Tämä on suositeltu artikkeli.

Vannevar Bush

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vannevar Bush
Vannevar Bush toisen maailmansodan aikana.
Vannevar Bush toisen maailmansodan aikana.
Henkilötiedot
Syntynyt11. maaliskuuta 1890
Everett, Massachusetts, Yhdysvallat
Kuollut28. kesäkuuta 1974 (84 vuotta)
Belmont, Massachusetts, Yhdysvallat
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Tufts College
Väitöstyön ohjaaja Arthur E. Kennelly
Instituutti MIT
Tutkimusalue sähkötekniikka
Tunnetut työt differentiaalianalysaattori
Memex-tiedonhallintalaite
Palkinnot Louis Edward Levy -mitali (1928),
Edison-mitali (1943),
Brittiläisen imperiumin ritarikunnan ritarikomentaja (1948),
Kunnialegioonan upseeri (1955),
National Medal of Science (1964),
National Inventors Hall of Fame (2004)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Vannevar Bush (11. maaliskuuta 1890 Everett, Massachusetts, Yhdysvallat – 28. kesäkuuta 1974 Belmont, Massachusetts, Yhdysvallat)[1] oli yhdysvaltalainen insinööri, keksijä ja tiedevaikuttaja, joka oli merkittävä taustavaikuttaja Yhdysvaltain tiedehallinnossa toisen maailmansodan aikana. Hänet tunnetaan myös sotateollisuusyritys Raytheonin perustajana ja työstään varhaisten tietokoneiden parissa.

Bush johti Office of Scientific Research and Development -nimistä virastoa, joka hallinnoi armeijan tarpeisiin tehtävää tieteellistä tutkimusta toisen maailmansodan aikana. Viraston johtajana hän oli taustavaikuttajana muun muassa atomipommin ja tutkan kehittämisessä ja toimi käytännössä Yhdysvaltain presidentin ensimmäisenä tieteellisenä neuvonantajana. Sodan aikana hän esitti myös suunnitelmansa siitä, miten sota-aikana syntynyt kiinnostus tieteelliseen tutkimukseen voitaisiin hyödyntää myös rauhan aikana. Bushin ajatukset vaikuttivatkin osaltaan Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön perustamiseen.

Bushin merkittävät keksinnöt olivat differentiaalianalysaattori, jota käytettiin differentiaaliyhtälöiden laskemiseen, ja Atlantic Monthly -lehden artikkelissa As We May Think esitetty teoreettinen Memex-tiedonhallintalaite. Se oli mikrofilmimuistia käyttävä laite, johon tallennetuissa tiedoissa oli linkkejä dokumenttien välillä. Memexin toimintaperiaate oli hypertekstin edeltäjä.

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vannevar Bushin isä oli metodistipappi Richard Perry Bush, joka toimi pastorina Everettin kaupungissa Massachusettsissa, kun Vannevar syntyi. Vannevarin äiti oli Emma Linwood Paine. On sanottu, että Vannevarin erikoinen nimi olisi annettu hänen isänsä ystävän, pastori John Van Nevarin mukaan.[2] Vannevar syntyi 11. maaliskuuta 1890 perheen kolmantena lapsena. Hänellä oli kaksi isosiskoa: Edith ja Reba. Perhe muutti vuonna 1892 Chelseaan, kun Richard Bush aloitti kaupungissa pastorina.[3] Perhe asui Chelseassa pääasiassa kirkon pappilassa.[4]

Vannevar kärsi nuoruudessaan useista sairauksista. Hän sairasti reumakuumeen ja lavantaudin sekä kärsi tulehtuneesta umpilisäkkeestä. Teini-iässä hän oli vuoden vuoteenomana. Reuman takia hän joutui vuosien ajan ontumaan välillä toista jalkaansa. Sairauksien vastapainoksi hänestä kasvoi itsevarma ja riidanhaluinen, ja hän ajautui toisinaan tappeluihin muiden nuorukaisten kanssa.[5]

Vannevar piti lapsena erilaisten esineiden kanssa näpertelystä, ja Chelseassa hän piti kotonaan monipuolista työpajaa. Hän käsitteli usein kotinsa kellarikerroksessa koeputkia ja aiheutti kemiallisia reaktioita.[6] Vannevarin Edith-siskolla oli suuri merkitys hänen tulevan uransa kannalta. Edith oli matemaattisesti lahjakas. Hän valmistui vuonna 1903 Jackson Collegesta, joka oli Tufts Collegen tyttökoulu. Valmistumisensa jälkeen hän opetti trigonometriaa Chelsean high schoolissa, ja Vannevar oli hänen oppilaansa. Edithin taidot innostivat myös Vannevaria menestymään matematiikassa.[7] Hän valmistui high schoolista 1909 ja päätti mennä Tufts Collegeen.[6]

Opiskeluaika ja ensimmäiset työt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bush menestyi hyvin yliopistossa. Ensimmäisen vuoden opiskelijoita oli 125, ja he valitsivat Bushin joukostaan parhaaksi matematiikan opiskelijaksi. Toisena opiskeluvuotenaan hän oli sairauslomansijaisena ja ohjasi opiskelutovereitaan fysiikassa ja matematiikassa rahoittaakseen opiskelujaan.[8]

Vuonna 1912 Bush sai ensimmäisen patenttinsa, kun vuoden viimeisenä päivänä hänen maanmittauslaitteelleen annettiin patenttinumero 1048649.[9] Laite oli rakennettu jo pari vuotta aiemmin. Se muodostui kahdesta polkupyöränrenkaasta, joita yhdisti puinen laatikko. Laatikon sisässä oli mekaaninen laitteisto, joka piirsi yksinkertaisen kartan.[10] Bush yritti myydä laitteensa lisenssiä useille yrityksille, mutta yksikään ei ostanut sitä.[9]

Bush suoritti maisterin tutkinnon jo vuonna 1913.[2] Hän valmistui nopeasti, sillä yliopisto oli antanut hänelle erikoisluvan, jotta hän pystyi saamaan maisterin tutkinnon neljässä vuodessa. Sama aika meni normaalisti kandidaatin tutkinnon saamiseen. Bush tiesi, että hänen isällään oli vaikeuksia maksaa opintomaksuja, joten nopea valmistuminen oli järkevää.[11]

