Vilhelm II Hollantilainen

Wikipediasta
3 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 14. joulukuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vilhelm II Hollantilaisen sinetti kuninkaana

Vilhelm II Hollantilainen (Willem II van Holland); (helmikuu 1227 – 28. tammikuuta 1256 Hoogwoud, Opmeer, Länsi-Friisinmaa, Hollanti) oli Hollannin ja Zeelannin kreivi vuosina 1234–1256. Hänet valittiin Saksan vastakuninkaaksi vuonna 1248 ja hän hallitsi ainoana kuninkaana vuosina 1254–1256.

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilhelm oli Hollannin kreivi Floris IV:n (1210–1234) ja tämän tätipuolen Matilda (Machteld) de Brabantin (n. 1200–1267) vanhin poika ja perillinen.[1] Hänellä oli neljä sisarusta, joista Floris de Voogd (n. 1228–1258) oli Hollannin valtionhoitaja 1256–1258; Adelaide (n. 1230–1284) oli Hollannin valtionhoitaja 1258–1263, avioitui Hainaut'n kreivi Jean I d'Avesnesin kanssa ja Margarete (k. 1277) avioitui Henneberg-Coburgin kreivi Herman I:n kanssa.

Isänsä kuollessa heinäkuussa 1234 turnajaisissa Corbiessa Ranskassa poika oli seitsemänvuotias. Hänen äitinsä Matilda toimi sijaishallisijana vuosina 1234-1235. Sen jälkeen hänen isänpuoleiset setänsä Vilhelm ja Utrechtin piispa Otto olivat hänen huoltajiaan vuoteen 1239 asti.

Kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enonsa Brabantin herttua Henrik II:n ja Kölnin arkkipiispa Konrad von Hochstadenin avulla Vilhelm valittiin Saksan kuninkaaksi sen jälkeen, kun paavi Innocentius IV asetti keisari Fredrik II:n ekskommunikaatioon.[2] Hän seurasi Thüringenin maakreivi Henrik Raspea, joka oli kuollut vuonna 1247, alle vuosi vastakuninkaaksi valintansa jälkeen vuonna 1246.

Vilhelm II Hollantilaisen kreivillinen vaakuna

Vuonna 1247 Vilhelm päätti laajentaa isänsä metsästysmajaa palatsiksi, jotta se sopisi hänen uuteen asemansa. Sitä kutsuttiin myöhemmin Binnenhofiksi (Sisäinen tuomioistuin), ja se oli Haagin kaupungin alku. Viisi kuukautta myöhemmin Vilhelm joukkoineen piiritti Aachenia kuuden kuukauden ajan toukokuusta lokakuukun 1248 ennen kuin valloitti sen keisari Fredrikin kannattajilta. Vasta tämän jälkeen Kölnin arkkipiispa Konrad saattoi kruunata hänet kuninkaaksi Aachenin tuomiokirkossa 1. marraskuuta 1248.[3]

Hän sai tietyn määrän teoreettista tukea joiltakin saksalaisilta ruhtinailta avioiduttuaan 25. tammikuuta 1252 Welf-sukuisenBraunschweig-Lüneburgin herttua Otto I:n tyttären Elisabethin kanssa. Hänet valittiin Roomalaisten kuninkaaksi toisen kerran 25. maaliskuuta 1252 Braunschweigissa. Vaaliruhtinaina olivat Kölnin, Mainzin ja Trierin arkkipiispat, Brandenburgin rajakreivi ja Saksin herttua. Baijerin kreivi, paladiinikreivi Otto II suljettiin pois vaaleista sillä perusteella, että hän oli Konrad IV:n kannattajana julistettu ekskommunikaatioon. Vaalien jälkeen Böömin kuningas Venceslaus I:n lähettiläät tulivat ilmoittamaan tämän suostumuksesta valintaan.[4] Kuitenkin, vaikka "Vilhelmiltä ei puuttunut rohkeutta eikä ritarillisia ominaisuuksia ... hänen valtansa ei koskaan ulottunut Reininmaan ulkopuolelle."[5]

Kotimaassaan Vilhelm taisteli Flanderin kreivitär Margarete II:n kanssa Zeelandin hallinnasta. Saksan kuninkaana hän teki itsestään Zeelandin kreivin. Heinäkuussa 1253 hän voitti Flanderin armeijan Westkapellessa (nyk. Belgia) ja vuotta myöhemmin sotatoimissa seurasi tauko. Hänen flaamilaisvastainen politiikkansa heikensi hänen suhdettaan Ranskaan. Vuodesta 1254 aina kuolemaansa asti hän taisteli useita sotia länsifriisiläisiä vastaan. Hän rakensi vahvoja linnoituksia Heemskerkiin ja Haarlemiin valmistautuessaan sotaan friisiläisiä vastaan.

