Suomalaiset vapaaehtoiset Ukrainan sodassa

Suomalaiset vapaaehtoiset Ukrainan sodassa ovat suomalaisia, jotka ovat lähteneet taistelemaan Ukrainaan, joko Ukrainan tai Venäjän puolelle, Venäjän hyökättyä maahan vuonna 2022. Arviolta sata suomalaista on lähtenyt puolustamaan Ukrainaa vuoteen 2024 mennessä. Suomalaissotilaita on sijoitettu eri puolille Ukrainaa, eivätkä kaikki suomalaiset sodi toistensa kanssa samoissa yksiköissä^lähde?. Yksittäinen suomalainen on lähtenyt myös Venäjän puolelle mukaan hyökkäykseen.

Sodassa kaatuneita vapaaehtoisia suomalaisia

Viiden suomalaisen tiedetään kaatuneen elokuuhun 2024 mennessä.

Kasper Alhoniemi

Kasper Alhoniemi (1999 Tampere – 10. kesäkuuta 2023 Lobkove, Ukraina) oli ensimmäinen Ukrainan puolella taistellut suomalainen vapaaehtoinen, joka kaatui Ukrainan sodassa.

Alhoniemi liittyi Ukrainan asevoimien perustamaan Kansainväliseen legioonaan maaliskuussa 2022 ja oli täten yksi pisimpään Ukrainassa olleista suomalaistaistelijoista. Taisteluissa hän osallistui muun muassa Harkovan vapautukseen syksyllä 2022, Hersonin vapauttamiseen sekä Bah’mutin taisteluihin.

Alhoniemi palasi hetkeksi Suomeen, mutta matkusti takaisin Ukrainaan huhtikuussa 2023. Hän liittyi Ukrainan sotilastiedustelu HUR:n alaisiin erikoisjoukkoihin. Samassa yksikössä palveli myös kaksi muuta suomalaista. Ukrainan armeija palkitsi Alhoniemen ryhmän toimistaan mitaleilla, ja hänet ylennettiin ryhmänjohtajaksi.

Hän kuoli kesäkuun 10. päivänä 2023 lähellä Lobkoven kylää Zaporižžjan rintamalla panssarivaunun tulituksessa. Kolmen auton ja 12 miehen ryhmän oli tarkoitus perustaa panssarintorjunta-asema linjojen väliin Zaporižžjan rintamalla, ensimmäinen auto sai kuitenkin osuman venäläisen panssarivaunun tykistä, ja Alhoniemi sai välittömästi surmansa. Samassa taistelussa kuoli myös ukrainalainen sotilas ja useita taistelijoita haavoittui, mukaan lukien toinen suomalainen vapaaehtoinen. Alhoniemi oli kuollessaan 23-vuotias. Hänen ruumiinsa pystyttiin noutamaan alueelta vasta elokuussa. Suomeen hänet kuljetettiin marraskuussa, kun Suomi-Ukraina-maanpuolustusyhdistys oli saanut järjestettyä kuljetuksen varat kansalaiskeräyksellä.

Alhoniemi siunattiin haudan lepoon joulukuussa 2023 Tampereella Lamminpään kappelissa. Hautajaisissa olivat läheisten lisäksi läsnä myös yksi hänen suomalainen taistelu­toverinsa sekä ukrainalaiskomentaja.

Siviilissä Alhoniemi työskenteli koneenasentajana. Hän valmistui ammattikoulusta 2018.

Ville Mykkänen

Ville Mykkänen (1997 – elokuu 2024 Luhanskin alue) oli suomalainen sotilas, joka taisteli vapaaehtoisena Ukrainassa vuodesta 2023 lähtien.