Bush siirtyi maisterin tutkintonsa jälkeen työelämään hankkiakseen varoja jatko-opiskeluja varten. Vuoden 1913 jälkimmäisellä puoliskolla General Electric palkkasi hänet testaajaksi Schenectadyyn, ja kolmen kuukauden jälkeen hänet ylennettiin 20-henkisen testiryhmän johtajaksi. Schenectadystä Bush siirtyi Pittsfieldin tehtaalle, ja lokakuussa 1914 hän jätti General Electricin. Hän palasi Tufts Collegeen ja sai paikan matematiikan opettajana Tuftsin rinnakkaiskoulusta Jackson Collegesta.[12] Kesän 1915 Bush työskenteli Brooklynissä Yhdysvaltain laivaston tarkastajana.[13] Syyskuussa 1915 hän lähti laivastosta ja otti vastaan Clarkin yliopiston stipendin. Hän ei kuitenkaan aloittanut opiskelujaan yliopistossa, koska hänen ei annettu päättää omaa tutkimusaihettaan. Myöhemmin hän sai stipendin Massachusettsin teknillisestä korkeakoulusta (MIT).[14]

Väitöskirjansa Bush teki Arthur E. Kennellyn ohjauksessa. Bush jätti 169-sivuisen väitöskirjansa tarkastettavaksi huhtikuussa 1916. Kennelly ei hyväksynyt Bushin työtä vaan vaati, että Bush laajentaisi työtään. Bush protestoi ja lopulta valitti laitoksen puheenjohtajalle Dugald C. Jacksonille, joka kumosi Kennellyn päätöksen ja hyväksyi väitöskirjan. Jacksonista tuli Bushille merkittävä opastaja. Bush antoi harvoin muille tunnustusta heidän työstään, mutta Jacksonia hän piti yhtenä harvoista osaavista ja kannustavista opettajista.[15]

Bush valittiin vuonna 1916 Tufts Collegen sähkötekniikan apulaisprofessoriksi. Samoihin aikoihin hänestä tuli pienen, yliopiston tiloissa toimivan American Radio and Research Companyn (AMRAD) konsultti. Yritys teki uraauurtavaa työtä radiolaitteiden parissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Bush asui New Londonissa, missä osallistui AMRAD:n sukellusveneiden torjuntaan liittyvään tutkimukseen.[16] Bushin ideasta kehitettiin laite, joka käytti magneettikenttää sukellusveneiden havainnoimiseen. Laite toimi testeissä loistavasti, mutta laivasto ei osannut hyödyntää laitetta, joten taistelutilanteessa se oli hyödytön.[17]

Ura MIT:ssä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bush jätti Tufts Collegen 1919 ja siirtyi Jacksonin kutsusta MIT:n sähkötekniikan laitokseen apulaisprofessoriksi.[18] Vuonna 1922 hän julkaisi kollegansa William H. Timbien kanssa sähkötekniikan oppikirjan nimeltä Principles of Electrical Engineering. Hänet oli myös asetettu sähkötekniikan laitoksen tutkimusosaston johtoon.[19] Samaan aikaan hän työskenteli edelleen AMRAD:lle, joka oli kuitenkin suurissa vaikeuksissa ja kaatui lopulta vuonna 1922. Bush halusi pelastaa yrityksestä sinne palkkaamansa keksijän Charles G. Smithin ja esitteli Smithin Laurence K. Marshallille, joka innostui eräästä Smithin keksinnöstä. Marshall, Bush ja Smith muodostivat 7. heinäkuuta 1922 American Appliance Companyn (nykyinen Raytheon).[20] Yritys onnistui tuomaan markkinoille S-putken, Smithin keksimän tasasuuntaajan, joka paransi radioiden tehokkuutta. Bush ansaitsi hyvin yrityksen kautta.[17]

MIT:ssä Bush suuntautui entistä enemmän tietotekniikkaan.[19] Vuonna 1924 hän tutki sähkövoimajärjestelmiä kuvaavia yhtälöitä ja mietti, pystyisikö kone suorittamaan osan laskutoimituksista. Seuraavana vuonna hän kehittikin kahden oppilaansa kanssa koneen, joka osasi ratkaista ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälöitä. Sen jälkeen Bush alkoi suunnitella tutkimusavustajansa Harold Hazenin kanssa tehokkaampaa konetta. Vuonna 1931 he saivat valmiiksi differentiaalianalysaattorin, joka pystyi laskemaan jopa kuudennen asteen differentiaaliyhtälöitä.[21] Vaikka koneen tulokset eivät olleet täysin tarkkoja, siitä oli kuitenkin hyötyä aidoissa tutkimustilanteissa.[22] Muutamassa vuodessa muut yliopistot kiinnostuivat laitteesta ja sen kopioiden rakentamisesta. Bush oli mielissään kiinnostuksesta.[23]

Bush oli lisäksi kiinnostunut kehittämään laitteen, joka automatisoisi ihmisen ajatusprosessia. Eräässä artikkelissa hän esitteli laitteen, joka pystyisi tallentamaan suuret määrät tietoa mikrofilmille ja jonka avulla tieto voitaisiin nopeasti löytää. Bush kutsui laitetta "nopeaksi valitsijaksi" (rapid selector).[24] Hän ehdotti FBI:lle laitteen rakentamista, mutta laitoksen johtaja J. Edgar Hoover hylkäsi ehdotuksen. Bush oli luvannut, että rapid selectorin avulla voisi tutkia tuhat sormenjälkeä minuutissa, mikä olisi ollut huikea edistys FBI:n käyttämiin tekniikoihin nähden.[25] Rapid selectoreita rakennettiin neljä kappaletta, mutta ne kärsivät teknisistä ongelmista.[24] Myöhemmin rapid selector sisältyi Memex-tiedonhallintalaitteen konseptiin.

Kun Karl Taylor Comptonista tuli MIT:n rehtori vuonna 1930, hänen tavoitteenaan oli vahvistaa yliopiston asemaa. Hän organisoi yliopiston uudelleen ja jakoi sen kolmeen tiedekuntaan. Bushin hän valitsi apulaisrehtoriksi ja nimesi insinööritieteiden tiedekunnan dekaaniksi. Bushin maine oli kasvanut maanlaajuisesti, ja Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemia valitsikin hänet jäsenekseen vuonna 1934. Vaikka Bush oli edelleen kiinnostunut koneista, hän tunsi myös kiinnostusta Yhdysvaltain koulutusjärjestelmää kohtaan. Hän kirjoitti muun muassa kriittisesti insinöörikoulujen tenttijärjestelmästä.[26] Vuonna 1935 Bush oli jäsenenä Kansallisen tutkimusneuvoston organisoimassa komiteassa, joka käsitteli patenttijärjestelmää ja sen vaikutusta uuteen teollisuuteen.[27]

Tiedehallintoura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen sotaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NACA:n hallintoon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
NACA:n kokous vuonna 1938. Vannevar Bush nimettiin tässä tapaamisessa NACA:n varapuheenjohtajaksi. Bush on kuvassa kolmas oikealta.