Vilhelm antoi kaupunkioikeudet Haarlemille, Delftille, 's-Gravenzandelle ja Alkmaarille. Annales Wormatiensesin kronikan mukaan Vilhelm "poisti 10. marraskuuta 1255 niiden kansalaisten oikeudet, joita kutsutaan Pfahlbürgereiksi siten, että muiden rajoitusten lisäksi yksikään kaupungeista ei voinut niitä saada tai vastaanottaa". Myöhemmin elänyt kirjuri kaunisteli asiaa selventämällä, että Pfahlbürgerit "olivat kansalaisia, jotka eivät asuneet kaupungissa".[6]

Avioliitto ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilhelm avioitui vuonna 1252 Elisabeth von Braunschweig-Lüneburgin (1230–1266), Braunschweig-Lüneburgin herttua Otto I "Lapsi" ja Mathilda von Brandenburgin tyttären kanssa.[1][7]

Heille syntyi kaksi lasta:

  • Floris V (1254–1296), Hollannin kreivi.[1][7] Avioitui Beatrix de Flanderin, joka oli Flanderin kreivi Guy de Dampierren ja Bethunen, Dendermonden, Richebourgin ja Warnetonin perijätär Mathildan tytär. Heille syntyi useita lapsia, joista Jan I (1284–1299) seurasi isäänsä Hollannin kreivinä. Floris murhattiin 42-vuotiaana ja hänestä tuli kansallissankari Hollannissa.
  • Mechthild (s. 1256)[7]
Vilhelm II:n hauta Middelburgin Onze-Lieve-Vrouwe luostarikirkossa

Kuolema ja perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelussa Hoogwoudin lähellä Opmeerissä, Länsi-Friisimaalla 28. tammikuuta 1256 joukostaan eksynyt Vilhelm yritti yksin ylittää jäätyneen järven, jolloin hänen hevosensa vajosi jäihin. Friisiläiset tappoivat haavoittuvassa asemassa olevan Vilhelmin ja hautasivat hänet salaa talon lattian alle.[8] Hänen jäännöksensä löysi vasta 26 vuotta myöhemmin poika Floris V, joka kosti teon länsifriisiläisille. Vilhelm haudattiin vuonna 1282 Neitsyt Marian kirkkoon Middelburgin luostariin.[9][8]

Aikalaislähteet, kuten Melis Stoken kronikka, kuvaavat Vilhelmin kuningas Arthurin kaltaisena sankarina.[10] Kullanvärinen Vilhelmin patsas on pystytetty Haagin Binnenhofiin, Alankomaiden parlamentin rakennuskompleksin sisäpihalle.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Pollock, M.A.: Scotland, England and France After the Loss of Normandy, 1204-1296. The Boydell Press, 2015. S. xv.
  2. ↑ Toch, Michael: Germany and Flanders: Welfs, Hohenstaufen and Habsburgs. Teoksessa: Abulafia, David (toim.) The New Cambridge Medieval History: Volume 5, C. 1198–c. 1300, Cambridge University Press, 1999. S. 391
  3. ↑ Büttner, Andreas: Rituale der Herrschererhebung im spätmittelalterlichen Reich. Mittelalter-Forschung 35,1. Ostfildern 2012. Kuva 1, Ss. 171–187
  4. ↑ The Cambridge Medieval History. Vol. vi. Ss. 110-111
  5. ↑ Kantorowicz, Ernst: Frederick the Second: 1194 - 1250. Isha Books, 2013. ISBN-10 9332858241. S. 638. Ibid.: Kaiser Friedrich der Zweite. Berlin, G. Bondi 1931
  6. ↑ The Histories of a Medieval German City, Worms c. 1000–c. 1300: Translation and Commentary, Bachrach, David S. (toim.), Routledge 2016, s. 145
  7. ↑ a b c Bussel, Marion van: Brunswijk, Elisabeth van (1230-1266) Digitaal Vrouwenlexicon van Nederland. 13/01/2014. Huygens instituut, ING en OGC (UU).
  8. ↑ a b Kamenzin, Manuel: The Deaths of the Roman-German Kings and Emperors (1150–1349). Medium Age Research 64, Ostfildern 2020, ss. 312–332, 428–430, 448–453
  9. ↑ Graaf: Oorlog om Holland, 1000-1375, s. 231ff. Verloren, 2004. ISBN 9789065508072 Teoksen verkkoversio.
  10. ↑ Koningsmoorden, s. 150ff. Leuven UP, 2000. ISBN 9789058670731 Teoksen verkkoversio.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vilhelm_II_Hollantilainen&oldid=22897549”