Komutš

Komutšin alkuperäiset viisi jäsentä: Ivan Brušvit, Prokopi Klimuškin, Boris Fortunatov, puheenjohtaja Vladimir Volski ja Ivan Nesterov.

Perustuslakia säätävän yleisvenäläisen kansalliskokouksen jäsenten komitea (ven. Комите́т чле́нов Всеросси́йского Учреди́тельного собра́ния, Komitet tšlenov Vserossijskogo Utšreditelnogo sobranija) eli Komutš (Комуч) oli Venäjän sisällissodan alkuvaiheessa Samarassa 8. kesäkuuta 1918 perustettu vastavallankumouksellinen hallitus, joka julistautui Venäjän lailliseksi hallitukseksi bolševikkien kansankomissaarien neuvoston sijasta.

Komutšin perustivat sosialistivallankumoukselliset, jotka olivat olleet enemmistönä syksyllä 1917 valitussa ja bolševikkien tammikuussa 1918 hajottamassa perustuslakia säätävässä kansalliskokouksessa. Komitean oli nimensä mukaisesti tarkoitus edustaa perustuslakia säätävää kansalliskokousta kunnes se saataisiin uudelleen koolle. Se perustettiin Samaraan, jonka sosialistivallankumouksellisia tukeva Tšekkoslovakian legioona oli juuri vallannut bolševikeilta. Aluksi komiteassa oli vain viisi jäsentä ja sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi melko tuntematon Vladimir Volski. Komiteaan liittyi kesän ja syksyn aikana lisää edustajia ja syyskuussa 1918 sen jäsenmäärä oli jo 97. Komutš perusti oman kansanarmeijan ja hallitsi muutaman kuukauden ajan laajaa aluetta keskisellä Venäjällä. Laajimillaan sen alaisuudessa olivat koko Samaran ja Ufan kuvernementit sekä suuria osia Saratovin, Simbirskin, Kazanin ja Vjatkan alueista.

Koko Venäjän laillisena hallituksena esiintynyt Komutš julisti uudelleen voimaan bolševikkien kumoamia kansalaisvapauksia ja palautti takavarikoidut maat talonpojille. Se näyttäytyi edistyksellisempänä ja radikaalimpana kuin myöhemmät valkoisten hallitukset Venäjällä ja jopa käytti tunnuksenaan punalippua. Vaikka Komutš esiintyi perustuslakia säätävän kansalliskokouksen nimissä, itse kansalliskokousta ei kutsuttu uudelleen koolle eikä sen puhemiehelle Viktor Tšernoville annettu valtaa, vaikka hän saapuikin Samaraan. Menševikkien puoluejohto kieltäytyi antamasta avointa tukea Komutšille, mutta puolueen keskuskomitean jäsen Ivan Maiski liittyi siihen omin lupinensa.

Komutš lähetti edustajia Ufassa syyskuussa 1918 järjestettyyn valtakunnankokoukseen, jossa se yhdisti voimansa kahden valkoisten Siperiaan perustaman väliaikaishallituksen kanssa ja ne perustivat yleisvenäläisen väliaikaisen hallituksen eli niin sanotun Omskin hallituksen. Komutš käytännössä menetti asemansa tälle selvästi konservatiivisemmalle hallitukselle, mitä monet sosialistivallankumouksellisista pitivät puolueen linjan pettämisenä. Komutšin oma armeija oli tuossa vaiheessa jo perääntymässä ja sen pääkaupunki Samara joutui takaisin puna-armeijalle 7. lokakuuta. Valkoisen armeijan komentaja, amiraali Aleksandr Koltšak syrjäytti sekä yleisvenäläisen väliaikaisen hallituksen että Komutšin ja vangitsi niiden johtajat kaapatessaan vallan Omskissa 18. marraskuuta 1918. Komutš lakkautettiin virallisesti 3. joulukuuta. Osa Komutšin johdosta siirtyi sisällissodan myöhemmässä vaiheessa puna-armeijan puolelle, koska he vastustivat Koltšakia ja tämän taustavoimia vielä jyrkemmin kuin bolševismia.