Bush pyydettiin Carnegien tiedeinstituutin (CIW:n) johtajaksi vuonna 1938, ja hän hyväksyi viran, vaikka Compton olisikin halunnut Bushin jäävän MIT:n palvelukseen.[27] Bush halusi CIW:n keskittyvän ”koviin tieteisiin” kuten luonnontieteeseen ja jättävän marginaalisempien alojen, kuten tieteenhistorian ja arkeologian, tutkimisen. CIW:n arkeologian ohjelma loppuikin pian, mikä oli historioitsija Bernard Cohenin mukaan suuri takaisku Yhdysvaltain arkeologialle, joka oli saanut suuren osan tuestaan CIW:ltä.[28] Bush valittiin 23. elokuuta National Advisory Committee for Aeronauticsin (NACA) jäseneksi. Järjestö hallinnoi lentämiseen liittyvää tutkimusta.[29]

NACA:n jäsenenä Bush kuuli Charles Lindberghin raportin Saksan sotakoneistosta.[30] Lindbergh järkytti Yhdysvaltain hallintoa kertomalla syyskuussa 1938 Saksan ilmavoimien olevan vahvempi kuin muilla Euroopan mailla yhteensä ja Yhdysvaltain olevan paljon Saksaa jäljessä.[31] Bushista tuli NACA:n puheenjohtaja lokakuussa 1939, kun sairastunut Joseph S. Ames erosi sen johdosta.[32] NACA alkoi pian valmistautua sotaan, mutta se oli keskittynyt vain pieneen tieteelliseen osa-alueeseen. Bush halusi perustaa uuden viraston, joka keskittyisi tutkimaan armeijalle tärkeitä osa-alueita ja olisi tärkeä yhdysside armeijan ja tiedeyhteisön välillä. Hän keskusteli asiasta usein NACA-kollegoidensa Comptonin, James Bryant Conantin ja Frank B. Jewettin kanssa. Bush pyysi NACA:n järjestösihteeri John F. Victoryä hahmottelemaan lakiehdotuksen National Defense Research Committeen (NDRC) perustamiseksi.[33]

NDRC ja OSRD

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bush tapasi presidentti Franklin Rooseveltin 12. kesäkuuta 1940 ja esitteli hänelle lyhyesti suunnitelmansa sotatekniikan mobilisoimiseksi. Roosevelt teki vain pari lyhyttä huomautusta ja hyväksyi NDRC:n perustamisen. Tapaaminen kesti alle 15 minuuttia.[34] Kaksi päivää myöhemmin Roosevelt nimesi Bushin virallisesti uuden viraston johtajaksi. Bush valitsi ryhmäänsä tieteellisinä edustajina Comptonin, Conantin, Jewettin ja Richard C. Tolmanin. Hallituksen edustajat olivat patenttiasiamies Conway P. Coe, kontra-amiraali Harold G. Bowen, joka oli laivaston johtava tutkimusupseeri, ja prikaatikenraali George V. Strong.[35]

Syklotroniprojektia käsittelevä tapaaminen vuodelta 1940. Kuvassa ovat vasemmalta oikealle Ernest O. Lawrence, Arthur H. Compton, Vannevar Bush, James B. Conant, Karl T. Compton ja Alfred L. Loomis.

Bush liitti NDRC:hen armeijan tutkimuskomiteoita, jotta hän voisi hallinnoida niiden tekemää tutkimusta. NDRC:hen liitettiin myös uraanikomitea, jonka tarkoituksena oli tutkia mahdollisuuksia atomipommin valmistamiseksi. Bush ei uskonut, että atomipommitutkimuksista olisi hyötyä meneillään olevassa maailmansodassa, mutta vuoden 1941 aikana hän muutti mieltään. Hänet saivat vakuuttumaan ensinnäkin tutkijat, jotka pitivät atomipommin rakentamista mahdollisena, toiseksi brittiläisten MAUD-raportti, jonka mukaan pommi voitaisiin saada valmiiksi jo sodan aikana, ja kolmanneksi pelko siitä, että Saksa onnistuisi valmistamaan pommin ensin.[36]

Bush oli luvannut pitää tutkijat yliopistoissaan, kun NDRC oli perustettu. Yhden poikkeuksen virasto teki, kun se perusti lokakuussa 1940 Radiation Laboratoryn MIT:n tiloihin.[37] Laboratorio keskittyi sodan aikana tutkan kehittämiseen ja suunnitteli lähes puolet sodan aikana käytetyistä tutkista.[38] Tutkia koskevassa tutkimuksessa tehtiin läpimurto, missä auttoi brittien vuoden 1940 alussa kehittämä ontelomagnetroni. Britit arvelivat, ettei heillä olisi tarpeeksi teollisia valmiuksia tutkan täyteen hyödyntämiseen, joten he tarjosivat Yhdysvalloille vaihtokauppaa tutkatutkimuksen tiedoista.[39] Bush ja brittien valtuuskunnan johtaja Henry Tizard sopivat asiasta lounaalla elokuussa 1940. Bush neuvoi Tizardia kertomaan tietonsa vasta, kun Bush olisi saanut maavoimat ja laivaston mukaan vaihtokauppaan. Lopulta 19. syyskuuta Tizardin valtuuskunta esitteli yhdysvaltalaisille uuden magnetronin.[40]

NDRC lakkautettiin toukokuussa 1941, kun Roosevelt aloitti viraston uudelleenorganisoinnin Bushin suosituksesta. Kesäkuun 28. päivänä, alle kuusi kuukautta ennen hyökkäystä Pearl Harboriin, Roosevelt perusti Office of Scientific Research and Developmentin (OSRD:n) ja nimesi Bushin sen johtajaksi.[41] OSRD:n rahoitus oli huomattavasti tukevammalla pohjalla kuin NDRC:n, sillä se sai varansa suoraan kongressilta, kun NDRC oli joutunut turvautumaan presidentin hätävaroihin.[42] Koska virasto oli suoraan presidentin alaisuudessa, Bushista tuli käytännössä presidentin ja hallituksen tieteellinen neuvonantaja.[43]

