Ihantalan seurakunta

Ihantalan seurakunta oli 1927–1949 toiminut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta Viipurin lähellä. Kirkkohallinnollisesti se kuului 1926–1945 Viipurin hiippakunnan tuomiorovastikuntaan ja 1945–1949 Mikkelin hiippakuntaan. Seurakunta muodostettiin 1926 siten, että sen alueeseen otettiin Viipurin maaseurakunnasta 8 kylää (Ihantala, Kaipola, Kilpeenjoki, Pihkalanjärvi, Repola–Lyykylä, Tali ja Ylivesi) ja Antrean seurakunnasta Syvälahden kylä. Ihantalan seurakunnan toiminta alkoi vuoden 1927 alussa. Alue ei koskaan muodostanut omaa itsenäistä kuntaa. Talvisodan seurauksena seurakunnan kirkkoherranvirasto siirrettiin joulukuussa 1939 Jyväskylään. Vuonna 1944 se evakuoitiin uudelleen ja sijoitettiin aluksi Hämeenkyröön ja sieltä Lohjalle. Ihantalan seurakunta, samoin kuin moni muukin siirtoseurakunta lakkautettiin vuoden 1949 lopussa.

Seurakunta osti Ihantalan kartanon päärakennuksen, johon rakennusmestari Y. A. Hagbergin piirustusten mukaan kunnostettiin kirkkosali ja länsipäätyyn rakennettiin kellotorni. Ihantalan kirkon vihki käyttöön Viipurin hiippakunnan piispa Erkki Kaila 6. marraskuuta 1927. Viipurista 17 km päässä sijainnut kirkko tuhoutui sodassa 1940. Ihantalan hautausmaan perusti 1925 Viipurin maaseurakunta. Se lahjoitti tämän vanhaksi kutsutun osan Ihantalan seurakunnalle. Hautausmaan uusi osa hankittiin seurakuntalaisen keräämillä rahoilla ja otettiin käyttöön vuoden 1927 lopulla. Toisen maailmansodan aikana tehtiin talkootyönä sankarihautausmaa oman seurakunnan sodassa kaatuneita jäseniä varten.

Ihantalan seurakunnan arkisto siirrettiin seurakunnan lakkauttamisen jälkeen Suomen kirkon keskushallinnon alaisuudessa toimineeseen lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA). Siellä seurakunnan kirkonkirjoihin tehtiin merkintöjä 1. heinäkuuta 1990 saakka. Tuona päivänä koko keskusarkisto liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon.