Viipurin maa- ja kaupunkiseurakunta
2014.JPG)
Viipurin maa- ja kaupunkiseurakunta (vanhoilta nimiltään myös Viipurin seurakunta ja Viipurin suomalais-ruotsalainen seurakunta, ruots. Viborgs lands- och stadsförsamling) oli Viipurissa toiminut seurakunta, jonka Västeråsin piispa Pietari perusti vuonna 1293 Karjalaan suuntautuneen ristiretken yhteydessä.[1] Samaan aikaan perustettiin myös Viipurin linna. Maa- ja kaupunkiseurakunnasta erotettiin vuosisatojen aikana useita muita seurakuntia, kunnes se vuonna 1906 jaettiin kolmeen osaan ja lakkautettiin. Viipurin maa- ja kaupunkiseurakunta oli yksi Suomen vanhimmista seurakunnista, joita ennen 1300-luvun alkua perustettiin vain noin kymmenkunta.[2]
Erotetut seurakunnat ja kappelit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisenä Viipurin maa- ja kaupunkiseurakunnasta erotettiin Viipurin linnan ja Siikaniemen seurakunta vuonna 1570. Se toimi aina vuoteen 1710 saakka, jolloin venäläiset Viipurin piirityksen yhteydessä polttivat Siikaniemen kaupunginosan. Vuonna 1743 perustettiin Viipurin saksalaista väestöä varten Viipurin saksalainen seurakunta. Lopulta maa- ja kaupunkiseurakunta jaettiin senaatin 1889 tekemällä päätöksellä vuonna 1906 kolmeen osaan, jotka olivat kaupungissa toiminut Viipurin kaupungin suomalainen seurakunta, Viipurin maalaiskunnassa toiminut Viipurin maaseurakunta sekä ruotsinkielistä väestöä varten perustettu Viipurin kaupungin ruotsalainen seurakunta. Se toimi läheisessä yhteistyössä saksalaisen seurakunnan kanssa ja molemmista käytettiin myös yhteistä nimitystä ruotsalais-saksalainen seurakunta. Lisäksi samana vuonna aloitti toimintansa maa- ja kaupunkiseurakunnasta jo 1903 erotettu Nuijamaan seurakunta.
Viipurin maa- ja kaupunkiseurakunnan kappeliseurakuntia olivat Koivisto ja Johannes. Ensimmäisenä perustettiin 1540-luvulla Koivisto, joka erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuonna 1575. Johannes puolestaan mainitaan kappeliseurakuntana ensimmäisen kerran 1640 nimellä Kakin kappeli. Vuonna 1817 siihen liitettiin Lavansaari, lisäksi samana vuonna Tytärsaari ja Suursaari liitettiin Kymiin. Oma seurakunta Johanneksesta tuli 1859
Kirkot ja hautausmaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaisimmat tiedot maa- ja kaupunkiseuran kirkosta ovat vuodelta 1411, jolloin sen kerrotaan vahingoittuneen Novgorodia vastaan käydyssä sodassa. Kirkko tuhoutui lopullisesti vuoden 1477 kaupunkipalossa. Ensimmäisen tuomiokirkon rakentaminen aloitettiin 1430-luvulla ja se saatiin valmiiksi seuraavalla vuosikymmenellä. Vuonna 1481 rakennettu Viipurin dominikaaniluostarin kirkko remontoitiin maa- ja kaupunkiseurakunnan käyttöön vuonna 1617, kun vanhasta tuomiokirkosta tuli Viipurin hiippakunnan tuomiokirkko. Seurakunnan jakamisen jälkeen entinen luostarikirkko jäi maaseurakunnan käyttöön ja se tunnetaan nykyään raunioituneena Viipurin maaseurakunnan kirkkona. Vuonna 1893 maa- ja kaupunkiseurakunnan uudeksi pääkirkoksi valmistui Viipurin tuomiokirkko.
Maa- ja kaupunkiseurakunta hautasi vainajansa aluksi yleiseen tapaan kirkon lattian alle, josta ruumiiden jäännökset myöhemmin siirrettiin kirkkomaalla sijainneisiin luuhuoneisiin tai yhteishautoihin. Varhaisin tieto hautausmaasta on 1600-luvulta, jolloin käytössä oli Salakkalahden pohjoispuolella sijainnut köyhimmille vainajille tarkoitettu Kirkkosaari pienine kappeleineen. Vuoden 1693 jälkeen syntyi kaupungin itäpuolelle useampia pieniä kalmistoja, kunnes Venäjän senaatti vuonna 1772 kielsi kirkkoihin hautaamisen kokonaan. Uuden asetuksen johdosta kaupunkiin perustettiin vuonna 1798 Sorvalin ja Ristimäen hautausmaat sekä vielä myöhemmin 1830-luvulla Lepolan hautausmaa, joissa maa- ja kaupunkiseurakunnalla oli muiden seurakuntien tavoin oma hauta-alue.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viipurin maa- ja kaupunkiseurakunta Suomen Sukututkimusseura
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Repo, Leena: ”Hautausmaiden historiaa Viipurissa” (Arkistoitu – Internet Archive) Viipurin kaupunki. Viitattu 30.11.2014.
- ↑ Suomen seurakunnat Viitattu 30.11.2014.