Bush tapasi Rooseveltin ja varapresidentti Henry A. Wallacen 9. lokakuuta 1941, jolloin he keskustelivat atomipommista.[44] Bush kertoi presidentille MAUD-komitean tuloksista ja Saksan mahdollisesta atomiohjelmasta ja haki presidentin hyväksyntää atomipommiohjelman käynnistämiseksi.[36] Roosevelt myönsi, että tutkimustyötä pitäisi tehostaa, mutta kielsi tekemästä mitään ratkaisevaa ilman hänen suostumustaan. Kokouksessa sovittiin myös, että atomiohjelman toimintaperiaatteista keskusteltaisiin vain pienen ryhmän kesken. Siihen kuuluivat Bush, Wallace, Roosevelt, Conant, sotaministeri Henry L. Stimson ja maavoimien esikuntapäällikkö George Marshall. Lisäksi Bush ja Roosevelt sopivat, että laajemman atomiohjelman johdossa pitäisi olla oma itsenäinen organisaationsa, sillä OSRD:lle tehtävä olisi liian suuri.[44]

Yhdysvallat liittyy sotaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Roosevelt oli valinnut Bushin tiedeasiantuntijakseen, hän pyrki värväämään tieteilijöitä tutkimuksiinsa ja tyydyttämään armeijan laitetarpeet. Vuoden 1942 alussa Bush tajusi, että armeija ei pystynyt ottamaan uusia aseita tarpeeksi nopeasti käyttöön eikä Roosevelt aikonut perustaa Bushin toivomaa ”sotakabinettia”, jossa olisi myös tiede-edustaja. Maaliskuun 16. päivänä Bush kirjoitti Rooseveltille ja vaati, että OSRD:n pitäisi pystyä vaikuttamaan myös armeijan strategiaan. Toukokuussa Roosevelt loi uudelle puolustushaarakomentajien neuvostolle alakomitean, joka keskittyi uusiin aseisiin. Bush pääsi ensimmäisenä hallituksen ulkopuolisena siviilinä neuvottelupöytään armeijan johtohenkilöiden kanssa.[45] Komitea ei kuitenkaan toiminut Bushin toivomalla tavalla eikä sillä ollut käytännön merkitystä, sillä armeijan johdon ei tarvinnut noudattaa Bushin neuvoja.[46] Bush jatkoi edelleen työtä uusien aseiden puolesta. Sotaministeri Stimson lupasikin lopulta Bushille, että armeijaan perustettaisiin suunnittelujaos, joka vastaisi uusien aseiden käyttöönotosta ja armeijan strategiasta. Maavoimien esikuntapäällikkö Marshall allekirjoitti 25. lokakuuta määräyksen jaoksen perustamiseksi, ja laivasto seurasi pian perässä.[47]

Bush ilmoitti varapresidentti Wallacelle 16. joulukuuta 1941, että halusi siirtää atomiohjelman maavoimien vastuulle.[48] Maaliskuun 9. päivänä 1942 hän kirjoitti Rooseveltille muistion asiasta. Roosevelt suostui, ja atomiohjelma siirrettiin maavoimille kesäkuussa 1942.[36] Laivasto suljettiin Bushin toivomuksesta ohjelman ulkopuolelle ja vetovastuu annettiin maavoimille, vaikka laivasto oli ollut kiinnostunut atomiohjelmasta ja se oli myös teknisesti edistyneempi kuin maavoimat. Bush suosi maavoimia, sillä sotaministeri Stimson ja maavoimien upseerit kuuntelivat häntä, kun taas laivaston kanssa Bushilla oli ollut ongelmia.[49] Bush halusi kuitenkin olla edelleen mukana atomipommin suunnittelussa, ja hänen pyynnöstään syyskuussa perustettiin Military Policy Committee, jonka tehtävänä oli valvoa Manhattan-projektia ja jonka puheenjohtajaksi Bush nimettiin.[36]

Sodan loppuvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinohjelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bush oli ensimmäisiä hallinnon jäseniä, jotka varoittivat asevarustelukilvasta.[50] Hän huolestui asiasta, kun huomasi suhteensa Rooseveltiin heikentyneen. Presidentti kertoi hänelle 22. syyskuuta 1944, että oli keskustellut Winston Churchillin kanssa Yhdysvaltain ja Britannian sodan jälkeisestä ydinsuhteista ilman neuvonantajiensa kuulemista.[36] Bush pelkäsi, että Neuvostoliitto aloittaisi oman ydinaseohjelmansa, jos se jätettäisiin Yhdysvaltain ja Britannian liiton ulkopuolelle.[51]

Bush ja Conant kirjoittivat kaksi kirjettä sotaministeri Stimsonille 30. syyskuuta. Heidän mukaansa Yhdysvalloilla oli vain tilapäinen etu ja se saatettaisiin menettää, jos alkaisi salainen varustelukilpailu. Se saattaisi johtaa vetypommin kehittämiseen ja ydinsotaan. He eivät kuitenkaan vaatineet ydinaseiden kieltämistä vaan suosittelivat, että ensimmäisen ydinpommin jälkeen perustettaisiin kansainvälinen komissio valvomaan ydinaseiden valmistusta ja kehittelyä. Stimson ei antanut kirjeitä Rooseveltille, vaikka Bush oli niin toivonut, sillä hallinnon huolenaiheena oli vielä käynnissä oleva sota, ei tulevat uhkakuvat.[36]

Joulukuussa 1944 Bush ja Conant vaativat keskustelua siitä, miten ydinaseisiin suhtauduttaisiin sodan jälkeen.[36] Huhtikuussa 1945 Stimson kertoi Harry S. Trumanille, että atomipommi valmistuisi ja sitä voitaisiin käyttää Japania vastaan. Hän neuvoi presidenttiä perustamaan komitean, joka käsittelisi pommia ja sodanjälkeistä ydinasepolitiikkaa. Truman perusti Interim Committeen 2. toukokuuta ja nimesi Stimsonin sen puheenjohtajaksi, ja Stimson valitsi Bushin ryhmään kaksi päivää myöhemmin. Kahdeksanjäseninen komitea sai pohdittavakseen kaksi merkittävää kysymystä: pitäisikö pommia käyttää Japania vastaan ja pitäisikö siitä kertoa Neuvostoliitolle ja muille valtioille etukäteen. Kaksi ja puoli viikkoa myöhemmin komitea suositteli yllätyshyökkäystä Japaniin.[52]

