Nikolai Tšaikovski

Nikolai Tšaikovski.

Nikolai Vasiljevitš Tšaikovski (ven. Никола́й Васи́льевич Чайко́вский; 7. tammikuuta 1851 (J: 26. joulukuuta 1850) Vjatka, Venäjän keisarikunta – 30. huhtikuuta 1926 Lontoo, Iso-Britannia) oli venäläinen poliittinen aktivisti. Hän vaikutti nuoruudessaan 1870-luvun alussa maanalaisessa narodnikkiliikkeessä ja myöhemmin sosialistivallankumouksellisen puolueen maltillisella siivellä. Venäjän sisällissodan aikana hän kuului näkyviin valkoisten tukijoihin ja johti vuosina 1918–1919 Arkangeliin perustettua valkoista hallitusta.

Elämä

Aatelisperheeseen syntynyt Tšaikovski valmistui Pietarin yliopiston fyysis-matemaattisesta tiedekunnasta vuonna 1872. Hän kuului vuodesta 1869 Tšaikovskin piirinä (Tšaikovtsy) tunnettuun, lähinnä opiskelijoista muodostuneeseen vallankumoukselliseen opintopiiriin, joka levitti kiellettyä vapaamielistä kirjallisuutta ja agitoi työläisten keskuudessa. Tšaikovskin piiri vastusti Sergei Netšajevin väkivaltaista vallankumouksellisuutta. Tšaikovski ei ollut ryhmän perustaja eikä johtaja, mutta piiri jäi silti historiaan hänen mukaansa nimettynä, sillä hän vaikutti keskeisesti sen omaksumaan linjaan. Tšaikovski oli varsinkin 1870-luvun alussa vaikutusvaltainen nuorten narodnikkien liikkeessä, mutta hän muutti vuonna 1874 Yhdysvaltojen Kansasiin, jossa hän kuului jonkin aikaa venäläisten emigranttien muodostamaan ”jumalallisen ihmisyyden” (bogotšelovetšestvo) kristilliseen lahkoon. Vuodesta 1879 hän asui Ranskassa ja Englannissa. Hän oli perustamassa ”Venäjän vapaan lehdistön rahastoa”.

Tšaikovski liittyi vuonna 1904 entisten narodnikkien perustamaan sosialistivallankumoukselliseen puolueeseen. Hän oli vuonna 1905 puolueensa maanalaisen organisaation ja suomalaisten aktivistien kanssa mukana järjestämässä aseiden salakuljetusta Venäjälle SS John Grafton -aluksella. Tšaikovski palasi vuonna 1907 Venäjälle, jossa hänet vangittiin mutta vapautettiin myöhemmin oikeuden päätöksellä. Hän siirtyi sosialistivallankumouksellisista erkaantuneeseen kansansosialistien puolueeseen, jonka keskusjohtoon hän myöhemmin kuului. Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Tšaikovski oli kansansosialistien edustajana Pietarin neuvoston toimeenpanevassa komiteassa, Pietarin kaupunginduumassa, väliaikaisen hallituksen kutsumassa demokraattisessa neuvottelukokouksessa, esiparlamentissa ja perustuslakia säätävässä kansalliskokouksessa.

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Tšaikovski suuntasi taistelunsa ensisijaisesti bolševismia vastaan. Hän johti ”Perustuslakia säätävän kansalliskokouksen suojelun liittoa” ja oli perustamassa keväällä 1918 ”Venäjän uudestisyntymisen liittoa” (Sojuz vozroždenija Rossi), joka oli keskustavasemmistolaisia puolueita yhteen koonnut antibolševistinen järjestö. Kun brittiläiset interventiojoukot valtasivat elokuussa 1918 maihinnousulla Arkangelin Jäämeren rannikolla, Tšaikovski asetettiin sinne perustetun valkoisen hallituksen johtoon. Hän johti brittijoukkojen tukeen nojannutta niin sanottua Pohjoista oblastia, kunnes matkusti tammikuussa 1919 Pariisiin liittyäkseen valkoisten venäläisten poliittiseen neuvottelukuntaan. Hänet valittiin poissaolevana myös Ufassa perustettuun valkoiseen direktoriohallitukseen.

Arkangelin hallituksen kukistuttua helmikuussa 1920 Tšaikovski oli vielä vähän aikaa Anton Denikinin valkoisen armeijan tueksi perustetun ”etelävenäläisen hallituksen” jäsenenä, mutta eli sen jälkeen viimeiset vuotensa maanpaossa. Bolševikkihallinto julisti hänet vuonna 1920 kansanviholliseksi. Tšaikovski johti vuosina 1920–1923 Ranskasta käsin ”toimintakeskukseksi” kutsuttua vastavallankumouksellista taistelujärjestöä. Vuodesta 1925 hän asui Englannissa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nikolai Tšaikovski Wikimedia Commonsissa