kaivetuista vainajista. [1] Nykyisin muistomerkkiin kiinnitetyssä laatassa lukee "Toisessa maailmansodassa kaatuneille".
Pronssisoturista tuli Viron erilaisten historiantulkintojen vertauskuva. Se aiheutti jännitteitä sekä virolaisten, että myös virolaisten ja venäläisten, sekä Viron ja Venäjän valtioiden välillä. Viron virallisen kannan mukaan kysymys oli patsaan siirrosta, mutta Venäjän mielestä Viro rikkoi hautarauhaa, häpäisi vainajat ja solvasi sankarivainajien muistoa.lähde?
Monumentti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimet ja nimitykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muistomerkin alkuperäinen virallinen nimi oli "Tallinnan saksalaisesta fasistimiehityksistä vapauttajien muistomerkki". Alkuperäisessa muistomerkissä oli seuraavat osat: Pronssisoturi-patsas, mastaba-tyyppinen hautakammio, patsaan yläpuolella Suuren isänmaallisen sodan pyöreä muistoreliefi, hautakammion etupuolella vainajien nimet viron- ja venäjänkielisissä marmorilaatoissa, hautakammion takana muistoteksti marmorilaatassa, patsaan edessä ikuinen tuli (vuosina 1964–1991) sekä betoninen alusta, jonka alla lepäsi 13 vainajaa, joukossa yksi mordvalainen.
Pronssisoturi-patsas alkoi saada erilaisia symbolimerkityksiä 1990-luvun alussa. Virolaiset alkoivat kutsua sitä Aljošaksi, vaikka se esittää virolaista sotilasta ja on pystytetty virolaisten neuvostosotilaiden muistolle.
Kesällä 2007 muistomerkistä siirrettiin Tallinnan sotilashautausmaalle vain Pronssisoturi-patsas. Sen taakse rakennettiin uusi mastaba-tyyppinen hautakammio, joka on kuitenkin alkuperäistä pienempi. Muistomerkistä jäivät siis puuttumaan betonialusta, marmorilaatat, Suuren isänmaallisen sodan reliefi ja ikuinen tuli.lähde?
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1945 Tallinnan keskustan kaavaluonnoksessa Tõnismäelle suunniteltiin pieni aukeama puiden ympäröimänä. Sille oli haudattu 12 puna-armeijan sotilasta.[2] Monumenttia edelsi samalla paikalla ollut puinen veistos, jonka koululaiset, 15-vuotias Ageeda Paavel ja 14-vuotias Aili Jürgenson räjäyttivät Neuvostoliiton voitonpäivän aattona 8. toukokuuta 1946.[3]
Monumentti valmistui vuonna 1947 toisessa maailmansodassa Saksaa vastaan taistelleiden puna-armeijan sotilaiden muiston kunniaksi. Tyyliltään monumentti edustaa sosialistista realismia. Viron taiteen historian kirjoittajat ajoittavat sen aikakauteen 1944–1955, jolloin Viron taide oli heidän mukaansa "stalinismin vallassa".[4] Monumentti sijaitsi vuosina 1947–1991 Neuvostoliiton salaisen poliisin, MGB-MVD-KGB:n Tallinnan-, sitten Viron Suojelupoliisiviraston päämajaa vastapäätä, toisella puolella tienristeystä. Samassa risteyksessä sijaitsee myös Viron kansalliskirjasto[5]
Pronssisoturin suunnittelivat kuvanveistäjä Enn Roos ja taustan sekä jalustan arkkitehti Arnold Alas.
Enn Roosin suunnittelema noin kaksi metriä korkea pronssiveistos kuvaa sotilasta, jonka mallina oli Helle Palusalun mukaan hänen isänsä, painin kaksinkertainen olympiavoittaja Kristjan Palusalu. Kulttuurineuvosto kielsi Palusalun käyttämisen mallina, joten patsaan kasvoja muutettiin.[6] Mallin henkilöllisyyttä ei kuitenkaan tiedetä. Roos sanoi mallin olleen nuori työläinen läheiseltä työmaalta, mutta Palusalun tytär Helle Palusalu on väittänyt, että hänen isänsä oli veistoksen mallina. Roosin lausunnon motiiviksi on arveltu se, että Palusalu loikkasi neuvostoarmeijasta ja tuli näin kommunistipuolueen epäsuosioon.[7]
Sotilaalla on päällään puna-armeijan univormu, hän katsoo lievästi alaviistoon vasen käsi nyrkissä. Oikeassa kädessä on kypärä.