Ajatukset rauhanajan tutkimuksesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan lopulla Bush suuntasi katseensa tulevaisuuteen ja alkoi pohtia, miten sodan aikana virinnyt tutkimus saataisiin suunnattua myös uusiin, rauhanajan tavoitteisiin.[24][53] Bushin mielestä OSRD oli vain tilapäinen organisaatio, jolla ei olisi enää käyttöä sodan jälkeen.[54]

Bush kirjoitti Rooseveltille ja ehdotti, että OSRD:stä saatuja kokemuksia voitaisiin soveltaa rauhanajan käytäntöihin.[55] Roosevelt pyysi 20. marraskuuta 1944 Bushia tutkimaan asiaa ja esitti siitä neljä laajaa kysymystä.[56] Vastatakseen kysymyksiin Bush perusti neljä komiteaa, joihin kuului jokaiseen 18 jäsentä.[57] Marraskuussa 1945 Bush julkaisi komiteoiden tutkimusten perusteella raportin, joka oli nimeltään Science: The Endless Frontier ja jonka hän antoi uudelle presidentille Trumanille.[24][53] Raportin keskeinen vaatimus oli Kansallisen tiedesäätiön perustaminen.[58]

Jo vuonna 1942 senaattori Harley M. Kilgore oli pyrkinyt saamaan kannatusta lakialoitteelle, joka olisi antanut tukea tieteelle ja tekniikalle, ja siitä muokattiin keväällä 1945 aloite uuden tiedesäätiön perustamiseksi. Bush ei pitänyt aloitteesta, joka olisi painottanut erityisesti soveltavaa tutkimusta, joten senaattori Warren Magnuson teki samasta aiheesta Bushin mieleisen aloitteen. Aloitteista keskusteltiin kaksi vuotta ja lopulta kompromissiehdotus hyväksyttiin vuonna 1947. Presidentti Truman käytti kuitenkin veto-oikeuttaan ja hylkäsi lain.[59] Kansallinen tiedesäätiö perustettiin lopulta 1950, mutta se ei ollut aivan niin vaikutusvaltainen kuin Bush olisi halunnut.[24]

Vuonna 1945 Bush julkaisi Science-raporttinsa lisäksi artikkelin As We May Think The Atlantic Monthly -lehdessä. Hän oli kirjoittanut artikkelia varten luonnoksia jo vuosia aiemmin. Artikkelissa hän esitteli teoreettisen tiedonhallintalaitteen, eräänlaisen tutkijan työaseman, nimeltä Memex.[24]

Sodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bush aloitti sodan jälkeen OSRD:n lakkauttamisen ja siirsi sen toimintoja muille tutkimuslaitoksille.[60] Hän ei ollut enää politiikan keskiössä, minkä takia hänen mielenkiintonsa suuntautui kokonaan armeijaan ja puolustustutkimukseen.[61] Hän ehdotti uusien aseiden komitean vuoden 1946 ensimmäisessä kokouksessa uuden, maavoimien ja laivaston yhteisen johtavan tutkimuselimen perustamista. Puolustushaarakomentajien neuvoston ja Bushin näkemykset uuden elimen toimivallasta erosivat kuitenkin huomattavasti.[62] Lopulta, kuukausien keskustelun jälkeen sotaministeri Robert P. Patterson ja laivastoministeri James Forrestal päättivät, että uusi neuvosto olisi osastojen yhteinen eikä puolustushaarakomentajien neuvoston alainen. He pyysivät Bushin johtamaan neuvostoa, ja Joint Research and Development Board (JRDB) perustettiin virallisesti 6. kesäkuuta johtajanaan Bush.[63]

Vuonna 1947 JRDB korvattiin uudella Research and Development Boardilla (RDB).[63] Se syntyi, kun Truman hyväksyi lain kansallisesta turvallisuudesta. Sen pohjalta muodostettiin National Military Establishment (nykyinen puolustusministeriö). Bush oli kiinnostunut toimimaan ensimmäisenä puolustusministerinä, mutta Truman ei edes harkinnut häntä tehtävään. Truman tarjosi paikkaa ensin Robert Pattersonille, mutta tämä kieltäytyi, minkä jälkeen puolustusministeriksi valittiin James Forrestal. Bush toivoi pääsevänsä korvaukseksi RDB:n puheenjohtajaksi, sillä hän ajatteli, että viraston johtajalla olisi tarpeeksi valtaa kontrolloidakseen armeijan tutkimustyötä. Bushin pesti JRDB:n johdossa oli ollut kuitenkin myrskyisä, ja Trumanin neuvonantajat pelkäsivät Bushin ylittävän valtuutensa uudessa virassa.[64] Syyskuussa Bush kuitenkin nimettiin RDB:n puheenjohtajaksi.[65] RDB osoittautui pettymykseksi, sillä sen organisaatio oli tarpeettoman raskas, Bushilla oli jatkuvasti erimielisyyksiä puolustusvoimien komentajien kanssa[66] ja alkuvuodesta 1948 Bushin terveys heikkeni.[67] Bush erosi RDB:stä 5. lokakuuta.[68]

Bush ei jäänyt kuitenkaan kokonaan tiedemaailman ulkopuolelle, sillä hän oli edelleen Carnegie-instituutin johdossa. Lisäksi hän aikoi kirjoittaa ja puhua kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä asioista. Sodan jälkeen Bush oli halunnut kirjoittaa teoksen, joka käsittelee demokratiaa, tiedettä ja kansallista turvallisuutta. Modern Arms and Free Men ilmestyi marraskuussa 1949.[69] Bush jäi eläkkeelle vuoden 1955 lopussa. Hän jätti Carnegie-instituutin johtajan paikan ja kieltäytyi paikasta johtokunnassa, ja samalla hän erosi myös kansallisesta tiedesäätiöstä.[70]

Eläkeaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bush muutti eläkkeelle jäätyään Massachusettsin Belmontiin. Vuonna 1957 hänet valittiin MIT:n hallintoneuvoston puheenjohtajaksi, ja vuodet 1959–1971 hän oli neuvoston kunniapuheenjohtaja.[71]

