Väliaikainen yleisvenäläinen hallitus
| Väliaikainen yleisvenäläinen hallitus Временное Всероссийское правительство |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | tasavalta | ||
| Pääkaupunki |
Ufa (9.10. asti) Omsk (9.10. alkaen) |
||
| Historia | |||
| – Perustettu | 23. syyskuuta 1918 | ||
| – Lakkautettu | 18. marraskuuta 1918 | ||
| Kielet | venäjä | ||
| Seuraaja(t) | Koltšakin hallitus | ||
Väliaikainen yleisvenäläinen hallitus (ven. Временное Всероссийское правительство, Vremennoje Vserossijskoje pravitelstvo; tunnettu myös nimellä Ufan direktorio) oli Ufassa ja sen jälkeen Omskissa Siperiassa Venäjän sisällissodan aikana syyskuusta marraskuuhun 1918 toiminut Venäjän valkoisten yhteinen hallitus. Väliaikainen yleisvenäläinen hallitus oli viimeinen Venäjän sisällissodan aikaisista hallituksista, jolla oli laaja poliittinen pohja.[1]
Päätös väliaikaisen yleisvenäläisen hallituksen perustamisesta tehtiin 23. syyskuuta 1918 Ufassa pidetyssä valtakunnankokouksessa, jonka 170 edustajaa edustivat kahta saman vuoden kesäkuussa perustettua vastavallankumouksellista hallitusta, Samarassa toiminutta sosialistivallankumouksellisten (”eserrien”) Komutš-hallitusta ja Omskissa toiminutta Siperian väliaikaista hallitusta, sekä muita pienempiä ryhmiä. Väliaikaisen yleisvenäläisen hallituksen ohjelma oli kompromissi vasemmistolaisen Komutšin ja oikeistolaisen Siperian hallituksen välillä. Se lupasi tunnustaa perustuslakia säätävän kansalliskokouksen aseman, mutta kansalliskokous voitaisiin kutsua koolle aikaisintaan tammikuussa 1919. Tätä ei lopulta koskaan tehty.[1] Väliaikaisen hallituksen oli alkujaan tarkoitus asettua Jekaterinburgiin, mutta rintaman läheisyyden vuoksi se siirtyi 9. lokakuuta[2] Ufasta kaukaisempaan Omskiin.[1]
Väliaikaisen hallituksen johdossa oli viiden miehen direktorio, johon valittiin sosialistivallankumouksellisten Nikolai Avksentjev ja Vladimir Zenzinov, Siperian hallituksen johtomies Pjotr Vologodski, liberaalina tunnettu kenraali Vasili Boldyrev sekä kadettipuolueen vasemmistosiipeen kuulunut Vladimir Vinogradov.[1] Jäseniksi valittiin alun perin myös Nikolai Astrov ja Nikolai Tšaikovski, mutta he eivät toimineet lopullisessa direktoriossa.[2] Direktorio ei koskaan muodostunut tehokkaaksi vallankäyttäjäksi eikä sen konservatiivisena pidetty linja nauttinut useimpien sosialistivallankumouksellisten luottamusta, mikä kavensi sen tukea. Oikeisto ja Siperiassa toimineen valkoisen armeijan johto ei luottanut hallitukseen juuri sen enempää.[1]
Väliaikainen yleisvenäläinen hallitus syrjäytettiin lopulta sotilasvallankaappauksella 18. marraskuuta 1918. Edellisenä iltana Omskin kasakkajoukot vangitsivat direktorion sosialistivallankumoukselliset jäsenet Avksentjevin ja Zenzinovin. Kun Vologodski aamulla kutsui väliaikaisen hallituksen ministerit kokoon, he päättivät hylätä direktorion, ja sotaministeri Aleksandr Koltšak julistettiin ”ylimmäksi hallitsijaksi”. Mantšuriasta saapunut amiraali Koltšak oli tullut hallituksen sotaministeriksi vain kahta viikkoa aiemmin. On epäselvää, oliko hän itse mukana kaappauksen suunnittelussa. Koltšak joka tapauksessa johti tämän jälkeen Venäjän valkoisten yhteistä hallitusta käytännössä sotilasdiktaattorina seuraavan vuoden ajan. Myöhemmässä neuvostoliittolaisessa historiankirjoituksessa myös ympärysvaltojen interventiojoukkojen komentajien on väitetty juonitelleen direktoriota vastaan.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Evan Mawdsley: The Russian Civil War. Birlinn 2011. Google Books (englanniksi)
- ↑ a b Временное Всероссийское правительство (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 6.11.2016.