Arkkitehti Arnold Alaksen suunnittelema mastaba-tyyppinen tausta oli virolaista kalkkikiveä. Pronssisotilaan pään yläpuolella oli pyöreä, taustaan upotettu, kiveen hakattu neuvostokunniamerkki Isänmaallinen sota. Oikealla ja vasemmalla puolella olivat pronssilaatat teksteineen.
Vuonna 1964 teoksen eteen sytytettiin "ikuinen tuli". Viron palautettua takaisin itsenäisyytensä 1991 tuli sammutettiin ja muistolaatat vaihdettiin. Vanhoissa laatoissa oli kaatuneiden sotilaiden nimet, sekä teksti venäjäksi ja viroksi: Kunnioitettakoon ikuisesti niitä sankareita, jotka kaatuivat maamme vapauttamisen ja itsenäisyyden takia. Uusissa laatoissa luki viroksi ja venäjäksi: Toisessa maailmansodassa kaatuneille.
Neuvostotietojen mukaan monumentin alle oli haudattu 13 nimeltä ja sotilasarvolta tunnettua sotilasta. Virolaiset arkeologit löysivät sieltä kaksitoista arkkua tai ruumista, joista otettiin DNA-näytteet tarkempaa tunnistamista varten. Koska Venäjä ei hyväksynyt patsaan siirtoa, ei se tarjouksesta huolimatta osallistunut kaivauksen valvontaan.
Huhtikuussa 2007 puretun monumentin pronssifiguuri siirrettiin sotilashautausmaalle, joka sijaitsee Siselinnassa (Filtri tee 14) noin kahden kilometrin päässä alkuperäisestä sijainnista Tõnismäellä. Pronssisotilaan taustalle rakennettiin jälleen kivirakennelma, jonka laatoissa lukee viroksi ja venäjäksi: Toisessa maailmansodassa kaatuneille.
Piilomerkitykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Veistoksen tulkintaan on liitetty joitakin piilomerkityksiä. Sen suunnittelijat ja malli olivat virolaisia. On tulkittu, että sankarillisen, ylpeän "vapauttajan" sijaan kyseessä on harras ja sureva mies, joka on painanut päänsä kumaraan.[8]
Monumentti symbolina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Historiallisten tapahtumien tulkinta on Viron etnisten ristiriitojen ydin. Etniset virolaiset pitävät neuvosto-Viron aikaa laittomana miehityskautena, joka on myös maan viranomaisten, sekä lähes kaikkien länsimaiden, kuten Yhdysvaltain näkökanta. Sen seurauksena se väestönosa, joka muutti maahan neuvostomiehityksen aikana ja heidän jälkeläisensä, on leimattu joidenkin taholta laittomiksi miehittäjiksi tai kolonisteiksi.[9]
Venäjää puhuva vähemmistö taas näkee suurimmaksi osaksi Viron yhdistämisen Neuvostoliittoon laillisena prosessina, joka on myös Venäjän federaation virallinen näkökanta. He näkevät Pronssisoturi-monumentin symbolina heille keskeisestä oikeudesta elää Virossa sen kansan jälkeläisinä "joka vapautti maan fasismista".[10]
Muistomerkin ympärillä olevaan puistikkoon kokoontuivat vuosittain puna-armeijan veteraanit voitonpäivänä (9. toukokuuta) ja ”Tallinnan fasismista vapauttamisen muistopäivänä” (22. syyskuuta) laskien seppeleitä ja kukkia monumentille.
Moni virolainen piti monumenttia muistutuksena Neuvostoliiton miehityksestä 1940–1941 ja 1944–1991. Sen sijaan vironvenäläisen väestön keskuudessa useat pitivät muistomerkkiä kunnianosoituksena juuri venäläissotilaille.[11][12]
Kevään 2007 patsassiirto ja levottomuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Viron patsaskiista 2007
Virossa hyväksyttiin keväällä 2007 laki, joka mahdollisti miehitystä ylistävien muistomerkkien siirtämisen. Viro aloitti 18. huhtikuuta kaivaukset. Levottomuudet alkoivat, kun 26. huhtikuuta pronssipatsaan ympärille pystytettiin näköyhteyden peittävä aita ja teltta. Poliisi muodosti ketjun alueen ympärille.