Bush oli ollut lääkeyhtiö MSD:n hallituksessa vuodesta 1949, ja kun puheenjohtaja George W. Merck kuoli vuonna 1957, Bush valittiin hänen tilalleen.[71] Eläkeaikanaan hän oli lisäksi American Telephone & Telegraphin hallituksessa ja tarkkaili Milliporen toimintaa. Milliporen oli perustanut vuonna 1954 John Bush, Vannevarin nuorempi poika. Hän oli saanut isältään taloudellista tukea, kun tämä oli luvannut ostaa osakkeita, jotta John saisi tarpeeksi pääomaa erään suodatintekniikan oikeuksien ostamiseen. Sijoitus kannatti, sillä Milliporen suodatinta alettiin käyttää Yhdysvalloissa laajalti juomaveden testaamiseen.[72]

Eläkeaikanaan Bush keskittyi harrastuksiinsa ja keksintöihin. Kolmella hänen projektillaan oli laajempaa merkitystä: hän suunnitteli uuden autonmoottorin, kantosiipialuksen sotilaskäyttöön ja pieniä lääketieteessä käytettäviä venttiilejä sydän- ja aivovaivojen hoitamiseen.[72] Uusi moottori sai hieman huomiota lehdistössä, mutta autoteollisuus ei ollut kiinnostunut siitä. Kantosiipialuksen kanssa Bush teki testejä yli vuosikymmenen, ja hän muodosti sen taustalle yrityksen ja sijoitti siihen jonkin verran varoja. Laivaston tutkimusvirasto teki Bushin kanssa tutkimussopimuksen, mutta alus ei kuitenkaan lopulta ollut tarpeeksi hyvä laivaston tarpeisiin. Bush itse oli kiinnostunein lääketieteellisestä tutkimuksesta. Hänen venttiilinsä ei kuitenkaan ikinä päässyt tuotantoon, sillä Bush ei juurikaan tuntenut ihmisruumiin fysiologiaa ja oli käyttänyt venttiileissä aineita, jotka sopivat huonosti käytettäväksi sydämessä.[73]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vannevar Bush meni naimisiin chelsealaisen Phoebe Davisin kanssa 5. syyskuuta 1916.[16][74] Phoebe oli ollut Vannevarin ihastus jo college-aikana, ja he osallistuivat ylioppilaskunnan tansseihin yhdessä, kun Vannevar opiskeli Tufts Collegessa.[14] Phoebe oli ujo ja jopa hieman syrjäänvetäytyvä. Hän ei missään vaiheessa yrittänyt ymmärtää Vannevarin työn teknisiä taustoja ja oli onnellinen kotioloissa itsekseen. Ehkä juuri siksi hän olikin ainoa ihminen, joka pystyi tyynnyttämään Vannevarin.[75] Vannevar ja Phoebe Bushin avioliitosta syntyi kaksi lasta: Richard Davis ja John Hathaway.[74]

Bushin perhe asui aluksi Belmontissa, Massachusettsissa. Bushit viettivät kuitenkin paljon aikaa muualla, ja heidän suosikkipaikkansa oli Phoeben suuri perintömökki South Dennisissä, Cape Codissa. Mökki oli kahdeksanhuoneinen ja sijaitsi yhdeksän hehtaarin tontilla. Kiinteistöön kuului lisäksi vierasmaja, venevaja ja kahden auton autotalli.[76] Bushit muuttivat Washingtoniin tammikuussa 1939, kun Vannevar Bush oli saanut sieltä töitä.[77] He muuttivat Washingtonissa kerran, kun Bush osti syyskuussa 1941 talon kaupungin hienostoalueelta. He olivat antaneet Massachusettsin asunnon vuokralle ja olivat hankkineet maatilan Jaffreystä, New Hampshiresta. Phoeben isä asui välillä maatilalla, ja Bush kasvatti siellä kalkkunoita. Maatilaan kuului yli 120 hehtaaria maata, josta pääosa oli metsää ja noin 25 hehtaaria viljeltynä tai laidunmaana. Lisäksi Vannevar omisti Jaffreystä naapurinsa kanssa sahan. Bush ei ehtinyt sota-aikana kovin usein vierailla maatilallaan mutta haaveili toimivansa sivutoimisena maanviljelijänä.[78] Kun Bush jäi eläkkeelle vuonna 1955, hän myi Washingtonin talon ja rakennutti Belmontiin uuden.[70]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Phoebe Bush kärsi monta vuotta verenpainetaudista. Heinäkuussa 1969 hän sai sydäninfarktin, josta ei koskaan toipunut, ja kuoli 24. heinäkuuta.[79] Vaimon kuoleman jälkeen myös Vannevar Bushin terveydentila alkoi heiketä. Hän menetti myös osittain elämänhalunsa ja saattoi viettää jopa koko päivän vuoteessa. Viimeisinä vuosina Bushista huolehti ympäri vuorokauden taloudenhoitaja ja ryhmä sairaanhoitajia.[80]

Vannevar Bush kuoli 84-vuotiaana 28. heinäkuuta 1974. Vuotta aikaisemmin hän oli kärsinyt aivoverenkiertohäiriöstä, joka oli heikentänyt hänen terveyttään.[81]

Merkitys ja vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkitys tiedehallinnossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1979 Bushista elämäkerran kirjoittaneen Jerome Wiesnerin mukaan Bush on vaikuttanut Yhdysvaltain tieteen ja teknologian kehitykseen enemmän kuin kukaan muu. Hän organisoi ja johti toisen maailmansodan aikana historian suurinta tutkimusohjelmaa.[82] Häntä pidetään myös Yhdysvaltain poliittisesti vahvimpana keksijänä Benjamin Franklinin jälkeen. Collier's-lehti kutsui Bushia sodan aikana ”mieheksi, joka voi voittaa tai hävitä sodan”.[83] Bush valvoi sodan aikana Manhattan-projektia ja esimerkiksi tutkan ja lähisytyttimen kehittelyä.[84] Japanin antautumisen jälkeen The New York Times nostikin Bushin merkittävimmäksi virkamieheksi, joka toimi atomipommin kehittelyn taustalla. Lehden mukaan hänellä oli ”merkittävä rooli sodan lopettamisessa”.[85]

Bush muutti tapaa, jolla tiedettä tehtiin Yhdysvalloissa. Hän vakuutti toisen maailmansodan aikana, että tekniikka oli tärkeässä osassa sodan voittamisessa, ja nosti näin tieteilijöiden arvostusta. Hän vakiinnutti hallituksen, teollisuuden ja tiedeyhteisön välisen yhteistyön. Bush esitti artikkelissaan Science: The Endless Frontier tavan, jolla Yhdysvallat voisi säilyttää tieteessä johtoasemansa sodan jälkeen. Artikkelissa esitettyjen ajatusten pohjalta muodostui Kansallinen tiedesäätiö, vaikka se ei ollutkaan aivan Bushin toiveiden mukainen.[24] Säätiön johtokunta jakaa vuosittain Vannevar Bush -palkinnon Bushin työn muistoksi.[86]