Mykkänen asui Pyhäjärvellä ja toimi puoluepolitiikassa keskustan riveissä. Lukiossa ollessaan Mykkänen liittyi keskustan jäseneksi ja oli Pyhäjärven nuorisovaltuustossa. Heinäkuussa 2016 Mykkänen astui asepalvelukseen Kainuun prikaatissa, jossa hän palveli jääkärikomppaniassa puoli vuotta. Keskustanuorten piirijärjestö Pohjois-Pohjanmaalla valitsi hänet vuonna 2022 puheenjohtajakseen vuodelle 2023. Mykkänen oli ehdokkaana vuoden 2021 kuntavaaleissa ja sai Pyhäjärvellä 21 ääntä päästen varasijalle. Hän ilmoitti tuolloin ammatikseen tehdastyöläisen. Hän kertoi isänmaallisuuden olleen tärkein politiikassa edustamansa teema.

Loppusyksystä 2023 Mykkänen lähti vapaaehtoistaistelijaksi Ukrainaan ja otti käyttöön taistelijanimen Flurry. Hän kaatui elokuun alussa 2024 taisteluissa Luhanskin alueella. Hän oli viides tiedossa ollut Ukrainassa kaatunut suomalaistaistelija. Aiemmista kaatuneista oli nimetty kesäkuussa 2023 kuollut Alhoniemi.

Mykkänen opiskeli tuotantotalouden insinööriksi ammattikorkeakoulu Centriassa Kokkolassa. Hän osallistui aktiivisesti reserviläistoimintaan ja keräsi luottamustehtäviä. Hän myös pelasi jääkiekkoa Pyhäjärven Pohdissa, harrasti metsästystä ja kalastusta.

Petri Viljakainen

Petri Viljakainen (18. kesäkuuta 1977 Pieksämäki – 2022) oli suomalainen taistelija. Hän tuli vuonna 2015 tunnetuksi ensimmäisenä julkisuudessa esiteltynä suomalaisena, joka oli lähtenyt vapaaehtoisena taistelemaan Venäjän tukemien kapinallisjoukkojen rinnalle itäiseen Ukrainaan.

Taistellessaan Luhanskin kansantasavallan joukoissa Viljakainen sai vuoden 2017 alussa kranaatinsirpaleen käsivarteensa. Janus Putkosen johtaman propagandatoimisto Doni Newsin mukaan Viljakainen oli toimitettu sairaalahoitoon. Elokuussa 2019 Länsi-Savo ilmoitti Viljakaisen haavoittuneen lievästi pari kertaa alkoholin vaikutuksen alaisena. Vuonna 2018 Johan Bäckman kustansi Viljakaisen muistelmateoksen Vilin sota: Suomea puolustamassa vapaaehtoisena Donbassin aroilla 2015–2018.

Kommunistisessa julkaisussa Kansan ääni esitettiin Viljakaisen kuolleen maaliskuussa 2022 ja tiedon tästä tulleen marraskuussa 2022. Julkaisun mukaan hän oli kadonnut taistellessaan Venäjän tukemissa Luhanskin kansantasavallan joukoissa. Kansan äänen mukaan Viljakaisella oli kaksi poikaa. Väitettä Viljakaisen kuolemasta levitettiin myös MV-lehdessä. Johan Bäckman esitti ristiriitaisia väitteitä kuolinajasta. Bäckmanin mukaan Viljakainen oli kuollut maaliskuussa 2022 Sjevjerodonetskin taisteluissa, jotka tosiasiassa käytiin vasta touko- ja kesäkuussa 2022. Bäckman luonnehti Viljakaista merkittäväksi Venäjän puolestapuhujaksi.

Katso myös

• Karjalan ryhmä 'Nord'

Aiheesta muualla

• MOT: Taistelijan kotiinpaluu, Yle 18.2.2024
• Ukrainan puolustajat - Jakso 2: Suomalaiset vapaaehtoissotilaat, Yle 21.4.2024
• Rautio, Jenna: Ukrainan sodan suomalaiset vapaaehtoiset jäävät ilman kuntoutusta – "Pommihan siinä on odotettavissa" Etelä-Suomen Sanomat 22.7.2023