Tallinnassa mellakoitiin kahtena yönä 26.–28.4. Mellakoinneissa yksi kuoli ja satoja vangittiin. Viron hallitus päätti 27. huhtikuuta, että patsas siirretään välittömästi. Viron hallituksen ja poliisin toimintaa arvostelivat vironvenäläisten lisäksi Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaar. Silti pääosa virolaisista kannatti Viron hallituksen toimia mellakoiden aikana, vaikka enemmistö oli alun perin vastustanut patsaan siirtoa.lähde?
Venäjä reagoi voimakkaasti tapahtuneeseen. Se lähetti duuman valtuuskunnan 30.4.–1.5. tutkimaan tilannetta. Ennen lähtöään valtuuskunta vaati Viron hallituksen eroa, mutta tämä kumottiin myöhemmin yksittäisen jäsenen omana mielipiteenä.
Virossa kritisoitiin erityisesti Venäjän median toimintaa. Varsinkin Venäjän skandaalilehdet ja virallinen lehti syyttivät Viroa fasismista.lähde? Venäjällä kritisoitiin myös oman maan hallituksen ylireagointia. Varsinkin Venäjän johtoa lähellä olevien nuorisojärjestöjen viikon kestänyttä Viron Moskovan suurlähetystön piiritystä ja tunkeutumista venäläisen laatulehden lehdistötilaisuuteen kritisoitiin laajasti.lähde?
Voitonpäiväksi 9. toukokuuta ennustettiin lisälevottomuuksia, mutta kaikki sujui rauhallisesti. Euroopan unioni ja Yhdysvallat tuomitsivat Venäjän toimet.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tallinnassa haudattiin pronssipatsaan neuvostosotilaita 3. heinäkuuta 2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 5. heinäkuuta 2007.
- ↑ Pronssisoturin vanhalta paikalta löytyi hauta 1. toukokuuta 2007. Yleisradio. Viitattu 3. toukokuuta 2007.
- ↑ Common grave for and a memorial to Red Army soldiers on Tõnismägi, Tallinn - (Googlen välimuisti)
- ↑ Sirje Helme ja Jaak Kangilaski: Viron taiteen historia, s. 125–126. Taifuuni, 2000.
- ↑ Satelliittikuva www.wikimapia.org. Viitattu 17.5.2007.
- ↑ Pekka Hakala: Painija Palusalu varmistui Viron Pronssisotilaan malliksi 12 toukokuuta 2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 24. toukokuuta 2007.
- ↑ Amma, Anneli: Kes on see mees, kes seisab Tõnismäel? Eesti Päevaleht. 16.9.2004. AS Ekspress Meedia. Viitattu 23.6.2018. (viroksi)
- ↑ Otso Kantokorpi, Virolaisen neuvosto-kitschin ikuiseksi kuviteltu historia, näyttelyluettelossa Punaste lippude all, Turun taidemuseo 2008, s. 70
- ↑ Video YouTube.comissa
- ↑ Leena Hietanen: Venäläiset jättivät jäähyväisiä pronssipatsaalle 26. huhtikuuta 2007. Taloussanomat. Viitattu 24. toukokuuta 2007.
- ↑ Nerijus Adomaitis: Estonia calm after Red Army site riots 29. huhtikuuta 2007. Reuters. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 24. toukokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Verkkouutiset[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pronssisoturi Wikimedia Commonsissa
- MTV3:n uutisarkisto 27.4.2007
- Postimees 27.4.2007 (Arkistoitu – Internet Archive) (viroksi)
- Juurvee, Ivo ja Mattiisen, Mariita: Report: The Bronze Soldier Crisis of 2007, Revisiting an early case of hybrid Conflict (pdf) (ISBN 978-9949-7484-2-6) 8/2020. ©International Centre for Defence and Security. Viitattu 9.9.2020. (englanniksi)