Keksinnöt ja niiden vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Differentiaalianalysaattori

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cambridgen yliopiston differentiaalianalysaattori, joka rakennettiin Bushin koneen innoittamana.[87]

Differentiaalianalysaattori, jonka Bush kehitti sotien välisenä aikana, oli merkittävä askel analogiakoneiden kehityksessä.[88] Bushin kone pystyi ratkaisemaan integraalin avulla differentiaaliyhtälöitä, ja se oli ensimmäisiä kehittyneitä tietokoneita, joita käytettiin käytännön ongelmien ratkaisuun. Bushin laitteen taustalla oli lordi Kelvinin kehittämä analysaattori vuodelta 1876.[89]

Bushin analysaattori mittasi liikettä ja matkaa ja teki laskelmia niiden avulla. Akselien liike vastasi muuttujia ja erilaiset rattaat kertoivat, jakoivat, summasivat ja erottivat.[90] Laite oli suuri ja tarvitsi oman huoneen. Siinä oli 18 akselia, ja sen virittämiseen meni muutamia päiviä. Jokaista ongelmaa varten laite piti purkaa osiin ja koota uuden mallin mukaisesti. Vaikka analysaattori oli kooltaan ja toiminnaltaan raskas, sen toimintaperiaate oli yksinkertainen, sillä samanlaisen kokonaisuuden pystyi rakentamaan Meccano-lelusarjan osista.[91]

Bush suunnitteli myös uutta konetta, joka säätäisi uuden kaavan sähköisesti reikänauhan avulla. MIT:lle kone oli liian kallis, joten Bush haki sitä varten ulkoista tukea ja saikin sitä, mutta hän hylkäsi projektin lopulta huhtikuussa 1936.[92] Samuel H. Caldwell, Bushin yhteistyökumppani MIT:ssä, rakensi vuonna 1942 Bushin suunnitelman mukaan uuden analysaattorin. Niitä rakennettiin muutamia ja käytettiin ballistisissa laskelmissa toisen maailmansodan aikana. Laite edisti selvästi suurten aseiden ammuksien tarkkuutta.[93] Bushin laite oli suosittu, ja se hidasti selvästi digitaalisten tietokoneiden kehitystä suuntaamalla tutkijoiden kiinnostuksen analogiakoneisiin.[94]

Memex

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bush esitteli heinäkuussa 1945 The Atlantic Monthly -lehden artikkelissa As We May Think laitteen nimeltä Memex.[95] Hän oli kirjoittanut artikkelista useita luonnoksia jo vuosia aikaisemmin. Hänen tarkoituksenaan oli vaikuttaa moderniin tieteelliseen ajatteluun ja nostaa esiin ajattelun automatisointi ja lisääminen, jotka olivat jääneet tieteessä aiemmin käytännössä huomiotta.[24]

Artikkelissa Bush esitteli teoreettisen, Memex-nimisen tiedonhallintalaitteen. Siihen kuului työpöytä, näyttöjä, näppäimistö, valintanäppäimiä ja -vipuja sekä mikrofilmimuisti. Mikrofilmille tallennettu tieto pystyttiin lataamaan nopeasti suoraan näytölle. Järjestelmä muistutti jonkin verran nykyistä hypertekstiä, ja se oli kehittynyt Bushin aiemmasta keksinnöstä rapid selectorista. Hyperteksti-termin (hypertext) 1960-luvulla luonut Ted Nelson tunnusti Bushin saavutukset.[24] Memex inspiroi myöhemmin suuresti tutkijoita, jotka olivat kehittämässä Internetiä, erityisesti J. C. R. Licklideria ja Douglas Engelbartia.[95]

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bush sai urallaan ja sen jälkeen useita palkintoja ja tunnustuksia. Hän oli useiden yhdysvaltalaisten insinöörijärjestöjen kunniajäsen, ja sai monia yhdysvaltalaisia insinöörimitaleita.[96] Jo vuonna 1928 Philadelphian Franklin-instituutti palkitsi Bushin Louis Edward Levy -mitalilla.[97] American Institute of Electrical Engineers palkitsi hänet vuonna 1943 Edison-mitalilla työstään sähkötekniikan kehittämisestä ja huomattavasta palveluksestaan kansakunnalle toisen maailmansodan aikana.[98] Presidentti Lyndon B. Johnson myönsi Bushille National Medal of Sciencen vuonna 1964,[98] ja vuonna 2004 hänet otettiin keksijöiden kunniagalleriaan National Inventors Hall of Fameen.[99]

Palveluksestaan Bush sai presidentti Harry S. Trumanilta Presidential Medal for Meritin vuonna 1948. Yhdysvaltain ulkopuolella häntä muistivat myös Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska. Vuonna 1948 hänestä tehtiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan ritarikomentaja (KBE), ja vuonna 1955 hänestä tuli Ranskan Kunnialegioonan upseeri.[96]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Brush, Heidi Maria: Bush, Vannevar. (Jones, Steve (toim.): Encyclopedia of New Media: An Essential Reference to Communication and Technology) SAGE, 2003. ISBN 0761923829 Google-kirjat (viitattu 24.12.2010). (englanniksi)
  • Cochrane, Rexmond Canning: The National Academy of Sciences: The First Hundred Years, 1863–1963. National Academies, 1978. Google-kirjat (viitattu 8.12.2010). (englanniksi)
  • Nebeker, Frederick: Dawn of the Electronic Age: Electrical Technologies in the Shaping of the Modern World, 1914 to 1945. Wiley-IEEE, 2009. ISBN 0470260653 Google-kirjat (viitattu 18.12.2010). (englanniksi)
  • Pickover, Clifford A.: The Math Book: From Pythagoras to the 57th Dimension, 250 Milestones in the History of Mathematics. Sterling Publishing Company, 2009. ISBN 1402757964 Google-kirjat (viitattu 24.12.2010). (englanniksi)
  • Wiesner, Jerome B.: Vannevar Bush 1890–1974: A Biographical Memoir, s. 89–117. (National Academy of Sciences (toim.): Biographical Memoirs, Nide 50) Washington D.C.: National Academies Press, 1979. ISBN 0309025494 Bushin elämäkertaosuus kirjasta (pdf) (viitattu 24.11.2010). (englanniksi)
  • Zachary, G. Pascal: Endless Frontier. New York: Free Press, 1997. ISBN 0-684-82821-9 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vannevar Bush
  2. ↑ a b Wiesner, s. 90.
  3. ↑ Zachary, s. 13.
  4. ↑ Zachary, s. 17.
  5. ↑ Zachary, s. 18–19.
  6. ↑ a b Zachary, s. 21–22.
  7. ↑ Zachary, s. 20.
  8. ↑ Zachary, s. 23–24.
  9. ↑ a b Zachary, s. 27.
  10. ↑ Zachary, s. 23.
  11. ↑ Zachary, s. 25.
  12. ↑ Zachary, s. 28.
  13. ↑ Zachary, s. 29.
  14. ↑ a b Zachary, s. 30.
  15. ↑ Zachary, s. 31–32.
  16. ↑ a b Wiesner, s. 91.
  17. ↑ a b Biography of Vannevar Bush History of Computers anc Computing. Arkistoitu 26.1.2015. Viitattu 12.12.2010. (englanniksi)
  18. ↑ Zachary, s. 39.
  19. ↑ a b Wiesner, s. 92.
  20. ↑ Zachary, s. 41–43.
  21. ↑ Nebeker, s. 100.
  22. ↑ Zachary, s. 49.
  23. ↑ Zachary, s. 52.
  24. ↑ a b c d e f g h i Vannevar Bush Internet Pioneers. ibiblio. Viitattu 29.11.2010. (englanniksi)
  25. ↑ Zachary, s. 75.
  26. ↑ Wiesner, s. 94.
  27. ↑ a b Wiesner, s. 95.
  28. ↑ Zachary, s. 94.
  29. ↑ Zachary, s. 85.
  30. ↑ Cochrane, s. 388
  31. ↑ Zachary, s. 85–86.
  32. ↑ Zachary, s. 98–99.
  33. ↑ Cochrane, s. 391.
  34. ↑ Zachary, s. 112.
  35. ↑ Zachary, s. 114–115.
  36. ↑ a b c d e f g Long, Doug: Vannevar Bush: The Man Behind the Scenes of the Atomic Bomb Hiroshima: Was It Necessary?. Viitattu 12.12.2010. (englanniksi)
  37. ↑ Zachary, s. 133.
  38. ↑ History Research Laboratory of Electronics. Arkistoitu 15.5.2008. Viitattu 21.12.2010. (englanniksi)
  39. ↑ Zachary, s. 132.
  40. ↑ Buderi, Robert: The Invention that Changed the World Bloomberg Businessweek. Bloomberg L.P.. Viitattu 21.12.2010. (englanniksi)
  41. ↑ Cochrane, s. 399.
  42. ↑ Zachary, s. 129.
  43. ↑ Cochrane, s. 400.
  44. ↑ a b Zachary, s. 197.
  45. ↑ Zachary, s. 159–161.
  46. ↑ Zachary, s. 163.
  47. ↑ Zachary, s. 165.
  48. ↑ Zachary, s. 199.
  49. ↑ Zachary, s. 203.
  50. ↑ Vannevar Bush. (The Oxford Companion to American Military History) Oxford University Press, 2000. Answers.com (viitattu 12.12.2010). (englanniksi)
  51. ↑ Zachary, s. 215.
  52. ↑ Zachary, s. 242–243.
  53. ↑ a b Wiesner, s. 98–99.
  54. ↑ Cochrane, s. 429.
  55. ↑ Zachary, s. 219.
  56. ↑ Zachary, s. 220.
  57. ↑ Zachary, s. 221.
  58. ↑ Zachary, s. 223.
  59. ↑ Wiesner, s. 99–100.
  60. ↑ Cochrane, s. 460.
  61. ↑ Zachary, s. 312.
  62. ↑ Zachary, s. 314.
  63. ↑ a b Cochrane, s. 461.
  64. ↑ Zachary, s. 322.
  65. ↑ Zachary, s. 335.
  66. ↑ Zachary, s. 336–337.
  67. ↑ Zachary s. 341.
  68. ↑ Zachary, s. 345.
  69. ↑ Zachary, s. 348.
  70. ↑ a b Zachary, s. 380–381.
  71. ↑ a b Wiesner, s. 101.
  72. ↑ a b Zachary, s. 381.
  73. ↑ Zachary, s. 382.
  74. ↑ a b Vannevar Bush NNDB. Viitattu 15.12.2010. (englanniksi)
  75. ↑ Zachary, s. 31.
  76. ↑ Zachary, s. 58.
  77. ↑ Zachary, s. 89.
  78. ↑ Zachary, s. 141.
  79. ↑ Zachary, s. 403.
  80. ↑ Zachary, s. 405.
  81. ↑ Wiesner, s. 105.
  82. ↑ Wiesner, s. 89.
  83. ↑ Zachary, s. 2–3.
  84. ↑ Vannevar Bush. (Oxford Dictionary of the US Military) Oxford University Press, 2002. Answers.com (viitattu 23.12.2010). (englanniksi)
  85. ↑ Zachary, s. 285.
  86. ↑ Vannevar Bush Award Arlington: The National Science Board. Viitattu 26.12.2010. (englanniksi)
  87. ↑ O'Connor J. J. & Robertson E. F.: Hartree biography history.mcs.st-and.ac.uk. Viitattu 30.12.2010. (englanniksi)
  88. ↑ Brush, s. 48.
  89. ↑ Pickover, s. 358.
  90. ↑ Vannevar Bush (1890–1974) KerryR.net. Viitattu 24.12.2010. (englanniksi)
  91. ↑ Zachary, s. 51.
  92. ↑ Zachary, s. 74.
  93. ↑ Zachary, s. 270.
  94. ↑ Maxfield, Clive: History of Computers (1927 AD) Vannevar Bush's Differential Analyser Techbites. Viitattu 26.12.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  95. ↑ a b Vannevar Bush and Memex Living Internet. Viitattu 23.12.2010. (englanniksi)
  96. ↑ a b Wiesner, s. 106–107.
  97. ↑ Zachary, s. 48.
  98. ↑ a b Cleveland, Cutler & Lawrence, Tom: Bush, Vannevar Encyclopedia of Earth. 23.8.2008. Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)
  99. ↑ Vannevar Bush National Inventors Hall of Fame. Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vannevar_Bush&oldid=22631725”